torstai 24. huhtikuuta 2014

Itte testasin

Olen jo aiemminkin maininnut olevani mukana Buzzadorissa, jossa on mahdollisuus päästä testaamaan tuotteita ja palveluita. Juuri nyt olen mukana Viledan kampanjassa, ja testaan erilaisia hankaussieniä.

Tykkään testailla tuotteita, varsinkin sellaisia, joihin en oikein usko. Esimerkiksi hankaussienet jäävät minulla kauppaan, koska ne joko naarmuttavat pintoja, tekevät käsistä karheat (mikä on sangen ärsyttävää, kun ompelet kutakuinkin joka päivä, ja kankaat tarttuvat kiinni santapaperikäsiin), tai eivät muuten vaan toimi. Hankaussienet ovat tuoteryhmä, jonka olen kokenut meidän taloudessa täysin turhaksi.

Mutta ehkäpä minunkin on syytä muuttaa ajatteluani tässäkin suhteessa.

Sain testattavakseni kolme eri hankaussientä, joista ensimmäisenä testiin nappasin keraamisen lieden puhdistamiseen tarkoitetun Vileda Active Scrub -sienen, koska keraamisen lieden puhdistus ja puhtaana pito on mielestäni ärsyttävää puuhaa. Tähän mennessä olen puhdistanut tuota liettä Universal Stonella, koska se on ollut tuohon tarkoitukseen parasta, vaikkakin sen huuhteleminen on sangen työlästä, sitä valkoista putua ei meinaa saada lieden reunojen vierestä millään pois. Olin erittäin yllättynyt, miten tuo sieni aika vähällä vaivalla poisti vähän vanhemmankin hellaan pinttyneen lian, ja aivan ilman pesuaineita. Taatusti jää meillä käyttöön tämä. Sientä käytetään kosteana, ja käytön jälkeen huuhdellaan, sieni vaihdetaan uuteen, kun hankauspinnalle kertynyt lika ei poistu huuhtelemalla. Olin yllättynyt, miten sieni todellakin puhdistuu pelkällä huuhtelulla, kun tiskirätti on taatusti musta, eikä takuulla puhdistu edes pesukoneessa.


Puhdistin sienellä puolet hellasta, valitettavasti kuvassa ei näy tuo ero.

Suurin odotuksin siirryin testaamaan Vileda Active Scrub hankaussientä, joka on suunniteltu hankalan lian puhdistamiseen aroiltakin pinnoilta, kuten teflonista. Testasin sientä heti paistinpannuun, mutten saanut haluttua lopputulosta keraamispinnotteisella paistinpannullamme. Meinasin luovuttaa jo sienen kanssa, mutta ajattelin sitten kokeilla sitä kahvinkeittimen lämpölevyyn, joka sitten puhdistuikin hyvin, joskin sitä sai hangata jonkin verran. Sen sijaan uunivuokaan, joka ei puhdistunut täysin astianpesukoneessa, tämä sieni toimi äärettömän hyvin, hyvin pienellä vaivalla irtosi kiinni palanut rasva, ja taas ilman pesuaineita. Sienikin puhdistui taas pelkällä huuhtelulla.


Kolmantena kokeilin Vileda Power Inox -teräshankaussientä, joka on tarkoitettu vaativaan käyttöön, kuten grilliritilöihin, pariloihin ja rautapatoihin. En pidä yhtään teräsvillasienistä tai karhunkielistä, koska ne raastavat kädetkin santapaperiksi. Uunin ritilän pesukin on vihonviimeistä puuhaa, ja vaikka koitankin välttää tujuja pesuaineita, niin uuniin niitä käytän. En oikein edes keksinyt aluksi, että mihin tätä testaisin, kunnes päätin testata juurikin tuohon ritilään. Sieni on yllättävän mukavan tuntuinen kädessä, itseasiassa kaikki nämä sienet istuvat käteen hyvin. Yllätyin myös sienen pehmeydestä, sehän on osittain kudottu ruostumattomasta teräksestä. Tämä sieni jää meille ehdottomasti käyttöön tämän kokeilun jäkeen, sillä niin helposti, ja taas ilman pesuaineita, tuo ritilä puhdistui. Harmi, etten ottanut aikaa.


Kerrotakoot vielä, että vaikka sienet puhdistuivat pelkällä huuhtelulla, niin en usko, että rasva lähtisi sienestä vain huuhtomalla, joten pesin sieneni kyllä huuhtomisen jälkeen vielä miedolla astianpesuaineella.

PS. Jos sinäkin haluat Buzzadoriksi, niin tästä sinne pääsee.

#buzzvileda #buzzador

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Seikkailua

Aikoja sitten valmistui tytöille ihanasta Majapuulta tilatusta Seikkailu-trikoosta tunikat.


Pienemmän paitakaavan muokkasin Ottobrenin (6/2013) Mr. Bearin pohjalta. Kavensin olkaa ja levensin ja pidensin helmaa. Ja kuten kuvasta näkyy, helmassa on myös resori.


Isommalle tytöistä tein tunikan Ottobrenin (4/2012) Autumn Forestin kaavaa apuna käyttäen. Tuo on erittäin hyvä kaava hoikalle.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Yhteistyössä

Vanhinta tyttöäni kiinnostaa hurjan paljon vaatteiden tekeminen ja erityisesti kaavojen piirtäminen, jossa hän on itseasiassa aikas hyvä! Yhteistyössä teimme hänelle kesämekon, jota hän ylpeydellä esittelee kaikille meillä kylässä käyville.

Tyttö ihastui Ottobrenin lehdessä (3/2012) näkemäänsä Ola de Calor -mekkokaavaan. Koska mekko alkoi koosta 128 ja oli mittausteni mukaan järkyttävän leveä tytölleni, laitoin hänet piirtämänä hyväksi havaitsemani kaava: Ottobrenin (1/2013) Verushka topin koossa 122. Hieman muokkasin topin kaavaa ja tottakai myös pidensin ja levensin helmaa kohden. Ola de Calor mekossa oli vyölle trikoiset lenkit, ne jätin pois, koska tuntuivat liian massiivisilta, sen sijaan letitin lenkit mekon sivusaumoihin ompelulangasta.


Kankaat valitsi tyttö itse. Itse olisin valinnut toisin, mutta on tää vaan aika kiva!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Rusetteja

Neenuskalta tilasin ihanaa rusettikuvioista joustocollegea, josta tytöt saivat pussitunikamekot. Tunikat näistä piti tulla, mutta ajattelin hyödyntää kankaan vähän paremmin, joten tein reippaasti pitemmät. Ainakin Pirpanan mekko tulee menemään pitkään, ehkä sitten joskus vielä myös tunikana.


Oli niin kiire sovittamaan, että helman kuminauha on vielä sovitustilassa ja roikkuu kauniisti helmasta. 



Pirpanalla käytin kaavapohjana Ottobrenin (4/2012) Autumn Forest -hupparin kaavaa koossa 122. Hihan pidensin ja jätin ilman resoreita ja onhan tuota muutenkin muokattu aika reilulla kädellä, mutta kaava on hyvä pohja hoikan lapsen kaavaksi, voi leikata ihan saumanvarojen kanssa.


Pikkusiskolla kaavan pohjana oli Ottobrenin (6/2013) Mr. Bear paitakaava, jossa on turkasen leveät olkapäät. Pikkusisko on leveäharteinen, mutta silti tuo yläosa jäi laatikkomaiseksi. Jos ei pesussa tokene, niin kavennan, sen verta häiritsee. Koko on 104.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Sellaista ja tällaista

Kaikenlaista on kerennyt taas valmistumaan jossain välissä. Tässä näitä kuviin ehtineitä...


Aikoja sitten Majapuulta ostetusta neuloksesta tuli nyt vihdoin pipo meidän pojalle. Toinen menee miehen kaverin pojalle 1-vuotislahjaksi. 


Poika sai unileluksi ihanaakin ihanemman Siirin, jonka valmistuspaketin tilasin PaaPiilta. Tämä on niitä harvinaisuuksia siltä osin, että valmistui samana päivänä, kuin paketti putkahti postilaatikkoon. Minä kun olen enemmän säilönnän harrastaja.


Nämäkään eivät kankaina kauaa marinoituneet, päivän vain.  Pirpana sai siis kasan uusia leggareita. Kaava on Ottobrenin Ropina  (6/2012) koossa 116, josta muokkasin hieman lahkeen suuta ja pidensin kokoon 122, koska leveys näissä on riittävä, tai oikeastaan saisi olla kapeampi, mutta halusin tehdä leggarit, joiden alle mahtuu tarvittaessa sukkahousutkin ilman että pukemisesta tulee koettelemus. Käyttökelpoinen kaava, mutta näissä jää meillä eteen tyhjää tilaa, pitänee siis fiksata jotenkin.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Yöksi!

Meillä olisi sellainen pieni ongelma, että tytöt, varsinkin vanhin, kulkevat päivisin yövaatteissa ja yöksi laitetaan päivävaatteet, jos siis ollaan päivä kotona. Tämä johtuu kuulemma siitä, että lemppariyömekot ovat jatkuvasti pesussa, eikä muut yövaatteet ole tarpeeksi lämpimiä.

Siispä pikapikaa muutama yömekko lisää.


Perhosmekko on ohutta ribbitrikoota. Mintut resorit on arkistojen aarteita, mutta juuri tismalleen oikean väristä. Ihana väri kaiken pinkin keskellä.


Musta tähtitrikookin on odotellut vuosia yöpuvuksi pääsyä. Tästä tuli aika rock. Ajattelin laittaa violetit resorit, mutta tyttö halusi pinkit.


Olen vähän tykästynyt tehostevärisiin koristetikkauksiin. Kaikissa näissä yöpuvuissa on resorin värinen valepeitetikki helmassa.


Ja viimeisenä oma suosikkini. Tämä leveäraitainen joustofrotee oli ensin ihana, muttei sitten käynytkään ajattelemaani, ja jäi pyörimään laatikkoon. Päätin sitten tuhlata tämän yöpukuun, kun ei puhutellut muutoin. Hihat leikkasin liian lyhyiksi, että kangasta jäi fiksu pala jäljelle. Siksi laitoin ylipitkät resorit, joista tulikin ihan piste i:n päälle. Kuva ei anna tälle oikeutta ollenkaan, tästä nimittäin tuli todella, todella kiva.

Kaava on kaikissa vanha tuttu Ottobrenin (6/2009) Mocking Bird koossa 122. Resorit leikkasin ihan oman mielen mukaan, joten niistä tuli vähän normaalia pidemmät, joten nämä menevät kepeästi vielä koossa 128 ja varmaan vielä senkin jälkeen. 

tiistai 7. tammikuuta 2014

Aikoja sitten...

Kröhöm... Olisiko aika esitellä joululahjaompelukset?


Kaverin kaksostytöt saivat yöpuvut Selian Aurorasta. Kivan pirteä tuli tuosta, jossa on keltaiset resorit ja kantit ja vetoketju, mutta ehkä silti tykkään tuosta valkoisella tehostetusta enemmän. Kaavana oli jo kertaalleen kokeiltu Suuren käsityölehden retropotkarikaava (1/2008).


Miehen sisko sai Aurorasta tuubihuivin, jota somistin kapealla puuvillapitsillä.


Ihan on kuulkaa summamutikassa leikelty...


Miehen siskolle tuli myös samasta kankaasta tiskirätti, kun on järjestyksen naisia. Olisi ehkä pitänyt tehdä tuolle joku etiketti, mutta ehtihän nuo käyttöohjeet suullisestikin kertomaan.

Muuta omatekoista ei tänä jouluna sujahtanutkaan paketteihin, jos ei muutamia mehiläisvahakynttilöitä lasketa. Jos vaikka sitten ensi jouluna?