sunnuntai 28. helmikuuta 2010

"Tirpusia" Pirpanalle

Yritetääs ottaa blogissa kiinni ompelusten esittelyä. Tämä viikonloppu on ollut oikein ompeluviikonloppu ja vaikka mitä on valmistunut. Tässä lauantain satoa, tämän päivän valmistuneet ovat vielä kuvaamatta.




Tein vähän pienemmän version Hannahista ja nyt alkaa olla mitoitus kohdillaan. Kaava edellen kokoa 86/92. Hihat ovat yhä kamalan pitkät, mutta tätä ei olekaan tarkoitus käyttää, kuin vasta syksystä. Tosin nyt epäilen, onko tämä liiankin sopiva. Samalla lyhensin kauluksen resoria ja jätin takaa rypytykset minimiin. Nyt paita istuu todella nätisti. Näitä taidan ommella vielä lisää, ehkäpä kesäksikin. Koristeeksi tekaisin rusetin, jonka kiinnitin napilla, tuo mielestäni poikamaiseen kankaaseen kivasti tyttömäisyyttä. Housut ovat ne tutut Saimit, tällä kertaa ohuesta collegesta, joka on ostettu Triteksiltä. Tuo on ihanan pehmoista, joustavaa ja ohutta. Ja sitä kangasta meiltä löytyy monesta eri väristä, ihmettelenpä vaan, miksen ole siitä vielä mitään valmistanut.



Löysin äidiltäni oman Ottobre Design -lehteni (6/2009) ja lehdestä monta toteutuskelpoista juttua. Pakko oli heti kokeilla osaa. Nämä ovat Mockingbird-yömekon kaavalla tehtyjä, pitkiä yöppiä. Ja mikä ihaninta, tämä onPirpanalle, sekä muille kapeille lapsille oikein sopiva malli. Tykkään kovasti! Ja malli on tosissaan pitkä, oikein nilkkapituinen. Kokeilin sekä kokoa 92 että 98. Kankaat ovat kaikki Triteksiltä.



Viimeinen tirppasarjalainen on tässä samaisesta Ottobren lehdestä  kuin mitä yömekotkin. Kokeilin myös Night Owl -paidan kaavaa, lyhensin vaan hihoja. Hihoja olisi voinut lyhentää vieläkin, mutta menkööt. Tämäkin on sopivan kapea malli ja lieneekin turha sanoa, että tällä kaavalla tulee lisää paitoja. (Itseasiassa tässä paidassa hihan kaava on sama, kuin yömekoissa, eli mekon kaavalla voisi tehdä lyhennettynä vaikka tunikaa...) Lehdessä tämä oli yöpaidan kaavana, mutta ihan peruspaitoja tällä meinaan tehdä. Tämäkin kangas on Triteksiltä, joku jämäpala Pirpanan bodyista (värit ovat luonnossa kirkkaammat). Vielä jäi jonkun paidan hihoiksi materiaalia.

Nyt on oikein hyvä mieli, kun on onnistunut löytämään hyviä  kaavoja.

Muuten, näissä Ottobren kaavoissa voi lisätä saumanvarat, ovat siis mitoitukseltaan oikeasti kapeita. Ommellessa vertasin itse Lindexin tämän kesän teeppareihin ja mitoitus oli ihan samaa. Siksi uskalsin ommella sovittamatta, joskin tein mittailuja todella useasti. Pituuksiinkaan ei tarvinnut tehdä muutoksia. Suosittelen!

Ei voi olla totta...

Nimittäin se, että taas mentiin metsään. Taas tuli tehtyä aivan liian isoa. Tällä kertaa kaavana oli Farbenmixin Hannah (koko 86/92 pidennettynä). Olen kaavalla tehnyt ennenkin, mutta koska pienin koko on 86/92 en ole tunikaa koskaan vielä päässyt sovittamaan. Nyt ompelin taas kaavalla ja sovitin ja hups, on sitten vähän iso.





Tässä se kuitenkin on.

Nätti malli, tykkään siitä kovastikin. Nyt vaan tarvii saada tuo kaava sovitettua Pirpanan mittoihin. Tuo tunika on kuitenkin tarkoitettu käytettäväksi vasta ensi talvena, että kerkeehän tuo Pirpanakin kasvamaan. Housutkin (taas ne Saimit) on tehty 98 kaavalla. Tunika on halpaa kilotavaravelouria naapurikaupungista, housujen velour on Kestovaippakaupasta.

Itseasiassa tein jo pienemmänkin tunikan, mutta koska Pirpana on reissussa, enkä ole päässyt sovittamaan, niin bloggaan uuden tunikan ja paljon muuta tässä lähipäivinä.

perjantai 26. helmikuuta 2010

Kukkamekko kesäksi

Kyllä se kesä sieltä vielä tulee, vaikka lunta onkin melkein metri maassa. Tässä ei enää tiedä, mihin tuon lumen lykkää, suuressa pihassa sitä on meinaan paljon. Mutta ajatukset on kyllä jo lämpöisissä, aurinkoisissa kesäpäivissä.



Mekossa on onneksi kasvunvaraa, kesä voi siis tulla ihan rauhassa omaa tahtiaan.


Malli: Kukkamekko, SuuriKäsityölehti 6-7/2009
Koko: 92 (mutta pituutta on enemmän, kuin ohjeessa)
Lanka: Sandnes Mandarin Petit
Langan menekki: prikulleen 167g

Värit vaihdoin ohjeesta poiketen, kun noita lankoja nyt sattui olemaan kaapissa. Taskujakaan en tehnyt, enkä yläosan kukkia tai nappilistaa. Taskut jätin tarkoituksella pois, aloin epäilemään, että tulee vähän liian täyttä mekon etumukseen, jos laitan kukat ja taskut, eihän siihen sitten muuta olisi mahtunutkaan. Nappilista taasen unohtui ihan vahingossa, huomasin vasta nyt. Mutta nappilista olikin ihan valelista, että sen voi siihen vielä lisäillä, jos niikseen. Ehkä etumuksessa voisi olla jotain vielä, aika simppelisti mennään nyt...

Muuten olen mekkoon kyllä tyytyväinen, mutta langassa oli paikoitellen aika paljon ylikierrettä, se näkyy jossain kohdin pinnassa ja taitaa aiheuttaa pientä kierteisyyttä mekkoon. Mekko kun on neulottu suljettuna neuleena kainaloihin asti. Kädenaukotkin on aika isot, mutta niin ne on mallissakin, eipä ainakaan hierrä. Mittaa mekolle tuli ohjetta enemmän ihan vahingossa käsialastani johtuen. Mikä koetilkku?



Puolitoista vuotiaan kuvaaminen on haaste, mutta olisikohan Pirpanassa kuitenkin potentiaalia kehittyä? Vahingossa tuli tällainen poseerauskuvakin.

torstai 25. helmikuuta 2010

Lisää pyjamia

Nyt on ommeltu loputkin epäonniset pyjamat. Tai eihän housuissa mitään vikaa ollut, paidat olivat vaan liian suuret. Näitä paitoja on nyt kutistettu niin, että oletan menevän mukavasti koossa 92.


Resorit ja raidalliset kankaat on ostettu Triteksiltä, samoin yksivärinen vaaleanpunainen, joka onkin itseasiassa samaa laatua, kuin apinahupparin vuori. Trikoo on ohutta, pehmeää ja joustavaa, aivan täydellistä kesäpyjamiin, mielelläni ottaisin itsellenikin. Jotenkin silkkisen tuntuista ihoa vasten. Harmi, ettei internetissä ole hipellysominaisuutta! Toisen pyjaman housuihin laitoin resoriksi paidan kangasta, jotta näyttäisivät kuuluvan yhteen, samaa raidallista on siis myös housujen vyötäröllä. Paita on tuollainen keräilyerä, kun yritin tuhota kankaiden jämiä. Leveäraidallinen kangas loppuikin sitten tähän projektiin. Tarkkasilmäinen voi huomata, etteivät raidat edes mene kohdilleen, mutta kangas ei olisi muutoin riittänyt ja tarkoitus oli päästä eroon paloista, joista ei kuitenkaan mitään tule. Turha niitä on kerryttää kaappiin. Ja mitä tuollainen nyt yöpaidassa haittaa muutenkaan.


Pikatyönä ompelin vielä Ottobre Designin kaavalla (lehti 4/2009) Bubblegum-hameen. Koko on 92. Vähän levensin helmaa ja vyötäröllä on tiukempi resori. Menee pihahameena, näyttää meidän neidillä ihan mummomalliselta, vaikka onhan tämä vielä periaatteessa liian isokin. Helman koristenauha on Iinulta ja kangas Myllymuksujen mangonkeltaista bambujoustista, joka jäi yli apinahupparin pareiksi ommelluista Saimeista. Nyt on sekin kangas melkein kulutettu loppuun. (Alemman kuvan väri on oikeampi.)

Jännä homma, tuo pieni pala koristenauhaa muutti hamosen ilmettä todella paljon, ilman sitä tämä oli aika retro. Eipä uskoisi noin pienen yksityisköhdan vaikuttavan niin paljoa.

Tässä on nyt valmistunut vaikka kuinka monta työtä, mutta jätän jotain esiteltäväksi huomisellekin. Eilen bloggger ei päästänyt minua ollenkaan lisäämään tekstejä.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Voihan pyjama!

Kyllä tämä ompeluinnostus kohta laantuu. Ihan varamasti... Ehkä...

Nyt kun Pirpanan tämänhetkinen yöppätarve on korjattu, tajusin, että tarviihan neiti kohta taas isompaa kokoa niistäkin. Pirpana kun on nyt päättänyt kasvaa oikein vauhdilla ja kakkoskäyrällä.


Nämä ovat nyt sitten isomman tytön yöppäreitä. Paidan kaava on Ottobren lehdestä 1/2005 ja housut hyvin tutuksi tulleet Ottobren Saimit. Vaaleansinipohjainen trikoo on Eurokankaasta (eilen vielä näin sitä ainakin "meidän" Eurokankaan palalaarissa), resorit Triteksiltä ja lohenpunainen trikoo on äitini kirpparilöytö. lohenpunaiseen yöppään on aplikoitu hattu ja flipflopit tuosta kuviollisesta trikkoosta.

Ja voi itku! Ottobren mallit tuntuvat Saimeja lukuunottamatta kaikki aiheuttavan mulle harmia. Nämä paidat ovat kokoa 98 ja 92 (samoin housut). Tai siis kaavat olivat tuota kokoa. Nämä ovat jättisuuret! Kuviollinen paita oli alun perin kokoa 92, mutta saumuroin sivuista sitten lopulta reippaasti pois. Lohenpunainen paita oli leikattu 98 kaavoilla, mutta poistin siitä saumanvarat ennen ompelua ja kavensin vielä ommellessakin ja tämä on yhä leveämpi kuin Pirpanan vaatevarastoista löytyvät muut 98 tai 92 kokoiset. Harmittaa vietävästi, sillä leikkelin yhteensä neljä paitaa. Mutta jospa pesussa vähän kutistuisivat? Sen verran näitä lopulta onnistuin pienentämään, että vaikkain ovat väljät, niin ehkäpä tuo lohenpunainen menee 92 kokoisena ja tuo kuviollinen 98 senttisenä. Toivottavasti ainakin! Toisaalta housuissa on ihan kivasti mittaa, että hypätköön sitten seuraavaan kokoon, jos ovat jättimäiset yhä.

Paidan kaava on muuten ihan sama, kuin aiemman postauksen takin. Siksi takkikin tuntuu niin suurelta. Onneksi sen leikkasin suoraan ilman saumanvaroja. Muuten itkettäisi...

Että tallaisia malleja lisää, niin ei tarvitse kohta ommella ollenkaan.

Muuten, olen metsästänyt mustaa resoria muutaman päivän. Eikä sitä ole missään. Tarvii tehdä reissu Triteksille, siellä on resoreissa värejä. Olen uhannut ostaa sieltä kaksi muovikassillista resoria, kun ei sitä muualta tunnu saavan. Mistä muualta Pirkanmaalta saa resoria? Saman homman olen huomannut trikoissakin, kauppojen valikoimat ovat todella surkeita, puhumattakaan joustofroteista. Pitääkö kaikki tilata vaan netistä?

lauantai 20. helmikuuta 2010

Apinameininkiä

Ompelukonen poljin kuumana mennään. Housuja olen urakoinut oikein kunnolla, pelkään, että kohta alkaa kyllästyttää koko housuprojekti. Pakko ommella muutakin välillä.


Myllymuksujen apinajoustofrotee päätyi vihdoista viimein huppariksi (hupparitakki). Malli on Ottobre Designin lehdestä 1/2005. Koko oletettavasti 92/98 (tehty tosin 98 kaavalla, mutta kapeammaksi).

Koska tuo joustofortee osoittautui kamalan ohueksi piti takki vuorittaa. Mitä sitä tekee paidanohuella hupparilla, joka on ajateltu viileimmiksi kesäilloiksi ja lämpöisille syyspäiville? Oli siinäkin miettimistä, että miten sen tekee, kun ohjeissa ei ollut vuorta (ja kun tämä ompelu-urani ei ole kovin kauaan vielä kestänyt). Vuoritin sitten niin, että ihan ei kääntötakkia tullut, mutta melkein, en kuitenkaan olisi pitänyt takkia ruskea puoli päällepäin. Vuori on ihanan pehmoista ja ohutta, ruskeaa trikoota Triteksiltä, hupussa vuori on housuista yli jäänyttä Myllymuksujen bambujoustista, väri taitaa olla mangonkeltainen. Nepparit on KAM:n neppareita.


Tämä on taas niitä hommia, joilla yllättää itsensä. Tätä on ommeltu hartaudella ja huolellisuudella, ja hyvähän siitä sitten tulikin, jos ei oteta huomioon sitä, että malli ei välttämättä ole kaikkein paras Pirpanalle (jotenkin liian takkimainen, mutta toisaalta, onhan tämä vielä kokoa tai kahta liian isokin). On kuulkaas käytetty nuppineuloja enemmän kuin tarvis ja kankaatkin on kutistettu etukäteen. Ei yhtään tapaistani... Mutta kannatti nähdä vaiva.


Takin kaveriksi on tehty koossa 92 ja 98 Myllymuksujen bambujoustiksista housut, kaavana on jo tutuksi tullut Ottobren Saimi.


Esitellään vielä edellisestä postauksesta unohtunut, viikko sitten valmistunut huppupyyhe. Kyllä voi lapsellekin tehdä mustavalkoista, itse ainakin tykkään. Hello Kitty -merkki on H&M:lta, kolme merkkiä taisi maksaa vähän alle kolme euroa. Hopi hopi ostoksille, näitä saattaa olla vielä jäljellä... Kangas on jotain ikivanhaa varastoa olevaa vohvelikangasta, jossa on tahroja ja jonka langansuunta on täysin hukassa, saas nähdä miten pesussa käy...

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Urakkahommissa

Nyt se on löytynyt, Pirpanan päällä hyvin istuva housumalli tai lähinnä kaavat housuihin. Onhan näistä ollut puhetta eri blogeissa, mutta vasta nyt itse tajusin. Voipi tietty johtua siitäkin, että koot alkavat vasta 92:sta, eli olen sivuuttanut kaavan liian isona. Nyt näitä on kuitenkin ommeltu sitten ihan urakalla ja lisää on tiedossa. Kaava Ottobren Saimi lehdestä 1/2009.



On Saimia pinkkinä ja oranssina, pitkänä ja lyhyenä, resoreilla ja ilman, koossa 92 ja 98. Tulen tekemään polvihousumallia Saimista veilä (kuten pitkääkin mallia), mutta resoreiden kanssa. Vaipattomalla lapsella malli pelittääkin ilman vyötärön resoria, mutta meidän kestoilijalla saisi vyötärö tulla hieman korkeammalle. Ylemmässä kuvassa koon 86 vaatteita käyttävällä Pirpanalla on koon 92 housut, periaatteessa siis voisi ottaa jo käyttöönkin, kun resorit estävät puntin menemisen kantapään alle. Malli on hieman väljempi oikeasti, neidillä on tuolla leggarit alla. Eli kesällä varsin passelit. Oranssi kangas on joustofroteeta Eurokankaasta (tuossa alla olevassa kuvassa väri on oikeampi) ja pinkki bambujoustofroteeta Myllymuksuilta. On muuten sitten reilusti eroa käsitellä bambujoustista kun vertaa tavalliseen, se on paljon lötkömpää, mutta voisi kuvitella, että myös mukavempaa päällä.

Saldo kaksille päikkäreille on neljät pitkät saimit ja yhdet polvarit. Eli siis supernopeat ommella. Kun samoilla päikkäreillä valmistui myös seuraavan kuvan housuja kolmet ja yhdet Lelle-legginsit.


Nämä joustofroteiset housut on tehty Suuren Käsityölehden 10/2000 kaavalla ja tarkoitettu Lindexiltä ostetun bodyn pariksi. Resori on ostettu Triteksiltä. Joustofrotee samaa, kuin ylemmissä Saimeissa. Tällä mallilla olen ommellut enemmänkin vauvahousuja, nyttenkin valmistui kolmet eri väreissä, mutta kaavasta olen napsaissut vyötäröstä korkeutta jonkin verran pois, muuten näistä tulee todella korkeat.


Ja vielä yhdet Lelle-leginsit. Kaava on Ottobren lehdestä 6/2009.

Saumuri on siis laulanut ja menenpä laulattamaan sitä lisää. Täälläkin, kuten näkyy olevan monella muullakin, on menossa kangasvaraston tuhoamisprojekti. Lisäksi on vähän niinkuin pakkokin ommella housuja varastoon, kun Pirpana tuntuu nyt kasvavan ihan hurjaa vauhtia ja kohta ei välttämättä ehdi ommella. Lisäksi Pirpana on jo siinä iässä tai mitassa, että kauppojen perushousutkin alkavat maksamaan jo aika lailla, kannattaakin ommella itse, varsinkin, kun tällä kaavalla se sujuu niin nopsaan ja helposti, että ihan hävettää...

maanantai 15. helmikuuta 2010

Haaste vastaanotettu

Vilttitossu Ryysynen heitti minulle haasteen. Ihan ensimmäinen haasteeni ikinä! Pakkohan siihen oli tarttua.

1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaisen kuva blogissasi ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!

Minulla on koneella kuvia kahdessakin paikassa, toisen paikan neljännessä kansiossa oli vain kolme kuvaa, joten oli tutkittava sitten toisesta paikasta.



Arabian muumimukihan se siellä on. Älkää ihmiset kysykö, miksi minulla on tämä kuva säilössä. Tällä kuvalla ei ole enää mitään virkaa, vaan on otettu joskus Huuto.net:ä varten, kun kyseisen mukin siellä myin pois. Miksikö myin? Oli minulle turha ja korvatonkin vielä, mutta joku sen halusi yllättävän isolla rahalla. En tiennyt ollenkaan, että korvaton muki voisi olla niin arvokas.
 
Tämä haaste on tainnut kiertää vaikka kuinka monessa blogissa. Kenetköhän sitä haastaisi mukaan? Haastetaan lukijoiden ja kommentoijien keskuudesta Samma, Eliisa, ~Maria~ ja NorppaStiina. Saa skipata, jos on jo tämän haasteen saanut tai vaikkei olisikaan. :) Yritin katsoa, onko näissä blogeissa jo ollut tämä, mutten ihan heti huomannut, mutta melko varma olen, että jollain on jo ollut.
 

Rasittava keskeneräisyys

Olen urakalla ommellut valmiiksi vaatteita, jotka olen aloittanut Pirpanan ollessa ihan pieni. Ajattelin, että jos vihdoista viimein saisin ne pois pyörimästä. Valmiiksi leikatut tai puoliksi ommellut vaatekappaleet evät lämmitä ketään ja harmittavat ompelijaa. Pirpanalle ne eivät enää mahdu, mutta kenties jollekin...


Dolly-trikootunikan kaava on Ottobre Designine lehdestä 6/2008. Kangas ostettu Triteksiltä. Vetoketju ommeltu vähän rumasti (ei näy kuin tunikan sisäpuolella), mutta en jaksanut enää purkaa, purin kauluksenkin, kun tyhmyyksissäni ompelin sen aluksi ihan väärin päin. Leveältä näyttää, kuten Ottobrelle on tyypillistä. Muuten kyllä kaunis malli.


Keinuheppahousut on Ottobre Designin lehdestä 1/2009. Nämä itseasiassa valmistuivat Pirpanalle, mutta olivat lahkeista auttamattomasti lyhyet, homma jäi sitten siihen. Purin kyllä lahkeet, mutten saanut haalareita enää valmiiksi asti. Nyt sitten lisäsin lahkeisiin resorit. Valmista! Harmittaa kyllä, ettei Pirpana näitä ehtinyt käyttää! Kaikki kankaat on ostettu Eurokankaasta.


Ja viimeisimpänä ja todellakin vähäisimpänä tummanharmaat velourhousut tähtiaplikaatiolla. Aplikaatio meni ihan mynkään, kun ei ollut irtirevittävää tukikangasta, mutta kauhea hinku kokeilla aplikaatiota. Sitten meni vielä yläosan resorikin väärinpäin, sauma tuli eteen ja housut hautautuivat ompelupöydälle. Nyt on valmista, resori on käännetty, aplikaatiolle ei mahda mitään. Katsotaan, tasoittuuko yhtään pesussa vai meneekö vielä kamalammaksi.

Näemmä en ole kovin hyvä kestämään vastoinkäymisiä, koska vian sattuessa, jää työ herkästi kesken. Nykyisin kyllä pyrin korjaamaan vian vaikka väkisin, puolivalmiit ompelukset eivät ole kovinkaan järkeviä.

Eikä tässä ollut edes kaikkia...

tiistai 9. helmikuuta 2010

Pieniä askarteluja

Ihan pienesti olen askarrellut. Vähän kortteja, vähän ystävänpäiväjuttuja... Suunnilleen tällaiset ystävänpäiväkortit ovat lähteneet postin kuljetettaviksi. Unohdin ottaa muista kuvat... Tuo sydän on nuppineulatyyny. Se on taas näitä ompeluksia, jotka ovat niin kamalan yksinkertaisia, että joutuu purkamaan. Unohdin nimittäin ylhäältä ripustuslenkin, mitä nuppineulatyyny ei kyllä oikeastaan edes tarvitse, mutta kun olin sellaisen suunnitellut kiinnittäväni.


Ylimmässä kortissa sydämen kangas (sama kangas on nuppineulatyynyssäkin) on Iinulta. Tyttöleimasin on Magnolia-sarjaa, joskus aikoja sitten ostettu Sinellistä.  Palloleimasin on FinnStamperilta. Alimman kortin lentokone on piirretty itse, pilvet ja aurinko ovat Rachelle Ann Millerin leimasimia ja tilailtu Paperellasta (joskaan en huomannut niitä siellä enää).

Tuo kortissa oleva laulu on soinut päässäni useamman päivän - kiitos äitini, joka välillä laulaa sitä Pirpanalle. Siitä oli suorastaan pakko tehdä kortti. "Korkealla pilven päällä liitää lentokone metrin mittainen..."

perjantai 5. helmikuuta 2010

Kukkia ja perhosia

Olen luonteeltani malttamaton. Perinpohjainen suunnittelu ei vain ole heiniäni, ei ollenkaan. Siksipä tämän päiväpeiton työstäminen on ollut varsinainen koettelemus. Siksi ja muutenkin...


Ensiksi mietin kauan värejä, todella kauan. Vaihtoehtoina olivat paljon kirkkaammat pinkit ja limet sävyt, mutta sitten päädyin näihin hempeämpiin, koska sopivat ehkä paremmin Pirpanan huoneen muihin väreihin.


Sitten oli ongelmia koneen kanssa. Jälki oli välillä huonoa, en saanut säätöjä koneessa ollenkaan niin, että vapaa konekirjonta olisi onnistunut (siksipä kaarevat muodot eivät ole täydelliset) ja kun ensimmäisen kerran silitin työtä, suli ruudullinen kangas hieman yhdestä kukasta ja samoin osittain tikkaukset ruudullisen kankaan ympäriltä. Tässä on sitten pelastettuna se, minkä pelastettua sai. (Noh, jos ollaan ihan rehellisiä, pelastus onnistui todella hyvin, sulamisia tuskin huomaa.) Ja jotta velä jotainm ainittavaa olisi, niin haihtuvan merkkaustussin jälki ei ota haihtuakseen, ei sitten millään.

Toteutustakin mietin useampaan otteeseen matkan varrella. Päädyin jättämään perhosten siivet irralleen, ovat siis ommeltu kaksinkertaisiksi niin, että toinen puoli siivestä on pääsääntöisesti eri värinen. Peiton tikkikankaan ja päälikankaan kiinnitin toisiinsa kukissa olevilla napeilla ja tikkaamalla perhosten ääriviivat peiteeseen.

Muuten olen kyllä tyytyväinen, mutta jos verrataan siihen, paljonko aikaa ja vaivaa ja mietitntää käytin tähän päiväpeittoon, niin, noh, ei ollut vaivan väärti...


Vaaleanpunaista ruudullista kangasta lukuunottamatta kaikki värilliset kankaat on tilattu Iinulta. Luonnonvalkoinen puuvilla ja taustan tikkikangas ovat Eurokankasta. Napit ovat omasta nappilaatikosta, löytöjä äidiltäni ja kirparilta. Limet tikkaukset on tehty ihan tavallisella ompelulangalla, muut konekirjontalangalla.