torstai 30. syyskuuta 2010

Baby Annabell ja uudet vaatteet

Sain äidiltäni kaava-arkin (Suuri Käsityölehti 10/1997), jossa on kaavoja muotinukelle ja vauvanukelle. Lehti on jossain hukan teillä, niin en yhtään tiedä, mikä tuo muotinukke on, Barbie kenties. Mutta vauvanuken kaavat olivat juurikin sopivat Pirpanan nukelle (näitäkin taitaa olla kahta eri kokoa, meidän nukke on pienempää sorttia).


Ompelin näin aluksi paidan ja housut. Asun väritys ei nyt ole mistään kotoisin, mutta ommellaan paidalle kaveriksi uudet housut ja housuille uusi paita. Nämä olivat sellaiset testiversiot kangastilkuista, en viitsinyt edes vaihtaa lankoja saumuriin, niin valitsin sitten sellaiset tilkut, jotka voi ommella valkoisilla langoilla.


Taannoin löysin kirpparilta "kuminauhapitsiä". On sille varmaan joku virallinenkin nimitys, mutta kaikki tietävät mitä tarkoitan, kun sanon, että sellasta kapeaa kuminauhaa, jolla huolitellaan naisten pikkuhousut. En yhtään tiennyt, mihin niitä kuminauhoja laittaisin, mutta ostin, kun halvalla sain. Sillä kuminauhalla oli muuten äärimmäisen kätevää huolitella nuken paidan kaulanaukko ja hihansuut...

Lumisaippuaa

Lienee täysin turhaa sanoa, että olen todella innostunut saippuanteosta. Yksi satsi lisää on taas kypsymässä.


Reseptinä käytin Saara Kuhan metsäsaippuan ohjetta, mutta vaihdoin tuoksuöljyt. Tuoksuna käytin Gracefruitin lumi-tuoksua höystettynä eteerisellä piparminttuöljyllä. Oikein talvinen tuoksu. Väriksi laitoin titaanidioksidia, mutta liian vähän, olisi saanut tulla valkeampaa saippuaa.

Valoin saippuan maitotölkkiin. Juu,juu... Eikö kuva muka näytä siltä? En tiedä leikkasinko liian aikaisin vai myöhään vai mitä, mutta leikatessa saippua tarttui kiinni veitseen. Yhden kauniin palan sain, sen pohjapalan, jossa tietenkin toisella puolella on maitopurkin pohjan kuvio, eli ei oikein kaunis sekään. Lopetin leikkaamisen pariin rumaan palaan, sulatin palat ja valoin uudelleen (vasemman puoleinen saippua). Odottelin ja kokeilin leikata, ei, odottelin ja kokeilin lisää. Lopputuloksena sulttua ja silppua ja rumia saippuapaloja. Heitin sultut (siis lopunkin siitä saippuahalosta) vesihauteeseen, sulatin, lisäsin piparminttuöljyä ja valoin sydämiä. Näyttävät Oltermannille, mutta jotenkin miellyttävät omaa silmää. Aika näyttää, mitä näistä tuli, ts. pysyvätkö juustosaippuat kasassa käytössä.

Kavereita voin lohduttaa, älkää pelätkö, ei pukki näitä teille tuo, vaikka täällä kaapit taitavat pikkuhiljaa täyttyä saippuasta...

Itselle muistiin, satsi tehty 26.9.2010.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Jämäkangaskassi

Mulla olisi tuolla omat housut kesken, mutta eipä vaan innostanut ommella. (Vai voiko sanoa kesken, jos ei ole edes leikannut kangasta, kaavat on kuitenkin kiinni nuppineuloilla kankaassa?) Niinpä sitten päätin silputa kangasjemmoista tällasta ohuempaa markiisikangasta kasseiksi. Eipä valmistunut kuin yksi, kun räkäiset tytöt eivät saaneet kunnolla nukuttua päiväunia.


 Tämä voisi toimia kerho- tai vaikkapa kenkäkassina, kun on aikas pitkänmallinen tai pitäisikö sanoa korkea. Ja laitoinpas kassiin siitä syystä sitten nepparinkin, jos tätä haluaa käyttää kenkäpussina, niin ei heti popot putoa pois. Muutenkin mielestäni suljettava kassi on käytännöllinen, on meinaan tälleen "vanhemmiten" alkanut ärsyttämään kassit, joihin muut voivat vapaasti kurkkia sisään...


Mutta ei tämä itelle jää, muualle menee. Kunhan vaan ompelen noita kankaita pois. Enemmän iloa niistä on valmiina kuin laatikoissa.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Mantelisydämet

Se toissapäiväinen saippua pääsi kuvauksen kautta pahvilaatikkon pimeyteen kypsymään.


Reseptinä käytin Saara Kuhan saippuakirjan mantelisaippuan ohjetta, mutta korvasin manteliöljyn rypsiöljyllä ja karvasmanteliöljyn Gracefruitin ihanaisella Oatmeal, milk & honey -tuoksulla. Veden määrää lisäsin kerrasta, koska olen huomannut, että meidän veteen ostamani lipeä ei liukene kokonaan vaikka miten hölskyttää, jos vettä on ohjeen määrä (olen aiemmissa kokeiluissa joutunut lisäämään vettä kesken kaiken)...

Täällä leijui pitkään pehmeä karvasmantelimainen tuoksu, koska jätin tyhjän tuoksupullon tiskipöydälle. Tujua ainetta, mutta ah, niin hyvän tuoksuista.

Ystävät hyvät, ei tämä ole saippuablogiksi muuttumassa, vaikka mulla onkin saippuainnostus kovasti meneillään. On mulla tuolla yhdet housutkin vaiheessa ja pari aikoja sitten valmistunutta, mutta unohtunutta ommellusta.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Villasukat ja ihana paketti

41g villasukat neulottu Pirpanalle talveksi koossa 27. Huh, tuon lapsen jalka on kesän aikana venähtänyt vallan mahdottomasti.


Lanka on Tampereen Lankamaailmasta ostettua Maijaa värissä 271. Ei tullut suosikkilankaa tästä. Lanka halkesi todella herkästi neulottaessa ja valmis sukka on jotenkin keinokuituisen oloinen, vaikka tässä olikin 85% villaa ja 15% polyamidia. Johtuuko sitten värjäyksestä vai mistä. Väri oli jotenkin suloinen kerällä, mutta näin valmiina... Noh, en tykkää. Ehkä menisi nätimmin aikuisten sukassa?

Tänään saapui minulle odotettu lähetys Pienestä Tuoksukaupasta. Tilasin vähän tuoksuja ja paria väriainetta ja öljyä. Pidän tuoksuista mahdottomasti, noin niinkuin yleensäkin. On hassua ostaa tuoksuja netistä tietämättä yhtään, mitä ostaa. Mutta kaikki tilaamani tuoksut olivat aivan täydellisiä. Heti oli pakko käyttää niistä yksi ja tehdä saippuasatsi, kun sain tytöt nukkumaan. Niistä sitten lisää myöhemmin, ovat nyt uunissa...


Onneksi tuo Pieni tuoksukauppa on nyt muuton vuoksi hetken suljettuna, muutoin tekisin uuden tilauksen samantein. Paketti tuli yllättävän nopeasti, vaikka luvattiin viikon toimitusaikaa. Lisäksi tuotteet olivat äärettömän hyvin pakattu. Tuotenäytekin oli nappivalinta. Olen todella tyytyväinen asiakas.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kamomillasaippuaa

Elämäni toinen saippuasatsi on tehty. (Itselle muistiin, että 13.9.)


Ohjeena käytin Saara Kuhan kirjan kamomillasaippuareseptiä sellaisenaan, mutta ei tästä ihan samanlaista tullut kuin kirjan kuvassa. Saippua jäi vaaleaksi, vaikka käytin nesteenä vahvaa kamomillateetä. Geelivaihe jäi välistä, johtunee siitä, mutta eipä tuo haittaa mitään. Muuten tämä tuntuisi onnistuneen jokseenkin täydellisesti. Kamomillan tuoksukin alkaa tuntumaan saippuassa, joka aluksi tuoksui vain epämääräiselle saippuamassalle.

Kamalan kiehtovaa nämä saippuapuuhat. Voisin tehdä massan vaikka joka ilta. En tiedä, johtuuko se siitä, että kouluaikoina kemia oli yksi lempiaineistani vai siitä, että tässä hommassa saa pähkäillä ja suunnitella. Saa miettiä, että mikä meni vikaan, miten sen korjaa ja millaista unelmasaippuaa tekisi...

Mussa on se vika, että innostun asioista yleensä ihan täysiä. Se tarkoittaa sitä, että yleensä pitäisi myös saada heti kaikki materiaalit, tarvikkeet ja vermeet. Yllättävän maltillisesti olen tätä harrastusta aloittanut, vaikkakin odotan pientä tilausta Pienestä Tuoksukaupasta (muutamaa tuoksua ja väriainetta ja öljyä). Tilasin kyllä hyvin maltillisesti.


perjantai 17. syyskuuta 2010

Ostettu, saatu ja tehty

Joskus minäkin olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tällä kertaa olin netissä ja sain Eliisalta ihanaa Taitoon kangasta (kuvassa vasemmalla). Mulla oli selkeä visio, mitä kankaasta teen, mutta nytpä en raaski tuota leikata. Muhittelen vielä päässäni sopivaa ideaa kankaalle. Mutta suurkiitos Eliisa, kangas on aivan ihanaa!


Kuvan oikeassa reunassa on ostoksiani. Tampereen Lielahteen avattiin uusi Eurokangas ja Lankamaailma, ja olihan sinne avajaisviikonloppuna mentävä. Eurokankaasta mukaan tarttui pehmoista, ohutta ja superjoustavaa mustavalkoista pallotrikoota sekä palakankaista todella laadukkaan tuntuista ja oikean vahvuista pinkkiä ulkoilukangasta, josta Pirpana saa haalarin ensi syksyksi tai talveksi (sitä muuten jäi sinne vielä minun jälkeeni varmaan parisen metriä). Pilkullista tylliä oli aivan pakko ostaa johonkin prinsesaunelmaan, kun metrihinta oli vain euron. Lankamaailma sen sijaan oli pettymys, ostin vain Pirpanalle villasukkalankaa ja yhtä joululahjaa varten superwash merinoa, siinä kaikki. Jäin kaipaamaan niitä lankaihanuuksia, joita ei vain voi ohittaa. Myyjä tosin kertoi, että lisää lankoja olisi tulossa.

Lohikäärmepaidan jämäkankaasta ompelin trikoopipon kevääksi. Alareunan taitoin sisälle ja ompelin uuden koneeni ehkä mielenkiintoisimmalla tikillä, kaksoisoverlockilla. Vanhassa koneessani moista ei ollut ja tämä näyttää jo melkein teollisuuden vastaavalta ompeleelta, joten luulen tulevani tätä käyttämään paljonkin tehosteena kaksoisneulalla ompelun sijasta, sillä myös vaatteen sisäpuolesta tulee tällä todella siisti.


torstai 16. syyskuuta 2010

Keppiheppakortti

Tällainen keppiheppakortti meni nimpparionnittelujen kera eräälle pienelle pojalle.


Oli muuten vaikea löytää mitään pojalle sopivaa onnittelurunoa, jossa olisi hevonen mukana. Tässäkin runossa oli alunperin harmaa aasi, mutta vaihdoin sen sujuvasti ruskeaan hevoseen. Positiivareiden värssypankista löytyy paljon onnittelurunoja, mutta muitakin paikkoja tai kirjoja saa mielellään vinkata. On niin kauhen tylsää kirjoittaa aina "sylintäydeltä onnea".

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Pirpanalle villahaalari ja pikkusiskolle pöksyt

Joskus asiat ovat niin yksinkertaisia, että ei jaksa edes ajatella ja sitten mönkään menee. Ette usko, tai uskotte varmaan, että tämä villahaalari on tehny pariin kertaa. Olen melkein joka sauman purkanut kertaalleen, osan useampaankin kertaan.


Ihan ensitöikseni ompelin kummastakin haalarin puolikkaasta samanlaiset, takasaumaa yhdistettäessä ihmettelin, kun ei täsmää, ei täsmää ei, kun on kaksi tismalleen samanlaista puoliskoa. Ei auttanut kuin purkaa toinen ja ommella uudelleen. Noh, sitten kimpaantuneena kasasin haalarin nopsaan uudelleen, ompelin resorit ja vetoketjun. Ihmettelin vetoketjua kiinnittäessä, että tuleepas se korkealle, että olisihan tähän voinut laittaa kymmenen senttiä pitemmän vetoketjun. Ompelin kuitenkin kiinni ja tikkasin kauluksen kahteenkin kertaan, että tuli hyvä. Siinä sitten tyytyväisenä mallailin haalaria ja aloin ihmettelemään, miksi kaulus on edestä korkeampi kuin takaa. Minä pöllö ompelin vetoketjun haalarin taakse. Ja ei kun purkamaan... Tietty sitten päätin käyttääkin resorin jämät kaulukseen, koska purkaessa sain tietenkin reiän edelliseen ja tämä olikin kinkkinen tikattava, kaulus on ommeltu kolmeen kertaan (aina alapuoli luiskahti pois alta). Että näin, tässä on haalaria kerrakseen...


Stailaus (liian pieni pipo) on Pirpanan käsialaa. Autoin kyllä nauhojen solmiamisessa neidin pyynnöstä.

Kangas on merinovillaneulosta Myllymuksuilta ja resori merinovillaribbiä samasta paikasta. On muuten sitten äärimmäisen ikävää purettavaa, tikki uppoaa niin nätisti pehmeään neulokseen, joka on vielä hyvin herkkää reikiintymään.. Kaava on sama tuttu Suuren käsityölehden (9/2008) kaava, jota olen ennenkin käyttänyt. Koko on 98, näyttää hivenen suurelta, mutta meneepähän koko talven. Kaavan mukaan kangasta tarvitaan 1,25m, mutta pärjäsin metrillä, kun leikkasin takakappaleen väärinpäin. Ei ollut vaihtoehtoja, kangasta oli vain se metri, jonka olin tilannut aikoja sitten kaappiin marinoitumaan. Kauluksen tein ohjeesta poiketen resorina, kun tuo kaulanaukko on aika leveä.

Ja tällaiset velourpökät on ollu valmiina jo hetken tuolle Miisulle. Kaava on mukavan väljä Ottobre Designin kaava lehdestä 1/2006. Pirpanaaa varten piirsin aikoinani kaavan kaverin lehdestä, mutta malli ei ollut paras tuolle hoikkeliinille, Miisu sen sijaan on normipainoinen ja housutkin hällä kivemmat. Lastenvaatemakukin on muuttunut esikoisesta, joten nämä leveät tuntuvat muutenkin kamalan kivoille.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Rommiomenapiirakka

Harrastan sovelluskeittiötä. Minusta on hauska kokeilla erilaisia juttuja. Toisinaan onnistutaan, joskus ei. Nyt onnistui niin hyvin, että jaan reseptin kanssanne ja samalla kirjaan sen itsellenikin ylös tänne, sillä tiedän, että muistin varaisesti jos toimitaan, en onnistu ikinä enää tätä tekemään uudelleen.


Rommiomenapiirakka

Pohja:
2 dl sokeria
150g voita
2 kananmunaa
1tl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja

Täyte:
5 valkeakuulasta
rommiesanssia tai rommia
fariinisokeria

Koristeeksi:
raesokeria

Kuori ja pilko omenat kuutioiksi. Lisää kuutioiden pöäälle rommia tai rommiesanssia (käytin itse Dr. Oetkerin rommiesanssista (30 ml) reilut puolet eli  ehkä n.20ml) ja sekoita hyvin. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen yhä vatkaten. Lisää jauhot, joihin olet sekoittanut vaniljasokerin ja leivinjauheen. Taikina jää aika löysäksi. Levitä hieman yli puolet taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille. Levitä taikinan päälle omenakuutiot, joiden päälle ripottele fariinisokeria maun mukaan. Kauho loput taikinasta täytteen päälle ja levitä tasaiseksi. Koristeeksi taikinan päälle voit ripotella raesokeria. Paista 175-asteessa uunin alatasolla n. 40 min.


Tästä tuli hyvää helposti ja pienellä vaivalla. Eikä maistu mielestäni omenapiirakalle. Rommi maistuu miedosti, muttei liikaa, sopivan pikantisti. Taikina paistui mukavan pehmoiseksi. Nam!

Olkaa hyvät!

torstai 9. syyskuuta 2010

Hurjia lohikäärmeitä

Mietin kauan, tilaanko Sampsukasta tätä lohikäärmekangasta vaiko en. Onneksi tilasin, se on luonnossa niin paljon kivempi, kuin nettikaupan kuvissa. (Nämäkin kuvat valehtelevat, pinkki on hieman tummempi, vähän violettiin taittuva.) Tuli oikein reipas paita Pirpanalle. Tykkään kovasti j oli Pirpanakin innoissaa "hevisauruksista".


Trikoo vaikuttaa oikein laadukkaalta, pehmeää ja joustavaa ja ennen kaikkea paksua. Kaavana on sama tuttu Ottobren Nigh Owl, kuinkas muutenkaan. Meinasin kokeilla jotain muuta kaavaa jo, mutten sitten uskaltanut. Ja meinas kämmellys tulla tämänkin kanssa. Resoreista ei löytynyt mitään sopivaa, mutta joustokanttinauhoissa oli sopiva pinkki ja lime. Kauluksen kanttasin siis pinkillä joustokantilla, mutta aluksi liian löysästi. Venytin joustokanttia kyllä, mutta kaulanaukosta jäi liian suuri silti. Kas näin:



Ei auttanut kuin kiristää joustokanttinauhaa liikaa, että kaulanaukosta sai normaalikokoisen. Kangas rypyttyy nyt kivan tyttömäisesti, muttei mielestäni yhtään liikaa. Samalla purkamisella kavensin sitten hihojakin alkuperäisestä. Hihan suut tein Me&I:n idealla, jota olen käyttänyt paljon leggareissa, eli käännettäviksi, jotta hihan mittaa voi säätää. Menee sitten pitempään, kun hiha on pitkä, mutta ei ole käännettynä käännetyn näköinen. Koko on siis ehkäpä 98/104, sillä pidensin myös helmaa hieman.

Vihaan purkamista yli kaiken, mutta täytyy sanoa, että kannatti, ylimmäinen paita on miljoonasti kivemman näköinen ja tietty toimivampikin.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Iloinen yllätys

Viimeaikoina olen lähinnä vain pettynyt kädentaitoihin liittyviin kirjoihin. Tuntuu, että joka asiasta julkaistaan hirvittävästi muka-inspiroivia kirjoja, jotka sitten ovatkin yhden ja saman idean pyörittämistä. Kädentaitokirjapuoli on alkanut tuntua silkalta rahastukselta.

En edes kehtaa sanoa, mitkä olivat ennekko-odotukseni tätä kirjaa tilatessani, mutta en olisi voinut olla yhtäään enempää väärässä. Aivan loistava kirja!


Kirja on siis Saara Kuhan Käsintehtyä saippuaa. Pakko sanoa, että se on äärettömän inspiroiva kirja. Saippuareseptejä säestävät kauniit kuvat sekä mielenkiintoinen historiaosuus. Eivät menneet rahat tässä hukkaan. En malta odottaa seuraavaa saippuakokeiluani!

maanantai 6. syyskuuta 2010

Ei pöllömpiä lapasia...

No siis tätä pöllöähän oli ihan pakko kokeilla. Olen tätä ihastellut monasti eri ohjeissa, mutta nyt taas se muistui mieleen PaaPiin bloggauksen johdosta.



Pöllökuviolla tuli Pirpanalle hitusen edellisiä isommat tumput ja viime joulun lahjavillasukkien jämälangoista lahjatumput pienelle pojalle. Lanka riitti juuri ja juuri, ei jäänyt kuin päättelylangat yli. Pöllötumppulankakin meni aika hilkulle, yli jäi reilun metrin pätkä lankaa, onneksi purin, enkä tehnytkään tumpuista niin isoja, kuin aluksi meinasin... (Tuo punainen on epäkiitollinen väri kuvata, pöllö ei näy kovin selkeästi ja väri on taas liian punainen...) Tumpun hassu muoto johtuu kuvausteknisistä syistä sen sisään sullotusta peltirasiasta...

Lankaa kului 61g. Kahden kerän loput tuli tuhottua ja mieli on hyvä. Mieli halajaa lisää pöllöjä!

Ai niin, ja saan taas tunnustuksen. Kiitos San! En nyt kuitenkaan uudelleen kerro totuuksia itsestäni, ehkä ne kertaalleen riittävät...


keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Syksy pääsi yllättämään...

Olen ajoissa kesähelteillä huolehtinut siitä, että lapsille on oikeankokoiset haalarit, pipot, hatut ja rukkaset talveksi ja että välikauteenkin löytyy kaksioisaista ulkoiluasua sekä haalaria ja päähinettä, mutta tumput, siis niinkin perusasian, kuin tumput, unohdin. Pirpanahan on kevään tumpuista kasvanut ulos, ei mahdu peukku millään. Kiireesti piti neuloa parit ensihätään, kun kaupassa iski pihiys, seitsemää euroa en tahtonut perustumpuista maksaa, kun ne tekee nopsaan itekin jämälangoista.

Tällaiset ne ensihätätumput ovat:



Alimmassa kuvassa värit ovat oikeammat, joskin nuo punaiset tumput ovat oikeasti viininpunaiset. Raidalliset ovat taatusti seiskaveikkaa parin vuoden takaa ja punaisen oletan olevan myös, olen sen löytänyt joskus kirpparilta ilman vyötettä. Viininpunaisia tumppuja koristamaan virkkasin tuollaiset pylpyrät, jotka kuvissa näkyvät vähän huonosti, luonnossa aikas hauskat. Raidallisiin tein tahallisesti eri väriset peukut, oikeanväristä lankaakin olisi ollut, mutta oli pakko saada näihinkin joku juju.

Tarkoitus oli kuluttaa raitalanka kokonaan loppuun, jännitti, että riittääkö se. Pyh, sitä on yhä. Yhteensä menekki oli 67g.

Yhtään ei inspiroisi neulominen, mutta kun on niin ihana idea, että on pakko neuloa lisää tumppuja. Siis luvassa on jatkossakin jämälankojen tuhoamista.