keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Ihanat kirjat

Osallistuin kahden viikonlopun mittaiselle kirjansidontakurssille ensimmäistä, mutten varmasti viimeistä kertaa. Aivan mahtavaa osata tehdä itse oikea kirja! 

Ennen kurssia minulla oli miljoona ideaa, mitä haluan tehdä. Tärkeimmät jutut sain tehtyä, mutta ideoita on yhä miljoona. Osan ideoista saan kyllä toteutettua itse kotona, mutta on niin monta juttua, joita haluan oppia, ja mieluiten ihan opetettuna, en itseopiskeluna kantapään kautta. Jos paperiaskartelu kiinnostaa yhtään, suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätäkin. Tässä saa olla juuri niin pikkutarkka tai boheemi, kuin haluaa. Ja mahdollisuuksia on niin paljon, kuin mielikuvitus antaa myöden.

Kurssin aikana valmistui kaksi muovitaskukirjaa keittiöön irrallaan pyöriviä suosikkireseptejä varten. Pilkulliseen menevät leivontaohjeet, ruokailuvälinekuvioiseen sitten taas ruokaohjeet.



Välipalana tein supersuloisen A5-kokoluokan vihkon, jossa vihkon selkään on liimattu tavallista puuvillaa. Vihkon kannet on ekopahvia ja sisäsivut valkaisematonta voimapaperia.


Halusin myös tehdä aivan oikean kirjan. Osoitekirjani on jo pullollaan yliviivattuja osoitteita, kun olen koittanut pysyä ihmisten muuttojen tahdissa, että olisi syytä päivittää. Niinpä tein itselleni uuden osoitekirjan. Pidän tästä aivan älyttömän paljon.


Kirjassa on viivoitetut sivut kirjoittamista helpottamassa. Ajattelin kirjoittaa käsin sivuille aakkoset, mutta mietin vielä, merkkaanko sivun reunaan eri kirjainten kohdat. Voisin loveta sivuja tai merkata sivun reunan eri värillä. Mutta mietitään rauhassa, en halua pilata tätä.


Lopuksi halusin vielä kokeilla jotain muuta tekniikkaa, joten pitkäpistoilla (niin se kai oli) syntyi tällainen päheä muistikirja. Tämäkin on harkintaveiheessa, sillä en tiedä, jätänkö kansien taitteet tuollain, kun ne nyt ovat, vai teenkö niistä ompelemalla tai liimaamalla kansiin pienet taskut, jonne voi sujauttaa jonkin muistilappusen. Skootterinkin jouduin asemoimaan sivulla liian korkealle, joten todennäköisesti painan kanteen vielä jonkun tekstin, kunhan keksin mitä. Tässäkin sisäsivut ovat valkaisematonta voimapaperia.




lauantai 20. joulukuuta 2014

Puikkopussi - ja ohjeet sellaisen tekemiseen.

 Tässä taannoin tein pari puikkopussia neulepuikoille. Ensimmäinen oli harjoituskappale, toinen meni ompeluryhmämme joulukalenteriin arvontapalkinnoksi. 


Samalla, kun tätä varsinaista versiota tein, kuvailin työvaiheita, joten tässä tutoriaali niille, joita arpaonni ei suosinut, sekä teille lukijani!

1. Ensimmäiseksi pitää valita sopivat kankaat pääliseen, vuoriin ja puikkotaskuja varten. Isoa taustakappaletta leikataan kaksi, samoin myös pussikappaletta. Kiinnitysnauhaa leikataan yksi. Taustakappaleet ovat minun mallissani 28 cm leveät ja 30,5 cm korkeat. Taskukappaleet taasen ovat 12 cm korkeita ja 28 cm leveitä. Nauhaa varten tarvitaan 5,6 cm leveä ja 29 cm korkea suikale (tai miten itse haluaa). Huom! Lisää kaikkiin mittoihin saumanvarat. Viivotin, rullaleikkuri, ja leikkausalusta ovat hyviä apuvälineitä. Kappaleiden kulmat kannattaa pyöristää jo tässä vaiheessa, mutta älä pyöristä taskukappaleiden yläreunoja. Toki voit myös jättää kulmat pyöristämättä.


2. Silitä taustakankaista vuoriin yksipuoleinen tukikangas. Silitä tukikangasta myös kiinnitysnauhaan vajaaseen puoleen nauhan leveydestä, itse käytin liimanauhaa kiinnitysnauhassa. Älä laita tukikangasta saumanvaroihin.


3. Ompele taskupussin kappaleet yläreunastaan toisiinsa kiinni oikeat puolet vastakkain. Silitä. Käännä kappaleet oikein päin ja tikkaa kappaleet kiinni toisiinsa yläreunasta läheltä reunaa ja toiseen kertaan hieman kauempaa. (Katso kohdasta 5, mitä tarkoitan.)

4. Ompele kiinnitysnauhakappaleesta nauha, eli ompele pitkä sivu ja toinen pää. Tämän voi tehdä toisellakin tapaa, tai käyttää valmista nauhaa, mutta minä tein näin. Kääntö sujuu helposti, kun solmii pätkän ompelulankaa renkaaksi. Kiinnitä lankaan hakaneula ja ompele lanka saumaan kiinni toista päätyä ommellessasi. Hakaneula ja langan pitempi osa jäävät syntyvän nauhan sisään. Kavenna saumanvarat ja käännä nauha oikeinpäin. Kas näin:





4. Silitä nauha ja tikkaa ympäri.



5. Aseta taskukappale taustakappaleista vuorin päälle niin, että taskun vuori ja taustakappaleen vuorin oikea puoli ovat vastakkain. Tikkaa puikoille kolot. Itse tikkasin kaikki kolot 2 cm välein, tällöin ihan reunaan jää pienet koloset virkkuukoukuille valmiissa puikkopussissa. Keskellä on 10 cm leveä pussi esim. mittaa tai pyöröpuikkoja varten. Teippasin koneeseen mittanauhateippiä helpottaakseni ompelua suoraan, mutta tässä yksi päivä löysin koneestani lisävarusteen, jolla se olisi onnistunut myös. Voit myös merkitä haihtuvalla merkkaustussilla tai merkkausliidulla apuviivat tikkauksille.


6. Aseta juuri ommellun taustan vuorin päälle pussin päälikangas niin, että kankaiden oikeat puolet ovat vastakkain. Tikkaa ympäri, mutta jätä ylös sopivan levyinen kääntöaukko. Jos et (kuten minä) muistanut pyöristää kulmia, tee se nyt. Toki saa ne kulmat jättääkin. Jätä nauha kankaiden väliin. Itse laitoin nauhan niin, että nauhan alareuna on puikkotaskun yläreunan tasalla. Kavenna saumanvarat muualta, mutta älä kääntöaukon kohdalta, näin kääntöaukko on helpompi ommella kiinni.

7. Kavenna saumanvarat, tee kulmiin aukileikkauksia, ja käännä koko systeemi oikeinpäin ja silitä. Käännä ja silitä kääntöaukon saumanvarat sisäpuolelle. Tikkaa koko komeudesta reunat läheltä reunaa, jolloin kääntöaukkokin sulkeutuu. Toki voit myös käsin piilopistoilla harsia kääntöaukon kiinni.


8. Kiinnitä kiinnitysnauhaan neppari tai laita nappi ja tee napinläpi. Myös tarranauha käy.


Valmista!

Himmeli

Himmeleissä on sitä jotakin. Olen jo pitempään haaveillut omasta himmelistä, sellaisesta todella suuresta pyramidista, josta roikkuu pieniä kuutioita. Onneksi päädyin, äitini suosituksesta, kuitenkin ostamaan tarvikepaketin Tampereen kädentaitomessuilta tähän vähän pienempään, nimittäin aikaa meni tämänkin tekemiseen, se iso ei olisi valmistunut ehkä ikinä.


On se vaan niin kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.


Yhtään en osaa sanoa, onko tämä kaiken himmelintekosääntöjen mukainen, sillä tarvikepaketissa oli ohjeet vain jo enemmän tällaisia tehneelle. Pirjo Väisäsen Olkityöt -kirjasta hain tekniikka-apua ja lähdin ostamaani ohjetta soveltamaan (ohjeessa tekojärjestys tuntui omaan järkeen oudolle). Ainakin ensimmäisten kerrosten jälkeen tuli hoksattua monta asiaa, eikä olkien läpi juuri tarvinnut pujotella enää. Tuo roikkuva kuutio syntyikin sitten jo ihan suitsait. Jos jossain olisi himmelintekokurssi, menisin tutustumaan, miten mestarit näitä tekee. Mutta kyllä tästä sellainen himmelikuume iski, että ensi kesänä meidän pellolla kasvaa olkimateriaalia.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Joulumieltä

Halusin lahjoittaa joulumieltä jollekin tuntemattomalle. Jälkikäteen harmittaa, etten ottanut useampaa lahjoituskohdetta. Mutta ensi vuonna sitten.

Tällainen setti matkaa Joulupuukeräyksen kautta jollekulle pienelle pojalle. Toivottavasti näistä on iloa, ja pääsevät käyttöön.


Ihanaista joulunalusaikaa kaikille!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Puurojuhlamekko

Esikoinen halusi olla mahdollisimman tonttuisa eskarin puurojuhlassa. Yön tunteina, kun muut nukkuvat, syntyi tällainen mekko.


Punapinkkiä joustista ja kaava-apuna Ottobrenin Pupunen, jota muokkasin reippaasti. Taskun leikkelin vapaalla kädellä lisäksi, koska muuten mekko oli jotenkin apaattinen. Eihän tuossa näy juuri muuta, kuin taskun resori, mutta kummasti sekin muutti ilmettä.

Tonttuhattu on ehkä edellisjoulun pikaompeluksia.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Paras kynä lapselle?

Olen buzzadorina mukana Stabilo EASYergonomics expert -kampanjassa, jossa sain meille kokeiluun muutamia Stabilon ergonomisia kyniä. Puuväreistä ja lyijykynistä kirjoittelinkin jo aiemmin, jutun pääset lukemaan tästä.


Stabilon ergonomiset kynät on suunniteltu yhdessä niin tutkijoiden, opettajien, lasten, kuin vanhempienkin kanssa, niin, että ne olisivat mahdollisimman ergonomiset pieneen käteen. Kynät ovat muotoiltu erikseen oikea- ja vasenkätisille.

Saimme testiin lyijy- ja värikynien lisäksi myös Stabilo EASYergo 3.15 -lyijytäytekynät sekä oikea- että vasenkätiselle. Kynän kohderyhmään kuuluvat esikoulu- ja kouluikäiset lapset, joten meillä kynää on testannut lähinnä tuo eskari-ikäinen, mutta myös pikkusisko halusi tietenkin kokeilla myös.


Kynä on tukeva, ja siinä on muotoiltu kumimainen varsiosa. Kynän kärki on paksu, 3,5mm, minkä takia teräkään ei katkea helposti. Pakkauksessa oli mukana myös terotin, jolla terää voi terottaa terävemmäksi, lyijy vaan pitää painella ensin aika pitkälti ulos.


Saimme pinkit kynät, mikä tietenkin oli tyttöjen mieleen, mutta näitä on saatavissa myös sinisenä, vihreänä ja punaoranssina. Lapset kertoivat, että kynällä on kiva kirjoittaa ja piirtää, kuulemma maailman paras kynä. Itsekin kokeilin, mutta jotenkin kynä tuntui lyhyelle omaan jättiräpylään. Lisäksi koen terän terottamisen jotenkin vaivalloiseksi, vaikka itse terottaminen onkin helppoa, ja lapset ovat vain mielissään päästessään terottamaan.


Ergonomisen kynän pitäisi vaikuttaa myös käsialaan. Tein pientä testiä tuon eskarilaisen kanssa, ja mielestäni käsiala oli siistimpää Stabilon EASYergo kynällä. Lyijykin on juuri sopivaa, jotta paperiin tulee kunnon jälki kevyelläkin otteella.

Väri- ja lyijykynät ovat olleet meillä kovasti käytössä, ja lapset tuntuvat mielellään ne valitsevankin. Ongelmaksi on muodostunut vain se, että minulla ei ole sopivaa teroitinta, tavallinen teroitin on liian pieni, eikä meikkikynille tarkoitettu isompi teroittimenikaan toimi. Harmi, ettei pakettiin ole kuulunut myös teroitinta. Pitänee ensi kauppareissulla etsiä sellainen.

#buzzador

maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulumekko

Ruskamekon kaavalla syntyi Majapuun neuloksesta jouluisa mekko.


Jätin taas pois kauluksen ja suurensin kaula-aukkoa reippaasti. Helma lyhentyi hitusen ja kaventui vähän enemmän kuin hitusen, koska kangas ei olisi muuten riittänyt. Käytössä edellinen Ruskamekkoni osoitti yhden puutteen, joka on korjattu tähän, siitä nimittäin puuttui taskut. Tähän saksin summissa hieman oudon malliset, mutta todella toimivat kaaritaskut