tiistai 29. tammikuuta 2013

Uuden edessä

Jännityksestä ja innostuksesta ovat päiväni nykyisin tehty. Allekirjoitin nimittäin hiljattain työsopimuksen. Jatkossa ompeluhuoneessani valmistuu myös Maitotyttöjä. Kaikki Maitotyttöjen ompelijat saavat tehdä harjoitustyönä yhden Maitotytön omaan käyttöön omista kankaista, tässä on minun. Tätä ei siis tule myyntiin.


Kangas on muistaakseni Kangas-Mallan joustofroteeta. Tästä tuli todella hyvän tuntuinen ja mallinen.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Saimi-muunnelmat

Arvatkaa mitä? Ostin itselleni peitetikkikoneen, josta olen jo vuosia haaveillut. Nyt sain hyvän syyn hankkia sellaisen. Sitä olen nyt ihmetellyt, ja koeommellut. Pirpana kun on taas kasvanut, ja tarvitsee uusia housuja, niin piti myös suosikkihousukaavanikin muuntaa peitetikkikoneelle sopivaksi.


Kaava on vanha tuttu Saimi (Ottobre 1/2009). Aiemmin olen laittanut sekä vyötärölle, että lahkeensuihin resorin, mutta nyt ompelinkin kuminauhat, ja täytyy sanoa, että ovat paljon paremman näköiset näin. Luonnollisestikin kaavaa piti myös pidentää.

Kamala puljaaminen muuten noiden lankojen kanssa. Sitä pitää ostaa aika montaa väriä saumurilankoja lisää, että saa sekä saumuriin, että peittariin saman väriset langat.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Prinsessaista

Ajattelin ommella eräälle kolme vuotta täyttävälle pienelle prinsessalle syntymäpäivälahjaksi prinsessamekon Pirpanan mekosta innostuneena. Marssin prinsessakangaslaatikolle ja sieltä löytyi sopivat kankaatkin. Mutta siihen se tuuri sitten loppui.


Yhden yön taistelin helman kanssa, jotta sain sen nätisti, ja se olikin sitten vaikeaa. Rypytin helman, kuten Pirpanan mekossa framilonilla, jotta se joustaisi päälle puettaessa, sillä jätin tästäkin takaa vetoketjun pois. Tässä on helmassa kaksi kerrosta kangasta, toinen kankaista on aika paksua verrattuna vuorisilkkiin, joten rypyttäminen ei mennyt kuin Srtömsössä. Sitä sitten purettiin ja tehtiin uudelleen ja purettiin ja lopulta saatiin kivasti kiinni. Seuraavana päivänä sovitin tuolle meidän Pikkusiskolle, todetakseni, että onpas iso. Lahjan saaja tosin on vähän pidempi, kuin meidän Pikkusisko, mutta ei noin paljon.


Pikkusisko käyttää koon 98 vaatteita. Pirpana käyttää kokoa 116, joistain menee vielä 110, ja kuten näette tämä 104-kokoinen prinsessamekko olisi Pirpanalle hyvä. (Älkää välittäkö sivusaumasta, en ollut vielä silittänyt sitä...) Sitä oli kaksi vaihtoehtoa: jättää tämä Pirpanalle, joka kävi tätä koko ajan havittelemassa, ja ommella uusi, tai sitten purkuhommia, eli lyhentää helma. Päälikankaan (lienee voileeta tms.) leikkasin tarkoituksella niin, että alareuna on hulpio, näin sain siitä kauniin, eikä siitä tullut tönkkö, kuten olisi käynyt, jos olisin tehnyt helmaan päärmeen. Olisi siis pitänyt lyhentää helmaa ylhäältä ja tapella helman kiinnityksen kanssa uudelleen. Onneksi vanhempani kävivät kylässä, ja äitini tiesi sanoa heti, miten saan helman lyhennettyä kivasti.


Kas näin. Alimmaista helmaa lyhensin kääntämällä, kun käänteen joskus purkaa, saa mekolle lisää ikää. Päälimmäinen kangas on nostettu tasaisin välimatkoin hieman ylemmäs ja kiinnitetty kullanhohtoisilla kukilla.


Onneksi sitä on kaapeissa kaikenlaista materiaalia, niin selviää pulmatilanteista.



Prinsessamekon kanssa pidettäväksi tein myös tällaisen kullanhohtoisen setin akryylihelmistä. 


Pirpana ja Pikkusisko askartelivat omat helmet seuranani. Pirpana teki violetin ja Pikkusisko ruskeasävyisen. Pikkusisko jaksoi vajaan kolmevuotiaan keskittymisellä hienosti pujotella helmiä hankalaan kumilankaan (vai mitähän se oikeasti on nimeltään). Muutaman (ehkä viisi) helmen jouduin lopuksi pujottamaan, että saatiin riittävästi pituutta.


Prinsessamekon kaava on Suuren Käsityölehden 5-6/2012 prinsessaliitteestä. Edellä mainittujen muokkausten lisäksi laitoin etukappaleen kolmeen osaan, ja ompelin nuo koristenauhat tuomaan ilmettä. Kaulanaukko on kantattu joustokanttinauhalla.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Nukkehulluutta

Maanantaina meille tulla tupsahti Merida! Kiitos Satu!


Tämä on esikoiselleni. Ja on kyllä niin hänen oloinen nukke. Koskaan hän ei ole ollut nukketyyppiä, Pirpana ei juurikaan ole nukeilla leikkinyt, mutta tällä leikkii! Ja tälle pitää kuulemma saada vedenpitävä talvihaalari ja -lakki. Mutta näitä tekemiäni vaatteita hän ei ymärtänyt. Pitäisi kuulemma olla prinsessamaisemmat. Noh, äitihän tekee sitten...

Singoallan kaava on Prinsessa Pieneltä ja leggarien kaava iiveltä. Kiitos teille näin kivoista kaavoista ja eritoten siitä, että annatte muidenkin näitä käyttää!

Singoalla on Marimekon raitatrikoota. Molemmat kankaat ovat kankaiden jämätilkkulaatikosta, johon jemmailen kankaita nukenvaatteisiin. Siitä laatikosta vaatettaa kokonaisen nukkearmeijan.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Kestoilua

Hävettää tunnustaa, että olen ollut vähän laiska ja mukavuudenhaluinen. Aloitin nimittäin vasta nyt kestovaippojen käytön kuopuksellamme. Vaikka meillä on kaapeissa jemmassa kauhea kasa kestovaippoja, niin ei vaan tullut otettua niitä käyttöön, kunnes meni hermot siihen, että kertakäyttöiset valskasivat melkein aina niin, että sitä itteään oli oikeasti korvantakusissa asti. Ompeluryhmämme naiset patistivat kestoilemaan, ja sanoivat, että kestoilla ei valskaa, eikä muuten ole valskannut. Kakat ovat vaipassa, ei päälaella. Kiitos naiset!

Mutta olipas osa vaippakuorista menneet huonoiksi säilytyksessä (tai noh, käytössä ja pesuissa). Kyllä niitä hätätilanteessa voi pitää, mutta selkeä kuoren mentävä auko oli varastoissa. Niinpä sitten pikana surauttelin pakosta yhden kuoren. Ei ollut yhtään homma, johon mielelläni olisin ryhtynyt.


On muuten ensimmäinen laatuaan, mitä tämän mallisia olen ommellut. Teetätin esikoiselle kuoret äidilläni, koska nämä tuntuivat niin vaikeille tehdä. Mutta väärässäpä olin. Tällainen kuori syntyi varastoista löytyneistä materiaaleista todella nopeaan ja tuli muuten vielä hieno ja priima. Eikä ollut yhtään vaikea tehdä.

Kaavan olen muokannut Imse Vimsen kuoresta, tämä on huomattavasti korkeampi ja haarassa on lisää leveyttä. Että alkuperäisestä mitoituksesta tässä ei ole mitään jäljellä. Nuo jalanteiden "röyhelöt" ovat kyllä ehdottomat, siksi käytin pohjana tuota valmiskuorta.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Äidin uudet vaatteet

Pikkujuttuja...


Kun on luonteeltaan vähän sellainen, ettei voi heittää käyttökelpoista roskiin, niin tulee säästettyä mm. pieniä resorinpaloja. Yhdestä sellaisesta sai nukkekodin äiti tällaisen vartalonmyötäisen mekon. Yläreunan ompelin, mutta alareunan jätin ompelematta, kun olisi tullut muutoin vähän paksu reunasta, eikä se olisi istunut kivasti. Jos ei kestä, niin tehdään uusia.


Pirpanan tyllialushameen testipalasta, johon testasin, miltä rullapäärme tässä kankaassa näyttäisi, tuli tyllialushame nukkekotiin. Tässä nyt poikkeuksellisesti puettu päälle, eikä alle, kuten kuuluisi.


Ja yhdestä jämäpalasta vielä kesäinen mekko. Olisi voinut olla kapeampi ja vähemmillä rypyillä, ei oikein imartele äidin hoikkaa kroppaa, mutta tytöille kelpas, nyt on jotain, mitä noille voi vaihtaa päälle.

On muuten näpertämistä ommella tällaisia koneella. Pitänee seuraavalla kerralla valita pienin paininjalka tai ommella ihan käsin. Mutta nopsa näitä on tehdä. Minä nyt siksakkasin reunatkin, että kestäisivät...

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Katariina Bellelle

Niin se vaan tuli meillekin, Disney Animators Collection -sarjasta Belle. Näitähän on nyt kaikilla, niin äideillä kuin tyttärilläkin. Meillä tosin vaan tytöillä vielä. Bellen kaveriksi on tulossa Englannista Merida, mutta myös Tähkäpää, Ariel ja Pocahontas olisivat ihania...

Bellelle ompelin Katariina-mekon.


Mekon kaavan on tehnyt Elisa Mekkotehtaan Katariinasta inspiroituneena. Kiitos paljon!

Kangas on ylijäänyt trikootilkku ja pitsit samaa joustavaa puuvillapitsiä, kuin Pirpanan prinsessamekossa. Mekko on malliltaan niin kaunis, mutta olipas hankala tehdä. Kokoamisen hahmottaminen oli vaikeaa, kunnes tajusin katsoa Mekkotehdas-kirjasta apua. Mutta kyllä tähän aikaa meni, taatusti enemmän, kuin mitä olisi mennyt, jos olisin tehnyt Pirpanalle oikean kokoisen. Hankalinta oli mitoittaa nuo kuminauhat. Seuraava toki meneekin sitten nopeammin, kun ei tarvitse ihmetellä ompelujärjestystä, ja kuminauhatkin saa mitattua suoraan valmiista. Helmaan kokeilin uutta tikkituttavuutta. Tikki on kuin kolmipistesiksakkia, mutta siksakin reunoihin muodostuu pienet kolmiot. Jotenkin tulee mieleen ristipistot. Hauska tikki kaikenkaikkiaan.

Bellellä on jo hiukset auki, kun ne takertuivat muutamaan kertaan Bellen alkuperäisen mekon tarroihin ja Baby Bornin kypärään. Täytyy kyllä sanoa, että kamalan huonolaatuiset hiukset tällä oli. Leikkasin hiuksista irti heti utena paketista avattuamme läjän isoja takkuja. Hiuksetkin olen pessyt muutamaan kertaan, että olen takut saanut suoristettua, todella takkuuntuvaa laatua latvoista. Mietin, että leikkaanko hiukset lyhyemmiksi, mutta koitetaan nyt pärjätä näin. Tällaiset muovisen nukenhiukset kannattaa kuulemma pestä vedellä, jossa on vähän fairya tai mäntysuopaa ja hoitoaineeksi sitten huuhteluainetta. Huuhteluainetta voi laittaa nuken hiuksiin myös raakana, jos tuntuu, että hiukset ovat sähköiset. Ihmishiuksille tarkoitetut pesu- ja hoitoaineet kuulemma pilaavat muovihiukset. Ainakin tämän hiuksiin tehosi tuo huuhteluaine. Mutta toistaiseksi hiuset ovat letillä. Ehkä vaihtelen lettikampauksia tälle.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Linnunrata

Pitihän sitä sitten tilata itselle, linnunrataa nimittäin. Pidän varsinkin tästä harmaasta, vaikka livenä se turkoosikin oli kaunis.

Itselle ompelin Ottobrenin hankalalla Timeless and cosy -kaavalla (5/2012) imetystunikan. Olin kuullut, että tässä kaavassa on kamalan kapeat hihat, niinpä tein hihat suoraan kokoa suuremmiksi. Muun kaavan piirsin sitä kokoa, kuin mittojen mukaan pitäisi, ja liian suurihan siitä tuli, mutta kyllä tätä voi pitää. 


Isous näkyy mm. kaulanaukossa. Mietin, puranko kanttauksen ja rypytänkö etukappaletta hieman. Joskaan eipä tuo haittaa näinkään, käytössä tuo kaulanaukko ei lepata noin paljon. Mutta onpa muillakin ollut kuulemma samaa ongelmaa tuon kaulanaukon kanssa. Kainaloihinkin jää tilaa tai tarkemmin sanottuna tuohon kädenteiden väliin. Kokoa tai jopa kahta pienemmän olisin saanut tehdä ja hihat normaalilla kaavalla, ihan turhaan suurensin. Mut tykkään mä tästä silti. Kaavasta muokkasin imetysversion, normaalisti ei siis tule tuohon rintojen alle saumaa tai kuminauhaa, vaan malli on suora. Lyhensin myös reilusti, koska tilaamani kangas ei riittänyt pitkään, eikä täyspitkiin hihoihinkaan, niitäkin lyhensin. En kyllä edes tiedä, miksi ylipäänsä tekisin pitkiä hihoja itselleni, sillä kiskon pitkät hihat aina ylös, en osaa ollenkaan olla, jos hiansuut ovat ranteissa asti.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Röyhelökaulahuiveja

Nyt on kuulkaas hyvä vauhti päällä kaiken puuhastelun suhteen. Uutta on tehty ja vanhoja viimeistelty käyttöön. Uusi vuosi ja uudet energiat...

Sain äidiltäni messutuliaisina röyhelölankaa, josta olisi voinut sormineuloa huivin (tällaisen siis). Koepätkän sormeiltuani totesin, että ei tule riittämään tämä lanka huiviin, joten purin ja neuloin sitten röyhelöhuivin. Tämä on niin nätti. Rakastan noita palluroita langan reunassa. Tästä tuli Pirpanalle hienosteluhuivi (koska en viitsinyt etsiä ohjetta ja neuloin suoraan 8 silmukalla, että sain muhkean, ja se on nyt sitten ehkä turhan lyhyt minulle, vaikka menee kyllä kerran ympäri ja saan solmuunkin).


Lanka: Kauhavan kangasaitasta Alize Dantelaa Wool
Menekki: 100g
Puikot: Ei merkitystä, minulla taisi olla kokoa 6


Punasävyinen huivi on tehty jo viime talvena, mutta en saanut aikaiseksi päätellä lankaa. Se kun pitää tehdä ihan käsin ompelemalla. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja päättelin, ei mennyt kauaa. (Langan nimeä en muista, vyöte on hukattu aikoja sitten.)


Mutta ovat nämä hauskat!

torstai 3. tammikuuta 2013

Pelastus unohdukseen - kotitekoiset roihut

Mitä tehdään, kun huomataan uudenvuoden aattona, että ne roihut jäivät ostamatta? Sitä tehdään tietenkin itte!


Ensin tietenkin kerätään vuosi tai talvi (tai joku aika ainakin) sekä kynttilöiden jämiä että säilykepurkkeja. Itse käytin ananas- ja tonnikalapurkkeja. Kynttilänjämät sulatetaan vesihauteessa. Sydänlankaa olen aiemmin tilannut Lahtisen vahvalimolta, mutta nyt kokeilin veljeni tuomia, jotka ovat tarkoitettu ulkosoihtuun sydänlangaksi (ovat muuten huomattavasti halvempiakin). Sydänlanka liimataan pestyyn metallipurkkiin. Itse liimasin kuumaliimalla, joka ei kuitenkaan ole se paras mahdollinen, sillä liima saattaa sulaa roihua poltettaessa ja sydänlanka kaatua, varsinkin, jos kynttilämassassa on liikaa parafiinia, jonka sulamislämpötila on alhainen (parafiini nesteytyy helpommin, eikä pidä sydänlankaa pystyssä). Toisaalta olen huomannut parafiinin auttavan roihua palamaan paremmin, kun massa sulaa kovillakin pakkasilla reunoihin asti, mutta tämä ongelma lienee hoidettu myös tarpeeksi vahvalla sydänlangalla. Paras kiinnitystapa sydänlangalle on kuitenkin kuulemma silikoni, mutta nyt oli helpoin ja nopein kiinnittää kuumaliimalla.

Sitten vaan sula kynttilämassa kaadetaan purkkeihin ja annetaan jäähtyä ja jähmettyä. Meillä oli kiire näiden kanssa, joten hain pakkasesta isoja, ohuita kylmäkalleja, joidan päällä nämä jähmettyivätkin todella nopeasti. Toki nämä olisi voinut viedä uloskin, mutta täällä satoi vettä ja m,uutoinkin kokonaan sulan, kuuman steariinin siirtely ei välttämättä kannata. 

Roskat vanhoista kynttilöistä voi poimia pois sulatusvaiheessa, vaikka ne kyllä jäävät kattilan pohjalle hyvin. Lisäksi näissä roihuissa ei ole muutoinkaan niin tarkkaa, jos siellä on roska tai pari rumentamassa..

Noin tunnissa valmistui kahdeksan roihua melkein kokonaan roskiskamasta. Helppoa, halpaa ja nopeaa! Ja nämä toimivat!

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Kaikkea pientä...

Mitä näitä turhaan erittelemään omiksi postauksiksi, kun postaukset muutenkin laahaavat jäljessä. Sitä löytää aina jostain raon puuhastella jotain, mutta sitten bloggaaminen on vähän retuperällä. Yritän kunnostautua silläkin saralla.

Pirpanalle ompelin jumppatossut jo joskus tuossa syksyllä, mutta niistä tuli aivan liian leveät, joten jäivät työpöydälle. Nyt sain aikaiseksi kaventaa niitä sopivammiksi. Kaava on Marian ateljeesta. Tossuja on kyllä kaksi, mutta Pirpana halusi laittaa kuvaan vain yhden, ja samalla tanssia balettia. Neidillä on kyllä hankalan mallinen jalka, normaaleja kenkiäkin on hankala löytää, kun jalkaterällä on pituutta, mutta samalla jalka on kapea. Normijalkaiselle lapselle tällä kaavalla tekee tossut kyllä ilman muokkauksia.


Olen myös jemmannut ompeluhuoneeseen vanhoja sukkiani, joista pohjat ovat kuluneet jo puhki. Tuntuu, että nykyisin sukat kestävät todella huonosti, melkein harmittaa heitellä jatkuvasti sukkia roskikseen, varsinkin kun yleensä ovat muuten hyvässä kunnossa. Niinpä välillä kierrätän kivoimmat sukat ompelemalla niistä tyttöjen nukeille ja pehmoleluille sukkahousuja. 


Sukista leikataan pohja pois ja halkaistaan sukan varsi takaa. Vartta voi myös kaventaa, kuten olen joskus tehnyt. Nyt vain halkaisin varren. Sitten ommellaan sukan pohja, eli sukkisten lahje ja lopuksi sukkisten haarasauma, eli sukan varsi. Sitten vain tadaa ja nukella on sukkikset!


Alunperin idean nuken sukkiksiin olen bongannut Riikan blogista.