perjantai 30. elokuuta 2013

Kotiin

Poikkesin Ikeassa etsimässä itselleni uutta työtuolia. Tuolia ei löytynyt, mutta kassalle ei tarvinnut silti mennä tyhjin käsin.

Vanhat ihanat sohvatyynynpäälisemme alkavat olla tiensä päässä, vetoketjun lukkojen vetimet ovat hajonneet ja surukseni löysin niistä pari pientä reikää. Hyvä syy siis hankkia uudet. Ostin paria raitakangasta ja yhden tuollaisen täpläkuvioisen, jossa kohdistin kuvion tarkoituksella epäsymmetrisesti. Ihanan graafista, yksinkertaista ja jämäkkää.


Olen pitkään haaveillut Marimekon jäätelökuosisesta pöytäliinasta, mutta en ole koskaan raaskinut sitä ostaa. Se olisi hauska lastenkutsujen aikaan pöydässä. Ikeasta löytyi halpa korvike. Mielestäni henki on hieman saman tyylinen, mutta hinta tyystin eri luokkaa. Kelpaa minulle korvikkeeksi! Varsinkin, kun tämä on hyvin muuntautumiskykyinen kangas. Vaaleanpunaisilla asioilla tämä on hyvinkin tyttömäinen, mutta...


...kun vaihtaa kippojen väriä, tuntuu siltä, että koko liina olisi eri. Vaaleanpunaisista täplistä huolimatta tämä sopii poikamaisempaankin kattaukseen.


Pikahommina ompelin myös tiskirättejä. Meillä tiskirätit ovat jatkuvasti käytössä, ja jatkuvasti märkinä, joten niitä saa pestä usein. Siksi onkin kiva, että niitä on monta. Olen ommellut bambujoustofroteesta tiskirättejä, mutta hieman kyllä pettynyt niihin. Vaikka pesen rätit aina 60-asteessa ovat ne alkaneet haista, jopa heti pesun jälkeen. Tavallinen joustis ei siis voi olla mitenkään huonompaa. Ainakin tämä pieni koeaika on sujunut hyvin. Itseasiassa tällaisella bambua karkeammalla joustiksella irtoaa muksujen sotkut pöydästä paljon helpommin, vaikka eivät nämä ihan mikrokuituliinan tasolle ylläkään. Kauneudessa nämä kyllä voittavat mikrokuituiset sisarensa mennen tullen. (Se haju niistä räteistä lähtee muuten liottamalla rättejä siinä hygieenisemmän laatuisessa Vanishissa... Jos on muista konsteja, niin kertokaa toki!)


Osa rättien materiaaleista on Maitotytöistä syntynyttä leikkuujätettä. Rättien koko on siitä syystä vähän vaihteleva, mutta suunnilleen 15 x 15 cm, jonka olen kokenut ihan näppäräksi rätin kooksi.

Mutta kyllä tuntui pieni pisto sydämessä tänään siivoillessa. En nuorempana antanut mummoni tekemille räteille minkäänlaista arvoa, kun olivat paidanhelmaa ja kaikkea muuta kuin kaupasta ostettuja hienoja Wettexejä. Niin sitä on sitten itsekin tullut tähän pisteeseen, että askartelee rättejä kankaanjämistä ja muksujen pieniksi jääneistä housuista.

tiistai 27. elokuuta 2013

Velourhousut

Ompelin itselleni velourhousut, että kehtaa osallistua lasten jumppatunneille.


Kaava on Joka tyypin kaavakirja II:sta.  Olen kaavalla tehnyt ennekin, mutta tuli tehtyä jostais syystä vähän isot. Mutta on nää mukavat jalassa. Vyötäröllä on kuminauhakuja, samoin lahkeissa. Aluksi meinasin laittaa resorit, mutta onneksi tarkistin resorivarastot kesken leikkaamisen, ei ollut nimittäin mitään lähellekään tämän sävyistä kaapissa.

maanantai 26. elokuuta 2013

Kaaritaskuverkkareita

Verkkarit tai verkkarikangas ei taida olla mitenkään cool! Materiaali on itselläkin tökkinyt, mutta muistaakseni keväällä näin jonkun ompelemia, makeita taskullisia verkkareita. Siitä se sitten lähti.


Tein lapsille syksyn lämpimiin keleihin verkkarikankaasta kaaritaskuverkkareita. Materiaalinahan verkkarikangas on aika kätsää, kun ei ime hiekkaa ja roskia, kuten velour tai joustis, tai kastu heti, jos pyllähtää hieman kosteaan maahan. Enköhän opi pitämään tuostakin materiaalista, varsinkin, kun noista housuista tuli aika kivat! 

Laiskuuttani jätin pojan toisista housuista pois taskut. Ei olisi kannattanut, on ne aika orvon näköiset, mutta ajanevat asiansa.


Kaavana käytin taas Ottobrenin Saimia (116, 98 ja 86), jonka muunsin sivusaumalliseksi. Pojalle laitoin vyötäröllekin resoria, mutta olen tässä miettinyt, josko vaihtaisin resorin korkeammaksi ja kapeammaksi, vaikka pysyvät nämäkin jalassa. Taskut on piirretty itse lautasen ja kahvikupin kanssa.

Värit eivät tuolla ulkona toistuneet oikein hyvin, ovat täyteläisemmät oikeasti, ja tuo pojan housujen vihreä on ihanan kirkasta ruohonvihreää. Asettelukin on mitä on, kun nuo assarit olivat mukana. Mutta kuitenkin - aika herkut, vaikka itse sanonkin!

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Ei näin!

Sitä pitäisi olla ajatus enemmän mukana, kun leikkaa kankaita. Varsinkin, kun niissä on suuria kuvioita. Varsinkin, kun niissä on suuria pyöreitä kuvioita!


Ihan ei menny kohdistukset niinkuin olisi kannattanut. Kangas on ihanaa Nanson mariininsinistä paulakukkaa harmaa-valkoisilla kukilla, mutta on tässä niin hieno ajovaloefekti, että taitaa jäädä kotipaidaksi. Kun ei tuota kangasta jäänyt yli, että saisi uuden etukappaleen... Harmittaa!

Kaava on muokkaus Onionin 2035 kaavasta, helmaan käytin Me&I:n tunikasta piirrettyä kaaavaa.

perjantai 23. elokuuta 2013

Siiri ja Myyry

PaaPiin suunnittelema ihana Siiri ja Myyry -trikoo on odotellut sitä täydellistä mallia hetkisen, kunnes sain inspiraation ommella kankaan vaatteiksi tytöille.


Kaavaksi valikoitui lopulta Ottobrenin Lucky Cat lehdestä 1/2013). Mutta koska tässä vaiheessa vuotta ei enää kannata lyhythihaisia tehdä, laitoin pitkät hihat. Hihan kaava on yhdistelmä Circus Horsen ja Princess Castlen (molemmat Ottobrenin lehdestä 4/2013) hihoista, koska en halunnut hihaan olkasaumaan rypytyksiä.


Kaava on aika isoa kokoa, sillä nämä tunikat ovat hieman väljät, vaikka leikkasin kankaat ilman sivusaumanvaroja, mutta onpahan kasvunvaraa. Seuraaviin tosin piirrän kyllä leveydestä pienemmät koot. ( Nyt koot 98 ja 116.)

Mutta ovat nämä niin ihanat! Tytötkin pitävät näistä! Olen aivan ihastunut tähän väriin, vaikka se aluksi vähän epäilytti. Nyt vaan tarvitsee tehdä Pirpanalle mustat legginsit tunikan pariksi.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Tiikerini!

Mitä muut edellä, sitä minä perässä.

Ompelin itselleni Burdan (7/2013) kaavalla tästä tiikerikuviollisesta satiinista paidan. Tein paitaan kummallekin puolelle symmetriset muotolaskokset, vaikka kaava toista käskikin.



Ja niinkuin olen aina luullut vihaavani eläinkuoseja...

perjantai 16. elokuuta 2013

Lisää!

Hyvästä legginsikaavasta (Ropina, Ottobre 6/2012) innostuneena ompelin Pirpanalle parit lisää. Ikasyriltä joskus tilattua raitatrikoota on tullut jemmattua liiaksi, kun se on niin ihanaa. Liiaksi siis siinä mielessä, että pala riitti juuri ja juuri korkeudesta leggareihin. 

Mutta sitten tuli ongelma, Pirpanalla ei ollut mitään kivaa tunikaa, joka sopisi leggareiden pariksi.

Metsolan pinkistä joustofroteesta tein Ottobrenin Circus Horse (4/2013) kaavalla tunikan, joka on mielestäni kyllä enemmän mekko, vaikka jouduin hieman tinkimään pituudesta. Peruspinkki tuntui sitten kuitenkin jotenkin liian simppeliltä, joten applikoin flamingon, ja lisäsin trooppista ilmettä mangonkeltaisilla resoreilla. Väri on sama, kuin leggareiden oranssinkeltainen raita.


Pirpana tykkää, mutta eivät nämä jotenkaan kuitenkaan tunnu setille. Ihania kuitenkin! Ehkä joku vähemmän pinkki yläosa vielä?


Toiset leggarit tein vaaleanpunaisesta velourista. Salama tekee tepposen, ja haalistaa väriä, vaikka nukan suunta on ns. oikein. Kaikissa koko on 116.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Prinsessalinna

Aina ei mene niinkuin on suunnitellut. Tilasin Royal-Tuotteelta alkukesästä ihanaista Lillestoffin Princess Castle -trikoota tarkoituksenani tehdä tytöille teeparit Hoops-kaavalla. Ei tullut Hoopsia, tuli syksyinen setti.


Tarkoituksena oli myös kokeilla Ottobrenin Circus Horse -tunikakaavaa, mutta ajattelin rimpsuhelman olevan liikaa näinkin täynnä olevalle kankaalle. Pidensin yläosaa, ja jätin rimpsut pois. Kuvassa paita pönöttää päällä hassusti, mutta helma levenee alaspäin hieman. Kaava on kokoa 116, mutta lyhensin hieman hihoja, ja leikkasin ilman sivusaumanvaroja, hihat ovat silti aika reilut ja tunika leveä.

Tunikan pariksi tein legginsit  Ropina-kaavalla (Ottobre Design 6/2012). Leikkasin nämäkin ilman sivusaumanvaroja, mutta levensin lahjetta hieman lahkeensuusta, suoristin siis, ja lisäsin korkeutta hieman leveämmän kuminauhan takia. Istuvat todella hyvin Pirpanalle. Nyt voi urakoida muutamat leggarit. Nämä tein yönsinisestä velourista, ovat sitten lämpimämmät syksyllä ja talvella.


Kokomerkin kiinnitin pätkällä hauskaa koristenauhaa, koska unohdin sen tuolta kantin välistä taas kerran. Itseasiassa tuo on paljon kivempi näin.


Velourin jämistä sain vielä pojalle housuvajeeseen Saimit koossa 86.

perjantai 9. elokuuta 2013

Kaikenlaista

Heinäkuussa facebookin ompeluryhmässämme oli haasteena ommella niin, että naapuriinkin kuuluu. Piti ommella varastoja pienemmäksi. Selvisin haasteessa miinuksille kolmen metrin verran. Pakko sanoa, että kankaiden ostaminen on helpompaa, kuin niiden käyttäminen.

Meidän grillin suojus ei ollut kauhean kestävää sorttia. Oli se ehkä vähän turhan naftikin tuolle grillille, vaikka ostettiin aikoinaan isoin mahdollinen. Nyt ompelin grillille uuden hupun suojaamaan sateelta ja auringolta. Katsoin vähän mallia vanhasta hupusta, ja tein niin suuren, kuin kankaasta sai. Helmaan piti laittaa toista sorttia vielä soiro, että saatiin tarpeeksi korkea. Kangas on muovitettua tuulipukukangasta, ja näyttäisi toimivan tarkoituksessaan.


Kangasta meni yhteensä 3,6m. Ja tämän ansiosta ne miinukset haasteessa sitten tulivatkin lopulta. Sivuissa on kiristysnauhoina pätkät tarranauhaa, jotka kierrätin vanhasta hupusta.


Itselle tuli ommeltua myös tuubihuivi syksyä varten.


Ja Pirpana sai parit Saimit collegesta, joka tuntuu olevan uusi suosikkimateriaalini.


Olen innostunut nyt tekemään valepeitetikillä nuo kuminauhakujat housuihin. Helppo tähdätä tikki ja taite kohdilleen, ja näyttää kivalle.


Maitotyttörintamalla valmistui hauskasta Aalto-joustofroteesta kymmenen tunikaa.


Tykästyin tuohon kankaaseen tunikoita ommellessa, ja laitoinkin siitä tilausta menemään Royal-Tuotteelle. Sieltä tuota kangasta olisi vielä saatavilla. Ja ainakin vielä hetki sitten tunikoita oli jäljellä joka koossa Maitotyttö-kaupassa. Jos en olisi pikkuhiljaa lopettelemassa kuopuksen imetystä, tilaisin itselleni heti tämän(kin).