Itte

Hyvää ystävänpäivää!

2012-02-14T00:25:00.000+02:00

Tällaiset kortit askartelin tänä vuonna. Rusetti näkyy vähän huonosti, muta tuo vihreä nappikoristeellinen on siis rusetti. Piparkakun muotoiset paperit on leikattu BigShotilla Framelitseilla. Tipu on väritetty Promarkereilla.

Viettäkäähän mukavaa ystävänpäivää!

Täällä on paistanut aurinko

2012-02-10T00:25:00.000+02:00

Vaikka pakkasta on täälläkin ollut pääasiassa paljon, ovat ajatukseni olleet kesässä johtuen tuosta ihanasta auringonpaisteesta, joka tuntuu jo aavistuksen keväältä. Mieli tekee ommella kesävaatteita.

Pirpanalle ompelin tällaisen setin jo kauan sitten Hannan Kankaasta ostetusta Lindlon Petronellasta. Turkoosi joustofrotee on samasta paikasta. Rakastan tuota joustofroteen laatua, juuri sellaista napakan tuntuista, että pitää muotonsa.

Paidan kaava on Ottobrenin Puffis koossa 110, mutta 104 leveydellä. Housujen kaavan olen lyhentänyt Ottobrenin Saimeista. Tuo paita on ehkä turhan leveä Pirpanalle, seuraavaksi teen samalla pituudella, mutta kapeampana.

Jumpsuit

2012-02-05T23:29:00.000+02:00

Ennen joulua jo leikkasin tytöille velouriset oloasut, jumpsuitit, mutta joululahjakiireiden yms. takia nämä hautautuivat kangaskasaan. Nyt tulikin kiire ommella, että näitä ehtii käyttämään ennen kuin käyvät pieniksi ja ennen kuin talvi loppuu, kesällä nämä lienevät turhan lämpimät.

Kaavana oli Ottobrenin (6/2010) Jumpin' in ja koot 86 sekä 104. Lisäsin kaavasta poiketen resorit sekä lahkeisiin, että hihoihin. Olisi pitänyt lisätä myös mittaa vartalo-osaan esim. tekemällä vyötärökaitaleesta korkeampi, mutta ensi kerralla olen viisaampi. Malli on ihanan kapoinen ja sopii hoikille lapsille, mutta normivartaloiselle tai vähän pyöreämmälle tekisin reilusti leveämmän.

Tytöt tykkäsivät hirmuisesti! Nämä ovat vaan niin hauskat ja ilmeisen mukavat päällä...

Virkattu matto

2012-02-04T01:17:00.000+02:00

Keväästä asti on vyyhdillinen moppilankaa odottanut muotoutuvansa virkatuksi matoksi. Edellisessä Suuressa käsityölehdessä (1/2012) olikin sitten malli, jota halusin kokeilla.

Anteeksi huono kuva, joka ei tee matolle oikeutta. Lankakin on oikeasti melkein mustaa. Kylppäriin tämä päätyy. Lankaa jäi vielä vähän, joten ajattelin tedä siitä ihan pikkiriikkisen maton kylppärin vessaan. Tuokin matto tarvinnee vielä kastella ja antaa kuivua muotoonsa, että kuvio tasoittuu, näyttää kuvassa jotenkin vinksahtaneelle...

Mutta kivaa oli ja malli oli helppo ja todella nopea tehdä.

Kankaaton kuukausi

2012-02-03T14:17:00.000+02:00

Facebookin ompeluelämää -ryhmässä on haasteena olla koko helmikuu ostamatta kankaita. Minäkin osallistun siihen. Tarkoituksena on saada kangasvarastoja pienemmiksi. Uusia kankaita ei siis saa ostaa varastoon, ei vaikka ompelisi ne heti pois. Uutta saa ostaa vain, jos valmistuva työ sitä oikeasti vaatii, esim. takki vuoren, mutta tällöinkin asiasta on raportoitava.

Mielenkiintoinen haaste. Oikeastaan olin jo tammikuussa ostelematta, ostin yhden kankaan, jonka tarvitsen Pirpanan keijumekkoon, en muuta. En usko, että helmikuukaan tuo vaikeuksia. Tosin ehdin keskiviikkona tilata paria kangasta ja oikeasti tarvitsemaani resoria ja vasta eilen ilmoittauduin mukaan haasteeseen. Mutta jos jatkan lakkoani viikolla maaliskuussa, niin eikös sen pitäisi olla sitten ok?

Alkuperäinen idea on Kaja & lilla krax -blogista.

Housuja, housuja, housuja...

2012-02-01T13:22:00.000+02:00

Kukkuu! Täällä sitä taas ollaan. Tulin kertomaan, että olen taas tehnyt jotain. Tai koko ajan olen puuhannut, en vain ole saanut blogattua, saamattomuuttani. Anteeksi myös, etten ole vastannut jättämiinne kommentteihin, blogger ei ole antanut minun kommentoida jostain kumman syystä. Kokeilen, josko toisella selaimella onnistuisi nyt.

Housuja olen ommellut, kuten otsikostakin voi päätellä. Pirpana on ottanut jonkun kasvuspurtin ja varastoissa oli tasan kahdet koon 110 housut. Lisää siis tarvitaan aika monetkin, mutta aluksi vähän ensiapua.

Nämä velourhousut valmistuivat jo aikoja sitten. Isommat on tehty koossa 104 pidennettynä Ottobrenin high jump -kaavalla (4/2011), pienemmät pöksyt ovat samasta lehdestä city mouset, joista piirsin kaavan koon 80 leveydellä ja 86 pituudella, nämä menevät sisi Pikkusiskolle. Alempana sovituskuvaa housuista. High jumpit näyttävät vyötäröstä hassuilta, koska neiti tunki niihin paidan ja alla on toiset housut. (High jumpien taskut ovat muuten vaaleanpunaiset...)

Lisäksi tein Ottobrenin luottokaavalla, saimilla parit housut koossa 110, mutta ilman saumanvaroja. Pinkkien joustofrotee on ostettu Hannan Kankaasta ja on kyl parhaimman tuntuista joustista, mitä minulla on koskaan ollut, paksua, jämäkän tuntuista ja mukavan lyhytlenkkistä. Olikohan musta velourkin samasta paikasta...

Sen verran kesäkin on jo mielessä, että tein Pirpanalle myös polvarit samaisella saimilla, mutta lyhensin lahjetta. Kangas samaa joustofroteeta kuin pitkissäkin housuissa. Viime kesänä metsästin tuolle neidille joka paikasta polvihousuja, kun en pidä niistä microshortseista, joita myydään joka paikassa, meidän keskeneräisessä rummakkopihassa ne myös ovat hirmu epäkäytännölliset, tykkään, että polvet ovat suojassa, kun tuolla kivikossa ja metsässä temutaan. Näistä tuli hirmu kivat, kivemmat, kuin kuva antaa olettaa. Näitä tulee lisää ja monet... (Me&I:lla on muuten samanlaiset tänä vuonna mallistossaan, mutta oranssina...)

PS. Älkää välittäkö Pirpanan paidasta, se on kokoa 62 ja nukenvaatteena, mutta kun neiti tykkää sitä pitää. Tarttis ommella myös leikkivaatteita, kun ehtis...

Koekeittiössä

2012-01-17T00:17:00.001+02:00

Ennen joulua kokeilin tehdä myös ulkoroihuja vanhoista kynttilänjämistä. Unohtui vaan taas blogata tuotokset...

Hankkiessani lipeää, hankin erinäisiä kynttilätarvikkeitakin, mm. ulkoroihuihin sopivaa sydänlankaa. Ajattelin tehdä roihuja vanhoista kynttilänpätkistä, joita olen keräillyt pitkin talvia. Aikaisempina vuosina äitini tai veljeni vaimo on tehnyt jämistä ihan sisäkynttilöitä, mutta tänä vuonna kukaan ei ollut valamassa. Ajattelin, että tuollaiset vanhat kynttilät toimisivat paremmin roihuissa, kun ei tarvitse niin välittää kaikista roskista, joita kynttilämassassa väkisinkin on.

Muoteiksi kaivoin meidän ihan omasta metallinkeräysastiasta vanhat ananas- ja tonnikalapurkit. Etiketeistä jääneet liimaroiskeet lähtivät raaputtamalla pinnoista. Nämähän olivatkin ihan nättejä purkkeja. Vahasin sydänlangan parafiinilla ja liimasin peltipurkkien pohjaan kiinni. Ohjeessa suositellaan silikonia, minä lätkin kuumaliimalla.

Kynttilänjämät sulatin mummoni peruja olevassa ikivanhassa emalikattilassa vesihauteessa. Massaan lisäsin vähän parafiinivahaa, jotta kynttilät palaisivat hyvin myös pakkasessa ilman, että reunoille jää kamalasti palamatonta ainesta.

Sitten vaan sula massa metallipurkkeihin ja jäähtymistä odottamaan...

Ja tässä meillä on valmiita ulkoroihuja! Ei yhtään pöllömpiä!

Koepoltin yhden, josta irtosi valettaessa sydänlanka. Noh, sehän irtosi sitten myös poltettaessa, mutta sen mitä tuo paloi, se paloi hyvin, reunoille ei jäänyt palamatonta ja sulamatonta massaa. Nyt tarttis koepolttaa näitä lisää, sillä jemmoissa on uusi läjä uusiokäyttöä odottavia ananaspurkkeja. Ensin on vaan varmistuttava siitä, että se kuumaliima pitää sydänlangat pohjassa poltettaessakin.

EDIT: Tein uuden polttokokeilun ja nämä paloivat hienosti monta tuntia. Ei tarvitse enää tähän taloon ostaa roihuja, ellei materiaali lopu kesken...

Viimevuotisia

2012-01-14T20:56:00.001+02:00

Mulla on paljon esittelemättä jääneitä juttuja. Nämä joulumuistamiseksi menneet tulitikkurasiat mm.

Näistä lumiukoista kaikki oikeastaan lähti. Päälystin nuo valmiit tulitikurasiat ja niihin kiinitettiin tyttöjen sormenjäljistä tehdyt lumiukot. Lumiukot painettiin sormiväreillä. Isompi sai koristella lumiukkonsa itse, pienempää autoin laittamalla lumiukolle nenän, silmät, suun, napit ja kädet.

Olivat muuten tykättyjä lahjoja...

Hupsis Papana...

2011-12-22T11:24:00.001+02:00

Joululahjaksi valmistui myös tämä setti koossa 80. Olen hassusti kuvannut, sillä paidan kaulus ei oikeasti ole epäsymmetrinen, vaikka kuva niin väittää.

Paidan kaavana on Papana ja housut ovat Hupsikset. Nämä on tehty vähän "isompikokoiselle" lapselle. Piti oikein kysyä neuvoa, että mitkä kaavat valitsen, kun olen tottunut tekemään omille laihiksilleni, enkä koskaan ole tainnut ommella normaalikokoisille.

Ja voi että tämä setti vastusti. Kaksoisneula katkesi, saumurin terä pääsi vähän lipsaisemaan väärästä paikasta (onneksi oli sellainen paikka, ettei haitannut) ja housuissa onnistuin ompelemaan saumurilla vahingossa lahkeen reunoja yhteen hermostuksissani, kun Pirpana marisi vieressä, ettei tahdo enää piirtää. Niin ja ylälangankin sain pariin otteeseen poikki kaksoisneulalla ommellessa.

Että sellainen setti!

Tyttöjen jouluvaatteet

2011-12-20T16:35:00.001+02:00

Tästä sydänvelourista oli vaan pakko saada tehdä tytöille joulumekot, vaikka olisi tuolla kaapissa jotain muutakin jouluksi ollut.

Kaavana käytin taas tuttua Hannahia koossa 86/92 ja sitä sitten muokkasin Pirpanalle pidemmäksi (koko 104) ja Pikkusiskolle kapeammaksi ja vähän pidemmäksi (86). Kangastakin oli sen verta nirkosesti, että molemmat mekot on eri suuntiin leikattu. Mutta söpöset ne on ja kivat päällä. Kangas on saatu kangasvaihtarina, mutta sitä myy Ikasyr.

Mehiläisvahakynttilöitä

2011-12-19T12:04:00.000+02:00

Askarreltiin tuossa yhtenä iltana tyttöjen kanssa mehiläisvahakynttilöitä. Tällaisia niistä tuli...

Minä vain leikkasin vahalevyt ja pyöritin levyä pari kertaa sydänlangan ympäri. Niin ja toki myös vahasin sydänlangat. Tytöt tekivät loput. Näiden askartelu siis onnistuu myös puolitoistavuotiaalta. Toki siinä piti vahtia, etteivät kovin vinoon pyöritä noita, että pysyvät pystyssäkin, mutta joka tapauksessa mukavaa joulunaluspuuhaa lasten kanssa ja kivoja pieniä viemisiä, sikäli mikäli kukaan näitä raaskii polttaa. Vahalevyjä saa Sinellistäkin, mutta omani tilasin Lahtisen Vahavalimolta, jossa on huomattavasti enemmän värivalikoimaa ja kaikkea muutakin kynttiläntekotarviketta.

Idea näihin tuli Piipadoo-blogista.

Pari lahjatunikaa

2011-12-18T18:09:00.000+02:00

Joululahjoiksi menevät nämäkin tunikat, eivät tosin meille:

Kaavana on vanha tuttu Hannah vähän kavennettuna, mutta olisi voinut kaventaa enemmänkin. Pituuttakin lisäsin hieman.

Leppäkerttukangas on kangasvaihtari ja sydänkangas joulukalenterivoitto.

Soijavahakynttilöitä

2011-12-17T14:19:00.001+02:00

Eilen tein jouluantamisiksi kynttilöitä soijavahasta.

Aineksina oli pelkkää soijavahaa ja eteeerisiä öljyjä tuoksuiksi. Ylläolevat tuoksuvat miedosti piparmintulle ja alakuvan kynttilät appelsiinille ja bergamotille.

Minulla on yksi kynttilä tuossa ollut nyt koepoltossa ja pitää sanoa, että taidanpas askarrella soijavahasta jatkossakin, liekki on kaunis, eikä savuta, tuoksu ihanan lämmin ja mieto. Soijavahassa on sekin hyvä puoli, että se sulaa jo 50-asteessa, eli on helppo tehdä, eikä vahan pitäisi olla sulanakaan niin kuumaa, kuin steariini on. Lisäksi, jos soijavahaa läikkyy vaikka pöytäliinalle, se lähtee pois konepesussa.

Olen varastoinut vuosien ajan vanhojen kynttilöiden jämäpurkkeja juurikin tällaiseen käyttöön. Eli purkit ovat kierrätystavaraa. Ja soijavaha on muuten biohajoavaa, eli näiden pitäisi siis myös olla tavallisia kynttilöitä ekompiakin.

Mitähän se nyt tekee?

2011-12-16T16:09:00.003+02:00

Tässä ovat uusimmat hankintani. Arvaako tai tietääkö joku, mitä tällä kertaa olen keksinyt tehdä itse?

Ja jos joku tietää, niin saa laittaa vinkkejä, en ole koskaan ennen tehnyt ja kierrätysmateriaaleja ajattelin käyttää, kaikenmoista jämää on kaappeihin kerätty.

Edit: Eli ulkorouhuja aion tehdä, tuo on sydänlankaa, sellaista sormenpaksuista...

Kalastavia karhuja

2011-12-14T12:52:00.000+02:00

Lahjapakettiin sujahtaa myös tämä setti.

Illalla kuvattuna värit eivät toistuneet parhaalla mahdollisella tavalla, ja punaisen kanssa on muutenkin kamerallani vaikeuksia, mutta etteköhän te selvää saa näinkin.

Kalastava karhu -trikoo on ostettu Ikasyriltä. Punainen on joustofroteeta muistaakseni Kangas-Mallalta. Paidan kaavana on Ottobrenin Double Tea ja hame Bubblegum dots, molemmat lehdestä 4/2009. Paitaa kavensin hieman ja lisäsin hihoihin mittaa reilusti, helmaankin laitoin vähän lisää mittaa, mutta olisi voinut pistää ehkä vähän enemmänkin. Pidän lapsilla vähän pidemmänmallisista paidoista, mutta toisaalta, jos tätä käyttää hameen kanssa settinä, niin sitten ei kamalan pitkä paita olekaan enää kiva. Kompromissiratkaisu siis.

Hysssss!!!!

2011-12-13T15:04:00.000+02:00

Pukin asialla tässä...

Sydänautovelour on Ikasyriltä, resorit omia jemmoja, sattui vahingossa löytymään juuri oikeanvärinen tummanturkoosi resori. Kaavana on Ottobrenin Raglanpaita lehdestä1/2006 , mutta lisäsin hihoihin ylipitkät resorit, samoin helman resori on oma lisäykseni. Levensin myös paitaa hieman, eli tyttömäiset kavennukset puuttuvat vyötäröltä. Aika kiva tuli, vaikka itte sanonkin. Nyt mä vaan tahdon tätä kangasta lisää, tästä tulis kivat singoallamekot tytöille!

Hopeasta väännettyä

2011-12-08T23:50:00.000+02:00

Uusin aluevaltaukseni harrastusten maailmassa on hopeakorut. Tässä muutamat, itseasiassa eivät edes ensimmäiset, vaan viimeisimmät tekoset. Tarvineekin kuvata myös alkupään tuotantoa, vaikka ne ovatkin jo käytössä.

Alimmainen ketju on Oili ja kaksi ylimmäistä Oilin muunnoksia, itse asiassa sama ketjumuunnos, mutta todistusaineistoksi kuvasin molemmat. Kaikki ovat rannekorumittaisia ja lähdössä maailmalle. Toivotaan, että saajat pitävät näistä!

Kotikutoista Lushia

2011-12-06T15:25:00.001+02:00

Olen minä puuhannut vaikka mitä, puolet on unohtunut kuvata ja ovat menneet jo eteenpäinkin, osa odottaa kuvausintoa.

Ehkä ihanin vartalokuorinta on Lushin Buffy. Arvaatte varmaan, että mun on ollu pakko tehdä itte vastaavaa.

Kotona oli tällä kerralla vähän nirkoisesti aineksia, joten kuorintapalaan tuli aineiksi sheavoita, kookosrasvaa, mehiläisvahaa, riisijauhoa, mantelinkivijauhetta ja mansikansiemeniä. Tuoksuna on todella ällömakea pähkinätuoksu muistaakseni Grace Fruitilta. Tuoksu ei voimakkuudessaan ollut ihan nappivalinta, mutta ei ollut koostumuskaan, joka olisi vaatinut hieman kaakaovoita, tuo sulaa aika hyvin käsissä, mutta toki se onkin tarkoitus.

(Kuvassa kuorintapalan väri on turhan keltainen, on luonnossa vaaleampi.)

Edit: Mehiläisvaha ei tainnut ollakaan hyvä idea tässä. Se kyllä kovetti palaa, mutta taisi aiheuttaa myös sen, että tätä oli todella vaikea huuhdella iholta. Ideahan toki onkin, että tämä jää iholle ikäänkuin voiteeksi, mutta tätä jäi iholle aika runsaasti ja samalla myös riisijauhoa. Ideaa ja raaka-aineita pitänee vielä kehitellä...

Isänpäivälahjat

2011-11-18T00:59:00.001+02:00

Tällaiset avaimenperät askarreltiin Pirpanan kanssa isänpäivälahjoiksi. Pirpanan vaarin avaimenperä puuttuu kuvasta, koska unohdin kuvata sen, loogista, eikö?

Avaimenperät on tehty kutistemuovista, tulostin netistä paperille logot ja piirsin kutistemuoviin, Pirpana väritti, minä leikkasin ja kutistin uunissa. Avaimenperiin tuli kaikkiin kunkin lahjansaajan traktorimerkki.

Näitä oli todella hauska askarrella, tehdään varmasti jatkossakin vielä jotain, koska tuota kutistemuoviakin jäi vielä hitusen. Jotain koruakin ajattelin tehdä mustasta kutistemuovista.

Raitoja ja pilkkuja

2011-11-06T02:08:00.000+02:00

Kun sain tämän kankaan käsiini, näytti se heti tunikalta, tunikalta pinkeillä tai keltaisilla resoreilla, tunikalta, jossa on pilkkutaskut ja pinkit tai keltaiset resorit.

Kangas on Facebookin Kangashamstereista ostettua paksua jersey-trikoota. Pilkkutaskut ovat Marimekkoa. Kaava Ottobre Designin (1/2009) Muksis hieman suurennettuna ja muokattuna, taskuilla höystettynä.

Mutta arvatkaa harmittaako, leikkasin toiseen taskuun reiän, se näkyy kuvissakin, vaikka yritin siististi harsia. Taskun vaihto kun ei juuri nyt onnistu, koska saumurini kiukuttelee minulle, eikä minulla ole edes kaavaa taskuun, pitäisi purkaa toinenkin, että niistä tulisi samanlaiset. Joten näillä siis mennään toistaiseksi, vaikkakin harmittaa vietäväti.

Mutta nyt on mun saatava ommella myös itsella jotain raidallista, ehkei kuitenkaan rohkeus riitä noihin pinkkeihin resoreihin...

Maisa

2011-11-02T14:42:00.000+02:00

Kaikki lähti siitä, kun olisin aplikoinut tämän Maisan jo tuolle turkoosille pilvijerseylle, josta aiemmin tein tytöille paidat, mutta eihän maisan värit oikein sopineet turkoosiin, ei olisi tullut oikean henkinen.

Facebookin kangashamstereista sain ostettua vihreää pilvi-interlockia ja tällainen Maisa-paita tuli nuorimmaiselle. (Argh, nyt vasta kuvatessani huomasin tuon etukappaleen leikkuuvirheen, pilvethän on vinossa, takakappale onkin suorassa, mutta eipä se nyt lämmitä mieltä...)

Meinasin laittaa joka resorin eri värillä mutta loppui rohkeus kesken. Noh, ehkä vielä joskus!

Paidan kaava on taas Villi Viikinki koossa 86 (Ottobre 6/2010).

Anteeksi jo etukäteen!

2011-10-23T17:09:00.000+03:00

Mulla oli tätä paitaa ommellessa vahva tunne, että olen tämän jo nähnyt. Kun sitten viimeistelin paitaa muka omaperäisesti tekemällä koiran pilkut kangastussilla tuo tunne vahvistui entisestään, ihan kuin se joku olisi tehnyt myös näin. Musta tuntuu, että olen apinoinut jotakuta, mutta ei aavistustakaan ketä. Anteeksi, kuka sitten lienetkin!

Jos joku tunnistaa idean omakseen tai muistaa, kuka tällaisen on tehnyt minua ennen, niin saa vinkata!

Paidan kaava on Villi Viikinki koossa 86 (Ottobre 6/2010).

Lentävä Hello Kitty

2011-10-20T02:50:00.000+03:00

Päässä soi laulu lentävästä kalakukosta juuri nyt.

Tämän paidan jäljeen opin yhden asian, pesemään kankaat ennen ompelua. Kävi nimittäin niin, että pesun jälkeen paita kutistui sen verran, että aplikaatio on inansa rutussa (kuva siis otettu pesun jälkeen). Yritin sitä pelastaa silittämällä, koitin siis kutistaa aplikaatiota ja siloittaa, kyllä se paranikin. Mutta hieman harmittaa, sillä tässä oli jonkinmoinen vaiva kuitenkin. (Pelastusvinkkejä otetaan vastaan yhä.)

Muttä käyttöö tulee.

Paidan kaava on Ottobrenin lehdestä 1/2006 raglanhihainen paita. Suoristin vain helman ja käänsin kädentiet.

Sateenvarjomekko

2011-10-18T01:49:00.000+03:00

Tämä ihanainen sateenvarjokangas muokkaantui mekoksi Pirpanalle tyttöjen tädin synttäreille. Kaava on Ottobrenin Rose lehdestä 1/2008. Tällä kaavalla olen haaveillut jo kauan tekeväni.

Mekko on tehty 98 leveydellä ja pidennetty reippaasti.

Ongelmaksi muodostui kangas, jota oli luonnollisestikin liian vähän, jouduin nappaamaan kaavasta leveydestä pois vissiin 10 cm kappaleiden keskeltä, eli etuosassa (ja takanakin) on mallia vähemmän rypytystä. En tiedä johtuuko siitä vai kankaasta vai mistä, mutta hame pönköttää etuosasta tyhmästi, jos alla ei ole alushametta antamassa sivuille volyymia. Purkamallahan se saattais selvitä, mutta en alkanut kolmen aikaa yöllä purkamaan ja kun muhkeamman alushameen kanssa on ihan kiva, niin saa olla...

Kangas on puuvillakreppiä, laiskan silittäjän unelma! :)

Korukello

2011-10-17T01:07:00.001+03:00

Särölasia, ruusukvartsia, kristallia, fluoriittia ja hopeoituja osia.

Neljä kertaa tehty korukello miehen siskolle. Ja kyllä kannatti. Tein kellon aikoja sitten valmiiksi, mutta en ollut tyytyväinen, muutin ja korjasin, muutin ja korjasin ja vielä kerran muutin ja korjasin ihan tyystin. Tätä kelloa varten ostetut kivet ovat nyt tuolla laatikossa, nämä ovat ihan summittaisia ostoksia, mutta näin tästä tuli enemmän saajansa näköinen. Jos vaaleanpunainen olisi minun värini, olisin pitänyt itse...

Askartelua 3-vuotiaan kanssa

2011-10-16T01:07:00.001+03:00

Askartelimme Pirpanan kanssa hänen tädilleen onnittelukortin.

Idea on kopsittu, mutten muista yhtään, että mistä. Saa vinkata, jos joku on tällaisen jossain nähnyt. Alkuperäisessä ideassa tälla tavalla oli tehty kankaasta rintakoru.

Ensin valitsimme Pirpanan kanssa korttipohjan ja minun avustuksellani neiti sai valita värejä kukkaan. Piirsin papereiden takapuolelle ympyröitä, jotka neiti sitten sai ihan itte leikata. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun laitoin tuon leikkaamaan viivaa pitkin. Ympyrät ressasin saksilla reunoistaan tuollaisiksi vanhahtaviksi ja muotoilin paperia nousemaan reunoilta hieman ylöspäin, että saimme kolmiulotteisuutta. Sitten liimasimme pylpyrät yhdessä korttipohjalle. Oikeastaan korttipohjakin olisi saanut olla kuviollista, mutta näillä mentiin. Musta tästä tuli oikein kiva. Ei olisi yhtä hieno, jos olisin leikannut itse kivoja säännöllisiä ympyröitä.

Muoks: Ruusuidea löytyi tosiaan Lilla a -blogista, jonne löysin Mekkotehtaan kautta.

Pilviä, pilviä, pilviä...

2011-10-14T22:59:00.000+03:00

Pirpanallekin piti tehdä pilvitunika. Kaava on sama Muksis, kuin aiemmassakin tunikassa, mutta suurensin kaavaa leveydestä kokoon 98, hihat on pituudeltaan kokoa 104 ja muuten tuo on pituudesta kokoa 92. Niin ja kaulanaukko ei ole kaavassa oleva kirjekuorimallinen. Sekametelisoppa siis. Ihan olisi kyllä riittänyt leveydestäin koko 92 tuolle neidille. Resorit on tässäkin taitettuna, eli todella pitkäikäinen vaate. Jotenkin tykkään kovasti tästä mallista, kiva talvella leggareiden kanssa. (Mun mielestä leggarit vaativat aina pitemmän paidan.) Pirpanakin tykkäs, joskin neidin mielestä tää on mekko ja sitä käytetään ilman leggareita.

Kangas on velouria. Pitkään mietin, resorien väriä ja päädyin mustaan, nyt mietityttää, pitäiskö vaihtaa kuitenkin valkoisiin ja pitäisikö helmaresoria vähän tiukentaa, mutta taitaa olla kuitenkin paras näin.

Muksis

2011-10-12T15:38:00.003+03:00

Tässä on edellisen postauksen Muksis-tunikan koeversio. Suurkiitos Eliisalle kankaasta, tämä on niin ihana. Kangas tuli minulle aikoja sitten ja vasta nyt keksin, mihin sen käytän. Alunperin kankaasta piti tulla yöpuku, mutta tämä on jotain paljon parempaa. Hihoissa on pitkät resorit, joten kun tämä ei ole enää mekko, menee tämä vielä tunikana.

Taskun tein säännöistä poiketen vuorittamalla ja nyt en ole ihan varma, puranko pois. Katsotaan, miltä näyttää pesun jälkeen...

Kaavana oli siis Ottobre Designin Muksis (1/2009), mutta tein kirjekuorikaulanaukon sijasta tavallisen kaulanaukon. Kurkatkaapa se edellisen postauksen tunika, ei uskoisi samaksi kaavaksi...

Pää pilvissä

2011-10-11T02:37:00.000+03:00

Olen vallan hurahtanut pilvikankaisiin, tulette huomaamaan sen tässä lähipäivinä.

Nuorimmaiselle tein pilvivelourista tunikan. Kangasta oli hyvin niukalti, ja jouduinkin jatkamaan helmaa resorilla ja hihoissakin on kaavaa pidemmät resorit. Myös kankaan pieni värivika piti ottaa käyttöön. Mutta ai että mää tykkään!

Kaavana oli Ottobre Designin Muksis lehdestä 1/2009. Ilman saumanvaroja ja normaalilla kaulanaukolla (kaavassa on kirjekuorikaulanaukko). Tää on nyt tämän hetken lempparikaava. Ajattelin suurentaa tämän Pirpanallekin. Tämä on koossa 86.

Hyvä postipäivä!

2011-10-06T02:00:00.000+03:00

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Olen minä ommellutkin, mutta kaikki ovat kesken, helmat pitäisi käydä paidoista ompelemassa äidilläni, en jaksa taistella koneeni ja kaksoisneulan kanssa... Ehkä viikonlopun jälkene on jotain esiteltävää.

Pikakortti

2011-09-27T01:58:00.000+03:00

Saatiin aamusta kutsu, että illalla sopisi tulla kylään. Noh, vaikka kiellettiin tuomasta mitään, niin enhän minä osaa, kun kerta uutta kotia mentiin katsomaan.

Pikkusisko on vieroitettu reilu viikko sitten tutista ja se on verottanut neidin unia, ei ollut paljon aikaa lasten päikkäreillä (huomatkaa, että olen tottunut Pirpanan ja Pikkusiskon vetelevän parituntisia päiväunia) askarrella, kun ei tuo nuku enää tuntiakaan. Onneksi sain tällaisen pikakortti-idean.

Tausta on ihan tarkoituksella vinossa!

Täytyy sanoa, että kaikessa yksinkertaisuudessaan tykkään tästä kortista!

Pingu

2011-09-15T03:09:00.000+03:00

Pingu on Pirpanan yksi suosikkihahmoista ja lupasin hänelle tehdä Pingu-paidan. Tällainen siitä sitten tuli.

Kaavana minulla oli vanha tuttu, Ottobrenin lehdestä 1/2006, raglanpaidan kaava. Tällä kertaa vaan suoristin helman ja ompelin rullapäärmeen sijasta normaalin käänteen.

Saatiin vähän väriä Pirpanan tylsään vaatekaappiin.

Kössi-kenguru

2011-09-10T20:56:00.002+03:00

Aplikoin minäkin Kössi-kengurun. Isompi lapsista tykkää kovasti katsoa Kössiä DVD:ltä, mutta paita on silti nuorimmalle. Isompi saa jotain muuta.

Kuten arvata saattaa, parhaiten onnistuneessa kuvassa apuna ovat olleet kuvausassarit.

Pitkään pohdin, tikkaanko mustalla ja tikkasin, olis kuitenkin pitäny valita vihreä, mustat rajat hyppäävät silmille. Ja helmastakin riippuvat vielä päättelemättömät langanpäät...

Lopputulos on kuitenkin ihanan reipas.

Kaavatiedot lisään, kunhan muistan mikä Ottobren kaava oli käytössä tai löydän ne käyttämäni kaavat. Assareiden kanssa nimittäin juuri järjestelimme ompeluhuonetta. Pirpana kun totesi ovella käytyään vain, että oho...

Edit: Kaava on Ottobrenin Villi VIikinki koossa 86.

Mikki-hiiri ja pieni mainos ompelijoille

2011-09-05T21:11:00.000+03:00

Ostin uuden kohokuviointitaskun ja pitihän se heti kokeilla. Noh, kampea väänsi kyllä ystäväni, jos rehellisiä ollaan, mutta tasku on nyt kokeiltu. Mulla oli hieman erilainen visio kyllä tästä kortista alunperin, mutta oikeanväristä pahvia ei ollut. Hauska tuli tästäkin silti, mutta piti mennä sitten "pilaamaan" laittamalla Glossy accentia Mikin nenään...

Ja se mainos. Olen nyt tyhjennellyt omista ja vähän muidenkin varastoista kankaita huutikseen ja lisääkin taitaa tulla, kunhan ehdin kuvata ja naputella niitä. Siellä on tällä hetkellä mm. Taitoota, pupumetsävelouria, helikopterileijonajoustista ja apinajoustista sekä kestovaippakankaita.

Väriä vaatekaappiin

2011-09-04T13:06:00.000+03:00

Miten ihmeessä Pirpanan vaatekaappi on päässyt sellaiseksi, että se tuntuu sisältävän lähinnä tumansinistä, ruskeaa, mustaa ja harmaata? Pikkusiskolla onkin värikkäämpää, mutta sopivista housuista on puuteta, 80 senttiset ovat lyhyitä ja Pirpanalta perityt 86 senttiset liian pitkiä. Saituuttani ompelin täydennystä ja väriterapiaa.

Leggarit ovat kaikki Me&I:n leggareista piirretyllä kaavalla tehtyjä, pirpanalle kokoa 104 ja Pikkusiskolle 74/80. Punaiset leggarit ovat velouria, raidalliset ihanan joustavaa, napakkaa ja sopivan paksua trikoota, jota juuri sain lahjoituksena. (Sain taas 2 jätesäkillistä kankaita...) Vaaleanpunaiset velourpöksyt ovat Pikkusiskolle koossa 86, kaavana on Ottobren City Mouse (4/2011). City Mouse on muutoin hyvä kaava, mutta jättäisin kyllä meidän tapauksessa sivusaumanvarat pois, aika leveät päällä. Vyötäröresoristakin nappasin vissiin 6 cm pois.

Ihanan pirteät nämä leggarit. Värit ovat oikeammat yläkuvassa, ei näin plaasut. Juuri oikeanlaista väriterapiaa. Pikkusiskolle on nyt helpotusta akuuttiin housutilanteeseen, mutta Pirpana tarvitsee vielä jotain tyttömäistä ja lapsellista vaatekaappiinsa. Sikäli kummaa, sillä yleensä pidän syksyllä tummista ja täyteläisistä väreistä.

(Niin, ja aion kyllä vähän höllätä Pikkusiskon vyötärökumpparia...)

Korvakorupläjäys

2011-09-01T18:47:00.000+03:00

Olen urakalla tehnyt korviksia:

Riikinkukonsulkia ja hopeaa

Korumetallia ja akryylihelmiä

Hopeakoukut, hopeoitua kuparilankaa ja lasikristalleja

Korumetallia, hopeoituja osia ja akryylihelmiä

Korumetallia ja akryylisydämet

Kullattuja korunosia, lasisydämet ja korumetalliset helmihatut

Alumiiniperhoset ja hopeoidut korunosat

Magnolian Edvin

2011-08-21T23:28:00.000+03:00

Taas oli kortille tarvetta, kun Pirpanan kaveri täytti 3-vuotta. Tällainen kortti vietiin hänelle pakettien mukana.

Kyllä taas huomasi, että askartelut olisi syytä tehdä ennen yhtä yöllä, onnitteluteksti kortin nurjalla puolella kiepsahti nimittäin vääritepäin, vaikka mielestäni tarkistin asian...

Leimakuva on Magnoliaa ja väritetty ProMarkereilla, joiden käyttöä tarvii vielä harjoitella. Eilen surffailin tutoriaalien parissa, nyt tarvis vaan päästä kokeilemaan käytännössä kaikkia hienoja kikkoja. (Ostoslistalla on monta kivaa väriä ja kaikkea muuta tarpeellista pastellikynistä paperiin.) Pallokuvioiseen taustaan laitoin osaan palloista tehosteeksi Glossy accentia ja paperin reunoja kipartelin vähän.

Välipala

2011-08-18T23:15:00.000+03:00

Mulla on pahasti kesken neule, oma mekko ja oma toppi. Mekko on sovellus, joten arvaatte, että olen purkanut, ommellut, sovittanut, purkanut, ommellut, sovittanut, purkanut... Tällä hetkellä mekko on mytyssä ompeluhuoneessa odottamassa purkamista.

Siksipä lupauduin tekemään välipalana pari pipoa.

Näyttääpä tuo tähtipipo kuvassa vinolle. Mitenköhän olen kuvaamisessa onnistunut niin, sillä pipo on oikeasti ihan suora. Tähtikin on limenvihreä, ei nyt ihan kirkas lime, muttei noin plaasukaan. Pallokankaan epäilen olevan Marimekkoa, somisteeksi siihen laitoin pienen rusetin. Pallolliseen tykästyin sen verran, että taidanpa tehdä omillekin.

Kiva onnistua välillä jossain.

Tilda

2011-08-15T22:46:00.000+03:00

Sain syntymäpäivälahjaksi kauan haaveilemani BigShotin ja pitihän sitä päästä heti koekäyttämään. Sydän on leikattu siis sillä ja vanhennettu hiekkapaperilla.

Tällaisen kortin askartelin 3-vuotta täyttäneelle esikoiselleni. Ei ehkä värimaailmaltaan paras tuon ikäiselle, mutta muutoin tykkään. Pikkuhiljaa alan saamaan jotain runsauttakin näihin kortteihin, vaikka vieläkin olisi voinut olla runsaampaa. Harjoitellaan, harjoitellaan.

Hankin muuten kauan haaveilemiani ProMarkereitakin. Kuva on osittain väritetty niillä. Lisää on tulossa ulkomailta, samoin BigShottiin stansseja. Laitoin ProMarkeria myös onnea-tekstiin ja päälle Glossy accentia. Tildan kädessä olevassa sydämessä on glitteriliimaa ja päällä myös tuota Glossy accentia, vaikka kuvassa se ei pahemmin näy.

Ja mun paperileikkuri, se leikkaa vinoon, katsokaa vaikka. Tarvii hankkia siis uusi. Huomasin muitakin tarpeita tätä tehdessäni. Mutta eipä ole tullutkaan askartelutarvikkeita hankittua hetkeen, niin paljon kaikkea kivaa on tullut markkinoille, kuten esim. Gorjukset. Niitäkin piti hankkia heti parit. Mitäs suosikkeja teillä on askartelutarvikekaupoista? Saa vinkata ulkomaisia ja kotimaisia.

Näin minä sen teen...

2011-08-04T01:25:00.000+03:00

Eli miten minä teen saippuaa...
(Tämä on vain yksi tapa, tapoja on varmaan niin monta kuin on tekijääkin.)

1. Siivoan tiskipöydän tyhjäksi ja katson, ettei elintarvikkeita yms ole saippuamassan tai lipeän ulottuvilla. Meillä on metallinen tiskipöytä, joten se ei tarvitse suojausta, enkä suojaa muitakaan pöytätasoja, koska tiskipöytä riittää työtasokseni. Etsin tarvitsemani astiat ja työvälineet: kattila rasvojen sulattamiseen, sekoitusastia (käytän roiskesuojallista vatkauskulhoa), sauvasekoitin, lusikoita (jos värjään saippuaa), nuolija saippuamassan kaapimiseen kulhosta muottiin, muotti tai muotteja (usein käytän fetajuustopurkkeja, maito- tai mehupurkkia), kannellinen lasipurkki lipeän sekoittamiseen, digitaalinen vaaka aineiden mittaamiseen, astia lipeän mittaamista varten, lääkemittoja (jos tarvitsee mitata tuoksuaineita), suojavarusteet (kumihanskat), talouspaperia valmiiksi revittyinä paloina ja etikkaa vahinkojen varalta. Silmälasittomien on hyvä käyttää suojalaseja.

Kuvasta poiketen otan lipeän esille vasta kun sitä tarvitsen ja vien loput pois heti mitattuani tarvitsemani määrän.

2. Mittaan ja punnitsen tarvitsemani aineet (sulatettavat rasvat punnitsen kattilaan, nestemäiset rasvat suoraan sekoituskulhoon). Laitan kovat rasvat sulamaan hellalle.

3. Punnitsen veden lasipurkkiin, mittan tuoksut mittakippoihin ja mahdolliset lisukkeet erilliseen astiaan, väriaineet mittaan lusikkaan. Viimeistään nyt laitan kumihanskat käsiini. Punnitsen lipeän ja kaadan sen lasipurkkiin ja suljen kannen. (Huom! Aina lipeä veteen, ei koskaan toisinpäin, se on vaarallista!) Lipeäpurkki on minulla tiskialtaassa rikkoontumisvaaran vuoksi. Annan lipeän joko liueta tai kuten yleensä, hölskyttelen purkkia liuottaakseni lipeän. Kun lipeä on liuennut, saatan lisätä väriaineen lipeään. Lipeä on liuennut, kun vesi on kirkasta, eikä lipeärakeita näy.

4. Kovat rasvat ovat sulaneet (yleensä jo aikoja sitten) ja kaadan ne huoneenlämpöisten juoksevien rasvojen joukkoon. Kulho on minulla toisessa tiskialtaassa.

5. Kaadan lipeän rasvojen joukkoon ja sekoitan sauvasekoittimella, kunnes massa saavuttaa kiisselivaiheen. Silloin seos on niin paksua, että sauvasekoitinta nostettaessa massaan jää kuvio. Sekoitettaessa sauvasekoittimella pidetään sekoitinosa koko ajan saippuamassan pinnan alla, ettei seokseen mene ilmaa.

6. Lisään massan joukkoon tuoksut ja mahdolliset lisukkeet (esim.terälehdet, kaurahiutaleet tai kahvinpurut, öljyyn tai veteen liuotetun väriaineen, jos väriaine ei ollut jo lipeässä). Kuvassa saippuamassaan on laitettu merisuolaa.

7. Kaadan massan muottiin. Mahdollisesti yritän koristella saippuan pintaa ja vien sen lasten ja koirien ulottumattomiin. Käärin saippuan pyyhkeeseen, jos ylikuumenemisvaaraa ei ole. Toisinaan haluan välttää geelivaiheen ja jätän saippuamuotit ilman peittoa. Käytetyt astiat, jotka ovat sotkeentuneet saippuamassaan jätän odottamaan seuraavaan päivään, tai joskus myöhempäänkin ja putsaan ne vasta, kun massa on saippuoitunut, se on helpompaa, kuin ensin pyyhkiä paperilla ylimääräiset massat roskikseen. Raakaa massaa ei saa laittaa viemäriin kovettumisen takia.

8. Kun saippua on kovettunut sopivaksi, leikkaan sen paloiksi tai jos massa on kaadettu pikkumuotteihin, irrotan palat myöhemmin ja laitan pahvilaatikkoon kypsymään käyden tutkimassa tilannetta jatkuvasti.

Jos olet kiinnostunut saippuan tekemisestä, suosittelen lämpimästi lukemaan Saara Kuhan kirjan Käsintehtyä saippuaa, jossa on kerrottu kattavasti saippuanteon saloista.

(Todettakoot tähän loppuun vielä, että tämän jutun kirjoittamisen olen aloittanut jo 28.11. Ei ole tullut tässä välissä tehtyä saippuaa.)

Yes, it's macramé!

2011-07-29T11:12:00.000+03:00

Makrameeta olen kokeillut joskus ehkä parikymmentä vuotta sitten, kun enoni vaimo opetti minut tekemään kukka-amppeleita. Sen jälkeen unohdin koko solmimishomman, kunnes törmäsin sanaan mikromakrame. Siitä se ajatus lähti muhimaan ja kaverin makramekorukirjan innostamana piti kokeilla. Olen mieltänyt makrameen kukka-amppeleiksi, ja muuksi hieman tylsäksi, mutta sillä saakin tehyä todella näyttäviä koruja asusteista ja laukuista puhumattakaan...

Tämä nyt ei ole koru sieltä näyttävimmästä päästä. Sovellus ohjeesta ja sovelluksen sovellus, kun suunnittelemani helmet eivät toimineetkaan tällä langalla. Lanka on S-lonia, paksuudeltaan 0,5mm, eli aikas ohutta.

Tällainen rannekoru. Kuvittelin tekeväni tämän tuosta noin vaan, tunnissa, korkeintaan parissa, mutta aikaa vierähti kyllä aika paljon enemmän. Mutta solmukärpäinen puraisi, tulette taatusti näkemään lisää solmuja!

Arvonta on päättynyt!

2011-07-25T01:15:00.001+03:00

Arvonta on nyt päättynyt! Kiitos kaikille osallistujille! Muutama uusi lukijakin löysi tiensä tänne, tervetuloa teille!

Arvonnan suoritin Random.orgin numerogeneraattorilla, mutta kuvakaappausta ottaessani söhlin niin, että hävitin todistusaineiston. Teidän täytyy nyt vain luottaa sanaani arvonnan voittajasta.

Ja arvonnassa palkinnoksi lähtee korusetti.

Kenelle?

Tattadattadaa...

Onni suosi numeroa 5, Rva Kepposta!
Otathan minuun yhteyttä, niin saan postitettua palkintosi.

Ja te, joita onni ei tällä kertaa suosinut, järjestetään jossain vaiheessa uusi arvonta, eikös juu?

Rannekoruja paremman puutteessa, sekä muistutus

2011-07-21T01:05:00.000+03:00

Suunnitelmissa ja työn alla on ompeluksia ja neuletta, mutta koska ne ovat vielä kesken, esittelen rannekoruja. Memory-vaijereihin olen pujotellut särölasihelmiä, siemenhelmiä, kristallihelmiä ja onyksia. Onyks-koru on suosikkini, ranteessa se on paremman näköinen, kun isommat helmet eivät osu noin kohdilleen, mulla kun on isot ranteet...

Ja muistakaa vielä osallistua arvontaan!

Ranteeseen

2011-07-12T01:31:00.000+03:00

Sain rannekoruinspiraation ja tällaisia syntyi...

Tässä on materiaaleina kuparia (lankaa, helmiä ja lukko) sekä eri värisiä akaatteja. Kuva vääristää ikävästi sinisävyisten akaattien väriä, väri on luonnossa enemmän petrooli.

Kupari on tällä hetkellä suosikkimateriaalini, pidän sen väristä. Tässä korussa kuparilangalla on linkitetty toisiinsa särölasihelmiä. Tästä piti alunperin tulla nilkkakoru, mutta helmet loppuivat kesken. Siksipä se sitten päätyykin ranteeseen, omaan tai jonkun muun.

Ja muistakaahan osallistua arvontaan!

A R V O N T A ! - päättynyt

2011-07-05T16:36:00.002+03:00

Nyt se tulee, vihdoinkin, arvonta nimittäin!

Kuten jo aiemmin sanoin, mulla oli tarkoitus järjestää 1-vuotisarvonta, mutta myöhästyin. Sitten piti järjestää arvonta, kun blogini saa 50 lukijaa ja lopulta päätin pitää 2-vuotisarvonnan. Noh, sekin rajapyykki ohitettiin, joten arvotaan vaan muuten vaan. (Lisäksi en meinannut millään keksiä, mitä arpoisin.)

Säännöt ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavat:

1. Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen.

2. Osallistuaksesi sinun pitää olla lukijani (Googlen käyttäjäraadin kautta), eli sinun pitää löytyä blogini vasemmasta palkista. Lukijakseni voi liittyä myös arvonnan aikana. (Sinulla ei tarvitse olla omaa blogia.)

3. Arvonnan voittaja voittaa yhden allaolevista palkinoista, joten kerro kommentissasi myös, minkä palkinnon haluat. Palkintojen sisältö saattaa muuttua kangaspaketeissa, jos ehdin kaivamaan tarpeettomien kankaiden aarrekasaa. Tarkoitus on arpoa yksi palkinto.

4. Aikaa osallistua on su 24.7. klo 23.59 asti. Palkinto arvotaan sen jälkeen.

Ja mitä sitten arvotaan?

1. Korusetti, joka sisältää rannekorun ja siihen sopivat korvakorut. Korvakorujen koukut ja rannekorun lukko ovat kullatut. (Koru on luonnossa kultaisemman ja lämpimämmän värinen.)

2. Poikakangaspaketti (Paketin sisältö saattaa muuttua, jos löydän kivempia kankaita tai enemmän minulle turhaa.) (Nuo kaksi ensimmäistä pientä palaa ovat kollegea ja nallekangas puuvillaa.)

3. Tyttökangaspaketti (Paketin sisältö saattaa muuttua, jos löydän kivempia kankaita tai enemmän minulle turhaa.) (Tummanlila nallekangas on joustamatonta trikoota, persikanvärinen pieni nallekangaspala on collegea ja kukallinen trikoota, jossa on reikäkuviota.)

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Kiitos kaikille osallistujille!

Makeanvedenhelmiä itselle

2011-06-24T16:30:00.000+03:00

Tässä makeanvedenhelmistä ja hopeasta setti itselle. Riipus on lasia. Korviksissa tosin jouduin köyttämään myös hopeoitua kuparia, kun en tähän hätään ehtinyt hopealankaa tilaamaan. Kaulakorun helmet on solmittu silkkiin.

Tykkään, tykkään, tykkään!

Turvallista ja rentouttavaa juhannusta kaikille!

Kesähame

2011-06-23T15:46:00.000+03:00

Kokeilin Suuren käsityölehden helppokaavaa, kesäistä trikoohametta. Helppo oli, superhelppo, mutta liian iso tuli. Toisenkin teen, pienemmän, kunhan löydän sopivan kangaspalan varastoistani. Tämä menee kyllä kotioloissa. Kaavasta tuli kyllä heti yksi suosikeistani.

Kangas on uhutta ja joustavaa, lahjoituksena saatua trikoota (josta saisi vielä jotain tytöille).

Liskonsilmät

2011-06-21T23:30:00.000+03:00

Noista hassunkeltaisista säröakaateista tulee mieleen liskon silmämunat tai jotain vastaavaa ällöttävää, siitä otsikko. Mutta tätä korua rakastan, nuo akaatit ovat juurikin se juttu.

Nuo akaatit ovat niin rumat, että ovat jo kauniita. Pisteenä i:n päällä, ne ovat viistehiottuja kimmeltävät todella kauniisti.

Solmin nauhan S-Loniin. Osassa helmiä on niin suuri reikä, että kaksinkertainen solmukaan ei riittänyt, siksipä osa solmuista on erityisen rumia, mutta ei välitetä siitä.

Jämälaatikolla - yöpuku

2011-06-17T20:00:00.001+03:00

Vierailin taas jämäpalasäkillä. Nallekankaan palasen olen saanut tutulta ja nyt siitä tuli nallepaita Pirpanalle. Itse asiassa kangasta jäi vieläkin hieman. Housujen kangas on ostettu Triteksiltä, joskus, mutta vasta kotona huomasin sen värivikaiseksi. Muistin kyllä kankaan vian housuja leikatessa, mutta vasta ommellessa huomasin, että puntit ovat eri väriset. Eipä se haittaa. Ja mitäpä muutakaan siitä kankaasta tekisi, kuin yövaatteita tai vuoria, kun on sekundaa.

Kaavat ovat samat, kuin edellisessäkin yöpässä. Kuva on otettu vähän hassussa kulmassa, kun paita näyttää lyhyelle ja leveälle, oikeasti se on kapea ja mukavan pitkä.

Niin, ja se arvonta... En ole unohtanut, en vaan osaa päättää ja keksiä, että mitä arpoisin.

Polymeerimassailua - äitikin muovailee

2011-06-16T15:32:00.000+03:00

Akvamarin-blogin upeista polymeerimassahelmistä inspiroituneena hankin minäkin hieman polymeerimassoja ja kokeilin muovailla erinäisiä juttuja. Taidot ovat valovuoden päässä Akvamarinin taidoista, mutta muovailu oli hauskaa ja rentouttavaa, ja itse asiassa olen melkolailla tyytyväinen ensimmäisiin helmiini.

Teki mieleni vähän hassutella noiden pöllöjen kanssa. En tiedä, mihin niitä käytän, tai käytänkö ikinä, mutta varsinkin tuo ajolasipäinen huimapää saa minut hyvälle tuulella. Tyttöpöllön somistin pinkillä rusetilla, raasu on vähän hämmentynyt näin valoisalla... Kaikki linnut ovat siis helmiä ja niissä menee reikä pystysuunnassa läpi.

Kuvassa ei näy kovin hyvin, mutta myös helmissä on kirjoitusta, kuten riipuksessakin.

Otuksia pirpanalle

2011-06-08T17:52:00.012+03:00

Pirpana tarvitsisi yöpuvun housuja, mutta ompelinkin sitten koko puvun, kun kangaspaloista sattui löytymään yhteensopivia jämäkankaita. Neiti kun ei suostu käyttämään yömekkoja ilman pitkiä housuja ja meillä on sitten kaappi täynnä alaosattomia yläosia. Noh, toisaalta, tarvii Pirpana myös uusia yöpukujakin. Eli yökkäripostauksia odotettavissa.

Paidan kaava on Ottobrenin lehdestä 1/2006 raglanpaita, jota joku minulle suositteli jo aikoja sitten. Kiitos suosittelijalle, erinomainen kaava! Housut ovat Ottobrenin Saimit, mutta pidensin kaavaa ja jätin resorin pois. Oikeasti mun oli tarkoitus laittaa lahkeensuihin kuminauhaa, mutta pidensin liian vähän, joten näin mennään. Paidan helma ja lahkeensuut huolittelin rullapäärmeellä kevyesti venyttäen.

Ensimmäistä kertaa tein oikein kunnolla huolittelutikkaukset hihojen raglansaumoihin, kaulanaukkoon ja hihansuihin. (ja jopa vielä tehosteeksi oranssilla langalla.) Ja pakko on sanoa, että teen jatkossakin, antaa se ammattimaisemman ilmeen vaatteelle, vaikka viekin enemmän aikaa. Olen tikannut kyllä kaulanaukkoja, mutten ole viitsinyt muuanne yleensä, kun kasassa pysyvät ilmankin. Noh, tähänkin tulee nyt sitten muutos.

Ja Pirpana tykkää. Neidin mielestä paidassa on pupu, vaikka se onkin housuissakin oleva koirahahmo. Piirsin otuksen vapaalla kädellä, kun skanneri ei toimi ja aplikoin sitten. Tästä inspiroiduin ja ajattelin aplikoida jotain muutakin, kunhan aika antaa myöden taas.

Mangusteja

2011-06-07T13:49:00.000+03:00

Olen mää jotain saanut ommeltuakin. Nuorimmainen sai tällaisen kesäpuvun. Kaava on Ottobren (1/2011) New Star mutta lyhennetyillä hihoilla (koko 86).

Mangustit ovat joltain äitini vanhalta painoseulalta, jonka pelastin pesun alta. Nää on musta niin mainiot otukset. Mun on pitäny painaa tämä kuva jo vaikka mihinkä, yli kolme vuotta ja sitä ennen ovat varmaan saman verran marinoituneet äidilläni. Josko näitä vielä johonkin painaisi...

Muuten olen pukuun tyytyväinen, mutta jalanteiden kanttaukset menivät metsään. Olisi pitänyt vaan mennä ompelemaan kunnon koneelle, eikä yrittää suhrata kaksoisneulalla. Noh, käyttökelpoinen kumminkin.

Puku on oikeasti väriltään kirkkaan keltainen, ei ihan noin neutraali.

Lintuja ja linnunmunia sekä massiivinen "kesäkoru"

2011-06-04T15:10:00.000+03:00

Mä oon ihan hurahtanut koruiluun ja helmeilyyn. Toki tällä hetkellä kiehtovat myös saippuat ja ompeleminenkin, mutta kun aika on rajallista. Lupaan kuitenkin esitellä jotain ompelujanikin piakkoin, kunhan san nepparit paikoilleen ja ommeltua muutakin kuin verhoja.

Törmäsin taannoin Magsin blogissa Akvamarinin tekemiin lintuhelmiin ja ihastuin niihin silmittömästi, niin suunnattomasti, että ostin itsellekin pari lintua ja pari linnunmunaa. Niistä syntyivät tällaiset: kaulakoru ja rannekoru. Kavereina polymeerimassahelmillä on karneolia, valkoista jadea, turkoosia mashan jadea ja erilaisia lasi- ja lamppulasihelmiä kuparilangassa. Mashan jade -kuutioista tein myös pelkiltään rannekorun, joka sattuu sopimaan settiin, vaikka onkin tarkoitettu yksinään käytettäväksi.

Pidän massiivisista koruista. Tilasin nuo punaiset lasihelmet kesäkoruksi yhden tietyn paidan kanssa käytettäväksi, mutta eipä tuo kovin kesäinen kaulakoru ole. Korussa on vaijerissa lasihelmiä, onyksia, mustaa jadea ja korumetallia.

Tällaista tällä kertaa.

Makeanvedenhelmiä anopille

2011-06-02T11:27:00.002+03:00

Anoppi sai tällaisen makeanvedenhelmistä helmisilkkiin solmitun rannekorun äitienpäivälahjaksi. Aiemmin tein hänelle kaulakorun, joka on tismalleen samanlainen, pitempi vaan. Lukko on vermeiliä. Itte tykkään kovasti, voisin tehdä myös itelleni, vaikken varsinainen helmi-ihminen tunnustakaan olevani. Ehkä tässä on juurikin tuo kaunis väri se juttu.

Helminauhan solmiminen on rentouttavaa puuhaa. Itte tykkään kovasti, vaikka aluksi luulin sen olevan ihan superhirveänkamalankauhean vaikeaa.

Uudelle äidille, pienelle ihmiselle

2011-06-01T11:26:00.000+03:00

Löysin koneeltani kuvia, joita en ole muistanut tänne laittaa. Tämä kortti on mennyt jo aikoja sitten toivottamaan uuden pienen ihmisen tervetulleeksi tähän maailmaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä.

Mulla meni ohi blogini 1-vuotissynttärit. Sitten odottelin, että 50 lukijan raja tulee täyteen, ohi meni sekin. Nyt juuri unohdin blogini 2-vuotissynttärit. Joten pidettäiskö muuten vaan arvonta tässä kohta puoliin teille, lukijoilleni? Mitäs sanotte?

Äitienpäivä oli ja meni...

2011-05-20T01:44:00.000+03:00

Tällaiset kortit lähtivät tyttöjen mummille ja mummulle.

Korttien kukat ovat Sinellistä, sellaisesta leikattavasta muoviarkista, jota voi muotoilla kuumennuksen jälkeen. Muotoilu ei vaan näy kuvista, mutta ovat siis kolmiulotteisia.

Lisäksi mummi ja mummu saivat mm. Pirpanan tekemät avaimenperät, joista ei nyt sitten tullut otettua valokuvia. Mutta Pirpana siis pujotteli vahattuun puvillanyöriin suuria helmia ja minä solmin nauhan päät ja lisäsin avainrenkaan. Mukavan helppo askartelujuttu alle kolmivuotiaalle.

Koruja - taas

2011-05-08T01:28:00.000+03:00

Tällainen korusetti valmistui itselle jokin aika sitten.

Pitkän kaulakorun olen solminut S-Loniin. Jotenkin tuo solmiminen on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Lukko on hopeoitu. Korviksissa on hopeiset koukut, muuten osat ovat hopeoituja. Kivet ovat denim lapista ja valkoista jadeaa. Leikin kamerallani, siitä syystä kuvassa osa helmistä näyttää liian keltaisille, ei ne luonnossa tuollaisia ole.

Ihania - eikö?

2011-05-07T15:09:00.000+03:00

Olen kyllä tehnyt kaikenlaista, mutta esittelen teille uudet ihanuuteni, nämä ovat niin namuja.

Kahdessa ylimmäisessä kuvassa on makeanvedenhelmiä, joista suurimmat pyöreät ovat 10 mm kokoa. Alimmat makeanvedenhelmet ovat täydellisen kiiltävät upeista väreistä puhumattakaan. Aivan alimmainen kuva ei tuo mitään oikeutta näille Swarovskeille, mutta uskokaa minua, ne ovat upeita. Aivan täydellisen kauniita aarteita kaikki! Olen rakastunut näihin. ;)

Ongelma vaan on se, että en tiedä raaskiinko näitä käyttää ikinä.

Kangasvarastojen tuhoamista

2011-04-28T13:32:00.000+03:00

Uusia ihania kankaita tupsahtelee vähän joka kauppaan, mutta kun varastot kirjaimellisesti pursuavat kankaita, niin eihän niitä voi hankkia. Vähän sain ommeltua ja samalla jotain pois varastoistakin, kun ompelin vauvalahjan serkkuni huhtikuun alussa syntyneelle pojalle.

Pakettiin menivät joustofroteesta ommeltu huppupyyhe sekä lakanasetti. Huppupyyhkeen huppu on ommeltu niin, että jos tähdestä ei tykkää, voi pyyhettä käyttää niin, ettei tähti näy. Pussilakana on toiselta puolelta tuollaista tilkkutäkkikuvioista ja toiselta puolelta tähtikangasta. Tähtipuolelle aplikoin vielä ikäänkuin merkiksi lakanan helmaan palan toisen puolen kangasta. Tyynyliinan kokosin jämistä. Siinä on sauma, mutta muuten kankaat eivät olisi riittäneet.

Tykkään itte hirmuisesti tuosta lakanasetistä, vaikka se onkin koottu jämistä. Melkein harmittaa, ettei itellä ole poikaa.

Laavakivikorvakorut

2011-04-21T16:35:00.000+03:00

Aika menee ihan hujahtamalla. Olen kyllä ehtinyt vähän tekemäänkin, mutta moni työ lojuu keskeneräisenä ja valmiit olen unohtanut kuvata...

Tässä kuitenkin edellisen postauksen rannekorun pariksi tekemäni korvikset. Ei paljon simppelimmät voi olla, mutta tykkään itte, ja omaan käyttöönhän nuo tulevat. Halusin tehdä tuosta silmukasta sellaisen huolettomasti kieputetun, huoletonhan se on, mutta olisi tarvinnut olla paljon pitempi korupiikki. Ensi kerralla sitten.

Ihana laavakivi

2011-03-29T15:45:00.001+03:00

Ihastuin heti laavakiveen, kun näin sitä ensimmäisen kerran Samman blogissa. Ja nyt kun helmeily alkoi kiinnostamaan, niin hankin niitä heti ensitöikseni.

Helmet ehtivät jonkin aikaa olemaan laatikossa, kun etsin niille sopivia kavereita:, metallisia välihelmiä ja tarpeeksi isoja makeanvedenhelmiä. Metallihelmet löytyivät helposti, mutta vasta viime viikolla sain sopivia makeanvedenhelmiä. Korussa on myös kirkkaita lasihelmiä, joita en olisi tahtonut laittaa, mutta joita ilman koru olisi käytössä näyttänyt hieman hassulle, kun kaarevassa muodossa ranteessa helmet eivät olisi asettuneet enää nätisti.

Pidän tästä valtavasti, vaikkakin pienoinen kauneusvirhe pääsi mukaan...

Ajoissa!

2011-03-28T15:41:00.000+03:00

Jotenkin aina unohdan pääsiäisen. Rairuohon kasvattamiseen herään vasta, kun se on jo liian myöhäistä mistään pääsiäisaskarteluista tai -koristeluista puhumattakaan. Tänä vuonna ollaan sitten oltukin hyvissä ajoin (ohrankin saa kohta heittää roskiin ja aloittaa uuden kasvattamisen).

Pirpanan kanssa askartelimme pääsiäistipuja. Äidin kunnianhimo iski taas päällensä ja varmistin, että lapsi liimaa sulat oikein päin. Levittelin siis liimaa ja Pirpana liimasi. Jalat laitoin paikoilleen, eihän tuo lapsukainen niitä olisi millään saanut, kun minullakin tuotti vaikeuksia. Livenä nämä ovat vieläkin sympaattisempia kaikkine epätäydellisyyksineen, (omasta mielestä paremmat, kuin ne kaupan ilmeettömät ja pörröiset)...

Perhoshelmistä

2011-03-22T23:03:00.000+02:00

Perhos- eli farfallehelmistä syntyi tällainen avainkaulanauha. Helmimerin kurssilla tykästyin näihin helmiin ja ja tähän malliin, joten helmiä oli ostettava kotiintuomisiksi. Tästä tuli hauska. Helmet kiiltävät todella kauniisti, harmi, ettei sitä näy kuvasta. Sisäinen harakkani on herännyt!

Välikausipipoja

2011-03-21T22:50:00.000+02:00

Kyllä se kuulkaa niin on, että kaapit pienentävät vaatteita. Pirpanan pikkusiskolle piti ommella pari välikauteen sopivaa pipoa. En tiedä, mitä Pirpanan perintöpipoille on käynyt, ne eivät vaan sovi Pikkusiskolle, vaikka ei tuo ole yhtää sen suurempipäinen kuin siskonsakaan. Tai sitten olen hukannut pipot, kun en yhtään edes muista, mitä tämän haalarin kanssa on käytetty.

Pilkullinen pipo on kaksinkertaista trikoota lahjoituskankaasta, tuota ihanuuutta on vielä vaikka kuinka ja paljon. Värit sattuivat sopimaan just eikä melkein haalarin kanssa. Barbapapa-pipo on fleeceä, väri vaan on kuvassa liian harmaa, oikeasti on lähempänä tuota haalarin lilaa. Barbapapa-ompelumerkki on ostettu Åhlensilta Tukholmanreissulta. Päätin lakata marinoimasta ompelumerkkejä, eivät nuo niitä enää 18-vuotiaana vaatteisiinsa huoli, nih! (Ja malli on tuo superhelppo Kimperistä kopioitu...)

Koruilua ja tunnustus

2011-03-20T01:19:00.000+02:00

Nämä korvikset ovat olleet valmiina jo jonkin aikaa, ja annettu jo eteenpäin lahjaksi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pidän näistä ja oion tehdä itsellenikin, jos en samanlaiset, niin ainakin saman tyyliset. Sovittelin näihin kyllä helmihattuja ja erilaisia helmiä, mutta ei, mulla oli vallalla yksinkertainen kausi. Valkoiset helmet ovat oopakkia lasia, muut osat hopeoitua.

Sain NorppaStiinalta tunnustuksen. Iso kiitos siitä, se lämmittää mieltä enenmmän, kuin arvaatkaan!

The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Tunnustus edellyttää vastaamista viiteen kysymykseen, ja jakamaan palkinon edelleen viidelle upealle bloggaajalle.

Milloin aloitit blogisi?

13.5.2009. Oho, siitä on kohta kaksi vuotta. 1-vuotissynttärit missasin, mutta pitäisikö 2-vuotissynttärit muistaa ja keksiä jotain kivaa?

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjoitan itse tekemistäni tekeleistä, olivat ne sitten ommeltuja, neulottuja, virkattuja tms, kunhan ne on tehty itse. Toki välillä saatan esitellä myös ostoksiani ja löytöjäni, jotka liittyvät käsillä tekemiseen, tai yhdessä lasteni kanssa tehtyjä juttuja.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Heh, tekisi mieli vastata, niin kuin moni muukin on vastannut, että vain tämä blogi on minun töistäni ja minun juttujani, mutta haluaisin kovasti keksiä omaperäisemmän vastauksen. Kaiken pinnistelyn jälkeen, en kuitenkaan pysty keksimään yhtään mitään omaperäisempää...

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Päätin laittaa yhteen paikkaan esille puuhasteluitani, jotta välttyisin saman asian esittelystä yhä uudestaan ja uudestaan. Kaverit voivat katsoa täältä, mitä olen saanut aikaiseksi. Myöhemmin tajusin, että tästä on hyötyä itsellekin, kun voin aina tarkistaa, mitä kaavaa olen käyttänyt missäkin tai mistä lehdestä mikin ohje löytyy.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Haluaisin oppia kuvaamaan paremmin, sekä kirjoitamaan sujuvampaa, omaperäisempää ja hauskempaa tekstiä. Ja tietenkin haluan kehittyä myös niin ompeluissa, neuleissa ja kaikessa muussakin tekemisessä.

Ja nyt se vaikein paikka, pitäisi osata päättää kelle antaa eteenpäin tämä tunnustus. Monella se onkin jo ollut ja monelle sen tahtoisin antaa. Mutta olosuhteiden pakosta olen todella tylsä ja luistan tehtävästä, koska tahtoisin antaa tämän eteenpäin kaikille lukemilleni blogeille, erityisesti heille, jotka eivät tätä ole vielä saaneet, enkä kuitenkaan osaa päättää niistä viittä, ja kello on jo oikeasti vaikka mitä, niin lähden nyt nukkumaan. Kenties palaan asiaan virkeämpänä. Siihen asti, tunnustuksen saa ottaa mukaan, kuka haluaa, jos blogisi löytyy blogilistaltani...

Haaremihousut kesäksi

2011-03-17T22:17:00.000+02:00

Pirpana tarvitsee kesäksi läjän shortseja, mutta koska viime kesänä oli aika moinen pulma löytää sopia shortseja ja capreja, ajattelin tänä vuonna tehdä itte. Miksi en tekisi?

Musta on vaikea väri kuvata, toivottavasti saatte jotain selvää, sillä näistä tuli mahtavat! Uusi kaavarakkaus! Kuinkahan monet haaremit sitä pitää ommella kesäksi (ja talveksi pitkäpunttisina)? Kaava on Ottobre Designin lehdestä 1/2011 ja koossa 98, ettei ole liian jättimäinen. Muokkasin kaavaa, tottakai. Laitoin paljon lyhyemmät resorit lahkeensuihin ja lyhensin punttia inansa. Yläosasta jätin kaavan rypytykset pois, taitoin kaksinkerroin yläosan, ompelin sen saumurilla ja viimeistelin suoralla ja pujotin kumpparin. Tuli todella siisti vyötärö. Nämä koostuvat kolmesta palasta, joista siis kaksi on resoreita. Tämän helpompaa ommeltavaa ei juuri voi olla.

Kangas on Triteksiltä jotain ohutta ja joustavaa, suosikkilaatuani tällaisiin. Näiden on pakko olla mukavat kesällä!

Paita on Pirpanan oma valinta Tukholmanreissulta, Åhlensilta. En pitänyt tästä valinnasta yhtään, mutta tällaisena yhdistelmänä tämä kyllä toimii.

Se ompelee sittenkin!

2011-03-15T01:43:00.000+02:00

Olen luonteeltani hurahtaja! Kun kiinnostun jostain asiasta, kiinnostun heti täysillä, etsin tietoa ja hankin tarpeita. Hetki sitten oli kotikosmetiikka, mutta se on nyt hetken tauolla, koska kaapit ovat pullollaan saippuaa, aihe kiinnostaa silti yhä. Sitten tulivat helmet ja korut. Niistä muutamat odottavat esittelyä ja pää on täynnä ajatuksia ja ideoita. Siksipä ompelukset ja neulomukset ovat viime aikoina olleet hieman toisella sialla. En ole silti menettänyt kiinnostusta niihin, itse asiassa aika monta projektia on vaiheessa ja näprään niitä yhtä silloin, toista tällöin, kun en osaa keskittyä saamaan yhtä työtä valmiiksi kerrasta.

Jotain oli kuitenkin saatettava loppuunkin asti, sillä tätä tarvitaan käyttöön.

Kaavana on Ottobre Designin Little Dumbo (1/2011). Puku on kokoa 80 ja reiluhko on. Kuopus käyttää koon 80 vaatteita (ja kuten isosiskonsa, on kapeaa sorttia), ja vaikka osa koon 80 käytössä olevista vaatteista ovat jo kohta menossa pieniksi, on tässä puvussa vielä tilaa kasvaa. Hihat ovat pitkät, olivat pitkät ilman resoreitakin, mutta laitoin silti. Ja arvatkaas mitä, puntitkin ovat pitkät! Ne olisivat pitkät ilman resoreitakin. Malli ei ole liian leveä tuollaiselle hyvin hoikalle lapselle, normaalikokoiselle olisi varmaan oikeinkin passeli, joten oikein kelpo kaava. Tykkään tuosta vinosta vetoketjusta (joka on oikeasti ommeltu kiinni ihan hyvin, vaikka kuva antaakin muuta olettaa). (Myös lahkeet ovat saman pituiset!) Näitä voisi tehdä lisääkin, mutta eipä taida olla mahdottomasti tarvetta, tämäkin taitaa mennä vielä koossa 86.

Kangas on Triteksiltä. Se on ostettu jo muutama vuosi sitten. Mulla oli tätä koirakangasta useammassakin värissä, joten ymmärrätte varmaan, että kuosi alkaa tökkiä, mutta tämä kunnon pinkki ja nimenomaan yöppärinä istuu kyllä silmään.

Olisin todella tyytyväinen, jos en olisi (jos saumuri ei olisi) hieman töpeksinyt kauluksen kanssa, nyt olen siis vain tyytyväinen...

Neliskanttisista lasihelmistä

2011-03-07T00:24:00.001+02:00

Olin nyt viikonloppuna oppimassa, miten rautalankaa väännnetään ja nyt alkaa jo onnistua nätit silmukat! Kurssilla tein tällaisen setin neliskanttisista lasihelmistä. Idea on saatu Helmimerissä esillä olleista malleista. Vaijeriin tehdyssä kaulakorussa on myös salpalukko, mutta hieman pienempi, kuin rannekorussa.

Kauniimpi aika

2011-02-26T00:00:00.001+02:00

Oli aivan pakko saada tehdä tällainen itselle, kun näin mallin.

Malli onVillihelmen sivuilta, ja sieltä on kaikki tarvikkeetkin: kellotaulu, lukko, lasihelmet, korupiikit ja välirenkaat.

Korupiikkien taivutelussa on vielä parantamisen varaa, mutta harjoitellaan, harjoitellaan. Mietin tässä vielä, laittaisinko ketjun toiseenkin päähän papukaijalukon ja tekisin näin ollen vaihdettavan rannekkeen, voisi sitten tehdä muutaman erilaisen kellon itselleen yhdestä kellotaulusta. (Ja kun tilaan lisää kellotaulluja, niin myös muille...)

Olen ihan innoissani tästä uudesta harrastuksestani!

Kerta vielä

2011-02-23T12:50:00.000+02:00

Pidän niin paljon tästä mallista! (Nämä tosin saattavat mennä lahjaksi.)

Muista kivoista malleista otetaan vinkkejä vastaan...

Nokka kohti kesää!

2011-02-22T13:43:00.001+02:00

Vaikka ulkona paukkuu kova pakkanen, on täällä ommeltu ja soviteltu kesätamineita. Hassua sovittaa tytöille teeppareita, kun mittari näyttää -25 -astetta.

Tällaiset yöppärit tein kesäksi tytöille. Pirpanan tunikan kaavana on Ottobren (3/08) Strawberry-tunika koossa 104 ja Pikkusiskon Ottobren Puffis T-paita koossa 86 samasta lehdestä. Molemmille pussipöksyjen kaavana on Ottobren Beach-shortsit, joskin Pirpanalle suurensin kaavoja kokoon 98, vaikkakin Pikkusiskon 86 kokoiset menevät myös. Shortsienkin kaava löytyy 3/2008 -ehdestä.

Lisäksi Pirpana sai kesäisen mansikkayöpaidan. Kaavan yläosa on muokattu Ottobren (6/2010) Minnie liivihameen yläosasta ja alaosa sitten vaan piirrelty jatkoksi. Kaulanaukkoa pienensin ja sivuja muokkasin niin, että sain tällaisen yöpaitamallisen yöpaidan. Koko on 104.

Kankaat ovat täysiä heräteostoksia Triteksiltä. Menin hakemaan omia vaatteita varten kankaita ja ostoskasseista löytyi poislähteissä pääasiassa kaikkea muuta.

Ompelukoneeni kenkkuilee minulle, kaksoisneulalla ei tule millään siistiä tikkiä, hyppytikkiä enemmän ja vähemmän. Niinpä suuntasin ompelemaan käänteet ja resorit äidilleni. Nyt olen vallan ihastunut äitini teollisuuskoneisiin (paitsi siihen, joka ompelee vaan perustikkiä), miten ihanan kevyitä ne ovat ommella, ja miten nätti on jälki. Taidan suunnata sinne viimeistelypuuhiin jatkossakin.

Blogissani tulee hieman rauhallisempi jakso. Olen yhä hoitovapaalla, mutta olen myös aloittanut työt tekemällä etätöitä kotona, mikä tarkoittaa, että käsityöaikaa on taas vähän vähemmän. Toisaalta, mitä vähemmän on aikaa, sen tehokkaampi on oltava ja minulla on kyllä jonossa esiteltäviä juttuja.

Köyhän naisen Pore

2011-02-17T11:49:00.000+02:00

Vielä harkitsen, lisäänkö renkaan ja helmen väliin ketjua, kuten esikuvassaan.

Osat hopeoituja, kivi onyksi.

Hyvää ystävänpäivää!

2011-02-14T10:42:00.000+02:00

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Jotain pientä - nukelle

2011-02-12T13:55:00.000+02:00

Pirpanan nukke sai uikkarit, oloasun ja juhlamekon paitoineen. Juhlamekossa kokeilin koneeni koristetikkiä kaulanaukossa ja kädenteissä. Pirpanalle tärkeitä...

Puuhelmet

2011-02-07T22:53:00.000+02:00

Mä vaan tykkään tästä helmimallista. Pienet ja isot helmet rytmittyvät kivasti ja ovat mielenkiintoiset yhdessä. Tällä kertaa lisäsin väripilkkujakin. Tykkään, tykkään, tykkään...

Koruaskartelua

2011-02-01T14:17:00.000+02:00

Mulla on ollut pitemmän aikaa kauhea hinku tehdä koruja, vaikken varsinaisesti osaakaan. Kauheasti tekisi mieli myös mennä jollekin kurssille oppimaan niksejä. Eilinen Sinellin reissu olikin sitten "kohtalokas", sillä ostin aika läjän suloisia puuhelmiä. Olivat vielä puoleen hintaan.

Tätä helminauhaa olen himoinnut pitkään, mutten ole löytänyt oikean väristä nauhaa. Eilen löysin. Todella selkeät ohjeet löytyvät täältä.

Pirpana sai tällaisen joustavan helminauhan. Keltainen ja pinkki on aina herkullinen yhdistelmä.

Joskus ja jostain olen saanut tarvikkeet tähän laukkukoruun. Aluksi meinasin tehdä tästä jotain muuta, mutta koska helmet olivat todella huonolaatuisia, vaikkakin lasihelmiä, tuli tästä sitten ohjeen mukainen laukkukoru.

Nyt tekee mieli tilata ihan oikeita helmiä ja korutarvikkeita. Voi apua!

Villalegginsit

2011-01-25T12:46:00.000+02:00

Koska tänä talvena meidän villalegginseinä mainostetut "villalegginsit" olivatkin 30% villaa, 70% keinoa, päätin olla ensi talvena omavarainen ja neuloin Pirpanalle villalegginsit, jotka ovat enemmän nimensä mukaiset (75% villaa, 25% keinoa). (Menevät toki jo tänäkin talvena.)

Ohje on Novitan talvi 2010 -lehdestä ja kokoja löytyy myös aikuiselle. Harkitsen vakavasti neulovani myös itselle ensi talveksi. Hieman muokkasin mitoitusta, tein 90cm leveydellä ja 100cm pituudella, kuitenkin niin, että puntin mitta vastaa 104 cm koon housuja, lisäksi madalsin vyötäröä. Ja käytin vielä koon 3 puikkoja, että sain tarpeeksi kapoisat leggarit. Lankana on Nallea varastojen kätköistä. Menekki oli 168g.

Cherries on top

2011-01-14T12:28:00.000+02:00

Uusi yritys tossujen parissa johti tällaiseen yhteistyötulokseen. Nahkojen leikkaus ja koristelu, sekä hieman ompelua on omaa käsialaani, varsinaisen tossujen kasaamisen suoritti tällä kertaa äitini. Mulla näet loppui huvitus, kun nämäkään tossut eivät onnistuneen niin kuin tahdoin. Jätin tekeleet äitini ompelupöydälle ja hän purki ja ompeli uudelleen. (Ohjeen mukaisesti tossut onnistuivat, mää vaan kuvittelin ne toisen laisiksi. En kyllä tiedä, onko kuvitelmieni mukaisia tossuja edes mahdollista tehdä.)

Tossuissa on vielä hieman kasvunvaraa, mutta saa kait ollakin. Nämä on tehty Marian ateljeen ilmaisella kaavalla, suurkiitos Maria! Harkitsen, tekisinkö sittenkin vielä yhdet, tuolla edellisten tossujen kaavalla. Tai jos kokeilisin tehdä oman kaavan tai muokkaisin vaan noita edellisiä kaavoja, että saisin täydelliset tossut. Materiaalia piisaa kyllä.

Aplikaatioon olen todella tyytyväinen, vaikka kirsikat eivät olekaan ihan pyöreät (leikkasin ihan vapaalla kädellä). Aplikaatioon (kuten myös koko tossuun) käytin ihan nahkaa, kirsikoiden varret tein tikkaamalla.

Nimipäiväkortti

2011-01-12T21:51:00.000+02:00

Nimpparikortti eräälle pienelle miehelle.

Kortissa on 3D-kuva. Teksti on embossattu, hopean seassa on kimalletta, muttei se oikein näy kuvissa. Tähdet on leikattu lävistäjällä ja koristeltu vesiväritusseilla ja leimasimilla. Kuvaan on lisäksi laitettu mustiin kohtiin mustaa kimalleliimaa.

Siinäpä se.

Tossuharjoituksia

2011-01-11T23:55:00.000+02:00

Niistä tuli liian isot.

Ehkä ne näyttävät paremmille, kun kärjessä ei ole niin paljon tyhjää tilaa. Onneksi tuo jalka kasvaa.

Ohjeet näihin nahkatossuihin löytyy täältä.

"Pieni" ja pitsinen

2011-01-08T15:27:00.000+02:00

Lopultakin valmista! Aloitin jo ties koska tämän neuleen, mutta kyllästyminen ja vauvan syntymä keskeyttivät projektin. Nopeasti tämä olisi valmistunut muutoin.

Ohje on Pieni pitsineule Viron Käsityö-lehdestä (kevät 2010). Lankana on Novitan Seiskaveikka (435g), ja pistelee, mutta on kyllä suloisen lämmin hihattomuudesta huolimatta. Puikot olivat kokoa 4 ja näin jälkikäteen on hyvä todeta, että olisi saanut olla pienemmätkin, neuleesta tuli aika suuri, venähti kastelun jälkeen paljon sekä pituutta että leveyttä. Tein kyllä tavoistani poiketen mallitilkun. Kenties teen jossain vaiheessa uudenkin, nyt kun osaan. Ohje nimittäin oli hyin ympäripyöreä, ei mitään mittoja helpottamassa. Kuvista yritin laskea mallikertoja ym. Kaulanaukko olisi voinut olla hieman pienempikin, mutta neuloessa näytti siltä, että siitä tulee jo liian pieni. Ensi kerralla sitten osaan paremmin.

Jos ei oteta huomioon sitä, että tämä on hieman suuri ja mun tarttis lähinnä pienentyä tääl takin sisällä, niin tykkään kumminkin. En pura tai korjaa.

Oikeastaan tekisi mieli tehdä palmikkoneuleena tämä sama. Tää oli niin ihana viimeistellä, kun koko neuletakki on tehty yhtenä kappaleena, ei siis saumoja ollenkaan. Päässä surraa miljoona uutta ideaa.

Ostin...

2011-01-05T13:18:00.000+02:00

Joulukuu meni lankalaihiksen suhteen plörinäksi, sillä tilasin TitiTyyltä hieman lankaa: ihanan pirteää Merisockia, koska kaikki mun sukkalangat on tummia, Lucca Finoa huivilangaksi ja Anchor Metallicia ensi vuoden joulukortteihin. En malttaisi odottaa, että pääsen lankoihini käsiksi. Ensiksi pitää vaan saada valmiiksi yksi UFO.

Eilen kävin Eurokankaassa. Mulla ei ollut edes tarkoitus mennä ko. liikkeeseen, saati ostaa sieltä mitään. Mutta äitini seuraksi menin ja tyhjin käsin en kaupasta poistunut. Pitkään olen etsinyt ohutta pitsistä neulosta. Nyt löytyi, kahtakin sopivaa ja niin sopivasti alesta. Luonnonvalkoinen (Nanson) taisi olla hurjat neljä euroa metrihinnaltaan. Silmiin osui lisäksi Pirpanalle täydellinen villatakkikangas (tuo punertava, mutta luonnossa paljon vaaleampi, tumma marjapuuro lähinnä), alta kymmenen euroa metri. Keskellä oleva ruskea pitsineulos on oikeasti ruskeaa ja siinä on kultaa seassa, ei tuosta kuvaa saa, mutta onko niin väliksikään, vein loppupakan samoin kuin tuosta villakankaastakin. Niin ja tuo suloinen pyöräkangas, sekin oli ihan muutaman euron ja siitä tulee mulle hame (toivottavasti).

Muutama kangas jäi vielä kaihertamaan, kun unohdin ne etsiessäni uusia loistavia löytöjä...

Pötkylä

2010-12-29T14:06:00.001+02:00

100g Sandnesin Kitten Mohairia tuhosin tähän juttuun, joka toimii sekä kaulurina, että tarpeen vaatiessa voi kiskaista pään yli korvien ja pään suojaksi. Ohje on Modasta (6/2009) ja siinä tätä kutsutaan jättikauluriksi.

Oli taas kamala vimma aloittaa, eikä kotoa löytynyt koon 8 pöyröpuikkoja, joten piti soveltaa. Tein koon 6 pöyröillä, koska mulla on löysä käsiäala. Mutta jonkin verran neulottuani tajusin, että käsialani ei ole tarpeeksi löysää. Koska tätä lankaa on miltei mahdoton purkaa, niin löysäsin käsialaa loppua kohden ja olen ihan tyytyväinen, ei sen kaulaosuuden tarvitse mitenkään kamalan väljä ollakaan.

Synttärikortti

2010-12-27T22:02:00.001+02:00

Tämä kortti on unohtunut postata.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan pidän tästä kovasti. Keskellä oleva koira on leimasinkuva, joka on kohotarroilla kohotettu irti pohjasta. Teksti on ääriviivatarroilla. Lisäksi käytin mustaa kimalleliimaa. Siinä se.

Joululahjoja

2010-12-26T21:51:00.000+02:00

Muutamat sukat tein tuossa ennen joulua joululahjoiksi pikkuihmisten varpaita lämmittämään.

Molemmat turkoosit sukat ovat jotain vanhempaa Nallea, sellaista pehmoista, ei pistelevää laatua. Harmaavihreät ovat Katia Óle socks tribua. Raidallisiin turkooseihin (koko 28) lankaa menni 37g, yksivärisiin (koko 25-26) 35g ja kolmansiin (koko 21-22) 31g.

Sukkien mittaa katsoin ensin Novitan jostain sukkaohjeesta, metsään meni. Raidalliset katsoin koon 26 ohjeen mukaan ja todellisuudessa ne ovatkin kokoa 28. Pitänee etsiä jokin muu ohje, jossa koot täsmäävät. Vinkkejä? Tällä kertaa ei haitannut, että koko meni pieleen, kun sopivat sitten toiselle lapselle ja tein uudet sille, kelle raidalliset ensin meinasin.

Älkää ihmetelkö, miksi kirjaan näinkin tarkasti lankamenekkejä. Toki jokainen gramma pitää laskea lankalaihiksella, mutta katson oikeasti täältä blogistani, miten paljon suunnilleen lankaa menee, kun yritän tuhota kerän loppuja. Blogi toimii oivana muistikirjana...

Joulukoristeita

2010-12-16T12:47:00.000+02:00

Meidän piti Pirpanan kanssa muovata askartelusavesta öttiäisiä, mutta koska savi oli niin kamalan kovaa, päädyimme tekemään joulukoristeita.

Muovasin savesta levyjä ja piparimuoteilla painelimme yhdessä sydämiä ja pari ympyrää. Ympyröihin pirpana sai "piirtä" tikulla kuvioita ja tökkiä reikiä. Sitten minä tein koristeisiin rei'ät ja jätimme työt kuivumaan. Tämä savemme on jotain sellaista, joka kuivuu kovaksi, eikä sitä tarvitse paistaa tai keittää tai muutenkaan kuumentaa.

Myöhemmin kiinnitimme sitten satiininauhat ja voilá.

Musta näistä tuli aika symppikset. En yrittänytkään tehdä mitään supersiloista ja teollisen näköistä, vaan noissa on ronskisti sormenjälkiä ja epätasaisuutta. Savea on vielä vaikka kuinka, taidamme askarrella lisää sydämiä, kenties jopa varastoon, vaikka niitä aika paljon teimmekin jo.

Skräppäysharjoituksia

2010-12-15T13:18:00.001+02:00

Että voi olla hankala harrastus, mutta äärettömän mielenkiintoinen. Olen laitellut tyttöjen valokuvia ja piirustuksia, ja vasta ihan loppumetreillä pääsin vauhtiin. Homma oli tauollakin moneen otteeseen, kun alkoi tympimään, mutta skräppäämisessä taitaa, ainakin minulla, päteä sanonta: "Hiljaa hyvä tulee."

Ongelmani on minimalistinen tyylini. En vaan osaa tehdä runsaan näköisiä juttuja. Toinen ongelmani on, että ryhdyn suinpäin tekemään ilman suunnittelua, suunnittelemalla hyvin etukäteen ennen kokoamisen aloittamista säästyisin monelta "virheeltä". Kolmas ongelmani on puutteellinen, joskin runsas koristevarasto, tyrkin noita kukkasia vähän joka paikkaan ja jatkuvasti.

Kokomerkintöjä

2010-12-12T12:36:00.000+02:00

En ole vielä merkinnyt kokoja itsetehtyihin vaatteisiin. Aluksi en nähnyt sitä tarpeelliseksi ja sitten en raaskinut ostaa kokomerkintälappuja. Lopulta totesin kuitenkin, että kokolaput voisivat olla näppärät, kun Pirpanan vaatteet periytyvät Pikkusiskolle, mutta koska molemmat tyttömme ovat herkkäihoisia atoopikkoja, en kuitenkaan halunnut kokolappuja niskaa ylimääräisesti kutittamaan.

Näin minä asian lopulta ratkaisin:

Tekniikkaa en sen enempää selitä, kun se varmaan on kaikille tuttu, mutta kysykää jos haluatte vinkkejä. Tulostin siis ensin tekstin kuvineen peilikuvana siirtokuvapaperille (onkohan se sen nimistä?) ja sitten silitin kuvan suoraan vaatteeseen sen sijaan, että olisin tehnyt varsinaisia kokolappuja.

Ja tottakai, kun kerran oli tarkoitus kuvata tämä idea, niin kokomerkintä tietenkin hieman epäonnistui, kun aloin repimään suojapaperia pois liian aikaisin. Sydämeen jäi hieman röpöä.

Tämä merkintä tuli lahjamekkoon, mutta tuollainen koristeellisempi kokomerkintä tuo mielestäni vähän luksusta tavallisiinkin vaatteisiin, eikä sitten kutita.

Korttiähky

2010-12-07T14:39:00.000+02:00

Olemme askarrelleet kortteja, minä ja Pirpana. Kaikenmoisia kortteja on tehty niin paljon, että enää ei huvita yhtään. Kaikki mahdolliset korttitarpeet ovat hujanhajan ympäri keittiötä, kun silloin tällöin olemme vähän askarrelleet Pikkusiskon nukkuessa, ettei kaikki uniaika mene siihen, että etsimme sopivia tarpeita kaapista. Ja nyt iski kertakaikkinen kortti- ja askarteluähky.

Varsinainen murheenkryyni. Ihastuin näihin lumiukkoleimasimiin melkein vuosi sitten eräässä nettikaupassa. En tosin enää yhtään muista mistä tilasin ja taisin tilata viimeiset kappaleetkin. Leimasimella oli kokonsa takia hankala leimata siististi ja tuohon kuvaan oli vieläkin hankalempaa keksiä mitään somistetta, joka olisi yhtään siihen istunut, sillä halusin kunnioittaa sitä tunnelmaa, joka Lumiukko-elokuvassa on. Lopulta ratkaisin tämän niin, että lisäsin korttipohjiin väriä leimasinmusteella (meikkisienellä töpötellen ja hinkaten) ja lisäsin tuollaisia kuultavasta paparista "leikattuja" (messulöytöleikkuri) lumihiutaleita, jotka koristelin vielä vaaleansinisellä hileliimalla. Kuva on väritettu ihan vesiväreillä, lumiukolla on varjotkin, mutteivät oikein näy kuvassa.

Tähän virkattuun korttiin sain hävitettyä 7g lankaa. Jospa sitä aloittaisi (heti kun ähky tasoittuu) ensi joulun joulukortit hyvissä ajoin ja tekisi ne virkkaamalla... Tummalle korttipohjalle voisi kiinnittää hopeisen tai valkoisen tai kultaisen lumihiutaleen, jonka voisi irrottaa joulukoristeeksi..... Ähkystä huolimatta pää pursuaa kortti-ideoita.

Tämä onnittelukortti on ollut pidemmän aikaa valmiina. Kuvassa ei näy kunnolla, mutta Pirpana piirusti aluksi korttipohjaan, jota kohokuvioitiin ja siihen lisättiin 3D-kuva ja ääriviivatarroilla tekstit.

Peruspipo

2010-11-29T14:35:00.000+02:00

Joululahjaksi neuloin eilen ihan peruspipon.

Voiko miesihmiselle oikein kummallisempaa tehdä? Siis niin, että pitää myös päässä...

Lanka oli jotenkin vaikea löytää. Värin piti olla tumma, lanka villaa ja paksua ja ehdottomasti konepestävää 40-asteessa, muuten lahjan saaja menee ja huovuttaa pipon kuitenkin. Niin ja Novitastahan ei pipoa voi neuloa, kutittaa villapaitanakin, eli lanka ei saanut myöskään kutittaa. Messuilta sitten löytyikin sopiva laatu Vihreän Vyyhdin osastolta.

Lanka: Linie 157 Tessa (väri harmaa 106)

Puikot: 4

Menekki: 72g

Koko: aikuisen

Nyt harkitsen, tilaisinko tätä vielä yhden kerän harmaata, että saisin loppukerän neulottua pipomuodossa pois. Ärsyttää nuo pienet lankakerien jämät, joista ei yksinään ole mihinkään. Tätä löytyis muitakin kivoja värejä, joista huvittaisi itselle tai lapsille pipo(j)a. (Itseasiassa merinovillaosastolla tuolla olisi vieläkin houkuttelevampia lankoja...)

Opetussaippuaa

2010-11-28T12:39:00.000+02:00

Olen veljeni perheelle antanut pari saippuapalaa ja tietenkin hehkuttanut, miten hauskaa ja mielenkiintoisa saippuan valmistaminen on. Nyt veljen vaimokin on innostunut tekemään itse saippuaa ja näytin hänelle eilen, miten kaikki käytännössä käy.

Veljen vaimo toi omat lipeät ja kookosrasvaa, sekä rypsiöljyä. Perustaikinan teimme siis niistä. Minun varastoistani massaan sekoitettiin eteerisiä öljyjä tuoksuiksi (bergamotti, sitruuna ja litsea), sekä koristeeksi massaan ja saippuan pintaan kehäkukan terälehtiä.

Tästä tuli kaunista saippuaa, en vaan osannut vangita sen kauneutta kuviin. Tuoksu on huumaava, lämpimän raikas sitrustuoksu. Leikkuupinnoilla terälehdet tekivät raitoja, mutta minusta se tuo särmää. Muualla saippuassa terälehdet hieman kuultavat valkeassa saippuassa. Tässä saippuassa ulkonäkö ja tuoksu kohtaavat täysin. (Niin sääli, ettei netissä ole tuoksuominaisuutta... ) Onnistumisen iloa parhaimmillaan!

Meillä tuoksuvat saippuat!

2010-11-26T00:25:00.000+02:00

Suuressa saippuainnostuksessani mikä syy tahansa on kelvannut syyksi tehdä uutta saippuaa. Tällä kertaa keksin tarjota miehelle remonttisaippuaa. Saa nähdä miten tällä lähtee traktorirasvat ja muut.

Kokeilin Saara Kuhan kirjan Rassaajan saippuan reseptiä. Siinä mielessä satsi meni mönkään, että tuoksu on aivan jotain muuta, kuin mitä kuvittelin. Laitoin tuoksuksi eteerisiä bergamotti-, litsea- ja appelsiiniöljyjä, joilla kuvittelin tekeväni raikkan, miehellekin sopivan sitrustuoksun. Metsään mentiin ja kovaa, koska saippuassa on myös kahvinpuruja tuomassa tuoksua ja hienoista kuorivuutta. Tuoksu on aivan älyttömän herkullinen, kuin appelsiinisuklaa kahvivivahteella. Eri rasvat vain ja teen itselleni samalla öljy- ja lisukesekoituksella kuorintasaippuaa. Syötävän hyvän tuoksuista! Tuoksu ei miestä kuulemma haittaa, pystyy käyttämään ja kyllähän nuo eteeriset öljyt ajan myötä (valitettavasti) haihtuvat.

Toinen saippuasatsini on tervasaippuaa. Veljeni on pyydellyt, että tekisin tervasaippuaa hänelle ja vihdoin uskalsin. Hyvin onnistui! Ihana tervan tuoksu. Laitoin 500g rasvoja 30g tervaa (Saaran kirjassa mainittiin 5-20%) vähempikin taitaisi kyllä riittää. Tuoksu on ainakin vielä todella voimakas, mutta minä pidän.

Tervasaippuani on oikeasti paljon tummempaa. Salama tekee väristä liian oranssin ja vaalean. Muotteina käytin fetapurkkeja. Niillä saa kivat reunat saippuaan.

Joululahjamekko

2010-11-23T23:21:00.000+02:00

Ompelin joululahjaksi yhdelle pienelle tyttöselle tällaisen mekkosen. Jottei olisi mennyt ihan itsensä toistamiseksi, laitoin taas vähän nappeja koristeeksi, nyt kun kerran hokasin, miten näppäraa nappien kiinnittäminen ompelukoneella on.

Kaava: Farbenmix Tini

Kangas: Velour, Eurokangas

Koko: 86/92

Kattokee nyt tuota helmaa. Koneeni tekee kaksoisneulalla ompeleen keskustan jotenkin hieman korkeammaksi. Toivottavasti tasoittuu pesussa. Tällä uudella koneella kaksoisneulalla tikki on kyllä muuten todella kaunista.

(Kyllä koko on oikeasti 86/92 ja sopii vallan hyvin meidän Pirpanalle, joka normaalisti käyttää vaatekokoa 98. Onpahan mekossa kasvunvaraa...)

Messuostoksia

2010-11-23T00:14:00.000+02:00

Itseasiassa jo perjantaina poikkesin kädentaitomessuilla ja aika loppui kesken. Ehdin kiertämään kokonaan väärän hallin, toisessa hallissa olisi ollut enemmän uutta ja mielenkiintoista (eli enemmän ostettavaa). Ensi kerralla otan selvää, missä ovat ne osastot, joilla oikeasti haluan käydä, ettei käy, kuten nyt, että etsin yhtä osastoa aivan turhaan ja sitten loppui aika. (Osasto kyllä oli, mutta siellä ei myyty ollenkaa sitä, mitä olisi voinut olettaa.)

Mutta ehdin sentään jotain hankintoja tehdä. Eikä rahaakaan mennyt ihan mahdottomasti.

Ostin siis hieman kangasta, hyvin vähän lankaa joululahjaa varten, kankaaseen silitettävää kimallelevyä, kuviolävistimiä, valkoisia tiskirättejä koristeltaviksi, kookosrasvaa ja pikkupurkkeja huulirasvoille tai -kiilloille. Toisaalta hieman kaihertaa, etten kerennyt tekemään enempää hankintoja, mutta saahan netin ihmeellisestä maailmasta vielä tilattua vaikka mitä.

Jussi, Jussi, Jussi...

2010-11-16T14:18:00.000+02:00

Jottei tämä menisi ihan kosmetiikkablogiksi, niin ommellaan välillä.

Joululahjoiksi tuli Pitkä-Jusseja Ottobre Designin kaavalla (6/2010).

Huomaa kyllä, että ei ole hetkeen tullut ommeltua tai ehkäpä juuri siksi ei ole tullut ommeltua, kun nuo ekat menivät mönkään, laitoin lahkeeseen liian pitkän resorin ihan ajattelemattomuuttani, mutta en pura. Noh, toiset kasasin, kunnes huomasin, että Pirpana oli vissiin kokeillut saksia vyötäröön, totesin, etten pura ja lyhensin pari senttiä ja laitoin reilumman resorin. Entäs kolmannet sitten. Kyllä niissäkin jotain piti olla, mutta unohtui, en pura silti.

Harald Hirmuinen kalsarikangas on Triteksiltä, kuten myös resorit. Kangas on sitä samaa laatua, kun mitä Black Horsetkin, siis oikeaa kalsarikangasta. Valkoinen on samasta palasta, kangas oli nimittäin hyvin värivikaista, mutta tarkoituksiini sopivaa.

Näin paljon meillä on lunta. Entäs teillä?

Metsäistä saippuaa ja raikkaan äitelää jalkarasvaa

2010-11-15T15:12:00.000+02:00

Tiedän, pitäisi sanoa jalkavoide, mutta kyllä tämä tuotokseni on jalkarasvaa.

Ohje on omakehitelmä mututuntumalla muiden ohjeiden pohjalta. Käytin pienen lorauksen kookosöljyä, 9 g mehiläisvahaa, 14 g karitevoita ja n. 30 ml manteliöljyä, sekä e-vitamiinia 15 tippaa. Tuoksuksi laitoin eteeristä rosmariiniöljyä, teepuuöljyä ja sitruunaruohoöljyä. Ei hullumpaa ollenkaan.

Koska omat saippuavarastoni ovat aika täynnä, tein uusien tuoksujeni innoittamana saippuaa miehelleni. Ohjeena käytin Saara Kuhan saippuakirjan metsäsaippuan ohjetta. Tuoksuna on kuusenneulasöljyä, mäntyöljyä, patsulia ja hitusen mustaapippuria, eteerisiä öljyjä kaikki. Yllättävän hyvän tuoksuista saippua on, ihanan raikas tuoksu. Epäilin nimittäin aluksi metsäisiä tuoksuja, mutta hankittuani noita eteerisiä öljyjä, ihastuin todella eteeriseen mäntyöljyyn, miten tuoksu voi olla niin raikas, mutta makeahko samaan aikaan. Ei oikeastaan ollenkaan mäntyinen. Eikä yhtään tunkkainen, kuten oletin.

Saippuaa yritin värjätä huonolla tuloksella. Eihän tuossa ole väriä nimeksikään. Ensin laitoin vihertävää micaa, joka näyttikin sinertävälle, joten lisäsin keltaista rautaoksidia lipeäveteen muka korjaamaan tilannetta. Lopputulos oli kimmeltävää vauvan kakkaa. Laiton lipeäveden kuitenkin rasvojen sekaan ja saippuasta tuli hyvin neutraalin värinen. Harmi. Olisi pitänyt vaan lisätä sitä vihreää micaa. Pilkut ovat kuivaa tilliä.

Iskäpäivää

2010-11-13T21:17:00.000+02:00

Tässä meidän tämänvuotisia isänpäiväkortteja. (On niitä kolmaskin, muttei oikein mahtunut kuvaan, ja samaa sarjaahan se olisi ollut, eri värisellä pohjalla vain.)

Eihän nämä nyt mitään superkummallisia ole, mutta omasta mielestä varsin käytännöllisen idean pähkin (oletan kyllä, että en varmasti ole ensimmäinen). Molemmista lapsista tulee muisto, mutta kortteja ei tarvitse antaa montaa. Lisäksi tämä toimii vähän taulun tapaan. Jos lapsia olisi enemmän, kortin voisi toteuttaa haitarimallisena.

Kortin kuvat on tehty sormiväreillä yksiosaiselle korttipohjalle, joka on sitten leikattu sopivaan muotoon ja kiinnitetty kohotarroilla varsinaiselle korttipohjalle. Pirpana ei taiteen tekemisessä apua tarvinnut, Pikkusiskoa piti auttaa värin saamisessa sormiin, mutta rapsutteli sitten kuviot ihan itse pikku sormilla kartongille. Taideteos onnistuu siis vallan hyvin seitsenkuiseltakin.

Syksyinen setti

2010-11-07T22:18:00.000+02:00

Tämä setti on maannut kauan, todella kauan ompeluhuoneessa. En vaan ollut tyytyväinen tähän. Ja hyvä, että marinoinkin sitä siellä, sillä keksin, miten tästä saisi mielenkiintoisemman ja tasapainoisemman, kun menin kerran kokeilemaan joustokanttinauhaa kaulukseen. Tuo violetti osuu kyllä vähän silmään.

Mutta napeilla sain sitä kaipaamaani lisää tähän asuun. Kokeilin jopa ommella napit ompelukoneella ja sehän vasta hauskaa olikin, en varmaan enää koskaa ompele nappeja käsin.

Tunikan kaava on Mamu Designin Ulla Iinulta ja legginsien kaava on kopioitu Me&I:n legginseistä. Kankaat ovat Triteksiltä. Napit ovat kaikki kirpparilöytöjä. Tunika on vielä hieman iso, mutta meneepä taatusti koko talven.

Saippuaa ja deodoranttia

2010-11-03T22:21:00.000+02:00

Taas olen kokkaillut keittiössä muutakin kuin ruokaa.

Saippua on tehty Saara Kuhan Piparminttusaippuan ohjeella, mutta tuoksuna käytin Kirsikkahillo-tuoksuöljyä. Massan värjäsin punaisella micalla ja rautaoksidilla (väri on luonnossa tummempi). Nyt, kun saippua on hetken kerennyt kypsymään, on kirsikkaisuus hävinnyt tuoksusta, jäljellä on hyvinkin makea tuoksu, josta pidän joka tapauksessa. En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan tätä saippuaa.

Nyt viimeistään alatte pitää minua täysin pöhkönä, mutta kerron senkin uhalla. Kokeilin nimittäin deodorantinkin tekoa, kun löysin helpon reseptin. En olisi ikinä uskonut, että tällainen toimii, mutta toimii ja vieläpä todella hyvin. Tuoksuksi laitoin eteeristä appelsiiniöljyä ja muutaman pisaran eteeristä sitruunaruohoöljyä, jonka tuoksu ei sitten kuitenkaan ole paras mahdollinen. Seuraavalla kerralla vaan pelkkää appelsiinia tai ei ainakaan sitä sitruunaruohoa.

Tästä seuraa kohta se, että en pääse hellan vierestä minnekään...

Reaktiivivärjäystä

2010-11-02T23:04:00.000+02:00

Elämä olisi paljon tylsempää, jos asioista tekisi yksinkertaisia!

Olisin hyvin voinut hyväksyä valkoiset sukkahousut ja sen, miltä ne näyttävät hetken päästä kaksivuotiaalla, kun talossa asustelee koirakin. Tai olisin voinut jättää ostamatta läjän valkoisia, hullunhalpoja (muistaakseni 0,50 euroa kappale) kotimaisia sukkahousuja ja sen sijaan ostaa jotain kivan värisiä, kenties kuviollisia ja huomattavasti kalliimpia sukkahousuja Pirpanalle. Mutta ostin kuitenkin nuo valkoiset, enkä silti halunnut, että neidillä on seitsemät valkoiset sukkahousut.

Niinpä sitten laitoin kattilat porisemaan ja keittelin sukkahousuja (ja vauvanruokaa siinä sivussa).

Lopputulos ei tietenkään ole paras mahdollinen, sillä käyttämäni värit tarttuvat luonnonkuituihin, eikä tuohon joustavaan materiaaliin (elastaani tms.), jota sukkahousuissa on. Mutta hyväksyin asian ja se oli jo aloittaessa tiedossa. Toisaalta tuo hieman rouheampi lopputulos ei ole yhtään hullumpi.

Vaaleanpunaiset on värjätty tummemmmanpunaisten jälkiliemessä.