torstai 27. kesäkuuta 2013

Tyttöjä

Olen ollut aika ahkera, Maitotyttöjä valmistui nimittäin 41 kappaletta tässä kuussa.

Ihanasta Lillestoffin perhostrikoosta tuli hihattomia mekkoja. Tämä on näistä oma suosikkini.


Selian aurinkoisesta tuli hihattomia tunikoita.


Ja sixties-trikoosta lyhythihaisia tunikoita.


Maitotyttö-kaupassa näitä on vielä tällä hetkellä, vaikka ainakin perhosmekosta ja aurinkoisista on jo joitain kokoja loppunut. Minä jäin valitettavasti ilman, kun olin liian hidas...

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Harakka huttua keittää...

Minä olen se harakka, ja tässä teille perushuttua.


Pikkuvintiö sai raitapaidan Noshin ihanasta raitatrikoosta. Raidat iskevät aina, ja ovat niin tuon pojan tyyliset. Tuo kangas on ihanan joustavaa ja pehmoista ja juuri sopivan ohutta kesävaatteisiin, aivan täydellistä. Valkeat raidatkin ovat ihanasti likaisen valkoiset. Kaava on Ottobrenin (3/2013), ja koko 86.


Pikasurautuksena tein Pirpanalle ja Pikkuvintiölle Saimit joustocollegesta (koot 86 ja 116). Tämä joustocollege on enemmän puuvillaista, kuin aiemmin käyttämäni, ja enemmän sitä laatua, mistä itse pidän. Mutta pitää myöntää, että tuntuuhan tämä vähän pelliltä tuon Royal-Tuotteen ihanan pehmoisen joustocollegen rinnalla. Ja vaikka (ja ehkä juuri siksi) Saimit ovat yhä parhaat meidän lapsille, haluaisin jo vähän jotain jujua näihin housuihin. Enemmän ilmettä... Tai sitten joku voisi vinkata hyvän, kapean housukaavan, joka olisi vaikka sivusaumallinen, niin voisi laittaa kaaritaskut.


Näihin housuihin laitoin kuitenkin vyötärölle valepeitetikin tuomaan lisää sitä jotain, vaikka eihän tuo tietenkään paidan alta mihinkään näy. Oli muuten superhelppo ommella tuo vyötärökumppari noin. Ompelin ensin kuminauhan renkaaksi, ja nurjalta puolelta ompelin peitetikin. Meni todella kätevästi, kun ei tarvinnut erikseen mitenkään tähtäillä, tiirailla tai tunnustella taitteen reunaa, se kun on jotenkin mustalla kankaalla mielestäni hankalaa.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kilometrikaupalla resorikanttia

Sattuneista syistä tarvitsen välillä kilometreittäin - noh, ainakin moooonia metrejä - resorikanttia. Pitkä resorikantti on hirmuisen kätevää varsinkin kantinkääntäjän kanssa, mutta turhauttavan työlästä leikata tällaiselle malttamattomuuteen taipuvaiselle, joka tekisi mielellään kaiken nopeasti ja helpoimman kautta.

Tässä kerran leikellessä minulla sytytti.
(Jollain muulla on varmaan jo sytyttänyt aiemmin, mutta minulle tämä oli suorastaan läpimurto...)

Aiemmin olen pujottanut resoriputken leikkuualustan päälle ja pyritellyt resori sitä mukaan, kun olen saanut leikattua rullaleikkurilla. Nyt totesin, että kanttinauhan toinen reunahan on jo valmiiksi leikattu, ja seuraava kierros leikataan kuitenkin vierestä, niinpä lopetin pyörittelyn ja leikkasin (rullasin) ensin toisen puolen resorista sopivan levyisiksi suiruiksi, ja sitten toisen puolen. Helppoa ja nopeaa!

Kas näin:


Ensin leikataan viivottimen kanssa tuo ensimmäinen suikale niin, että suikaleen leveys on tällä puolella toisessa reunassa (tässä tapauksessa alareunassa) puolet kantin halutusta leveydestä. Sitten suikaloidaan kangasta haluttu määrä. (Suikaleet ovat kyllä tasan ja suoraan leikattuja, levittelin niitä vain, jotta idea kävisi ilmi. )


Sitten käännetään alusta ja leikataan taas ensimmäinen suikale vinoon niin, että toinen reuna on halutun kantin levyinen (olettaen, että resorin reuna on siis alunperin ollut suora), jonka jälkeen suikaloidaan lisää resoria. Koska resori on (usein) leveämpää, kuin tuo leikkuualusta, jää osa resorista kuitenkin leikkautumatta. 


Leikkautumattoman osan resorin reunasta voi lopuksi vedellä rullaleikkurilla ja viivottimella tai leikata ronskisti saksilla.


Lopputuloksena on kilometrikaupalla sopivan levyistä resoria kohtalaisella vaivalla.

Tämä oli sen verran helppoa, että huvittaisi vedellä puolet resoreista valmiiksi kanttinauhaksi.

Onko teillä muilla kantinleikkuuvinkkejä? Miten te laikkaatte kanttinauhan, vai ostatteko sitä kenties jostain valmiina? Onko kellään vinkata hyvää ostopaikkaa?

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Ajatuskatkoksia

Miten sitä välillä onkin aivot narikassa? Siis kokonaan... Niin, ettei yksinkertaisinkaan asia onnistu. Ja miten se iskee ihan yllättäen, kesken tärkeän tekemisen tai sanomisen?


Tästä ohuesta merenelävä-interlockista piti tulla samanlainen, kuin sammakkopuvusta, vaan eipä tullut, kun saksin etukappaleen ajatuksissani saumanvaroin, enkä taitteelta, kuten olisi pitänyt. Noh, eipä siinä mitään, kivahan tuo on noinkin. Eikä tässä vielä kaikki! Vetoketju oli liian pitkä ja lyhensin sen muka näppäränä väärästä päästä, poistin oikein hampaatkin. Nyt se on sitten taitettu ylhäältä ja kursittu muutamalla pistolla niin, että pysyy taitettuna, eikä vedin karkaa pois. Kuva auttaisi ehkä hahmottamaan, mutta en kehtaa esitellä mokomaa. Fiksuinta olisi purkaa ja vaihtaa uusi vetoketju. Fiksuinta olisi ollut tehdä se heti tai lyhentää vetoketju alhaalta.


Ja sitten vielä tämä. Tämä onnistui huomattavasti paremmin, ei leikkuuvirheitä, mutta vetoketjun ompelinkin sitten muutamasti, kun onnistuin joka kerta ompelemaan tuonne alas rypyn. Aina siellä oli paininjalan alla muutakin kangasta muualta haalarista, kuin mitä piti. Ihan kuin en olisi koskaan ommellut vetoketjua ennen.

Mutta lopputuloksena on silti käyttökelpoiset yöpuvut, vaikka tällä kertaa vastustikin.

Ja olen minä ollut nokkelakin, siitä vähän myöhemmin...

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Riepuja

Teimme tässä eräänä sadepäivänä Pirpanan kanssa tiskirättejä.


Pinkki rätti on kierrätetty muutamasti pidetyistä bambujoustispolvihousuista. Luonnonvalkoisiin bambujoustofroteerätteihin taiteilimme Pirpanan kanssa kangastusseilla. Joustikseen on kyllä todella vaikea piirtää, joten jälkikin on sitten mitä on. Jälikiviisaana on hyvä todeta, että olisi pitänyt tehdä seula. Mutta kivoja näistä tuli, ja pinkki on osoittautunut hyväksi käytössäkin.

Yksi jäi vielä koristelematta, katsotaan, mitä siihen keksii...

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Riikinkukkoja

Sanoinhan, että siipiteemalla jatketaan... Oman toppikankaan jämistä tuli Pirpanalle niskalenkkitoppi.



Kaavan piirtelin Polarn o. Pyretin topista ja vähän parantelin (koko on 110/116). Ja vaikka itse sanonkin, tästä tuli tosi kiva. Tämä on ihan meidän Pirpanan näköinen. Ei tämä tietenkään paras hellevaate ole suojaamattomuutensa takia, mutta söötti kyllä.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Siivekkäitä

Ompelukset ovat menneet vähän siipiteemalla, ja menevät itseasiassa jatkossakin. 


Itselle tein Ikasyrin ihanasta perhostrikoosta kesätopin. Topin yläosa on Ottobrenin Glenda-topista (5/2010) , johon liitin suoraan Onion 2035 -kaavasta helman. Ihanan pehmoista tuo kangas ja kivan vihreä. Olen todella huono käyttämään omissa vaatteissa vihreää, mutta tähän tykästyin.


Edellisen topin malli ei kuitenkaan ollut mielestäni tarpeeksi hyvä, joten jatkoin kokeiluja. Tässä topissa yläosa on sama, mutta tein poikkileikkauksen rinnan alle. Helmaosa on kuuluisasta Me&I:n tissiksestä. Tämä toimiikin jo huomattavasti paremmin. Pitää vain piirtää kokoa pienempi yläosa seuraavalla kerralla, vaikka tähän pienensin yläosaa perhostopista. 

Kangas on ihanaa Lillestoffia. Suorastaan rakastan Lillestoffin kankaiden laatua, niissä kuviot on suorassa langansuuntaan nähden, joten ne on helppo leikata ja ne pysyvät pesusta toiseen hyvinä. Vähän arastelin tämän kuosin tilaamista, mutta kun kankaan sai sopivaan hintaan Kankaiden yönä, niin rohkaistuin. Kankaassa olevat sydämet tosin tökkivät, kun kankaan sain käsiini, mutta menevät jo, kun kangas on valmiina vaatteena.. Ajattelin laittaa mustat kantit, mutta lopulta päädyin pinkkeihin, hyvä niin, sillä pidän tästä näin ihan hirmuisesti! 

Siivekkäitä oli myös viiime kuun Maitotytöissä. Ikasyrin Soulbirdeistä syntyi 22 mekkoa. Kuva on Maitotyttöjen Millan. Nuo mekot eivät tulleet julkiseen myyntiin ollenkaan, vaan olivat tilaustyö. Jos sinua ja kavereitasi kiinnostaa tilata kimpassa omat Maitotytöt, lukaiskaa lisätietoja Maitotyttö-blogista.