tiistai 30. heinäkuuta 2013

Mikä se sellainen tyllimekko on, johon menee 1,5m tylliä?

Ei mikään!

Myyjän mukaan metri riittää hyvin Pirpanan tyllihameeseen, mutta suostui myymään 1,5 m. Kotona laskeskeltuani totesin, että kyllä sitä melkein 3 metriä menee, ja menin takaisin kauppaan hakemaan lisää.


Meidät on kutsuttu häihin, joten pientä juhlavaatekatselmusta on tullut suoritettua. Alunperin tilasin tytöille Pomp de Lux:lta tämän kevään mallistosta tyllimekot, mutta ne olivat niin epäsopivat, että palautin. Meillä on tytöillä ollut tuon merkin viime syksyn tyllimekot, ja ajattelin, että mennään sitten niillä, mutta Pirpanan mekko osoittautui liian lyhyeksi minun makuuni, joten oli tehtävä joko Pikkusiskon mekkoon sopiva, tai hankittava kaksi uutta kivaa. Hetkellisessä mielenhäiriössä päätin ommella Pirpanalle uuden.

Sattui vielä niin sopivasti, että löytyi yhteensopivat tylli ja satiini (tuon on itseasiassa ihanan himmeähohtoista puuvillaviskoosisatiinia), jotka sopivat tuon Pikkusiskon mekon kanssa yhteen.


Kuva vähän vääristää värejä, sopivat yhteen luonnossa paremmin. Mutta näkee tuosta ainakin, että matkittu on.

Yläosan kaava on Ottobrenin Seesaw koossa 116 (Pirpanan normivaatekoko) lehdestä 3/2013. Alaosan leikkasin vapaasti vastaavaksi, kuin alkuperäisessäkin, mutta pidensin jonkin verran. Tylli on kiinnitetty yläreunastaan leikkaussaumaan. Takana on nappi, joka on samaa kokoa ja väriä tyllin pallojen kanssa; tarkkaan harkittu yksityiskohta. Sivusauman vetoketjun jätin kuitenkin pois, kun ei olla sitä koskaan käytetty tuossa alkuperäisessä mekossakaan, ja hyvn toimi koeversiossakin ilman. Tylliä meni hurjasti, melkein se kolme metriä; alimmaisen helmakappaleen ympärys on 10,5 m ja ehkä olisi voinut laittaa enemmänkin.


Eilen olin varma, etten lähde tähän uudelleen, mutta nyt polttelisi mielessä yksi Eurokankaan tylli. Jos vaan puolihameen tekisi...

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Pallohelmat

Kävimme tänään pojan yksivuotiskuvauksissa. Samalla otimme pari sisaruskuvaa kaikista kolmesta. Eilen illalla iski vaatepaniikki, pojan vaatteet kun olivat löytyneet, mutta mikään tyttöjen kaapissa ei mätsännyt niihin. Kuvauksessa oli vielä lisäksi sirkusteema. Siispä laatikoita tönkimään. Päädyin  Metsolan keltaiseen pallojoustikseen ja päätin jatkaa teemaa myös kaavassa pallohelmalla.


Kaavassa on pohjalla Ottobrenin Seesaw -mekkokaava lehdestä 3/2013. Pidensin kaavan yläosia leikaten ne reilusti alaspäinleveneviksi ja pallomaisiksi. Helmaan pujotin käänteeseen ohuen kuminauhan, joka joustaa reilusti, eikä siten haittaa kävelemisessä tai joustessa. Kuminauha on virallisesti varmasti liian ohutta, mutta siksi sen valitsinkin, että vastustaisi mahdollisimman vähän.

Se, mitä kuvaajan kamerasta näin kuvia, tuli niistä aivan huikeita! Olemme kuvaaja Piritta Lipiäisellä käyneet aiemminkin, ja pidän hänen tyylistään. Hän osaa kuvata lapsia ja tuoda heistä parhaat puolet esille. Kuvauksissa on lisäksi ollut aina todella hauskaa! Mekot sopivat teemaan hyvin, ja tytöt tykästyivät näihin heti. Kannatti siis tehdä!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Herkkuja

Unohdan aina laittaa nämä ompelemani Maitotytöt tänne. Nämä ovat niin herkkuja, tekisi mieli hankkia itselle molemmat. (Jos tykästyit, jotain kokoja löytyy vielä Maitotyttöjen kaupasta.)

Yhteensä näitä tuli tehtyä 19 kpl, eli hetki siinä hurahti, jos toinenkin...


Pinkkejä polka-dot -tunikoita ja toppeja Siiristä ja Myyrystä.


Tuota ihanaa Siiriä ja Myyryä minulla on itselläkin, mutta jäi kyllä harmittamaan, että ostin kaikkia muita värejä, mutten tuota keltaista, tuo on todella kaunis sävy!

Kuvat ovat Maitotytön.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Harjoituskappale

Olisi tarvetta tyllihameelle. Malli on, millainen pitäisi tehdä, mutta valmista kaavaa ei ole. Niinpä sovelsin kaavan, mutta jotta en pilaa kalliita kankaita, piti ensin tehdä koeversio.


Mekko pääsee Pirpanan leikkeihin, sillä lähempää tarkastelua se ei kestä, koska hurauttelin tuon vain pikapikaa kasaan. Saumojen kohdistuksissa on siis muutaman millin heittoja, enkä oikeaan pukuun tee kaulanaukkoon ja kädenteille päälipuolelle tikkauksia, vaan tikkaan saumanvarat vuoriin kiinni. Oikeaan tulee myös runsaasti tylliä helmaan.

Mutta aikas nätti on tämäkin. Toimisi tuollaisenaankin juhlapukuna mielestäni.


Materiaali on jotain Pirpanaa paljon vanhempaa joustavaa, paksua satiinia, joka on luonnossa paljon vihertävämpi. Rinnan alle saumaan ompelin kukkanauhaa, niin on mekko prinsessaisempi leikeissä.

Yläosan kaava on Ottobrenin Seesawista (3/2013). Piirsin koon 122, vaikka Pirpana käyttääkin kokoa 116. Jätän ehkä saumanvarat pois oikeasta mekosta, vaikkakin tässä on mitoitus sama, kuin meillä jo olevassa, liian lyhyessä tyllimekossa. Helman leikkasin vapaalla kädellä. Oikeaan versioon taidan lyhentää hieman. Taakse niskaan lisäsin halkion, johon tulee nappi (joka vielä puuttuu).

Oikeastaan hieman harmittaa, etten tehnyt tätäkin versiota viimeisen päälle, mutta kun oli olevinaan niin kiire, ja tarkoitus oli vain testata kaavan toimivuus. Mutta oli kiva huomata, että juhlavaatteen saa ommeltua kauppareissua nopeammin, jos on tarvis.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Mummo kanasensa niitylle ajoi...

EIlen vietimme kaverini polttareita. Olemme tunteneet ala-asteen ensimmäiseltä luokalta asti, ja sain kunnian toteuttaa hänen polttaripukunsa.

Pukuun on syynsä, mutta luonteen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä...


 Puvun kanssa oli hieman vaikeuksia. Ostin sitä varten aluksi lycrallista trikoota, jonka koitin valkaista kloritella. Kun olin saanut puvun melkein valmiiksi, huomasin, että tikkauksiin oli tullut reikiä. Aloin purkamaan, ja purkaessa huomasin, että koko kangas hajoaa käsiin! Luulin tuon hajoamisen johtuvan kloritekäsittelystä, joten ei muuta kuin uutta kangasta hakemaan ja pesemään. Nostelin uuden kankaan narulle kuivumaan, ja huvikseni venytin sitä, uusikin kangas repesi venytettäessä. Kyllä harmitti! Korvauksena kauppias antoi samaan rahaan tätä vähän kalliimpaa collegea tilalle.


Mutta ihan kuin tuossa kangasepisodissa ei olisi ollut tarpeeksi. Onnistuin ompelemaan kädenteiden resorit väärin päin, resorien yhdistyssauma tuli tuohon hihaa päälipuolelle, eikä kainaloon päin, kuten tarkoitus oli. Purkuhommiksi meni taas. Pyrstön hahmottelin ajatuksissa suoraan kankaalle ja piirsin tietysti kankaan oikealle puolelle. Ja taas tehtiin uusiksi. Pukuun kokeilin ensimmäistä kertaa metrivetoketjua. Tarviiko enää sanoa, että meinasi tulla itku sen kanssa? Vetoketjun lukon kiinnitys sujui hyvin ja ompelukin, mutta valmiissa puvussa itse tätä sovittaessani huomasin, että vetoketjuhan aukeaa ittekseen. Myyjä myi minulle vääränlaiset lukot, vaikka kerroin, mihin tarkoitukseen vetoketjua tarvitsin. Ei muuta, kuin vetimeen resorista koristenauha, jonka päähän laitoin nepparin, nepparin vastakappaleen laitoin haalariin, noiden kanan leuan alla olevien punaisten lirpakkeiden alle. Hyvin piti käytössä!

Kaavana minulla oli Suuren Käsityölehden (8/2011) jumpsuit-kaava, jota muokkasin leikkamalla hihat lepakkohihamallisiksi, ja lyhentämällä sekä hihat, että lahkeet. Tietty lisäsin nuo asiaan kuuluvat härpäkkeet: pyrstön ja heltankin.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Tahranpoistoasiaa

Moni bloggaaja on lähtenyt buzzadoriksi, niin minäkin. Buzzadorit voivat osallistua kampanjoihin, mistä he saavat testattavakseen tuotteita, joista he sitten kertovat eteenpäin mm. kavereilleen ja tuttavilleen. Toisinaan buzzadorit saavat jaettavakseen myös tuotenäytteitä, kuten tässä Vanish 2013 -kampanjassa. Itse halusin mukaan tähän kampanjaan, koska koen tahrat, ja niiden poistamisen ongelmalliseksi. Lapsiperheessä ei tahroilta voi välttyä, enkä haluaisikaan välttyä, sillä haluan antaa lasten touhuta ilman, että joka liikettä täytyy varoa, mutta haluan vaatteet puhtaaksi pesussa, ja niin ei useinkaan käy.

Meillä vaikeita tahroja ovat mm. suklaajäätelö, paprika, ruoho, rasvatahrat, ketsuppi ja voikukka. Rasvatahroja olen poistanut tähän asti Fairyllä ja ruohotahroja sappisaippualla. Paprikan olen saanut pois vain kuivaamalla vaatteen auringossa, mutta se ei toimi, kuin kesäaikaan auringonpaisteella, tahroja tulee meillä muulloinkin, enkä muuten ole paprikatahroja saanut pois, aina en edes auringossa. Suklaajäätelöllä ja voikukalla meillä on pilattu monet vaatteet...


Tämä bambipaitakin näytti yhden käyttökerran jälkeen tältä. Ei ole tehonnut aurinko, ei sappisaippua, ei mikään! Paita on kuin uusi, mutta piloilla. Tyttö vaan rakastaa voikukkia!

Ilolla ja mielenkiinnolla siis lähdin testaamaan Vanishia! Olen aiemmin sitä käyttänyt satunnaisesti pesuvärjäymiin ja nakannut joskus koneeseenkin, mutten ole kauheasti huomannut vaikutusta.

Sotkin saamani paketin mukana tulleen valkoisen kankaan ketsupilla, suklaajäätelöllä, apilalla, paprikalla, voilla, mansikalla, oliiviöljyllä ja luonnonkosmetiikan tuhdilla huulipunalla.


Laitoin osaan tahroista Vanish color -nestettä, ja osaan Vanish crystal white jauhetta, josta sekoitin veden kanssa "tahnaa".


Nakkasin kankaan kutakuinkin heti muun pyykin joukkoon ja jäin odottamaan lopputulosta, joka kyllä yllätti. Huulipunaa jäi hitunen, mutta en ihmettele, sillä en pahemmin antanut aineen vaikuttaa, enkä juuri hieronut tuota tuhtia huulipunaa, jota oli kankaassa paljon, ei siis pelkkä suukko, vaan kunnon kerros. Apilatahran erotti vielä juuri ja juuri valoa vasten, samoin pienen osan suklaatahrasta, mutta koskaan mikään näistä ei ole lähtenyt pesussa näin hyvin pois. Muut tahrat olivat kauniisti kadonneet, myös se paprika.


Muutaman päivän kuluttua, laitoin Vanish color geeliä uudelleen kankaalle, annoin vaikuttaa hetken, ja nakkasin taas koneeseen. En uskonut, että tahrat enää lähtisivät, mutta koneesta tuli puhtaanvalkoinen kangaspala, jäljellä ei ollut edes haaleita tahroja. Tämähän siis toimii! Olisi vain pitänyt malttaa odottaa hetki ensimmäisellä pesukerralla. Vaikka toisaalta oli kiva huomata, että vaikka tahrat pitäisi poistaa heti niiden tultua (lapsiperheessä tämä on usein mahdotonta), niin Vanishilla ne lähtevät vielä muutaman päivän päästäkin.


Laitoin tästä innostuneena lasten vaatteita likoamaan veteen, johon lisäsin Vanish color -jauhetta. Vaatteissa oli monessa pesussa olleet voikukkatahrat (tuo bambipaita), toisessa suklaatahroja ja kolmannessa jotain epämääräistä ruoasta tullutta värjäymää. Vaatteet unohtuivat likoamaan yön yli ja aamulla hieman kylmäsi, kun pelkäsin, mitä minulla on vastassa. Mutta vaatteissa olivat värit säilyneet ja mikä parasta, ne vihuliaiset tahrat olivat kokonaan kadonneet. Bambipaitakin on nyt ihan tahraton! Ette usko, miten iloinen olen!


Nämä jäävät kyllä vakiokäyttöön. Tuon nesteen korkkisysteemi tuntui vain aluksi jotenkin hankalalta, ja pullo kauhean muhku käsitellä, mutta riittääpä pidempään. Muutamien tahranpoistojen jälkeen niihinkin on tottunut. Plussaa tuotteet saavat minulta ehdottomasti myös hajusteettomuudesta, ympäristömerkistä ja siitä, että niillä on myös Allergia- ja astmaliiton tunnus; kaikki todella tärkeitä asioita meillä pesu- ja puhdistustuotteiden valinnassa. (Vanish crystal white - jauheella ei ole ympäristömerkkiä, jatkossa korvaan sen Vanish crystal white -nesteellä, jolla ympäristömerkki on.)

Millä teillä tahroja poistetaan? Oletko Vanishin vakiokäyttäjä? Millaisia kokemuksia sinulla on Vanishista? Kerro parhaat tahranpoistoniksisi, tai ehdota, mitä tahraa voisin koittaa poistaa.

(Meillä muuten on oma kaivo, ja siinä kova vesi, joka vaikuttaa pesutulokseen. Kova vesi vaatii usein enemmän pesuainetta. Tykkään käyttää myös vähintään ympäristömerkin saaneita pesuaineita, tai vieläkin luonnonmukaisempia. Tämäkin siis saattaa vaikuttaa siihen, ettei ensimmäisellä pesukerralla tuo Vanish poistanut kaikkia tahroja täydellisesti testilapustani.)