Lienee täysin turhaa sanoa, että olen todella innostunut saippuanteosta. Yksi satsi lisää on taas kypsymässä.
Reseptinä käytin Saara Kuhan metsäsaippuan ohjetta, mutta vaihdoin tuoksuöljyt. Tuoksuna käytin Gracefruitin lumi-tuoksua höystettynä eteerisellä piparminttuöljyllä. Oikein talvinen tuoksu. Väriksi laitoin titaanidioksidia, mutta liian vähän, olisi saanut tulla valkeampaa saippuaa.
Valoin saippuan maitotölkkiin. Juu,juu... Eikö kuva muka näytä siltä? En tiedä leikkasinko liian aikaisin vai myöhään vai mitä, mutta leikatessa saippua tarttui kiinni veitseen. Yhden kauniin palan sain, sen pohjapalan, jossa tietenkin toisella puolella on maitopurkin pohjan kuvio, eli ei oikein kaunis sekään. Lopetin leikkaamisen pariin rumaan palaan, sulatin palat ja valoin uudelleen (vasemman puoleinen saippua). Odottelin ja kokeilin leikata, ei, odottelin ja kokeilin lisää. Lopputuloksena sulttua ja silppua ja rumia saippuapaloja. Heitin sultut (siis lopunkin siitä saippuahalosta) vesihauteeseen, sulatin, lisäsin piparminttuöljyä ja valoin sydämiä. Näyttävät Oltermannille, mutta jotenkin miellyttävät omaa silmää. Aika näyttää, mitä näistä tuli, ts. pysyvätkö juustosaippuat kasassa käytössä.
Kavereita voin lohduttaa, älkää pelätkö, ei pukki näitä teille tuo, vaikka täällä kaapit taitavat pikkuhiljaa täyttyä saippuasta...
Itselle muistiin, satsi tehty 26.9.2010.
Hienot saippuat ovat minunkin mielestäni :) ja blogistasi innostuneena lainasin myös kirjastosta tuon saippua kirjan, mutta mietin missä sitä uskaltaisi tehdä kun isäntä niin varoittelee tuosta lipeästä.
VastaaPoistaOmppupomppu, rohkeasti vaan kokeilemaan, mutta varoitan, tuo touhu vie mukanaan. :)
VastaaPoistaKyllä se lipeä on tosiaan vaarallista, kokeiltu on, onneksi oli silmälasit ja etikkaa vieressä... Mutta niin on vaarallista kiehuva vesikin. Lipeän käsittelyssä on oltava huolellinen ja tarkka ja käytettävä asianmukaisia suojavarusteita, kuten silmälaseja tai suojalaseja ja lapset on pidettävä ehdottomasti poissa lipeää käsiteltäessä. Suosittelen lukemaan kyllä sen saippuakirjan ja sitten vasta tekemään ensimmäisen satsin, tein ite toisinpäin, otin netistä ohjeen, jossa ei ollut mitään varoitustietoja, tuuria oli, etten esim. sekoittanut vettä lipeään, vaan tein juuri oikein päin (lipeä aina veteen)...
Niin ja itse teen saippuan ihan keittiössä, koska se on näppärintä niin ja siten myös turvallisinta. Siivoan pöydät, ettei mitään ruoka-aineita tms. ole lipeän tai raa'an saippuamassan ulottuvilla. Tiskipöytä kun ei vaadi suojaamista ja hana on lähellä vahingon sattuessa, sekä hella rasvojen sulattamista varten. Liuotan lipeän lasipurkissa tiskialtaan päällä, samoin sekoitan massan tiskialtaassa, jos vaikka jotain sattuu. Teen kaiken muun valmiiksi ennen lipeän hakemista, haen lipeän vasta, kun se oikeasti tarvitaan ja mitattuani tarvittavan määrän, vien lipeäpurkkini talteen, pyrin käsittelemään sitä mahdollisimman vähän.
Mutta kivaa tämä kuitenkin on!
Mistä olet kauniin saippua-alustasi löytänyt? Sattuneesta syystä olisi tarvetta, eikä löyty kuin rumia.
VastaaPoistaSamma: Vuosia sitten näillä nurkilla tuttuni myi tuttunsa maahantuomia sisustusjuttuja, sitä kautta tuonkin alustan löysin, tai oikeastaan hamstrasin niitä heti parikin, kun olivat niin nättejä. (Meinasin jo niistä luopuakin jossain vaiheessa, mutta onneksi en kuitenkaan.) :) Maahantuonti kuitenkin loppui, mutta Ikeassa ainakin olis parikin samanhenkistä, hae hakusanalla saippuakuppi.
VastaaPoistaKiitos vinkistä!
VastaaPoista