keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Pötkylä

100g Sandnesin Kitten Mohairia tuhosin tähän juttuun, joka toimii sekä kaulurina, että tarpeen vaatiessa voi kiskaista pään yli korvien ja pään suojaksi. Ohje on Modasta (6/2009) ja siinä tätä kutsutaan jättikauluriksi.


Oli taas kamala vimma aloittaa, eikä kotoa löytynyt koon 8 pöyröpuikkoja, joten piti soveltaa. Tein koon 6 pöyröillä, koska mulla on löysä käsiäala. Mutta jonkin verran neulottuani tajusin, että käsialani ei ole tarpeeksi löysää. Koska tätä lankaa on miltei mahdoton purkaa, niin löysäsin käsialaa loppua kohden ja olen ihan tyytyväinen, ei sen kaulaosuuden tarvitse mitenkään kamalan väljä ollakaan.



maanantai 27. joulukuuta 2010

Synttärikortti

Tämä kortti on unohtunut postata.


Kaikessa yksinkertaisuudessaan pidän tästä kovasti. Keskellä oleva koira on leimasinkuva, joka on kohotarroilla kohotettu irti pohjasta. Teksti on ääriviivatarroilla. Lisäksi käytin mustaa kimalleliimaa. Siinä se.

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Joululahjoja

Muutamat sukat tein tuossa ennen joulua joululahjoiksi pikkuihmisten varpaita lämmittämään.


Molemmat turkoosit sukat ovat jotain vanhempaa Nallea, sellaista pehmoista, ei pistelevää laatua. Harmaavihreät ovat Katia Óle socks tribua. Raidallisiin turkooseihin (koko 28) lankaa menni 37g, yksivärisiin (koko 25-26) 35g ja kolmansiin (koko 21-22) 31g.

Sukkien mittaa katsoin ensin Novitan jostain sukkaohjeesta, metsään meni. Raidalliset katsoin koon 26 ohjeen mukaan ja todellisuudessa ne ovatkin kokoa 28. Pitänee etsiä jokin muu ohje, jossa koot täsmäävät. Vinkkejä?  Tällä kertaa ei haitannut, että koko meni pieleen, kun sopivat sitten toiselle lapselle ja tein uudet sille, kelle raidalliset ensin meinasin.

Älkää ihmetelkö, miksi kirjaan näinkin tarkasti lankamenekkejä. Toki jokainen gramma pitää laskea lankalaihiksella, mutta katson oikeasti täältä blogistani, miten paljon suunnilleen lankaa menee, kun yritän tuhota kerän loppuja. Blogi toimii oivana muistikirjana...



torstai 16. joulukuuta 2010

Joulukoristeita

Meidän piti Pirpanan kanssa muovata askartelusavesta öttiäisiä, mutta koska savi oli niin kamalan kovaa, päädyimme tekemään joulukoristeita.


Muovasin savesta levyjä ja piparimuoteilla painelimme yhdessä sydämiä ja pari ympyrää. Ympyröihin pirpana sai "piirtä" tikulla kuvioita ja tökkiä reikiä. Sitten minä tein koristeisiin rei'ät ja jätimme työt kuivumaan. Tämä savemme on jotain sellaista, joka kuivuu kovaksi, eikä sitä tarvitse paistaa tai keittää tai muutenkaan kuumentaa.


Myöhemmin kiinnitimme sitten satiininauhat ja voilá.

Musta näistä tuli aika symppikset. En yrittänytkään tehdä mitään supersiloista ja teollisen näköistä, vaan noissa on ronskisti sormenjälkiä ja epätasaisuutta. Savea on vielä vaikka kuinka, taidamme askarrella lisää sydämiä, kenties jopa varastoon, vaikka niitä aika paljon teimmekin jo.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Skräppäysharjoituksia


Että voi olla hankala harrastus, mutta äärettömän mielenkiintoinen. Olen laitellut tyttöjen valokuvia ja piirustuksia, ja vasta ihan loppumetreillä pääsin vauhtiin. Homma oli tauollakin moneen otteeseen, kun alkoi tympimään, mutta skräppäämisessä taitaa, ainakin minulla, päteä sanonta: "Hiljaa hyvä tulee."


Ongelmani on minimalistinen tyylini. En vaan osaa tehdä runsaan näköisiä juttuja. Toinen ongelmani on, että ryhdyn suinpäin tekemään ilman suunnittelua, suunnittelemalla hyvin etukäteen ennen kokoamisen aloittamista säästyisin monelta "virheeltä". Kolmas ongelmani on puutteellinen, joskin runsas koristevarasto, tyrkin noita kukkasia vähän joka paikkaan ja jatkuvasti.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Kokomerkintöjä

En ole vielä merkinnyt kokoja itsetehtyihin vaatteisiin. Aluksi en nähnyt sitä tarpeelliseksi ja sitten en raaskinut ostaa kokomerkintälappuja. Lopulta totesin kuitenkin, että kokolaput voisivat olla näppärät, kun Pirpanan vaatteet periytyvät Pikkusiskolle, mutta koska molemmat tyttömme ovat herkkäihoisia atoopikkoja, en kuitenkaan halunnut kokolappuja niskaa ylimääräisesti kutittamaan.

Näin minä asian lopulta ratkaisin:



Tekniikkaa en sen enempää selitä, kun se varmaan on kaikille tuttu, mutta kysykää jos haluatte vinkkejä.  Tulostin siis ensin tekstin kuvineen peilikuvana siirtokuvapaperille (onkohan se sen nimistä?) ja sitten silitin kuvan suoraan vaatteeseen sen sijaan, että olisin tehnyt varsinaisia kokolappuja.

Ja tottakai, kun kerran oli tarkoitus kuvata tämä idea, niin kokomerkintä tietenkin hieman epäonnistui, kun aloin repimään suojapaperia pois liian aikaisin. Sydämeen jäi hieman röpöä.

Tämä merkintä tuli lahjamekkoon, mutta tuollainen koristeellisempi kokomerkintä tuo mielestäni vähän luksusta tavallisiinkin vaatteisiin, eikä sitten kutita.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Korttiähky

Olemme askarrelleet kortteja, minä ja Pirpana. Kaikenmoisia kortteja on tehty niin paljon, että enää ei huvita yhtään. Kaikki mahdolliset korttitarpeet ovat hujanhajan ympäri keittiötä, kun silloin tällöin olemme vähän askarrelleet Pikkusiskon nukkuessa, ettei kaikki uniaika mene siihen, että etsimme sopivia tarpeita kaapista. Ja nyt iski kertakaikkinen kortti- ja askarteluähky.


Varsinainen murheenkryyni. Ihastuin näihin lumiukkoleimasimiin melkein vuosi sitten eräässä nettikaupassa. En tosin enää yhtään muista mistä tilasin ja taisin tilata viimeiset kappaleetkin. Leimasimella oli kokonsa takia hankala leimata siististi ja tuohon kuvaan oli vieläkin hankalempaa keksiä mitään somistetta, joka olisi yhtään siihen istunut, sillä halusin kunnioittaa sitä tunnelmaa, joka Lumiukko-elokuvassa on. Lopulta ratkaisin tämän niin, että lisäsin korttipohjiin väriä leimasinmusteella (meikkisienellä töpötellen ja hinkaten) ja lisäsin tuollaisia kuultavasta paparista "leikattuja" (messulöytöleikkuri) lumihiutaleita, jotka koristelin vielä vaaleansinisellä hileliimalla. Kuva on väritettu ihan vesiväreillä, lumiukolla on varjotkin, mutteivät oikein näy kuvassa.


Tähän virkattuun korttiin sain hävitettyä 7g lankaa. Jospa sitä aloittaisi (heti kun ähky tasoittuu) ensi joulun joulukortit hyvissä ajoin ja tekisi ne virkkaamalla... Tummalle korttipohjalle voisi kiinnittää hopeisen tai valkoisen tai kultaisen lumihiutaleen, jonka voisi irrottaa joulukoristeeksi..... Ähkystä huolimatta pää pursuaa kortti-ideoita.


Tämä onnittelukortti on ollut pidemmän aikaa valmiina. Kuvassa ei näy kunnolla, mutta Pirpana piirusti aluksi korttipohjaan, jota kohokuvioitiin ja siihen lisättiin 3D-kuva ja ääriviivatarroilla tekstit.