Eli miten minä teen saippuaa...
(Tämä on vain yksi tapa, tapoja on varmaan niin monta kuin on tekijääkin.)
(Tämä on vain yksi tapa, tapoja on varmaan niin monta kuin on tekijääkin.)
1. Siivoan tiskipöydän tyhjäksi ja katson, ettei elintarvikkeita yms ole saippuamassan tai lipeän ulottuvilla. Meillä on metallinen tiskipöytä, joten se ei tarvitse suojausta, enkä suojaa muitakaan pöytätasoja, koska tiskipöytä riittää työtasokseni. Etsin tarvitsemani astiat ja työvälineet: kattila rasvojen sulattamiseen, sekoitusastia (käytän roiskesuojallista vatkauskulhoa), sauvasekoitin, lusikoita (jos värjään saippuaa), nuolija saippuamassan kaapimiseen kulhosta muottiin, muotti tai muotteja (usein käytän fetajuustopurkkeja, maito- tai mehupurkkia), kannellinen lasipurkki lipeän sekoittamiseen, digitaalinen vaaka aineiden mittaamiseen, astia lipeän mittaamista varten, lääkemittoja (jos tarvitsee mitata tuoksuaineita), suojavarusteet (kumihanskat), talouspaperia valmiiksi revittyinä paloina ja etikkaa vahinkojen varalta. Silmälasittomien on hyvä käyttää suojalaseja.
Kuvasta poiketen otan lipeän esille vasta kun sitä tarvitsen ja vien loput pois heti mitattuani tarvitsemani määrän.
Kuvasta poiketen otan lipeän esille vasta kun sitä tarvitsen ja vien loput pois heti mitattuani tarvitsemani määrän.
2. Mittaan ja punnitsen tarvitsemani aineet (sulatettavat rasvat punnitsen kattilaan, nestemäiset rasvat suoraan sekoituskulhoon). Laitan kovat rasvat sulamaan hellalle.
3. Punnitsen veden lasipurkkiin, mittan tuoksut mittakippoihin ja mahdolliset lisukkeet erilliseen astiaan, väriaineet mittaan lusikkaan. Viimeistään nyt laitan kumihanskat käsiini. Punnitsen lipeän ja kaadan sen lasipurkkiin ja suljen kannen. (Huom! Aina lipeä veteen, ei koskaan toisinpäin, se on vaarallista!) Lipeäpurkki on minulla tiskialtaassa rikkoontumisvaaran vuoksi. Annan lipeän joko liueta tai kuten yleensä, hölskyttelen purkkia liuottaakseni lipeän. Kun lipeä on liuennut, saatan lisätä väriaineen lipeään. Lipeä on liuennut, kun vesi on kirkasta, eikä lipeärakeita näy.
4. Kovat rasvat ovat sulaneet (yleensä jo aikoja sitten) ja kaadan ne huoneenlämpöisten juoksevien rasvojen joukkoon. Kulho on minulla toisessa tiskialtaassa.
5. Kaadan lipeän rasvojen joukkoon ja sekoitan sauvasekoittimella, kunnes massa saavuttaa kiisselivaiheen. Silloin seos on niin paksua, että sauvasekoitinta nostettaessa massaan jää kuvio. Sekoitettaessa sauvasekoittimella pidetään sekoitinosa koko ajan saippuamassan pinnan alla, ettei seokseen mene ilmaa.
5. Kaadan lipeän rasvojen joukkoon ja sekoitan sauvasekoittimella, kunnes massa saavuttaa kiisselivaiheen. Silloin seos on niin paksua, että sauvasekoitinta nostettaessa massaan jää kuvio. Sekoitettaessa sauvasekoittimella pidetään sekoitinosa koko ajan saippuamassan pinnan alla, ettei seokseen mene ilmaa.
6. Lisään massan joukkoon tuoksut ja mahdolliset lisukkeet (esim.terälehdet, kaurahiutaleet tai kahvinpurut, öljyyn tai veteen liuotetun väriaineen, jos väriaine ei ollut jo lipeässä). Kuvassa saippuamassaan on laitettu merisuolaa.
7. Kaadan massan muottiin. Mahdollisesti yritän koristella saippuan pintaa ja vien sen lasten ja koirien ulottumattomiin. Käärin saippuan pyyhkeeseen, jos ylikuumenemisvaaraa ei ole. Toisinaan haluan välttää geelivaiheen ja jätän saippuamuotit ilman peittoa. Käytetyt astiat, jotka ovat sotkeentuneet saippuamassaan jätän odottamaan seuraavaan päivään, tai joskus myöhempäänkin ja putsaan ne vasta, kun massa on saippuoitunut, se on helpompaa, kuin ensin pyyhkiä paperilla ylimääräiset massat roskikseen. Raakaa massaa ei saa laittaa viemäriin kovettumisen takia.
8. Kun saippua on kovettunut sopivaksi, leikkaan sen paloiksi tai jos massa on kaadettu pikkumuotteihin, irrotan palat myöhemmin ja laitan pahvilaatikkoon kypsymään käyden tutkimassa tilannetta jatkuvasti.
Jos olet kiinnostunut saippuan tekemisestä, suosittelen lämpimästi lukemaan Saara Kuhan kirjan Käsintehtyä saippuaa, jossa on kerrottu kattavasti saippuanteon saloista.
(Todettakoot tähän loppuun vielä, että tämän jutun kirjoittamisen olen aloittanut jo 28.11. Ei ole tullut tässä välissä tehtyä saippuaa.)
Jos olet kiinnostunut saippuan tekemisestä, suosittelen lämpimästi lukemaan Saara Kuhan kirjan Käsintehtyä saippuaa, jossa on kerrottu kattavasti saippuanteon saloista.
(Todettakoot tähän loppuun vielä, että tämän jutun kirjoittamisen olen aloittanut jo 28.11. Ei ole tullut tässä välissä tehtyä saippuaa.)
Saippuan tekeminen on kivaa! Pitäisiköhän itsekin kaivaa saippuantekovehkeet esille...
VastaaPoistaHyvä ja seikkaperäinen ohja. Saippuan tekeminen kyllä kiinnostaisi, mutta arkailen tuota lipeän kanssa pelaamista. Osaatko sanoa onko muovi hyvä suoja aroille pinnoille, vai meneekö lipeä siitä läpi?
VastaaPoistaRiika: Niin on, mulle tuli heti ohjetta tehdessä hinku tehdä saippuaa, mutta oli niin myöhä, etten ruvennut enää. :)
VastaaPoistaAmone: Lipeä on vaarallista, mutta niin on myös kiehuva vesi. Eli oikein käsiteltynä homma on kyllä turvallista. Muistaa vaan suojakäsineet ja suojalasit. Arat pinnat voi suojata muovilla tai sanomalehdillä. Ei lipeä ole niin syövyttävää, että se heti läpi menisi. Kerran sain roiskeita kasvoilleni ja silmälaseihin (onneksi oli silmälasit), ja kyllä kasvoihin jäi muutamaksi päiväksi pieni muistutus siitä, että sekoitettaessa saippuamassaa kannattaa pitää naama vähän kauempana. :) Lipeäveden ja saippuamassan käsittelen itse tiskialtaissa, ei ole niin tarkkaa, eikä kiirus korjaamaan mahdollisia roiskeita ja toisaalta lipeäastiat saa huuhdeltua heti. Etikka neutraloi lipeän, mikäli sitä tai raakaa saippuamassaa roiskuu iholle. Toiset vain huuhtelevat vedellä, toiset neutraloivat heti tai veden jälkeen etikalla. Ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan, todella koukuttavaa puuhaa! :)
Lisa, saippuantekoon jää koukkuun. Ensimmäisen superjännittävän satsin jälkeen toi puuha on oikein mukavaa. Saa tehdä omannäköisiä ja -tuoksuisia saippuoita, lisäksi omatekoinen on niin paljon parampaa, mulla on vähentynyt vartalovoiteiden käyttö ihan olemattomaksi omatekoisten saippuoiden myötä.
VastaaPoista