lauantai 28. marraskuuta 2009

Pikkuhuivi

Tällainen pikkuruinen kolmiohuivi syntyi Pirpanan neulatakista (joka on yhä viimeistelemättä) ylijääneestä vaaleanpunaisesta Sirdar Blurista (virkatuissa kukkasissa on vaaleanpunaista Garnstudion Glitter -efektilankaa, joka ei yhtään näy kuvissa). Juuri ja juuri riitti lanka, olisin kyllä tehnyt isommankin. Toisaalta tämä on sopivan pieni laittaa kaulaan, ei jää kuristamaan takin kaulus liian paksun huivikerroksen takia. Eli siis menee hyvin kaksi kertaa ympäri, mutta liikaa ylimääräistä ei jää. Siis takin alla käytettävä huivi.


Lanka: Sirdar Blur ja Garnstudio Glitter
Menekki: 50g kukkineen kaikkineen
Puikot: Addin pitsipyöröt, koko 5,5

Malli on oma tai ainakin oma versio paljon puhuttaneesta Baktuksesta, jolta tuskin kukaan on enää välttynyt. Siis kudoin vaan, lisäilin silmukoita ja kaventelin. Aluksi lisäilin harvemmin ja sitten tiheämmin, jotta sain pidemmät kapeat päät huiviin, ja että lanka olisi riittänyt ja jotta on hyvä solmuttaa.

En oikein ole syttynyt mohairlankojen neulomiseen, mutta siitä tämä lanka saa plussaa, ettei karvasta. Siistä neulottavaa!

Vielä en tiedä, jääkö huivi Pirpanalle leikkiin tai käyttöön vai kehtaanko antaa joululahjaksi. Tarkoitus oli tulla joululahja, mutta kun se on niin pieni, vaikkakin mielestäni äärimmäisen käytännöllinen huivi...

Samalla kerrottakoon, että jemmoista löytyi taas lisää lankaa, 400g on lisätty lähtötilanteeseen...

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Se siitä laihiksesta!

Kauampa sitä maltoin mieleni lankojen suhteen ja kiltisti keskityin varastojeni tuhoamiseen. Ei vaadittu taas kuin yksi loppuunmyynti ja vähän alea, niin mopo karkasi käsistä! Tosin aika maltillisesti (?).

Noh, ensin ostin vain Araucanian Ranco solidia violettina ja petroolina (värit ovat oikeasti tummemmat, mutta meidän kamera ei tykkää toistaa sinisävyisiä värejä) sekä hyvin mielenkiintoista Kashmir Artsin Lotus Silk kierrätyssilkkilankaa (näytti kaupassa sammaleenvihreältä, mutta ulkona taittuu reippaasti kultaan, ei juuri vihreään). Lanka on valmistettu käsin kehräämällä sarikankaiden jäännöspaloista ja vanhoista sareista. Mielenkiintoista, vai mitä? Langassa pitäisi yhdistyä sekä ekologisuus, että eettisyys. Lisää tietoa voi lukea mm. FiinaNeuleen sivuilta. Lanka tosin on ostettu Ilsen Langasta.


Noh, sitten tietty jäi harmittamaan, että olin niin maltillinen ja poikkesin kauppaan uudelleen seuraavana päivänä. Ja sitten karkasi se mopo. Hamstrasin loput TeeTeen alpakat ja vähän Sandnesin alpakkaakin, SandnesGarnin Kitten mohairia, jotain glitteritehostelankaa ja vironvilloja. Ei lopulta paljon, mutta ei tässä näin pitänyt käydä. Tässä nuo Evillan villalangat, keskimmäinen on todella ohutta, tex 8/1.


Ostin myös todella kauniin, ruusupuisen virkkuukoukun. Älyttömän kaunis, raaskiikohan sitä edes käyttää? Sitä enemmän tietoa täältä. Neulepuikotkin olisivat houkuttaneet, suorastaan huusivat sieltä korista, mutta sillä hetkellä joku järjen hiven putkahti esiin, neulon nimittäin nykyään melkein kaiken pyöröillä, en ole aikoihin käyttänyt paripuikkoja.

Korjaan nyt samalla lankojen lähtötilanteenkin, sillä löysin taannoin yhden lankajemmani ja lähtötilanne olikin pahempi... Noh, vain 350g verran, mutta kuitenkin.

Kaverikin auttoi sen verran laihiksessani, että toi minulle ihanaa, superpehmeää punaista puuvillaekoitelankaa (GGH Bali) 200g. Tosin suurkiitos siitä hänelle! Langat olivat ihania.

450g on kulutettu laihikseni aikana ja kohta on valmistumassa 250g kuluma. Sitä jäädään reilusti plussalle, sillä ostokseni ovat yhteensä 1425g...

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Bombay-tunika ja vähän muutakin

Laivamatkalle ja matkalle laivaan piti saada jotain tekemistä, jotain helppoa. Mukaan lähti Modan (4/2009) ohje 43 (tytön hupullinen tunika) ja Katian Bombay-lankaa. Helppoa, ei juurikaan aivoja vaativaa ja ennen kaikkea nopeaa.


Lanka: Katia Bombay, kahdessa sävyssä (värit lähempänä todellisuutta alla olevassa kuvassa)
Menekki: hitusta vaille 200g
Koko: 2-vuotiaalle
Puikot: Addin pitsipyöröt, koko 3,5


Malli ja lanka olivat molemmat mukavat kutoa. Mutta sitä ihmettelen, että miksi ihmeessä ohjeet pitää kirjoittaa niin vaikeasti. Hupun neuloin siis ohjeiden vastaisesti, tottakai, en jakanut huppua kahteen osaan, vaan kavensin aina keskellä. Onnistui, olisi voinut soveltaa enemmänkin, koska todellakin inhoan viimeistelyä!

Joku, mikä ei onnistunut, on kaulan aukko, tai siis huppu on ilmeisesti väärin kiinni, oletan nyt, että eteen pitäisi jäädä aukko, koska ei meinaa pimun pää mahtua aukosta läpi hupun kiinnityksen jälkeen. (Ei, lapseni ei ole isopäinen, enemmänkin pään malli on siro.) Uusiks meni kiinnitys ja kun niin huolella tein... Lehdessä kuva oli otettu niin, ettei tuota kaulanaukkoa näe, eikä ohjeissa oltu sen paremmin selitetty. Tunikaan kuuluis myös taskut, jotka on kyllä tunnollisesti neulottu, mutta koska taskut on 8-vuotiaan tunikassa samaa kokoa, on ne aivan liian isot 2-vuotiaan tunikaan, eivät asettuneet nätisti, joten jätin pois. Meneehän tämä näinkin. Mutta olisivat olleet kyllä todella söpöt taskut.

Esittelen tässä samalla vielä neidin kapeat leggarit, koska eivät ansainneet omaa bloggausta, vaikka ovatkin onnistuneimmat ikinä. Samalla kaavalla tehty, kuin pilkullisetkin, eli kopioitu Me&I:n leggareista. Kangas on velouria Kestovaippakaupasta ja pakko sanoa, että eroaa kyllä muista ostamistani veloureista edukseen. Ihanan paksua, ihanan pehmeää pesunkin jälkeen ja juuri sopivan joustavaa. Tykkään!



Kuvasta näkee, ettei paljon haittaa, vaikka lahkeet onkin liian pitkät. (Koko on 86/92 ja normaalisi käytössä on 80.) Malli menee tosi pitkään! Väri on ylemmässä kuvassa oikea, eli todella tumma ruskea.

En muista kenen blogista bongasin idean, mutta olen nyt ommellut joustavia kankaita kenno-ompeleella. Pelittää minulla paremmin, kuin kaksoisneula. Eikä ole ollenkaan hullumman näköistä, vaikka joskus niin luulinkin. Kuvissa ommel näkyy jostain syystä paljon enemmän kuin luonnossa, ei siihen oikeasti kiinnitä huomiota.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Kehruukurssilla

Olin eilen ja tänään kehruukurssilla. Todella tunnelmallinen ympäristö, kauniit, vanhat rakennukset ja mukava kurssiporukka. Ja ennenkaikkea, aivan ihana kurssi.

Esittelin jo aiemmin teille rukkini. Tämä aarteeni oli kyllä mukana, mutta koska mielestäni rukin pyörä vähän vippasi, niin hain vielä eilen aamulla toisen aarteeni vanhemmiltani ja sillä sitten kehräsin lankaa. Eikö olekin söpö? Toista rukkia en edes koittanut, tämä rukki tuntui toimivan sen verran hyvin, mutta aion katsoa kyllä, millainen kaveri tuo toinekin on.


Kehräsin ihan pesemätöntä suomenlampaan villaa, mustaa ja ruskeaa. Lopputulos on tässä. Ihka ensimmäinen itse kehrätty lankani! Olen niin ylpeä, vaikka tuohan on oikeasti aivan kamalaa: ylikierteisyyttä, alikierteisyyttä, möykkyjä, ohuita kohtia jne. Mutta ei kai ihan kamalaa ensimmäiseksi työksi? (Ylimmässä ja keskimmäisessä kuvassa värit ovat lähimpänä todellisuutta.)


Ja voi, kyllä on ihana harrastus. Todella rentouttavaa, terapeuttista ja koukuttavaa puuhaa (kunnes rukin kanssa tulee erimielisyyttä). Aion jatkaa!

perjantai 13. marraskuuta 2009

Pilkkuja pirpanalle

En päässytkään tänään lähtemään messuille Tampereelle, joten lohdutin itseäni ompelemalla. Pirpanalle syntyi pilkkuleggarit.


Kaava on piirretty Me&I:n plyysilegginseistä (kiitos avusta äidilleni). Tykkään mallista, sopivan kapoisat meidän neidille. Vielä en vaan ole näitä päässyt sovittamaan, että ovatko ok, vai pitääkö kaavaa vielä muuttaa. Kokokin on 86/92. Tarkoitus on siis ensin käyttää leggareita puntti käännettynä ja sitten lopulta ihan puntti suorana. Toki, jos ei makkaralla olevat puntit haittaa, niin miksei jo aiemminkin. Idea on loistava! Alkuperäisissä on vyötäröllä säädettävä kuminauha,mutta itse laitoin ihan normaalin.

Edit: Kokeilin neidille housuja, kun heräsi päikyiltä, istuvuus on täydellinen! Näitä tulee meille lisää sekä trikoosta että plyysistä! Ja kaveriksi jotain kivaa paitaa tai tunikaa, kenties Hannah.

Pilkullinen trikoo on tilattu Iinulta. Vaikuttaisi oikein loistavalta materiaalilta. Meidän kamera vääristää taas värejä, oikeasti kangas on paljon tummempaa ruskeaa.

Loppuun pieni hehkutus. Posti toi minulle tällä viikolla ihanan kirjan: Pienten pukimet - nostalgisia neuleohjeita vauvoille ja taaperoille. Kerrankin onnistuin ostamaan kirjan, joka on jokaisen maksamani euron ja sentin arvoinen. Etukannen takki on neulottava tytölle hetimiten. Plussaa annan siitä, että langat ovat edullisia ja helposti hankittavia, kuten Lanett ja Mandarin Petit.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Isänpäivänlahjoja

Ihan pienet muistamiset vaarille ja papalle.


Tyynyliinat ovat Finlaysonin puuvillasatiiniset tyynyliinat. En muka viittiny ommella itte. Lisäks kangas on mukavan ylellistä, niin päädyin tähän. Liinojen oleminen tarjouksessa ei tietty vaikuttanut yhtään asiaan...

Ja tässä kohdassa kuvaan astuu käsityökeijun kosto. Tyynyliinat olivat ihan liian isot, siis jättikokoiset. Joku ei alennushurmoksessa katsonut yhtään, että olisivatko tyynyliinat normaalille tyynylle. Ei tullut mieleenikään. Ei auttanut kuin pienentää, ompelukoneelle siis. Sitten tyynyliinat piti vielä pestä ennen painamista ja siitähän epäonni jatkui. Kangas nukkaantui hienonhienoisesti, ei pahasti, mutta eivät enää uusillekaan näytä. Lahjaksi menevät silti, luulen, että saamme tuon nukan anteeksi.

Painovärinä on Emo-Tuotannon peittovalkoinen ja "leimasimena" tytön kädet. Oli jännää puuhaa, neiti taitaa tykätä askartelusta!

perjantai 6. marraskuuta 2009

Isänpäiväkorttiaskartelua

Olenko ainoa, jonka mielestä isänpäiväkorttien askartelusta ei ole tehty helppoa? Ylipäänsä korttien tekeminen miehille tai pojille on hankalaa. Ihan siitä syystä, että materiaaleja ei ole kovin paljon tyrkyllä. Kaikkia koristeita ja kuvia ja leimasimia on vaikea löytää. Kaupat pursuavat kaikkea tytöille ja naisille.

Jos jollain on ylimääräisiä ideoita, niin vinkatkaa!

Tällaiset kortit saimme kuitenkin askarreltua tytön kanssa isänpäiväksi isille, papalle ja vaarille. Pohjana on Tiimarista joskus ostettu soikea-aukollinen korttipohja. Aukon taakse on liimattu tytön piirustusta (se mitä tuollainen reilun vuoden ikäinen nyt ylipäätään piirtää, lähinnä siis hakkasi paperia vahaliiduilla). Aukko on sitten reunustettu ääriviivatarralla (tai jos rehellisiä ollaan, niin tuo on kahden ääriviivatarran väliin jäävää, mutta minusta oikeinkin käyttökelpoista materiaalia) ja päälle kiinnitetty vähän miehisiä juttuja. Koristeet ja ääriviivatarrat ovat Sinellistä. Nuo koristeet ovat sellaisista nappiseteistä, osa on kantanappeja, osassa on reiät, mutta mukana on myös reiättömiä koristeita. Kantanapeista leikkasin ne kannat pois ihan saksilla. Ja koska liimapistoolini on hukan teillä, koristeet on kiinnitetty 3D-askarteluun tarkoitetuilla tarratyynyillä, tuntuvat pitävän.

Jos joltain puuttuvat vielä isänpäiväkortit, tässä olisi minun vinkkini, vielä ehtii askarrella! Jos lapsi on jo taitavampi piirtäjä, koristeet voi jättää surutta pois, kuva pääsee silloin paremmin esille.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Barbapapaa...

Kehuin omplevani seuraavaksi Barbapapaa. Niin tuli tehtyä... Tai tää yrittää kovasti olla se Barbapupu.

Ei o brodeeraus helppoa, olis tarvittu kapeampi siksakki, mutt ei mun kone tee. Tää näyttää ihan turpiinsa saaneelta. Mut tyttö kelpuutti. Kulkee sen kanssa ympäriinsä ja hokee papaa. Se kait riittää. Eniten kuitenkin kiinnosti kaulassa oleva puisista helmistä tehty kaulanauha, sen arvasinkin jo etukäteen.

Pakko kuitenkin sanoa, että se irtirevittävä tukikangas oli kyl ihan ehdoton apu tässä hommassa. Ehkä siis joskus uskallan vielä jotain kokeilla. Mutta ihailen kyllä niitä, jotka tämän taidon osaavat.

Tässä pari kuvaa tekeleestä (ja kuvausassarista) (oikeesti luomet tuolla Barbapupulla ovat vaaleanpunaiset, kuvassa värit on ihan miten seattuu):


Sain tälle jotenkin niin surullisen ilmeen aikaiseksi, iloinen siitä piti tulla. Silmän mustuaiset on tehty muuten ihan kangastussilla.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Puikoilla ilkeitä silmukoita

Takarajana on maaliskuu, siihen mennessä tämän villahaalarin pitäisi valmistua. Silmukat ja lanka vaan tekevät kiusaa ja työ on välillä jäähyllä. Onneksi aikaa on, ettei hampaat irvessä tarvitse neuloa.



Malli on SandnesGarnin Sisu Barn 0701 -lehdestä, joskin ostettuani lehden juuri tämän mallin takia, löysin samaisen ohjeen myös kotoota joko Modasta tai Suuresta Käsityölehdestä. Lankana on siis SandnesGarnin Sisu luonnonvalkoisena, enkä tule langan kanssa yhtään toimeen. Langassa vilisee ohuita ja paksuja kohtia, sekä muita mukavia virheitä. Ja minä kun ajattelin, että juuri langan laadun takia en osta Novitan Woolia, meidän typykän Woolista tehty haalari meinaan huopui pesukoneessa ihan pesuohjeiden mukaan pestynä. Ja toisekseen lanka on kovaa halkeamaan, näkyy myös jäljessä. Toki käyttämäni pitsipuikot eivät yhtään auta asiaa terävine kärkineen, mutta palmikkopuikkoa en aio käyttää. Siinähän sitä sitten ollaan.

Ja arvakkaas onko purettu. On ja monesti! Nyttenkin olen vieläkin tyytymätön lahkeiden sisäosissa oleviin silmukanlisäyksiin, mutta näyttävät jo sata kertaa paremmilta, kuin ensimmäinen versioni. Josko taas kastelu auttaisi, auttoi siihen aiemmin esittelemääni violettiinkin juttuun, joka esitelläänkin uudelleen vasta joulun jälkeen ;)

Postintäti oli tänään oikein mukava ja toi paljon käsityölehtiä ja paketin Iinulta. Ihanaa, että Iinu pakkaa tilaukset niin nätistä, mutta kun ei meinais raaskia pakettiaan avata. Eli siis ompeluksiakin tulossa, Barbapapaa kenties...