Elämäni toinen saippuasatsi on tehty. (Itselle muistiin, että 13.9.)
Ohjeena käytin Saara Kuhan kirjan kamomillasaippuareseptiä sellaisenaan, mutta ei tästä ihan samanlaista tullut kuin kirjan kuvassa. Saippua jäi vaaleaksi, vaikka käytin nesteenä vahvaa kamomillateetä. Geelivaihe jäi välistä, johtunee siitä, mutta eipä tuo haittaa mitään. Muuten tämä tuntuisi onnistuneen jokseenkin täydellisesti. Kamomillan tuoksukin alkaa tuntumaan saippuassa, joka aluksi tuoksui vain epämääräiselle saippuamassalle.
Kamalan kiehtovaa nämä saippuapuuhat. Voisin tehdä massan vaikka joka ilta. En tiedä, johtuuko se siitä, että kouluaikoina kemia oli yksi lempiaineistani vai siitä, että tässä hommassa saa pähkäillä ja suunnitella. Saa miettiä, että mikä meni vikaan, miten sen korjaa ja millaista unelmasaippuaa tekisi...
Mussa on se vika, että innostun asioista yleensä ihan täysiä. Se tarkoittaa sitä, että yleensä pitäisi myös saada heti kaikki materiaalit, tarvikkeet ja vermeet. Yllättävän maltillisesti olen tätä harrastusta aloittanut, vaikkakin odotan pientä tilausta Pienestä Tuoksukaupasta (muutamaa tuoksua ja väriainetta ja öljyä). Tilasin kyllä hyvin maltillisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta päivääni jätämällä merkki käynnistäsi. :)