perjantai 27. joulukuuta 2013

Sydämiä, sydämiä

Vielä olen elossa, kaikki touhu on vaan pitänyt tehokkaasti poissa blogista. Aika vähän olen myöskään omia ompeluksia saanut aikaiseksi, mutta jouluksi sentään valmistui Pirpanalle sydänmekko.


Kaava on vanha tuttu Ottobrenin Circus Horse (4/2013). Tunika tuo kait virallisesti on, mutta mekkona meni meillä. Itseasiassa kuvassa tuo on ollut juuri yöpukuna ja siksi ihanan ryttyinenkin vielä. Ja täytyy myöntää, että visioni ei taaskaan toteutunut, sillä enemmän tuo yöpuvulta näyttääkin, kuin päivävaatteelta. Mutta onpahan tehty, pääasia, että tulee käyttöön.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Uusi sänky

Nukkekoti-innostuksissani tuunasin tyttöjen nukkekotiin sängyn. Ei tuossa tuollaisenaankaan varsinaisesti vikaa ollut, vaikka onhan se toki vähän kellastunut sieltä täältä ja mintun värinen, mutta kyllä tuunattu on paljon kauniimpi, . Eihän noiden leikeissä olisi väliä, miltä nuo näyttävät, mutta saanpahan vähän nukkistella...


Pahvilaatikkoon tein itselleni maalaamon talomme tekniseen tilaan, etten sotke ympäristöäkin maaliin. Liat ja rasvat pesin sängystä kristallisoodalla. Ja sitten vain mattavalkoisella spray-maalilla hommiin. 


Lopputulos on yllättävän hyvä ensimmäiseksi työksi. Pari pientä roiskepistettä jäi, mutta eipä niitä varmaan kukaan muu huomaa, kuin minä itse. Ei se ole niin helppoa kuin luulisi.


Eikä se nyt tietenkään riitä, että sängyssä on vain sälepohja. Pahvista askartelin kunnon pohjan ja tilkkulaatikon aarteista sitten patjan ja peiton ja tyynyt. Patjan virkaa toimittaa puuvillalla päälystetty kaksinkertainen paksu fleece. Peitto on ommeltu kiinni patjaan, mutta niin, että nukkislaiset voi sujauttaa alle, kuin makuupussiin. Ei ole sitten peitto aina hukassa. Peiton reunaan laitoin tuollaisen romanttisen pitsin.


Päiväpeitto on valmistunut jo aiemmin. Eikös näytäkin paljon paremmalle, kuin ensimmäisessä kuvassa?


torstai 14. marraskuuta 2013

Pientä keittiöremonttia

Uusi nukkekoti tarvitsee paljon kalusteita, jotka uutena ovat hirmuisen kalliita ja sieluttomia. Vanhan tuunaaminen on sitäpaitsi hirmuisen kivaa, jos vaan raaskii.

Onnistuin ostamaan kohtuullisella hinnalla vanhan Lundbyn keittiön, tai tuon hellaosuuden. Siitä puuttuu ovi ja vetolaatikot, liesituuletinkin on kadonnut ajan saatossa jonnekin ja "kaakeleissa" on liimatahraa. Uunissakaan ei ole tuota luukkua


Pitkään mietin, että raaskinko tehdä tuolle mitään, kun on vanha, mutta totesin, että puuttuvien osien takia se ei ole ehkä niin suuri rikos. Eikä tämä väriensäkään puolesta oikein istunut tuonne mummolaan.


Varovasti nitkuttelin hellan irti maalausta varten ja teippasin uunin luukun ja suojasin hellan levyt maalausta varten. Ihan kamala homma tuossa suojaamisessa, meni nimittäin hetki jos toinenkin.


Mutta lopputulos on kaiken vaivan arvoinen.


Hella olisi saanut olla kyllä maalattu kiiltävällä valkoisella, mutta minkäs teet, kun kotona on vain mattavalkoista. Lisäksi ajattelin mattavalkoisen olevan muutenkin turvallisempi väri, sillä tämä oli toinen spray-maalaukseni koskaan. Tämä onnistui kuitenkin todella hyvin, vaikka vähän onnistuin tuhertamaan uunin luukkua, kun poistin teippejä. 

Puisen hyllykön, tuon valolistan, pöytätason ja sokkelin petsasin tummemmiksi, sekä lakkasin sokkelin ja pöytälevyn vielä kiilävällä lakalla. Vanha jääkaappi sai myös tummemman sokkelin sekä puhdistuksen, ja sopii nyt oikein kivasti tuohon kokonaisuuteen. Kaakelitapetin tilalle tuli tuollainen leivoskuvioinen "tapetti", joka istuu tuonne erinomaisesti niin kuosinsa, kuin värinsäkin puolesta. Hyllyt ja kaappi saavat jäädä modernisti ilman ovia, mutta liesituulettimen ajattelin askarrella joskus, ja ehkä uuniin suuluukun. Tässä nukkekodissa ei ole vielä omaa muuntajaansa, mutta sitten kun on, laitan uuniin valon ja tuohon liesituulettimen kohdalle myös.

Olen ihan koukussa nähin nukkekotituunauksiin!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Minikoossa

Töiltäni en ole saanut oikein mitään valmiiksi, paitsi muutaman minijutun, kun valvoin mahatautisen lapsen kanssa. 

Löydettiin tyttöjen kanssa kirpputorilta edukas Lundbyn nukkekoti. Tytöt ovat pitkään halunneet toista nukkekotia mummolaksi tai mökiksi. Nyt sitten saatiin meille mummola. Talo on hyvässä kunnossa muutamaa pientä kosmeettista vikaa lukuunottamatta, mutta en taida lähteä sen suuremmin remontoimaan tätä. Toisaalta esimerkiksi vessan lattia tekisi mieli uusia, mutta ehkä niin, että lattia olisi irtonainen ja purettavissa. Katsotaan karkaako mopo (niinkuin sillä on yleensä tapana).


Makuuhuoneeseen virkkasin maton ja päiväpeiton. Oikeasti tuo matto oli ensin päiväpeitto, mutta siitä tuli liian suuri ja paksu, joten päätyi lattialle, ja sopiikin siihen erinomaisesti. Päiväpeiton tein sitten huomattavasti ohuemmasta langasta ja pienempänä.


En oikeastaan ole virkkausihmisiä, mutta jäin kyllä näihin mineihin kirjaimellisesti koukkuun.


Päiväpeiton halusin tuollaiseksi pitsiseksi, en tiiviiksi, joten otin lankaan nähden turhan suuren koukun, mutta lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Lienee silti syytä hankkia pienikin koukku, niin saisi realistisemman näköistä jälkeä, vaikka 1:18-talossa se taitaa olla melkein mahdotonta, ainakin minun hermoillani ja kärsivällisyydelläni.


Ja sitten vielä pieni matto vessaan. Vessa ja sen huonekalut ovat kyllä kovasti mietinnässä. Annanko olla noin, vai lähdenkö tuunaamaan. Vessan peili on kaamea, siihen tilasin jo uuden peilin, mutta maalaisinko kylpyammeen ja lavuaariseinän valkoisiksi?


Ehkäpä siis kuulette tästä nukkekodista vielä myöhemminkin...

Ja kun tuota langankulutustani olen tuossa seuraillut, niin näihin meni yhteensä 10g... Yllättävän paljon!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Retropotkarit

Ompelin eräälle pienelle miehenalulle retropotkarit syntymäpäivälahjaksi.


Ostin kankaan aikoinaan meidän miehenalulle, mutta sitten tämä alkoikin näyttää liian tyttömäiselle, liian retrolle, liian vihreälle ja liian sydämelliselle. Synttärisankari on huomattavasti retromaisempi kaveri. Mutta voih, nyt haluan meillekin samanlaisen yöpuvun. Onneksi tätä(kin) on ostettu varastoon reilusti.


Kaava on Suuresta Käsityölehdestä 1/2008 kokoa 80 ihan hiukan pidennettynä varmuuden vuoksi. Oli juuri sopiva.  Kanttaus ja hihansuiden resorit ovat tummanruskeita.

Sanoinko jo, että tästä tuli aika ihana?

lauantai 19. lokakuuta 2013

Villaa sen olla pitää!

Kyllä se niin on, että syksyksi ja talveksi pitää olla villainen välihaalari. En tiedä miksi, mutta jotenkin pidän enemmän villaisista. Aika päiviä sitten surautin pojalle aivan mahtavanlaatuisesta villaribb-neuloksesta luottokaavallani lämmikettä.


Materiaali on Black Horsen ikiaikaista tummansinistä villaneulosta, joka joustaa hurjan hyvin, ja palautuu vieläkin paremmin. Harmi, ettei tällaista (1x1 ribb.neulos) saa mistään kaupasta. Vai saako? 


Kaava on Suuren Käsityölehden (9/2008), samalla kaavalla olen tainnut tehdä melkein kaikki meidän välihaalarit. Onhan se vähän reilua mitoitusta, mutta niin toimiva, ei kiristä, eikä purista ja mahtuu hyvin haalarin alle, koska on ohut. Ja jää tuota lämmittävää ilmatilaakin.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Pikkuvarpaille

Meillä poika nukkuu vielä ulkona vaunuissa päiväunensa. Ilmojen viiletessä piti saada pikkuvarpaille villasukkia enemmän lämmikettä, joten ompelin tarpeeksi suuret töppöset puuvillaneuloksesta ja vuoritin tossut paksulla fleecellä, jota sattui kaapista löytymään sopivassa värissä.


Varret tein pitkiksi, että lämmittävät jalkoja kunnolla, ei siis ole tarkoitus käyttää varret taitettuna. Kuminauhoja en laittanut, ettei kiristä, ja kun nämä kuitenkin pysyvät jalassa haalarin alla ilmankin.


Kaavan muokkasin Ottobrenin 4/2013Crawler potkuhousukaavasta.

torstai 10. lokakuuta 2013

Ihana traktori!

Olen ihan myyty tälle Royal-tuotteen traktorijoustikselle!


Todella harvoin mikään kangas päätyy paininjalan alle heti, mutta tämä pääsi. Poika sai talveksi vähän lämpimämmän paidan. Minä kun en mitään aluspaitoja osaa lapsilla käyttää, niin kylmimmille keleille saa olla sitten paksumpaa vaatetta..


Kaava on Ottobrenin (4/2013) Lil' Darling koossa 86. Hihoihin laitoin kanttauksien sijaan resorit, ja pääntie on ilman pisarahalkiota.


Tars alkaa tekeen jotain jujuja näihin perusvaatteisiin. Josko seuraavaan laittaisi vaikka valenappilistan...

tiistai 8. lokakuuta 2013

Tähtihaalari

Muokkasin vielä hieman aiemman postauksen haalarikaavaa, ja tein toisenkin yöhaalarin, tällä kertaa Metsolan joustofroteesta. Nyt alkaa olemaan mitoitus kohdillaan.


Eteen applikoin ison tähden, etteivät raidat ala vilistämään silmissä. 

Nyt on ainakin hätäavuksi paikattu yöpukuvajetta.

tiistai 1. lokakuuta 2013

TATATATAA!

Arvonnan voittajat on arvottu viime yönä! Kiitos kaikille osallistumisesta ja tervetuloa uusille lukijoille!


Palkinnot menevät seuraaville:
1. Smirge
2. Pikku Akka
3. -Tuija-
4. Made

Ottakaahan yhteyttä minuun viikon sisällä (sannu.itte@gmail.com), niin sovitaan postituksesta.

Onnea kaikille voittajille!

maanantai 30. syyskuuta 2013

Lämmintä ylle

Yöpukutehtailut jatkuvat. Tuo pikkumies ei öisin peiton alla pysy. Kiva tietenkin olisi, että kaverilla olisi kanssa lämmin ilman, että huoneessa tarvii nostaa lämpö trooppisiin lukemiin. Lämpötilan nostoa fiksumpi ratkaisu lienee yöpuku, jossa on myös nuo jalkaterät.

Kaupassa terällisiä yöpukuja on meidän tarvitsemassa koossa niukalti, jos ollenkaan, kun pikkumiehellä on myös astetta isompi jalka. Eikä valmista kaavaakaan löytynyt, joten muokkasin sen Ottobrenin (4/2013) Lil' Darlign paidasta ja Crawler potkuhousista.


Puku on sivusaumaton. Jalkateriä pidensin (ehkä hieman liikaakin) potkupuvun kaavasta. Yläosa on paidan kaavalla, mutta korotin ihan turhaan yläosaa. Seuraavan voin tehdä vähän lyhyempänä ja kapeammilla sukkaosilla, niin iltatouhuissa ei sitten tarvitse kompastua sukkiinsa.


Kangas on Nosh Organicsin superpaksua raitajoustofroteeta. Tällä tarkenee! Mutta harmikseni kankaan reunassa raidat menivät niin vinoon, että eivät kohdistu hihan saumassa, eikä kangasta ollut yhtään enempää, että olisi voinut leikata suorasta kohdasta. Mutta haitanneeko tuo?


Tästä tuli ihan mahdottoman kiva. Joutunen pyörtämään sanani siitä, etteikö tällainen retrompi väritys sopisi meidän pikkumiehelle.


Pirpana sai yhden pitkän yömekon lisää. Kaavana tässäkin on Ottobrenin (6/2009) Mocking Bird koossa 122. Ehkäpä teen vielä yhden mekon joustofroteesta, kun nämä pitkät mekot tuntuvat olevan nyt ainoat, mitkä kelpaavat.

Muistakaa osallistua vielä arvontaan, joka päättyy tänään!

torstai 26. syyskuuta 2013

Virvon varvon - eikun arvon arvon!

Pistetäänpäs syksyn piristykseksi käyntiin pienoinen arvonta. Osallistumisaikaa on tästä päivästä tämän kuun loppuun (30.9. klo 23:59) asti.


Arvonnassa voittaja voi valita itselleen jonkun kuvan palkinnoista:
1. Tyttömäinen ompelutarvikepaketti
2. Pinnit
3. Poikamainen ompelutarvikepaketti
4. Pieni applikointimateriaalipaketti (voi sisältää muitakin, kuin kuvassa näkyviä kankaita, velouria, joustofroteeta, trikoota, collegea)

Säännöt ovat seuraavanlaiset:
Osallistumisaikaa on 30.9. klo 23.59 asti. Arpoja saa saa yhden kommentoimalla, toisen olemalla blogini lukija ja kolmannen saa, jos on aiemmin kommentoinut bogissani tässä tai viime kuussa. Laita kommenttiisi, minkä palkinnon haluat, jos voitat. Anonyymeiltä pyydän selkeästi erottuvaa nimimerkkiä.

Arvonnan päätyttyä tulos on nähtävissä täällä, joten kannattaa palata toistekin... Arvontaonnea!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Onion

Ruskeasta Metsolan joustofroteesta valmistui itselle Onionin kaavalla tunika odottamaan "parin" kilon poistumista.


Olen monesti todennut taskut tarpeellisiksi ja vihdoin muistin ja viitsin ne laittaakin omaan vaatteeseen. Kaaritaskut leikkelin summamutikassa kakkukuvun ja teekupin kanssa. Käsiaukko meni tottakai väärään kohtaan, mutta ensi kerralla otan sen vähän alemmas sitten. Ei se noinkaan haittaa, mutta ei ole oikein tasapainoisen näköinen.

Rinnan alle saumaan, ja myös taakse laitoin framilonia. Istuvuus ylhäältä parani sillä heti.

Tästä tuli mieluinen, ja ihanan lämmin tunika. (Tuima ilme johtuu tuulesta...)

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Pitkä sen olla pitää

Jos ette vielä ole huomanneet, se on syksy ja ulkona on viileämpi, ja ainakin täällä meillä, myös sisällä. Jotenkin Pirpanan yöpuvut ovat kutistuneet ja sopivatkin ovat pääasiassa lyhythihaisia, joten pikasurauttelin parit yömekot.


Kaavana molemmissa on hyväksi havaittu Ottobrenin Mocking Bird (6/2009). Koko on 122, vaikka Pirpana muuten käyttääkin pääasiassa kokoa 116. Kasvunvaraa siis on, kun ei tämä kaava muutenkaan ole mikään lyhyt, mutta menevätpä pidempään, kun ei tuo 116 koko enää  muutoin kauaa ole käytössä.


Kankaiksi valikoituivat Ikasyriltä aikoja sitten ostetut Moonkidsin päärynät ja Kalastavat karhut. Tuo päärynä on ohutta ribbitrikoota, joka materiaalina oli mielestäni vallan täydellinen tähän tarkoitukseen. Nuo Kalastavat karhut ovat olleet tuolla laatikossa jo pidempään murheena. Rakastuin silloin joskus tuohon kuosiin, mutta en heti raaskinut leikata ja sitten koko kangas alkoi tökkimään. Koitin kaupatakin tuota pois, mutta eipä kukaan halunnut ostaa. Nyt se sitten päätyi yöpuvuksi. Laitoin luonnonvalkoiset resorit ja helmaan luonnonvalkoisen koristetikin. Jotenkin raikastui tuo kangas, ja nyt minua melkeinpä harmittaa, että tuhlasin tämän yöpukuun! Mutta meneepä tuo käytössä pitkään, ja tänäänkin oli puoleen päivään asti tytöllä päällä.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Villejä viikinkejä...

Ja päässä soi Villejä lupiineja. Onhan sekin tietenkin vaihtelua Rin Tin Tinille ja sille toiselle Leevi and the leavingsin kappaleelle, jossa mainitaan venäläinen puudeli.

On näille kappaleille syykin. Nimitäin Villi Viikinki paitakaava (Ottobre Design 6/2010) ja Viljamin puodin puudelitrikoo.


Aika harvoin mikään kangas minulla pääsee työn alle heti saavuttuaan, mutta nyt pääsi. Poika tykästyi tähän Royal-tuotteen traktoritrikooseen, ja intoutui näyttelemään traktorin kuvia, joten mitäpä tätä marinoimaan, paidaksi vaan.


Kaava on siis tuo Villi Viikinki, ja koko 86. Iso tuli! 


Ompeluryhmässämme on perjantaisin leikkimeilinen ompeluhaaste, joka hakee inspiraationsa eräästä tv-sarjasta. Osallistuin haasteeseen ensimmäistä kertaa. Meille valittiin pienet kolmen hengen tiimit, joista piti löytää yhdistävä tekijä. Meidän tiimillä se oli vuonna 2010 syntyneet lapset. Tuo yhdistävä tekijä piti näkyö ompeluksessa. Kankaat tarjosi ihana Viljamin puoti.


Minä ompelin tuosta saamastani puudelitrikoosta paidan tuolle 2010 syntyneelle vuoden 2010 kaavalla. Koko oli 98, ja iso tuli! Miten minä muistelin tämän kaavan naftiksi. Ja kangaskin on väärin päin!


Tässä samainen paita kokoa 116 käyttävän Pirpanan päällä... Hyvin sopii!



Kaavaa muokasin niin, että levensin hihaa pussimaiseksi, ja leikkasin hihansuun niin, että se on takaa pidempi, ja jää pussilleen. Aika hauska yksityiskohta, vaikka olisi voinut olla hieman massiivisempikin.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Puoli vuotta

Aika menee hurjaa vauhtia! Kaverini kaksostytöt ovat kohta puolivuotiaita. Juurihan ne syntyivät (puhumattakaan omasta esikoisestani). Kävimme kylässä, ja vein pienenä lahjana tytöille bodyt ja puolipotkarit.


Bodyt on tehty Ottobrenin (4/2012) Kisuliini-kaavalla koossa 74. Kangas on ostettu aikoja sitten Ikasyriltä. Siitä piti tulla Pirpanalle huppumekko tai -tunika, mutta kuten huomaatte, eipäs tullutkaan. 


Bodyille tuli kaveriksi joustofroteiset puolipotkarit. Ylimmäisten kangas on Hannan Kankaan ihanaa joustofroteeta. Violetilla kantatun bodyn pöksyt taas ovat Metsolan hieman tummempaa joustofroteeta. Ei riittänyt kumpikaan kangas kaksiin puolipotkareihin, ja itseasiassa tuo tummempi joustofrotee sopii paremmin tuon violetilla kantatun pariksikin. Puolipotkuhousujen kaava on Sweet Feet Ottobre Designin lehdestä 4/2011 jonkin verran kavennettuna, muokkasin kaavaa myös sivusaumattomaksi.


tiistai 10. syyskuuta 2013

Parempi myöhään...

Noshin ihanasta skootteritrikoosta piti tulla kevääksi lapsille pipot. Ei tullut, tuli syksyksi.


Kyllä nuo aika keväisen näköiset on, mutta tulivatpahan valmiiksi. Pojan pipoon tarvitsee vielä saada tupsu jostain. Saa vinkata, mistä saa isoja tupsuja. Paapiilla olisi, mutta tahtoisin isomman, tuollaisen, kuin tyttöjen pipoissa. Ne on ostettu Pim Pamilta, mutta mustat tupsut olivat loppuneet, ja nyt tupsuja saa vain valmiiksi pipoihin kiinnitettyinä.

Tokihan sen tupsun voisi itsekin tehdä, mutta kun haluan tuollaisen oikein tiiviin...

perjantai 30. elokuuta 2013

Kotiin

Poikkesin Ikeassa etsimässä itselleni uutta työtuolia. Tuolia ei löytynyt, mutta kassalle ei tarvinnut silti mennä tyhjin käsin.

Vanhat ihanat sohvatyynynpäälisemme alkavat olla tiensä päässä, vetoketjun lukkojen vetimet ovat hajonneet ja surukseni löysin niistä pari pientä reikää. Hyvä syy siis hankkia uudet. Ostin paria raitakangasta ja yhden tuollaisen täpläkuvioisen, jossa kohdistin kuvion tarkoituksella epäsymmetrisesti. Ihanan graafista, yksinkertaista ja jämäkkää.


Olen pitkään haaveillut Marimekon jäätelökuosisesta pöytäliinasta, mutta en ole koskaan raaskinut sitä ostaa. Se olisi hauska lastenkutsujen aikaan pöydässä. Ikeasta löytyi halpa korvike. Mielestäni henki on hieman saman tyylinen, mutta hinta tyystin eri luokkaa. Kelpaa minulle korvikkeeksi! Varsinkin, kun tämä on hyvin muuntautumiskykyinen kangas. Vaaleanpunaisilla asioilla tämä on hyvinkin tyttömäinen, mutta...


...kun vaihtaa kippojen väriä, tuntuu siltä, että koko liina olisi eri. Vaaleanpunaisista täplistä huolimatta tämä sopii poikamaisempaankin kattaukseen.


Pikahommina ompelin myös tiskirättejä. Meillä tiskirätit ovat jatkuvasti käytössä, ja jatkuvasti märkinä, joten niitä saa pestä usein. Siksi onkin kiva, että niitä on monta. Olen ommellut bambujoustofroteesta tiskirättejä, mutta hieman kyllä pettynyt niihin. Vaikka pesen rätit aina 60-asteessa ovat ne alkaneet haista, jopa heti pesun jälkeen. Tavallinen joustis ei siis voi olla mitenkään huonompaa. Ainakin tämä pieni koeaika on sujunut hyvin. Itseasiassa tällaisella bambua karkeammalla joustiksella irtoaa muksujen sotkut pöydästä paljon helpommin, vaikka eivät nämä ihan mikrokuituliinan tasolle ylläkään. Kauneudessa nämä kyllä voittavat mikrokuituiset sisarensa mennen tullen. (Se haju niistä räteistä lähtee muuten liottamalla rättejä siinä hygieenisemmän laatuisessa Vanishissa... Jos on muista konsteja, niin kertokaa toki!)


Osa rättien materiaaleista on Maitotytöistä syntynyttä leikkuujätettä. Rättien koko on siitä syystä vähän vaihteleva, mutta suunnilleen 15 x 15 cm, jonka olen kokenut ihan näppäräksi rätin kooksi.

Mutta kyllä tuntui pieni pisto sydämessä tänään siivoillessa. En nuorempana antanut mummoni tekemille räteille minkäänlaista arvoa, kun olivat paidanhelmaa ja kaikkea muuta kuin kaupasta ostettuja hienoja Wettexejä. Niin sitä on sitten itsekin tullut tähän pisteeseen, että askartelee rättejä kankaanjämistä ja muksujen pieniksi jääneistä housuista.

tiistai 27. elokuuta 2013

Velourhousut

Ompelin itselleni velourhousut, että kehtaa osallistua lasten jumppatunneille.


Kaava on Joka tyypin kaavakirja II:sta.  Olen kaavalla tehnyt ennekin, mutta tuli tehtyä jostais syystä vähän isot. Mutta on nää mukavat jalassa. Vyötäröllä on kuminauhakuja, samoin lahkeissa. Aluksi meinasin laittaa resorit, mutta onneksi tarkistin resorivarastot kesken leikkaamisen, ei ollut nimittäin mitään lähellekään tämän sävyistä kaapissa.

maanantai 26. elokuuta 2013

Kaaritaskuverkkareita

Verkkarit tai verkkarikangas ei taida olla mitenkään cool! Materiaali on itselläkin tökkinyt, mutta muistaakseni keväällä näin jonkun ompelemia, makeita taskullisia verkkareita. Siitä se sitten lähti.


Tein lapsille syksyn lämpimiin keleihin verkkarikankaasta kaaritaskuverkkareita. Materiaalinahan verkkarikangas on aika kätsää, kun ei ime hiekkaa ja roskia, kuten velour tai joustis, tai kastu heti, jos pyllähtää hieman kosteaan maahan. Enköhän opi pitämään tuostakin materiaalista, varsinkin, kun noista housuista tuli aika kivat! 

Laiskuuttani jätin pojan toisista housuista pois taskut. Ei olisi kannattanut, on ne aika orvon näköiset, mutta ajanevat asiansa.


Kaavana käytin taas Ottobrenin Saimia (116, 98 ja 86), jonka muunsin sivusaumalliseksi. Pojalle laitoin vyötäröllekin resoria, mutta olen tässä miettinyt, josko vaihtaisin resorin korkeammaksi ja kapeammaksi, vaikka pysyvät nämäkin jalassa. Taskut on piirretty itse lautasen ja kahvikupin kanssa.

Värit eivät tuolla ulkona toistuneet oikein hyvin, ovat täyteläisemmät oikeasti, ja tuo pojan housujen vihreä on ihanan kirkasta ruohonvihreää. Asettelukin on mitä on, kun nuo assarit olivat mukana. Mutta kuitenkin - aika herkut, vaikka itse sanonkin!