tiistai 5. toukokuuta 2015

Lasihelmiä

Olen päässyt toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni! Olin nimittäin Lea Swantzin lamppulasihelmikurssilla.

Kurssilla opittiin tekemään perushelmiä, jos niitä sellaisiksi voi sanoa. Lisäksi harjoittelimme helmien kuviointia ja muotoilua. Saimme kokeilla myös eläinhahmohelmien tekemistä. 

Tässä on saaliini. Kasa kesäisiä helmiä.

Hahmohelmien tekeminen oli todella vaikeaa, vaikka opettajan tekemänä se näyttikin niin helpolle. Tein pingviinin lisäksi myös pöllön, mutta se ei selvinnyt uunista tai postituksesta, vaan on kolmena palana.


Kokeilin tehdä pilkullisen sydänhelmen. Helmessä menee yläosassa vaakasuoraan reikä helmen läpi.


Toisenlaisia sydämiä kokeilin tähän helmeen. Muoto ei ole täydellinen, mutta vastahan sitä ensimmäistä kertaa oltiin opettelemassa.


Opettaja oli erinomainen, en voi kuin suositella, jos aihe kiinnostaa yhtään. Me olimme neljän porukalla, mutta Lea opettaa kuulemma vaikka yhtä kerralla. 

Aluksi hirvitti, miten sitä hallitsee ja muistaa kaiken, mutta yllättävän nopeasti sitä pääsi vauhtiin. Ja nyt sitä ei malta odottaa seuraavaa kertaa.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Ruusuista

Pitkään aikaan mikään kangas ei ole sykähdyttänyt niin paljon, kuin Pehemiän Babushka roses. Itselle halusin mustan kaulahuivin ja tytöille turkoosista kesämekot täyskellolla helmalla.


Hihat jätin 3/4-mittaisiksi. Helman sivusaumoissa on taskut.


Juuri niin ihanat, kuin kuvittelinkin!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Ompelulankalaatikko

Ompelulankalaatikkoni oli pahvista, ja täynnä. Todella täynnä. Eihän se kestänyt, vaan levähti jokin aika sitten. Hain Ikeasta vähän tukevamman, jonka hioin, (oli meinaan todella tikkuiset reunat) ja tuunasin kivoilla papereilla. Nyt mahtuisi lisää ompelulankojakin...


Pahvinen vanha Tigerin laatikkosysteemi saa uuden elämän tuunauksen ja liimauksen jälkeen vähän kevyemmissä tehtävissä ompelumerkkien kotina.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Ihanat kirjat

Osallistuin kahden viikonlopun mittaiselle kirjansidontakurssille ensimmäistä, mutten varmasti viimeistä kertaa. Aivan mahtavaa osata tehdä itse oikea kirja! 

Ennen kurssia minulla oli miljoona ideaa, mitä haluan tehdä. Tärkeimmät jutut sain tehtyä, mutta ideoita on yhä miljoona. Osan ideoista saan kyllä toteutettua itse kotona, mutta on niin monta juttua, joita haluan oppia, ja mieluiten ihan opetettuna, en itseopiskeluna kantapään kautta. Jos paperiaskartelu kiinnostaa yhtään, suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätäkin. Tässä saa olla juuri niin pikkutarkka tai boheemi, kuin haluaa. Ja mahdollisuuksia on niin paljon, kuin mielikuvitus antaa myöden.

Kurssin aikana valmistui kaksi muovitaskukirjaa keittiöön irrallaan pyöriviä suosikkireseptejä varten. Pilkulliseen menevät leivontaohjeet, ruokailuvälinekuvioiseen sitten taas ruokaohjeet.



Välipalana tein supersuloisen A5-kokoluokan vihkon, jossa vihkon selkään on liimattu tavallista puuvillaa. Vihkon kannet on ekopahvia ja sisäsivut valkaisematonta voimapaperia.


Halusin myös tehdä aivan oikean kirjan. Osoitekirjani on jo pullollaan yliviivattuja osoitteita, kun olen koittanut pysyä ihmisten muuttojen tahdissa, että olisi syytä päivittää. Niinpä tein itselleni uuden osoitekirjan. Pidän tästä aivan älyttömän paljon.


Kirjassa on viivoitetut sivut kirjoittamista helpottamassa. Ajattelin kirjoittaa käsin sivuille aakkoset, mutta mietin vielä, merkkaanko sivun reunaan eri kirjainten kohdat. Voisin loveta sivuja tai merkata sivun reunan eri värillä. Mutta mietitään rauhassa, en halua pilata tätä.


Lopuksi halusin vielä kokeilla jotain muuta tekniikkaa, joten pitkäpistoilla (niin se kai oli) syntyi tällainen päheä muistikirja. Tämäkin on harkintaveiheessa, sillä en tiedä, jätänkö kansien taitteet tuollain, kun ne nyt ovat, vai teenkö niistä ompelemalla tai liimaamalla kansiin pienet taskut, jonne voi sujauttaa jonkin muistilappusen. Skootterinkin jouduin asemoimaan sivulla liian korkealle, joten todennäköisesti painan kanteen vielä jonkun tekstin, kunhan keksin mitä. Tässäkin sisäsivut ovat valkaisematonta voimapaperia.




lauantai 20. joulukuuta 2014

Puikkopussi - ja ohjeet sellaisen tekemiseen.

 Tässä taannoin tein pari puikkopussia neulepuikoille. Ensimmäinen oli harjoituskappale, toinen meni ompeluryhmämme joulukalenteriin arvontapalkinnoksi. 


Samalla, kun tätä varsinaista versiota tein, kuvailin työvaiheita, joten tässä tutoriaali niille, joita arpaonni ei suosinut, sekä teille lukijani!

1. Ensimmäiseksi pitää valita sopivat kankaat pääliseen, vuoriin ja puikkotaskuja varten. Isoa taustakappaletta leikataan kaksi, samoin myös pussikappaletta. Kiinnitysnauhaa leikataan yksi. Taustakappaleet ovat minun mallissani 28 cm leveät ja 30,5 cm korkeat. Taskukappaleet taasen ovat 12 cm korkeita ja 28 cm leveitä. Nauhaa varten tarvitaan 5,6 cm leveä ja 29 cm korkea suikale (tai miten itse haluaa). Huom! Lisää kaikkiin mittoihin saumanvarat. Viivotin, rullaleikkuri, ja leikkausalusta ovat hyviä apuvälineitä. Kappaleiden kulmat kannattaa pyöristää jo tässä vaiheessa, mutta älä pyöristä taskukappaleiden yläreunoja. Toki voit myös jättää kulmat pyöristämättä.


2. Silitä taustakankaista vuoriin yksipuoleinen tukikangas. Silitä tukikangasta myös kiinnitysnauhaan vajaaseen puoleen nauhan leveydestä, itse käytin liimanauhaa kiinnitysnauhassa. Älä laita tukikangasta saumanvaroihin.


3. Ompele taskupussin kappaleet yläreunastaan toisiinsa kiinni oikeat puolet vastakkain. Silitä. Käännä kappaleet oikein päin ja tikkaa kappaleet kiinni toisiinsa yläreunasta läheltä reunaa ja toiseen kertaan hieman kauempaa. (Katso kohdasta 5, mitä tarkoitan.)

4. Ompele kiinnitysnauhakappaleesta nauha, eli ompele pitkä sivu ja toinen pää. Tämän voi tehdä toisellakin tapaa, tai käyttää valmista nauhaa, mutta minä tein näin. Kääntö sujuu helposti, kun solmii pätkän ompelulankaa renkaaksi. Kiinnitä lankaan hakaneula ja ompele lanka saumaan kiinni toista päätyä ommellessasi. Hakaneula ja langan pitempi osa jäävät syntyvän nauhan sisään. Kavenna saumanvarat ja käännä nauha oikeinpäin. Kas näin:





4. Silitä nauha ja tikkaa ympäri.



5. Aseta taskukappale taustakappaleista vuorin päälle niin, että taskun vuori ja taustakappaleen vuorin oikea puoli ovat vastakkain. Tikkaa puikoille kolot. Itse tikkasin kaikki kolot 2 cm välein, tällöin ihan reunaan jää pienet koloset virkkuukoukuille valmiissa puikkopussissa. Keskellä on 10 cm leveä pussi esim. mittaa tai pyöröpuikkoja varten. Teippasin koneeseen mittanauhateippiä helpottaakseni ompelua suoraan, mutta tässä yksi päivä löysin koneestani lisävarusteen, jolla se olisi onnistunut myös. Voit myös merkitä haihtuvalla merkkaustussilla tai merkkausliidulla apuviivat tikkauksille.


6. Aseta juuri ommellun taustan vuorin päälle pussin päälikangas niin, että kankaiden oikeat puolet ovat vastakkain. Tikkaa ympäri, mutta jätä ylös sopivan levyinen kääntöaukko. Jos et (kuten minä) muistanut pyöristää kulmia, tee se nyt. Toki saa ne kulmat jättääkin. Jätä nauha kankaiden väliin. Itse laitoin nauhan niin, että nauhan alareuna on puikkotaskun yläreunan tasalla. Kavenna saumanvarat muualta, mutta älä kääntöaukon kohdalta, näin kääntöaukko on helpompi ommella kiinni.

7. Kavenna saumanvarat, tee kulmiin aukileikkauksia, ja käännä koko systeemi oikeinpäin ja silitä. Käännä ja silitä kääntöaukon saumanvarat sisäpuolelle. Tikkaa koko komeudesta reunat läheltä reunaa, jolloin kääntöaukkokin sulkeutuu. Toki voit myös käsin piilopistoilla harsia kääntöaukon kiinni.


8. Kiinnitä kiinnitysnauhaan neppari tai laita nappi ja tee napinläpi. Myös tarranauha käy.


Valmista!

Himmeli

Himmeleissä on sitä jotakin. Olen jo pitempään haaveillut omasta himmelistä, sellaisesta todella suuresta pyramidista, josta roikkuu pieniä kuutioita. Onneksi päädyin, äitini suosituksesta, kuitenkin ostamaan tarvikepaketin Tampereen kädentaitomessuilta tähän vähän pienempään, nimittäin aikaa meni tämänkin tekemiseen, se iso ei olisi valmistunut ehkä ikinä.


On se vaan niin kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.


Yhtään en osaa sanoa, onko tämä kaiken himmelintekosääntöjen mukainen, sillä tarvikepaketissa oli ohjeet vain jo enemmän tällaisia tehneelle. Pirjo Väisäsen Olkityöt -kirjasta hain tekniikka-apua ja lähdin ostamaani ohjetta soveltamaan (ohjeessa tekojärjestys tuntui omaan järkeen oudolle). Ainakin ensimmäisten kerrosten jälkeen tuli hoksattua monta asiaa, eikä olkien läpi juuri tarvinnut pujotella enää. Tuo roikkuva kuutio syntyikin sitten jo ihan suitsait. Jos jossain olisi himmelintekokurssi, menisin tutustumaan, miten mestarit näitä tekee. Mutta kyllä tästä sellainen himmelikuume iski, että ensi kesänä meidän pellolla kasvaa olkimateriaalia.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Joulumieltä

Halusin lahjoittaa joulumieltä jollekin tuntemattomalle. Jälkikäteen harmittaa, etten ottanut useampaa lahjoituskohdetta. Mutta ensi vuonna sitten.

Tällainen setti matkaa Joulupuukeräyksen kautta jollekulle pienelle pojalle. Toivottavasti näistä on iloa, ja pääsevät käyttöön.


Ihanaista joulunalusaikaa kaikille!