Koekeittiössä

Ennen joulua kokeilin tehdä myös ulkoroihuja vanhoista kynttilänjämistä. Unohtui vaan taas blogata tuotokset...

Hankkiessani lipeää, hankin erinäisiä kynttilätarvikkeitakin, mm. ulkoroihuihin sopivaa sydänlankaa. Ajattelin tehdä roihuja vanhoista kynttilänpätkistä, joita olen keräillyt pitkin talvia. Aikaisempina vuosina äitini tai veljeni vaimo on tehnyt jämistä ihan sisäkynttilöitä, mutta tänä vuonna kukaan ei ollut valamassa. Ajattelin, että tuollaiset vanhat kynttilät toimisivat paremmin roihuissa, kun ei tarvitse niin välittää kaikista roskista, joita kynttilämassassa väkisinkin on.

Muoteiksi kaivoin meidän ihan omasta metallinkeräysastiasta vanhat ananas- ja tonnikalapurkit. Etiketeistä jääneet liimaroiskeet lähtivät raaputtamalla pinnoista. Nämähän olivatkin ihan nättejä purkkeja. Vahasin sydänlangan parafiinilla ja liimasin peltipurkkien pohjaan kiinni. Ohjeessa suositellaan silikonia, minä lätkin kuumaliimalla.

 Kynttilänjämät sulatin mummoni peruja olevassa ikivanhassa emalikattilassa vesihauteessa. Massaan lisäsin vähän parafiinivahaa, jotta kynttilät palaisivat hyvin myös pakkasessa ilman, että reunoille jää kamalasti palamatonta ainesta.

 

Sitten vaan sula massa metallipurkkeihin ja jäähtymistä odottamaan...

Ja tässä meillä on valmiita ulkoroihuja! Ei yhtään pöllömpiä!

Koepoltin yhden, josta irtosi valettaessa sydänlanka. Noh, sehän irtosi sitten myös poltettaessa, mutta sen mitä tuo paloi, se paloi hyvin, reunoille ei jäänyt palamatonta ja sulamatonta massaa. Nyt tarttis koepolttaa näitä lisää, sillä jemmoissa on uusi läjä uusiokäyttöä odottavia ananaspurkkeja. Ensin on vaan varmistuttava siitä, että se kuumaliima pitää sydänlangat pohjassa poltettaessakin.



Viimevuotisia

Mulla on paljon esittelemättä jääneitä juttuja. Nämä joulumuistamiseksi menneet tulitikkurasiat mm.

Näistä lumiukoista kaikki oikeastaan lähti. Päälystin nuo valmiit tulitikurasiat ja niihin kiinitettiin tyttöjen sormenjäljistä tehdyt lumiukot. Lumiukot painettiin sormiväreillä. Isompi sai koristella lumiukkonsa itse, pienempää autoin laittamalla lumiukolle nenän, silmät, suun, napit ja kädet.

Olivat muuten tykättyjä lahjoja...

Hupsis Papana...

Joululahjaksi valmistui myös tämä setti koossa 80. Olen hassusti kuvannut, sillä paidan kaulus ei oikeasti ole epäsymmetrinen, vaikka kuva niin väittää.

Paidan kaavana on Papana ja housut ovat Hupsikset. Nämä on tehty vähän "isompikokoiselle" lapselle. Piti oikein kysyä neuvoa, että mitkä kaavat valitsen, kun olen tottunut tekemään omille laihiksilleni, enkä koskaan ole tainnut ommella normaalikokoisille.

Ja voi että tämä setti vastusti. Kaksoisneula katkesi, saumurin terä pääsi vähän lipsaisemaan väärästä paikasta (onneksi oli sellainen paikka, ettei haitannut) ja housuissa onnistuin ompelemaan saumurilla vahingossa lahkeen reunoja yhteen hermostuksissani, kun Pirpana marisi vieressä, ettei tahdo enää piirtää. Niin ja ylälangankin sain pariin otteeseen poikki kaksoisneulalla ommellessa.

Että sellainen setti!

Tyttöjen jouluvaatteet

Tästä sydänvelourista oli vaan pakko saada tehdä tytöille joulumekot, vaikka olisi tuolla kaapissa jotain muutakin jouluksi ollut.

Kaavana käytin taas tuttua Hannahia koossa 86/92 ja sitä sitten muokkasin Pirpanalle pidemmäksi (koko 104) ja Pikkusiskolle kapeammaksi ja vähän pidemmäksi (86). Kangastakin oli sen verta nirkosesti, että molemmat mekot on eri suuntiin leikattu. Mutta söpöset ne on ja kivat päällä. Kangas on saatu kangasvaihtarina, mutta sitä myy Ikasyr.

Mehiläisvahakynttilöitä

Askarreltiin tuossa yhtenä iltana tyttöjen kanssa mehiläisvahakynttilöitä. Tällaisia niistä tuli...

Minä vain leikkasin vahalevyt ja pyöritin levyä pari kertaa sydänlangan ympäri. Niin ja toki myös vahasin sydänlangat. Tytöt tekivät loput. Näiden askartelu siis onnistuu myös puolitoistavuotiaalta. Toki siinä piti vahtia, etteivät kovin vinoon pyöritä noita, että pysyvät pystyssäkin, mutta joka tapauksessa mukavaa joulunaluspuuhaa lasten kanssa ja kivoja pieniä viemisiä, sikäli mikäli kukaan näitä raaskii polttaa. Vahalevyjä saa Sinellistäkin, mutta omani tilasin Lahtisen Vahavalimolta, jossa on huomattavasti enemmän värivalikoimaa ja kaikkea muutakin kynttiläntekotarviketta.

Idea näihin tuli Piipadoo-blogista.



Pari lahjatunikaa

Joululahjoiksi menevät nämäkin tunikat, eivät tosin meille:

Kaavana on vanha tuttu Hannah vähän kavennettuna, mutta olisi voinut kaventaa enemmänkin. Pituuttakin lisäsin hieman.

Leppäkerttukangas on kangasvaihtari ja sydänkangas joulukalenterivoitto.



Soijavahakynttilöitä

Eilen tein jouluantamisiksi kynttilöitä soijavahasta.

 Aineksina oli pelkkää soijavahaa ja eteeerisiä öljyjä tuoksuiksi. Ylläolevat tuoksuvat miedosti piparmintulle ja alakuvan kynttilät appelsiinille ja bergamotille.

Minulla on yksi kynttilä tuossa ollut nyt koepoltossa ja pitää sanoa, että taidanpas askarrella soijavahasta jatkossakin, liekki on kaunis, eikä savuta, tuoksu ihanan lämmin ja mieto. Soijavahassa on sekin hyvä puoli, että se sulaa jo 50-asteessa, eli on helppo tehdä, eikä vahan pitäisi olla sulanakaan niin kuumaa, kuin steariini on. Lisäksi, jos soijavahaa läikkyy vaikka pöytäliinalle, se lähtee pois konepesussa.

Olen varastoinut vuosien ajan vanhojen kynttilöiden jämäpurkkeja juurikin tällaiseen käyttöön. Eli purkit ovat kierrätystavaraa. Ja soijavaha on muuten biohajoavaa, eli näiden pitäisi siis myös olla tavallisia kynttilöitä ekompiakin.