torstai 27. marraskuuta 2014

Näkösuojaa

Ei tässä projektissa montaa vuotta vierähtänyt... Vasta reilut kuusi vuotta ollaan tätä taloa asuttu.

Meidän kodinhoitohuoneen ikkunasta näkyy suoraan tielle, ja tieltä iltaisin suoraan meille sisälle. Eipä sillä, päättyvä tie maaseudulla, harvakseltaan liikennettä, ja kun katuvalojakaan ei ole, niin kukapa tuolla pimeällä kulkee. Mutta silti olen suunnitellut vuosikausia oveen näköestettä.


Ajattelin ensin jotain verhoa, mutta en halunnut laittaa oveen mitään tankoa, koska sitten olisi pitänyt oveen tehdä reikiä. Seuraavaksi mieleen juolahti teippaaminen washi-teipillä, netistäkin löytyi kauniita malleja, mutta miten teippi olisi kestänyt ikkunan pesua ja pikkusormia. Eikä mitään täydellistä teippiäkään löytynyt. Ja olisihan siinä ollut kamala homma. Piimälläkin olisi voinut maalata jotain poispestävää, mutta eipä se pikkukäsien takia olisi kauaa pysynyt. Niitä perinteisiä ikkunamuoveja en halunnut, enkä missään nimessä sitä jääsprayta. Eipä kauheasti jäänyt vaihtoehtoja.

Ikkunakalvo alkoi tuntua sopivalta ratkaisulta ja ulkomailta tilasinkin sitten tämän meidän kalvon. Kun sitä sitten alettiin asentaa, tuntui tuo kalvo ihan järjettömän ohuelta. Se oli kutakuinkin kuin sellofaania. Mutta hyvä siitä tuli.


Asennus oli melkoisen yksinkertaista, varsinkin, kun sen ulkoisti miehen tehtäväksi. Pesin minä sentään ikkunan viimeisen päälle ja neljään kertaan. Kalvo leikattiin sopivaan kokoon (2-3 cm ikkunaa suuremmaksi) ja taustamuovi irroitettiin teippien avulla. Kalvon ikkunaa vasten tuleva puoli kasteltiin saippuavedellä sumutinpulloa avuksi käyttäen ja asetettiin ikkunaan. Kalvo kasteltiin uudelleen saippuavedellä, ja lastalla tasoitettiin ja kiinnitettiin ikkunaan, leikattiin oikeaan kokoon (n. 2mm pienemmäksi, kuin ikkuna silikoneineen) ja kasteltiin, sekä lastailtaan vielä kunnolla kiinni. Ja siinä se.


Ainakin oravien seuraaminen hankaloitui huomattavasti.

Hei me piirretään!

Meillä piirretään ja askarrellaan ihan kamalasti. Oikeasti, aivan kamalasti! Ei tarvitse kuin selkä kääntää, niin kynät ja paperit on levitetty lattialle, ja taidehetken jälkeen tuotosten ja silppujen määrä on mahdoton.

Olikin kiva päästä mukaan Buzzadorin Stabilo EASYergonomics expert -kampanjaan testaamaan asiantuntijoiden, opettajien ja eri-ikäisten lasten kanssa suunniteltuja, ergonomisia väri- ja lyijykyniä, sekä lyijytäytekyniä, jotka sopivat pieneen käteen. Kynillä on erityinen muotoilu vasen- ja oikeakätisille. Saamani paketti sisälsi kynät sekä oikea-, että vasenkätisille. 


Ensimmäiseksi otimme testiin lyijy- ja värikynät. Vaikka tuotepakkaukset ovat erilaiset vasen- ja oikeakätisille, todennäköisesti ostaisin itse vääriä kaupasta.


Saamassani Stabilo EASYcolors värikynäpaketissa on kuusi väriä: keltainen, oranssi, punainen, vihreä, sininen ja ruskea. Oikein kivat perusvärit. Olisin kaivannut joukkoon myös mustan, mutta lapsia ei haitannut. Näistä on olemassa myös pakkaus, jossa värejä on 12. Värikynien pakkaus toimii hyvin myös kynien säilytyksessä, ja pysyy kiinni.


Kynissä on urat helpottamassa oikean otteen löytymistä. Ja onhan ne hauskan näköisetkin. Lisäksi kynän malli on kolmiomainen. Kynä on myös mukavan paksu, jolloin siitä saa hyvän otteen. 

  
Stabilo EASYgraph lyijykynät ovat yhtä tyylikkäät ja käteen sopivat. Lyijy on HB, joka sopii niin kirjoittamiseen, kuin luonnosteluunkin.


Kynissä on hauskana ja käytännöllisenä yksityiskohtana paikka nimelle kynän päässä. Kynän päähän on merkitty myös, kumpi kätiselle kynä on tarkoitettu kirjaimilla ja värikoodilla; kuvassa on oikeakätisten kynät, vasenkätisten kynissä pää on keltainen.


Niin väri-, kuin lyijykynissäkin väriaines on sopivan pehmeää, ja niillä on helppo piirtää ja kirjoittaa, kun väriä tarttuu paperiin helposti. Terä ( väriainepötkö) on paksuhko, joten oletan, että se ei katkea helposti.



Meillä testaukseen osallistuivat kaikki kolme lasta (ja toki minäkin). Nuorimmaisella on vielä tuo kynän pito vähän hakusessa. Tytöt ovat selkeästi oikeakätisiä, mutta poika käyttää usein vasenta kättä.


Itsekin testasin kyniä, ja kyllä nämä ovat omaankin käteen sopivampia, kuin ne perinteiset puukynät. Kokeilin myös oikeakätisenä vasenkätisten kyniä, mutta ainakin pikkukokeilulla ne tuntuivat sopivan sormiini kutakuinkin yhtä hyvin. Ehkä eron huomaa, kun kirjoittaa puolituntia yhteenmittaan.

Kaikenkaikkiaan erittäin laadukkaan tuntuiset kynät. En näe mitään syytä, miksi en ostaisi näitä lyijykyniä ensi vuonna koulunsa aloittavalle esikoiselleni, tai muillekaan lapsistani. Mieltä ilahdutti myös se, että näissä käytetty puu tulee vastuullisesti viljellystä metsästä.

#buzzador



keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Runoratsut

Koitetaas laittaa blogi ajantasalle tekemisten suhteen. Vaikka täällä on ollut hiljaista, niin ompeluhuoneessa ei. Vaatetta on syntynyt omaan perheeseen ja muillekin.

Ihastuin Selian Runoratsun hempeänvaaleanpunaiseen väriin, samoin tytöt.


Isommalle leikkasin tunikan Ottobrenin Pupunen-kaavaa (4/2012) pohjana käyttäen. Kaava on paita, joten vain pidensin ja levensin helmaa ja sitten olin harmissani, että miten saan kankaan riittämään pikkusiskollekin. Leggarit on tehty Noshin farkkucollegesta Ottobrenin Ropina-kaavalla (6/2012). Tuo farkkucollege ei ole paras mahdollinen materiaali leggareihin, joustaa kuitenkin aika vähän, ja tyttö tykkää vähän joustavemmista ja väljemmistä vaatteista. Tai ainakin juuri tuona aamuna näistä ei hittiä tullut.


Aikani kangasta pyöriteltyäni ja kaavoja soviteltuani, sain vielä pikkusiskollekin paidan. Käytin kaavana Ottobrenin Autumn forest (4/2014) -paitakaavaa, jota muokkasin hihoista alaspäin leveneviksi, jotta sain pussihihat. Helmaa olisin pidentänyt, jos kangasta olisi riittänyt. Pikkusisko on reilun metrin mittainen, paita on kokoa 110. 

Kovasti muuten häiritsee, että ko. lehdellä on kaksi paitakaavaa samalla nimellä, toinen on hoikan lapsen paitakaava lehdessä  4/2012. Tuo hoikan lapsen kaava onkin yksi lemppareistani. Mutta tässä tulee menemään vielä valmiiksi piirretyt kaavat sekaisin.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Lahjaompeluksia

Ompelin 2-vuotislahjaksi tuossa taannoin miehen kummipojalle tällaiset setit.



Housut on molemmissa lempparikaavallani (Ottobre Design, Saimi) tehty. Ruskeaan tein pidemmät lahjeresorit, niin mahtuu lahkeet paremmin kumisaappaisiin tai talvikenkiin. Paidan kaava on molemmissa Ottobrenin (6/2013) Mr. Bear koossa 92.


Ruskeisiin housuihin lisäsin yksityiskohdaksi pienen taksimerkin, kun sattui olemaan varastossa. Merkki on pätkä koristenauhaa.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Yököttävää

Inspiroidun aina hienoista kakuista ja tykkään väkästää itsekin erikoisempia kakkuja. Lopputulos vaan ei yleensä vastaa omia odotuksia ja kuvitelmia. Pitäisi harjoitella enemmän, mutta kun meidän perheessä olen kutakuinkin ainoa, joka on makean perään. Siksipä pitää ottaa aina tilaisuudesta vaari ja leipoa pienimmästäkin syystä.

Pidimme pienet halloween-juhlat, joihin leivoin mm. tällaisen inhottavan noitapadan epämääräisine kuplineen, lepakonsiipineen, luineen ja silmineen.


Tai kyllä lapset auttoivat noiden marsipaanipallojen pyörittämisessä...