Kilometrikaupalla resorikanttia

Sattuneista syistä tarvitsen välillä kilometreittäin - noh, ainakin moooonia metrejä - resorikanttia. Pitkä resorikantti on hirmuisen kätevää varsinkin kantinkääntäjän kanssa, mutta turhauttavan työlästä leikata tällaiselle malttamattomuuteen taipuvaiselle, joka tekisi mielellään kaiken nopeasti ja helpoimman kautta.

Tässä kerran leikellessä minulla sytytti.
(Jollain muulla on varmaan jo sytyttänyt aiemmin, mutta minulle tämä oli suorastaan läpimurto...)

Aiemmin olen pujottanut resoriputken leikkuualustan päälle ja pyritellyt resori sitä mukaan, kun olen saanut leikattua rullaleikkurilla. Nyt totesin, että kanttinauhan toinen reunahan on jo valmiiksi leikattu, ja seuraava kierros leikataan kuitenkin vierestä, niinpä lopetin pyörittelyn ja leikkasin (rullasin) ensin toisen puolen resorista sopivan levyisiksi suiruiksi, ja sitten toisen puolen. Helppoa ja nopeaa!

Kas näin:

Ensin leikataan viivottimen kanssa tuo ensimmäinen suikale niin, että suikaleen leveys on tällä puolella toisessa reunassa (tässä tapauksessa alareunassa) puolet kantin halutusta leveydestä. Sitten suikaloidaan kangasta haluttu määrä. (Suikaleet ovat kyllä tasan ja suoraan leikattuja, levittelin niitä vain, jotta idea kävisi ilmi. )

Sitten käännetään alusta ja leikataan taas ensimmäinen suikale vinoon niin, että toinen reuna on halutun kantin levyinen (olettaen, että resorin reuna on siis alunperin ollut suora), jonka jälkeen suikaloidaan lisää resoria. Koska resori on (usein) leveämpää, kuin tuo leikkuualusta, jää osa resorista kuitenkin leikkautumatta. 

Leikkautumattoman osan resorin reunasta voi lopuksi vedellä rullaleikkurilla ja viivottimella tai leikata ronskisti saksilla.

Lopputuloksena on kilometrikaupalla sopivan levyistä resoria kohtalaisella vaivalla.

Tämä oli sen verran helppoa, että huvittaisi vedellä puolet resoreista valmiiksi kanttinauhaksi.

Onko teillä muilla kantinleikkuuvinkkejä? Miten te laikkaatte kanttinauhan, vai ostatteko sitä kenties jostain valmiina? Onko kellään vinkata hyvää ostopaikkaa?

Ajatuskatkoksia

Miten sitä välillä onkin aivot narikassa? Siis kokonaan... Niin, ettei yksinkertaisinkaan asia onnistu. Ja miten se iskee ihan yllättäen, kesken tärkeän tekemisen tai sanomisen?

Tästä ohuesta merenelävä-interlockista piti tulla samanlainen, kuin sammakkopuvusta, vaan eipä tullut, kun saksin etukappaleen ajatuksissani saumanvaroin, enkä taitteelta, kuten olisi pitänyt. Noh, eipä siinä mitään, kivahan tuo on noinkin. Eikä tässä vielä kaikki! Vetoketju oli liian pitkä ja lyhensin sen muka näppäränä väärästä päästä, poistin oikein hampaatkin. Nyt se on sitten taitettu ylhäältä ja kursittu muutamalla pistolla niin, että pysyy taitettuna, eikä vedin karkaa pois. Kuva auttaisi ehkä hahmottamaan, mutta en kehtaa esitellä mokomaa. Fiksuinta olisi purkaa ja vaihtaa uusi vetoketju. Fiksuinta olisi ollut tehdä se heti tai lyhentää vetoketju alhaalta.

Ja sitten vielä tämä. Tämä onnistui huomattavasti paremmin, ei leikkuuvirheitä, mutta vetoketjun ompelinkin sitten muutamasti, kun onnistuin joka kerta ompelemaan tuonne alas rypyn. Aina siellä oli paininjalan alla muutakin kangasta muualta haalarista, kuin mitä piti. Ihan kuin en olisi koskaan ommellut vetoketjua ennen.

Mutta lopputuloksena on silti käyttökelpoiset yöpuvut, vaikka tällä kertaa vastustikin.

Ja olen minä ollut nokkelakin, siitä vähän myöhemmin...

Riepuja

Teimme tässä eräänä sadepäivänä Pirpanan kanssa tiskirättejä.

Pinkki rätti on kierrätetty muutamasti pidetyistä bambujoustispolvihousuista. Luonnonvalkoisiin bambujoustofroteerätteihin taiteilimme Pirpanan kanssa kangastusseilla. Joustikseen on kyllä todella vaikea piirtää, joten jälkikin on sitten mitä on. Jälikiviisaana on hyvä todeta, että olisi pitänyt tehdä seula. Mutta kivoja näistä tuli, ja pinkki on osoittautunut hyväksi käytössäkin.

Yksi jäi vielä koristelematta, katsotaan, mitä siihen keksii...

Riikinkukkoja

Sanoinhan, että siipiteemalla jatketaan... Oman toppikankaan jämistä tuli Pirpanalle niskalenkkitoppi.

Kaavan piirtelin Polarn o. Pyretin topista ja vähän parantelin (koko on 110/116). Ja vaikka itse sanonkin, tästä tuli tosi kiva. Tämä on ihan meidän Pirpanan näköinen. Ei tämä tietenkään paras hellevaate ole suojaamattomuutensa takia, mutta söötti kyllä.

Siivekkäitä

Ompelukset ovat menneet vähän siipiteemalla, ja menevät itseasiassa jatkossakin. 

Itselle tein Ikasyrin ihanasta perhostrikoosta kesätopin. Topin yläosa on Ottobrenin Glenda-topista (5/2010) , johon liitin suoraan Onion 2035 -kaavasta helman. Ihanan pehmoista tuo kangas ja kivan vihreä. Olen todella huono käyttämään omissa vaatteissa vihreää, mutta tähän tykästyin.

Edellisen topin malli ei kuitenkaan ollut mielestäni tarpeeksi hyvä, joten jatkoin kokeiluja. Tässä topissa yläosa on sama, mutta tein poikkileikkauksen rinnan alle. Helmaosa on kuuluisasta Me&I:n tissiksestä. Tämä toimiikin jo huomattavasti paremmin. Pitää vain piirtää kokoa pienempi yläosa seuraavalla kerralla, vaikka tähän pienensin yläosaa perhostopista. 

Kangas on ihanaa Lillestoffia. Suorastaan rakastan Lillestoffin kankaiden laatua, niissä kuviot on suorassa langansuuntaan nähden, joten ne on helppo leikata ja ne pysyvät pesusta toiseen hyvinä. Vähän arastelin tämän kuosin tilaamista, mutta kun kankaan sai sopivaan hintaan Kankaiden yönä, niin rohkaistuin. Kankaassa olevat sydämet tosin tökkivät, kun kankaan sain käsiini, mutta menevät jo, kun kangas on valmiina vaatteena.. Ajattelin laittaa mustat kantit, mutta lopulta päädyin pinkkeihin, hyvä niin, sillä pidän tästä näin ihan hirmuisesti! 

Siivekkäitä oli myös viiime kuun Maitotytöissä. Ikasyrin Soulbirdeistä syntyi 22 mekkoa. Kuva on Maitotyttöjen Millan. Nuo mekot eivät tulleet julkiseen myyntiin ollenkaan, vaan olivat tilaustyö. Jos sinua ja kavereitasi kiinnostaa tilata kimpassa omat Maitotytöt, lukaiskaa lisätietoja Maitotyttö-blogista.

Henkselipandoja ja napapingviinejä

Rakastuin Viljamin puodin pandoihin totaalisesti. Ne ovat ihania niin kankaana kuin nappeinakin. Tilasin itselleni taannoin nappeja, jotka saatuani sain loistavan idean, ja laitoin heille kyselyä, ja sainkin tällaisia "erikoisnappeja" toisen tilaukseni mukana (napin reiät eivät siis ole auki, vaan niihin on jäänyt tuota puuta kiinni). Nämä ovat juuri täydellisiä tarkoituksiini! Ohuesta magneettilevystä, jonka olen ottanut joskus vuosia sitten talteen jääkaapin oveen kiinnitettävästä muistilehtiöstä, leikkasin paloja, jotka liimasin nappien taakse. Tadaa, magneetteja! Nyt voin ihailla näitä joka päivä!

Pandoille piirsin henkselit permanent tussilla, koska nuo kiinni olevat puupalat alkoivat näyttää napeilta. Eikö olekin ihania? Tuon ensimmäisen pandan napit väritin, mutta totesin, että ovat paremmat ilman väritystä. Laittaisiko tuon yksilön nappeihin hieman kynsilakkaa, että ne erottuisivat nyt paremmin?

Tilasin kankaiden yönä Viljamilta sirkuspingviini- ja  pesukarhunappeja ja ilokseni sain niitäkin muutaman "erikoisversioina". Pingviineistä tuunasin napapingviinejä. Pingviinin napaan on siis jäänyt pala puuta, jonka väritin mustaksi, siivessä on myös samanlainen, mutta kun takana on musta magneetti, ei tuota huomaa käytössä ollenkaan, jos ei läheltä katso. Pesukarhuissakin on napinlävissä pienet puupalat osittain kiinni, niille en tehnyt mitään, hyvin huomaamattomat kun ovat. 

Ykköslaatuisia nappeja on Viljamin puodin verkkokaupassa vielä, mutta jos pandoja mielit, niin ole supernopea, niitä ei paljon näyttänyt olevan enää jäljellä!

Ihan kuin kaupasta ostettu...

Onko se kehu, kun sanotaan, että joku itse tehty on kuin kaupasta ostettu? Viime aikoina  kun olen palautellut kauppaan kalliita merkkivaatteita, koska ne on ommeltu miten sattuu, kaulanaukko törröttää olkapäältä ilmassa tai saumassa on viiden sentin mittainen reikä...

Tiedän, sanoja tarkoitti kyllä tässä tapauksessa hyvää. 

Tästä puvusta tuli nimittäin täydellinen.

Tuosta sammakkokankaasta olin jo kerran luopumassa, mutta kun ei silloin kelvannut kelleen muulle, niin leikkelin yöpuvuksi. (Kuvassa toinen hiha näyttää vaaleammalle, saman väriset kaikki osat kyllä on.) Kanttauksiinkin olen enemmän kuin tyytyväinen, kuten ehkä arvaatte, ostin minäkin kantinkääntäjän. Se vaan on niin hauska vempele, että kanttaaminen on nykyisin kivaa, etsin jopa lehdistä malleja, joissa voisi kantanta mahdollisimman paljon.

Jos nyt jotain pitää mainita, ettei liian ylpeäksi luulla, niin kokomerkin kyllä unohdin kiinnittää, taas! Kertokaa nyt ihmeessä miten sen muistaisi laittaa kiinni?

Kaava on Ottobrenin (1/2011) New Star, mutta lyhennetyillä hihoilla (koko 86). Muistaakseni myös pidensin kaavaa hieman. Nyt ei tule öisin liian lämmin pojalle.