lauantai 20. joulukuuta 2014

Puikkopussi - ja ohjeet sellaisen tekemiseen.

 Tässä taannoin tein pari puikkopussia neulepuikoille. Ensimmäinen oli harjoituskappale, toinen meni ompeluryhmämme joulukalenteriin arvontapalkinnoksi. 


Samalla, kun tätä varsinaista versiota tein, kuvailin työvaiheita, joten tässä tutoriaali niille, joita arpaonni ei suosinut, sekä teille lukijani!

1. Ensimmäiseksi pitää valita sopivat kankaat pääliseen, vuoriin ja puikkotaskuja varten. Isoa taustakappaletta leikataan kaksi, samoin myös pussikappaletta. Kiinnitysnauhaa leikataan yksi. Taustakappaleet ovat minun mallissani 28 cm leveät ja 30,5 cm korkeat. Taskukappaleet taasen ovat 12 cm korkeita ja 28 cm leveitä. Nauhaa varten tarvitaan 5,6 cm leveä ja 29 cm korkea suikale (tai miten itse haluaa). Huom! Lisää kaikkiin mittoihin saumanvarat. Viivotin, rullaleikkuri, ja leikkausalusta ovat hyviä apuvälineitä. Kappaleiden kulmat kannattaa pyöristää jo tässä vaiheessa, mutta älä pyöristä taskukappaleiden yläreunoja. Toki voit myös jättää kulmat pyöristämättä.


2. Silitä taustakankaista vuoriin yksipuoleinen tukikangas. Silitä tukikangasta myös kiinnitysnauhaan vajaaseen puoleen nauhan leveydestä, itse käytin liimanauhaa kiinnitysnauhassa. Älä laita tukikangasta saumanvaroihin.


3. Ompele taskupussin kappaleet yläreunastaan toisiinsa kiinni oikeat puolet vastakkain. Silitä. Käännä kappaleet oikein päin ja tikkaa kappaleet kiinni toisiinsa yläreunasta läheltä reunaa ja toiseen kertaan hieman kauempaa. (Katso kohdasta 5, mitä tarkoitan.)

4. Ompele kiinnitysnauhakappaleesta nauha, eli ompele pitkä sivu ja toinen pää. Tämän voi tehdä toisellakin tapaa, tai käyttää valmista nauhaa, mutta minä tein näin. Kääntö sujuu helposti, kun solmii pätkän ompelulankaa renkaaksi. Kiinnitä lankaan hakaneula ja ompele lanka saumaan kiinni toista päätyä ommellessasi. Hakaneula ja langan pitempi osa jäävät syntyvän nauhan sisään. Kavenna saumanvarat ja käännä nauha oikeinpäin. Kas näin:





4. Silitä nauha ja tikkaa ympäri.



5. Aseta taskukappale taustakappaleista vuorin päälle niin, että taskun vuori ja taustakappaleen vuorin oikea puoli ovat vastakkain. Tikkaa puikoille kolot. Itse tikkasin kaikki kolot 2 cm välein, tällöin ihan reunaan jää pienet koloset virkkuukoukuille valmiissa puikkopussissa. Keskellä on 10 cm leveä pussi esim. mittaa tai pyöröpuikkoja varten. Teippasin koneeseen mittanauhateippiä helpottaakseni ompelua suoraan, mutta tässä yksi päivä löysin koneestani lisävarusteen, jolla se olisi onnistunut myös. Voit myös merkitä haihtuvalla merkkaustussilla tai merkkausliidulla apuviivat tikkauksille.


6. Aseta juuri ommellun taustan vuorin päälle pussin päälikangas niin, että kankaiden oikeat puolet ovat vastakkain. Tikkaa ympäri, mutta jätä ylös sopivan levyinen kääntöaukko. Jos et (kuten minä) muistanut pyöristää kulmia, tee se nyt. Toki saa ne kulmat jättääkin. Jätä nauha kankaiden väliin. Itse laitoin nauhan niin, että nauhan alareuna on puikkotaskun yläreunan tasalla. Kavenna saumanvarat muualta, mutta älä kääntöaukon kohdalta, näin kääntöaukko on helpompi ommella kiinni.

7. Kavenna saumanvarat, tee kulmiin aukileikkauksia, ja käännä koko systeemi oikeinpäin ja silitä. Käännä ja silitä kääntöaukon saumanvarat sisäpuolelle. Tikkaa koko komeudesta reunat läheltä reunaa, jolloin kääntöaukkokin sulkeutuu. Toki voit myös käsin piilopistoilla harsia kääntöaukon kiinni.


8. Kiinnitä kiinnitysnauhaan neppari tai laita nappi ja tee napinläpi. Myös tarranauha käy.


Valmista!

Himmeli

Himmeleissä on sitä jotakin. Olen jo pitempään haaveillut omasta himmelistä, sellaisesta todella suuresta pyramidista, josta roikkuu pieniä kuutioita. Onneksi päädyin, äitini suosituksesta, kuitenkin ostamaan tarvikepaketin Tampereen kädentaitomessuilta tähän vähän pienempään, nimittäin aikaa meni tämänkin tekemiseen, se iso ei olisi valmistunut ehkä ikinä.


On se vaan niin kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.


Yhtään en osaa sanoa, onko tämä kaiken himmelintekosääntöjen mukainen, sillä tarvikepaketissa oli ohjeet vain jo enemmän tällaisia tehneelle. Pirjo Väisäsen Olkityöt -kirjasta hain tekniikka-apua ja lähdin ostamaani ohjetta soveltamaan (ohjeessa tekojärjestys tuntui omaan järkeen oudolle). Ainakin ensimmäisten kerrosten jälkeen tuli hoksattua monta asiaa, eikä olkien läpi juuri tarvinnut pujotella enää. Tuo roikkuva kuutio syntyikin sitten jo ihan suitsait. Jos jossain olisi himmelintekokurssi, menisin tutustumaan, miten mestarit näitä tekee. Mutta kyllä tästä sellainen himmelikuume iski, että ensi kesänä meidän pellolla kasvaa olkimateriaalia.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Joulumieltä

Halusin lahjoittaa joulumieltä jollekin tuntemattomalle. Jälkikäteen harmittaa, etten ottanut useampaa lahjoituskohdetta. Mutta ensi vuonna sitten.

Tällainen setti matkaa Joulupuukeräyksen kautta jollekulle pienelle pojalle. Toivottavasti näistä on iloa, ja pääsevät käyttöön.


Ihanaista joulunalusaikaa kaikille!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Puurojuhlamekko

Esikoinen halusi olla mahdollisimman tonttuisa eskarin puurojuhlassa. Yön tunteina, kun muut nukkuvat, syntyi tällainen mekko.


Punapinkkiä joustista ja kaava-apuna Ottobrenin Pupunen, jota muokkasin reippaasti. Taskun leikkelin vapaalla kädellä lisäksi, koska muuten mekko oli jotenkin apaattinen. Eihän tuossa näy juuri muuta, kuin taskun resori, mutta kummasti sekin muutti ilmettä.

Tonttuhattu on ehkä edellisjoulun pikaompeluksia.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Paras kynä lapselle?

Olen buzzadorina mukana Stabilo EASYergonomics expert -kampanjassa, jossa sain meille kokeiluun muutamia Stabilon ergonomisia kyniä. Puuväreistä ja lyijykynistä kirjoittelinkin jo aiemmin, jutun pääset lukemaan tästä.


Stabilon ergonomiset kynät on suunniteltu yhdessä niin tutkijoiden, opettajien, lasten, kuin vanhempienkin kanssa, niin, että ne olisivat mahdollisimman ergonomiset pieneen käteen. Kynät ovat muotoiltu erikseen oikea- ja vasenkätisille.

Saimme testiin lyijy- ja värikynien lisäksi myös Stabilo EASYergo 3.15 -lyijytäytekynät sekä oikea- että vasenkätiselle. Kynän kohderyhmään kuuluvat esikoulu- ja kouluikäiset lapset, joten meillä kynää on testannut lähinnä tuo eskari-ikäinen, mutta myös pikkusisko halusi tietenkin kokeilla myös.


Kynä on tukeva, ja siinä on muotoiltu kumimainen varsiosa. Kynän kärki on paksu, 3,5mm, minkä takia teräkään ei katkea helposti. Pakkauksessa oli mukana myös terotin, jolla terää voi terottaa terävemmäksi, lyijy vaan pitää painella ensin aika pitkälti ulos.


Saimme pinkit kynät, mikä tietenkin oli tyttöjen mieleen, mutta näitä on saatavissa myös sinisenä, vihreänä ja punaoranssina. Lapset kertoivat, että kynällä on kiva kirjoittaa ja piirtää, kuulemma maailman paras kynä. Itsekin kokeilin, mutta jotenkin kynä tuntui lyhyelle omaan jättiräpylään. Lisäksi koen terän terottamisen jotenkin vaivalloiseksi, vaikka itse terottaminen onkin helppoa, ja lapset ovat vain mielissään päästessään terottamaan.


Ergonomisen kynän pitäisi vaikuttaa myös käsialaan. Tein pientä testiä tuon eskarilaisen kanssa, ja mielestäni käsiala oli siistimpää Stabilon EASYergo kynällä. Lyijykin on juuri sopivaa, jotta paperiin tulee kunnon jälki kevyelläkin otteella.

Väri- ja lyijykynät ovat olleet meillä kovasti käytössä, ja lapset tuntuvat mielellään ne valitsevankin. Ongelmaksi on muodostunut vain se, että minulla ei ole sopivaa teroitinta, tavallinen teroitin on liian pieni, eikä meikkikynille tarkoitettu isompi teroittimenikaan toimi. Harmi, ettei pakettiin ole kuulunut myös teroitinta. Pitänee ensi kauppareissulla etsiä sellainen.

#buzzador

maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulumekko

Ruskamekon kaavalla syntyi Majapuun neuloksesta jouluisa mekko.


Jätin taas pois kauluksen ja suurensin kaula-aukkoa reippaasti. Helma lyhentyi hitusen ja kaventui vähän enemmän kuin hitusen, koska kangas ei olisi muuten riittänyt. Käytössä edellinen Ruskamekkoni osoitti yhden puutteen, joka on korjattu tähän, siitä nimittäin puuttui taskut. Tähän saksin summissa hieman oudon malliset, mutta todella toimivat kaaritaskut

maanantai 1. joulukuuta 2014

Todistusaineistoa

Oi kyllä, kyllä minä olen ommellut vaikka mitä, töidenkin lisäksi.  Itselle tehtyjä vaan ei tule kuvattua, ne menevät suoraan käyttöön. Tässä muutamat käytössä jo olevat. 


Metsolan raidallisesta joustiksesta Ruska-mekon kaavalla mekko, kuinkas muutenkaan. Hihoja saatoin pidentää, ja kauluksen jätin pois. Kiva kotimekko, mutta tohtiikohan tätä ulkoiluttaa, kun tuo kaksivuotias jo sanoi amppariksi.


Peruspaita kaarevalla helmalla syntyi Ottobrenin Autumn mood -kaavalla (5/2013). Tykästyin tähänkin kaavaan.


Verson Paratiisin puutarha -neuloksesta tuli tunika, joka on ollut paljon käytössä, mutta odottaa korjausta. En vain pidä tuosta helmasta, koska se ei laskeudu kauniisti. Neulos oli tällaiseen väärä materiaalivalinta. Mutta onneksi tämä on korjattavissa leveähköllä resorilla helmassa, kunhan saan aikaiseksi. Muistaakseni kaavapohjana on Onionin 2035. Helmaa levensin ja takaa pidensin.

torstai 27. marraskuuta 2014

Näkösuojaa

Ei tässä projektissa montaa vuotta vierähtänyt... Vasta reilut kuusi vuotta ollaan tätä taloa asuttu.

Meidän kodinhoitohuoneen ikkunasta näkyy suoraan tielle, ja tieltä iltaisin suoraan meille sisälle. Eipä sillä, päättyvä tie maaseudulla, harvakseltaan liikennettä, ja kun katuvalojakaan ei ole, niin kukapa tuolla pimeällä kulkee. Mutta silti olen suunnitellut vuosikausia oveen näköestettä.


Ajattelin ensin jotain verhoa, mutta en halunnut laittaa oveen mitään tankoa, koska sitten olisi pitänyt oveen tehdä reikiä. Seuraavaksi mieleen juolahti teippaaminen washi-teipillä, netistäkin löytyi kauniita malleja, mutta miten teippi olisi kestänyt ikkunan pesua ja pikkusormia. Eikä mitään täydellistä teippiäkään löytynyt. Ja olisihan siinä ollut kamala homma. Piimälläkin olisi voinut maalata jotain poispestävää, mutta eipä se pikkukäsien takia olisi kauaa pysynyt. Niitä perinteisiä ikkunamuoveja en halunnut, enkä missään nimessä sitä jääsprayta. Eipä kauheasti jäänyt vaihtoehtoja.

Ikkunakalvo alkoi tuntua sopivalta ratkaisulta ja ulkomailta tilasinkin sitten tämän meidän kalvon. Kun sitä sitten alettiin asentaa, tuntui tuo kalvo ihan järjettömän ohuelta. Se oli kutakuinkin kuin sellofaania. Mutta hyvä siitä tuli.


Asennus oli melkoisen yksinkertaista, varsinkin, kun sen ulkoisti miehen tehtäväksi. Pesin minä sentään ikkunan viimeisen päälle ja neljään kertaan. Kalvo leikattiin sopivaan kokoon (2-3 cm ikkunaa suuremmaksi) ja taustamuovi irroitettiin teippien avulla. Kalvon ikkunaa vasten tuleva puoli kasteltiin saippuavedellä sumutinpulloa avuksi käyttäen ja asetettiin ikkunaan. Kalvo kasteltiin uudelleen saippuavedellä, ja lastalla tasoitettiin ja kiinnitettiin ikkunaan, leikattiin oikeaan kokoon (n. 2mm pienemmäksi, kuin ikkuna silikoneineen) ja kasteltiin, sekä lastailtaan vielä kunnolla kiinni. Ja siinä se.


Ainakin oravien seuraaminen hankaloitui huomattavasti.

Hei me piirretään!

Meillä piirretään ja askarrellaan ihan kamalasti. Oikeasti, aivan kamalasti! Ei tarvitse kuin selkä kääntää, niin kynät ja paperit on levitetty lattialle, ja taidehetken jälkeen tuotosten ja silppujen määrä on mahdoton.

Olikin kiva päästä mukaan Buzzadorin Stabilo EASYergonomics expert -kampanjaan testaamaan asiantuntijoiden, opettajien ja eri-ikäisten lasten kanssa suunniteltuja, ergonomisia väri- ja lyijykyniä, sekä lyijytäytekyniä, jotka sopivat pieneen käteen. Kynillä on erityinen muotoilu vasen- ja oikeakätisille. Saamani paketti sisälsi kynät sekä oikea-, että vasenkätisille. 


Ensimmäiseksi otimme testiin lyijy- ja värikynät. Vaikka tuotepakkaukset ovat erilaiset vasen- ja oikeakätisille, todennäköisesti ostaisin itse vääriä kaupasta.


Saamassani Stabilo EASYcolors värikynäpaketissa on kuusi väriä: keltainen, oranssi, punainen, vihreä, sininen ja ruskea. Oikein kivat perusvärit. Olisin kaivannut joukkoon myös mustan, mutta lapsia ei haitannut. Näistä on olemassa myös pakkaus, jossa värejä on 12. Värikynien pakkaus toimii hyvin myös kynien säilytyksessä, ja pysyy kiinni.


Kynissä on urat helpottamassa oikean otteen löytymistä. Ja onhan ne hauskan näköisetkin. Lisäksi kynän malli on kolmiomainen. Kynä on myös mukavan paksu, jolloin siitä saa hyvän otteen. 

  
Stabilo EASYgraph lyijykynät ovat yhtä tyylikkäät ja käteen sopivat. Lyijy on HB, joka sopii niin kirjoittamiseen, kuin luonnosteluunkin.


Kynissä on hauskana ja käytännöllisenä yksityiskohtana paikka nimelle kynän päässä. Kynän päähän on merkitty myös, kumpi kätiselle kynä on tarkoitettu kirjaimilla ja värikoodilla; kuvassa on oikeakätisten kynät, vasenkätisten kynissä pää on keltainen.


Niin väri-, kuin lyijykynissäkin väriaines on sopivan pehmeää, ja niillä on helppo piirtää ja kirjoittaa, kun väriä tarttuu paperiin helposti. Terä ( väriainepötkö) on paksuhko, joten oletan, että se ei katkea helposti.



Meillä testaukseen osallistuivat kaikki kolme lasta (ja toki minäkin). Nuorimmaisella on vielä tuo kynän pito vähän hakusessa. Tytöt ovat selkeästi oikeakätisiä, mutta poika käyttää usein vasenta kättä.


Itsekin testasin kyniä, ja kyllä nämä ovat omaankin käteen sopivampia, kuin ne perinteiset puukynät. Kokeilin myös oikeakätisenä vasenkätisten kyniä, mutta ainakin pikkukokeilulla ne tuntuivat sopivan sormiini kutakuinkin yhtä hyvin. Ehkä eron huomaa, kun kirjoittaa puolituntia yhteenmittaan.

Kaikenkaikkiaan erittäin laadukkaan tuntuiset kynät. En näe mitään syytä, miksi en ostaisi näitä lyijykyniä ensi vuonna koulunsa aloittavalle esikoiselleni, tai muillekaan lapsistani. Mieltä ilahdutti myös se, että näissä käytetty puu tulee vastuullisesti viljellystä metsästä.

#buzzador



keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Runoratsut

Koitetaas laittaa blogi ajantasalle tekemisten suhteen. Vaikka täällä on ollut hiljaista, niin ompeluhuoneessa ei. Vaatetta on syntynyt omaan perheeseen ja muillekin.

Ihastuin Selian Runoratsun hempeänvaaleanpunaiseen väriin, samoin tytöt.


Isommalle leikkasin tunikan Ottobrenin Pupunen-kaavaa (4/2012) pohjana käyttäen. Kaava on paita, joten vain pidensin ja levensin helmaa ja sitten olin harmissani, että miten saan kankaan riittämään pikkusiskollekin. Leggarit on tehty Noshin farkkucollegesta Ottobrenin Ropina-kaavalla (6/2012). Tuo farkkucollege ei ole paras mahdollinen materiaali leggareihin, joustaa kuitenkin aika vähän, ja tyttö tykkää vähän joustavemmista ja väljemmistä vaatteista. Tai ainakin juuri tuona aamuna näistä ei hittiä tullut.


Aikani kangasta pyöriteltyäni ja kaavoja soviteltuani, sain vielä pikkusiskollekin paidan. Käytin kaavana Ottobrenin Autumn forest (4/2014) -paitakaavaa, jota muokkasin hihoista alaspäin leveneviksi, jotta sain pussihihat. Helmaa olisin pidentänyt, jos kangasta olisi riittänyt. Pikkusisko on reilun metrin mittainen, paita on kokoa 110. 

Kovasti muuten häiritsee, että ko. lehdellä on kaksi paitakaavaa samalla nimellä, toinen on hoikan lapsen paitakaava lehdessä  4/2012. Tuo hoikan lapsen kaava onkin yksi lemppareistani. Mutta tässä tulee menemään vielä valmiiksi piirretyt kaavat sekaisin.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Lahjaompeluksia

Ompelin 2-vuotislahjaksi tuossa taannoin miehen kummipojalle tällaiset setit.



Housut on molemmissa lempparikaavallani (Ottobre Design, Saimi) tehty. Ruskeaan tein pidemmät lahjeresorit, niin mahtuu lahkeet paremmin kumisaappaisiin tai talvikenkiin. Paidan kaava on molemmissa Ottobrenin (6/2013) Mr. Bear koossa 92.


Ruskeisiin housuihin lisäsin yksityiskohdaksi pienen taksimerkin, kun sattui olemaan varastossa. Merkki on pätkä koristenauhaa.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Yököttävää

Inspiroidun aina hienoista kakuista ja tykkään väkästää itsekin erikoisempia kakkuja. Lopputulos vaan ei yleensä vastaa omia odotuksia ja kuvitelmia. Pitäisi harjoitella enemmän, mutta kun meidän perheessä olen kutakuinkin ainoa, joka on makean perään. Siksipä pitää ottaa aina tilaisuudesta vaari ja leipoa pienimmästäkin syystä.

Pidimme pienet halloween-juhlat, joihin leivoin mm. tällaisen inhottavan noitapadan epämääräisine kuplineen, lepakonsiipineen, luineen ja silmineen.


Tai kyllä lapset auttoivat noiden marsipaanipallojen pyörittämisessä...

tiistai 7. lokakuuta 2014

Merirosvoilua

Sitä on olevinaan niiiiiiiiiin kiire, ettei ehdi bloggaamaan. Juuri ja juuri ehtii välillä ompelemaan jotain omalle perheelle töiden lomassa. Nämäkin valmistuivat ehkä tuntia tai puolta ennen kun piti lähteä merirosvoteemaisille syntymäpäiville (elokuussa).


Pojalle mustien farkkujen pariksi raitapaita, johon silitin mustasta silityskalvosta leikatun merirosvon. Paidan kaava on Ottobrenin (4/2013) Fall Basic.


Vanhimmalle tytölle ompelin  pystyraitamekon, koska kangas ei riittänyt vaakaraitaisena. Kangas on jotain hieman värivirheellistä, arkistojen aarre -osastolta.


Mielestäni ihan tarpeeksi merirosvoa lastenkekkereille, kun asusteina oli vielä koukkukättä ja silmälappua. Nuorimmainen tytöistä meni ihan ostovaatteilla, sattui olemaan kaapissa teemaan sopivaa.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Torkkupeitto

Jo pidemmän aikaa sähköistymättömästä, isosta torkkupeitosta haaveilleena, pääsin lopulta asiassa toteutusasteelle. 


Kankaat ensin lattialle päällekäin tasoiteltaviksi. Tietenkin tuo toinen kangas oli sen verran rutussa säilömisestä, että homma oli otettava uusiksi, ja ladottava kankaat päällekäin niin, että tuo ruskea jäi päälle. Sitten armotonta tasoitusta, jotta reunat olivat kohdillaan ja kankaat eivät jääneet pussille. Nupituksessa onneksi lapset auttoivat.


Molemmat kankaat ovat puuvillaneulosta, reunat kanttasin nelinkerroin kääntävän kääntäjän avulla. Pitkään tuo ruskea neulos etsi kaveria, mutta sitten tuli vastaan edukkaasti tämä Folk Fox -neulos. Hieman epäilytti, että onko liian retro, mutta kyllä se tuntuu hyvin istuvan maisemaan.


Nyt minulla on sitten riittävän suuri (150 x 260 cm) torkkupeitto, jonka alle mahtuu kerralla kokonainen aikuinen tai kaikki lapsukaiset.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Traktori, traktori, traktori...

Meillä asuu pieni suuri traktorifani, joka omi heti Royal-Tuotteen mustavalkoisen traktoritrikoon sen nähtyään. Kuului vain: "Mun, mun, mun..."


Jotta poika sai paidan päälleen heti, piti tehdä teeppari, ja sen verran reilua kokoa, että menee syksyllä yöpukukäytössäkin vielä. Vaan eipä tämä koko 98 niin isolta näytäkään. Shortsit on ommeltu jo aiemmin.


Samalla kaavalla (Ottobre design 4/2013 Fall basic) pitkähihaisena sitten pari paitaa lisää. Jotenkin alkaa itsestä tuntumaan, että jokohan kohta on nähty tarpeeksi traktoreita. Poika on asiasta varmasti eri mieltä.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Seikkaillaan

Majapuun Seikkailu-joustocollegesta tuli tytöille hupparit.



Isomman huppari on Ottobrenin Autumn Forest (4/2012) -hupparikaavalla, mutta jätin vetoketjun pois, ja muokkasin hupun mieleisekseni.

Pienempi huppari on Ottobrenin Pistache Chocolate (4/2009) -kaavalla. Sen verran muokkasin, että leikkasin pituutta vähän lisää ja laitoin helmaan resorin. Kangas ei riittänyt täyspitkiin hihoihin, joten leikkasin niin pitkät, kuin kankaata tuli ja laitoin ylipitkät resorit. Hirmu kiva tuli. Hupun vuoritin mustavalkoisella tähtitrikoolla.