sunnuntai 21. elokuuta 2011

Magnolian Edvin

Taas oli kortille tarvetta, kun Pirpanan kaveri täytti 3-vuotta. Tällainen kortti vietiin hänelle pakettien mukana.


Kyllä taas huomasi, että askartelut olisi syytä tehdä ennen yhtä yöllä, onnitteluteksti kortin nurjalla puolella kiepsahti nimittäin vääritepäin, vaikka mielestäni tarkistin asian...

Leimakuva on Magnoliaa ja väritetty ProMarkereilla, joiden käyttöä tarvii vielä harjoitella. Eilen surffailin tutoriaalien parissa, nyt tarvis vaan päästä kokeilemaan käytännössä kaikkia hienoja kikkoja. (Ostoslistalla on monta kivaa väriä ja kaikkea muuta tarpeellista pastellikynistä paperiin.) Pallokuvioiseen taustaan laitoin osaan palloista tehosteeksi Glossy accentia ja paperin reunoja kipartelin vähän.


torstai 18. elokuuta 2011

Välipala

Mulla on pahasti kesken neule, oma mekko ja oma toppi. Mekko on sovellus, joten arvaatte, että olen purkanut, ommellut, sovittanut, purkanut, ommellut, sovittanut, purkanut... Tällä hetkellä mekko on mytyssä ompeluhuoneessa odottamassa purkamista.

Siksipä lupauduin tekemään välipalana pari pipoa.


Näyttääpä tuo tähtipipo kuvassa vinolle. Mitenköhän olen kuvaamisessa onnistunut niin, sillä pipo on oikeasti ihan suora. Tähtikin on limenvihreä, ei nyt ihan kirkas lime, muttei noin plaasukaan. Pallokankaan epäilen olevan Marimekkoa, somisteeksi siihen laitoin pienen rusetin. Pallolliseen tykästyin sen verran, että taidanpa tehdä omillekin.

Kiva onnistua välillä jossain.


maanantai 15. elokuuta 2011

Tilda

Sain syntymäpäivälahjaksi kauan haaveilemani BigShotin ja pitihän sitä päästä heti koekäyttämään. Sydän on leikattu siis sillä ja vanhennettu hiekkapaperilla.

Tällaisen kortin askartelin 3-vuotta täyttäneelle esikoiselleni. Ei ehkä värimaailmaltaan paras tuon ikäiselle, mutta muutoin tykkään. Pikkuhiljaa alan saamaan jotain runsauttakin näihin kortteihin, vaikka vieläkin olisi voinut olla runsaampaa. Harjoitellaan, harjoitellaan.


Hankin muuten kauan haaveilemiani ProMarkereitakin. Kuva on osittain väritetty niillä. Lisää on tulossa ulkomailta, samoin BigShottiin stansseja. Laitoin ProMarkeria myös onnea-tekstiin ja päälle Glossy accentia. Tildan kädessä olevassa sydämessä on glitteriliimaa ja päällä myös tuota Glossy accentia, vaikka kuvassa se ei pahemmin näy.

Ja mun paperileikkuri, se leikkaa vinoon, katsokaa vaikka. Tarvii hankkia siis uusi. Huomasin muitakin tarpeita tätä tehdessäni. Mutta eipä ole tullutkaan askartelutarvikkeita hankittua hetkeen, niin paljon kaikkea kivaa on tullut markkinoille, kuten esim. Gorjukset. Niitäkin piti hankkia heti parit. Mitäs suosikkeja teillä on askartelutarvikekaupoista? Saa vinkata ulkomaisia ja kotimaisia.

torstai 4. elokuuta 2011

Näin minä sen teen...

Eli miten minä teen saippuaa...
(Tämä on vain yksi tapa, tapoja on varmaan niin monta kuin on tekijääkin.)

1. Siivoan tiskipöydän tyhjäksi ja katson, ettei elintarvikkeita yms ole saippuamassan tai lipeän ulottuvilla. Meillä on metallinen tiskipöytä, joten se ei tarvitse suojausta, enkä suojaa muitakaan pöytätasoja, koska tiskipöytä riittää työtasokseni. Etsin tarvitsemani astiat ja työvälineet: kattila rasvojen sulattamiseen, sekoitusastia (käytän roiskesuojallista vatkauskulhoa), sauvasekoitin, lusikoita (jos värjään saippuaa), nuolija saippuamassan kaapimiseen kulhosta muottiin, muotti tai muotteja (usein käytän fetajuustopurkkeja, maito- tai mehupurkkia), kannellinen lasipurkki lipeän sekoittamiseen, digitaalinen vaaka aineiden mittaamiseen, astia lipeän mittaamista varten, lääkemittoja (jos tarvitsee mitata tuoksuaineita), suojavarusteet (kumihanskat), talouspaperia valmiiksi revittyinä paloina ja etikkaa vahinkojen varalta. Silmälasittomien on hyvä käyttää suojalaseja.

Kuvasta poiketen otan lipeän esille vasta kun sitä tarvitsen ja vien loput pois heti mitattuani tarvitsemani määrän.


 
2. Mittaan ja punnitsen tarvitsemani aineet (sulatettavat rasvat punnitsen kattilaan, nestemäiset rasvat suoraan sekoituskulhoon). Laitan kovat rasvat sulamaan hellalle.

 
3. Punnitsen veden lasipurkkiin, mittan tuoksut mittakippoihin ja mahdolliset lisukkeet erilliseen astiaan, väriaineet mittaan lusikkaan. Viimeistään nyt laitan kumihanskat käsiini. Punnitsen lipeän ja kaadan sen lasipurkkiin ja suljen kannen. (Huom! Aina lipeä veteen, ei koskaan toisinpäin, se on vaarallista!) Lipeäpurkki on minulla tiskialtaassa rikkoontumisvaaran vuoksi. Annan lipeän joko liueta tai kuten yleensä, hölskyttelen purkkia liuottaakseni lipeän. Kun lipeä on liuennut, saatan lisätä väriaineen lipeään. Lipeä on liuennut, kun vesi on kirkasta, eikä lipeärakeita näy.



4. Kovat rasvat ovat sulaneet (yleensä jo aikoja sitten) ja kaadan ne huoneenlämpöisten juoksevien rasvojen joukkoon. Kulho on minulla toisessa tiskialtaassa.

5. Kaadan lipeän rasvojen joukkoon ja sekoitan sauvasekoittimella, kunnes massa saavuttaa kiisselivaiheen. Silloin seos on niin paksua, että sauvasekoitinta nostettaessa massaan jää kuvio. Sekoitettaessa sauvasekoittimella pidetään sekoitinosa koko ajan saippuamassan pinnan alla, ettei seokseen mene ilmaa.



6. Lisään massan joukkoon tuoksut ja mahdolliset lisukkeet (esim.terälehdet, kaurahiutaleet tai kahvinpurut, öljyyn tai veteen liuotetun väriaineen, jos väriaine ei ollut jo lipeässä). Kuvassa saippuamassaan on laitettu merisuolaa.


7. Kaadan massan muottiin. Mahdollisesti yritän koristella saippuan pintaa ja vien sen lasten ja koirien ulottumattomiin. Käärin saippuan pyyhkeeseen, jos ylikuumenemisvaaraa ei ole. Toisinaan haluan välttää geelivaiheen ja jätän saippuamuotit ilman peittoa. Käytetyt astiat, jotka ovat sotkeentuneet saippuamassaan jätän odottamaan seuraavaan päivään, tai joskus myöhempäänkin ja putsaan ne vasta, kun massa on saippuoitunut, se on helpompaa, kuin ensin pyyhkiä paperilla ylimääräiset massat roskikseen. Raakaa massaa ei saa laittaa viemäriin kovettumisen takia.



8. Kun saippua on kovettunut sopivaksi, leikkaan sen paloiksi tai jos massa on kaadettu pikkumuotteihin, irrotan palat myöhemmin ja laitan pahvilaatikkoon kypsymään käyden tutkimassa tilannetta jatkuvasti.

Jos olet kiinnostunut saippuan tekemisestä, suosittelen lämpimästi lukemaan Saara Kuhan kirjan Käsintehtyä saippuaa, jossa on kerrottu kattavasti saippuanteon saloista.

(Todettakoot tähän loppuun vielä, että tämän jutun kirjoittamisen olen aloittanut jo 28.11. Ei ole tullut tässä välissä tehtyä saippuaa.)