Metsola goes Villervalla - epäonninen jumpsuit

Sain joskus palasen Metsolan raidallista joustofroteeta ja siitä se sitten lähti. Siitä lähtien olen himoinnut Metsolan joustofroteita, varsinkin raidallisia ja unohtanut, miksi en pidä raidallisista kankaista. Muistin sen, kun aloin leikkaamaan ostamaani kangasta. Siksi päätinkin tehdä tällä kertaa kaiken viimeisen päälle kunnolla ja leikkasin kaikki palaset erikseen, että raidat ovat taatusti suorassa ja saan ne kohdistumaan kauniisti.

 

Ja niin minä leikkasin. Ja leikkasi myös tuo keskimmäinen, nimittäin viillon yhden kappaleen lahkeeseen. Harmitti, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että lahje lyhenee vain puoli senttiä, ei hätää.

 

Ja sitten ompelemaan. Aloin kiinnittämään hihoja ja huomasin, että takakappaleissa hihan raglansauma on keskellä, siis keskitakasauman kohdalla, voi harmi! Ja niin kun olin tämän kankaan ostoa suunnitellut ja niinkuin leikkasin niin tarkasti ja huolella. Leikatessa olin leikannut kaavat poikki, jotta saisin vartalo-osaan lisää korkeutta, siinä oli sitten kaavan yläosa kiepsahtanut väärin päin. Sen siitä saa, kun leikkoo kaksivuotiaan kanssa ja koittaa vahtia, ettei se leikkaa enempää mun kangasta (tai itseään), vaan saamiaan silppuja t,ai pistä itseään neulalla.

 

Alkoi ankara pohdinta, että mitäs nyt. Kangasta jäi kyllä riittävästi uusiin takakappaleisiin, mutta sitten nämä väärin leikatut menisivät haaskiin, eikä se tulisi kuuloonkaan. Tämä kun oli niin ajatuksella ostettu kangas ja todella ihanan tuntuinen. Keksinpä sitten laittaa takakappaleet poikki ja vaihtaa alaosat ja yläosat keskenään. Ideani oli nerokas, kunnes tajusin, että raidathan eivät tulisi enää samoiksi, ellen lyhentäisi kappaleita ja samahan olisi tehtävä myös etukappaleille. Lyhentämistä en edes harkinnut, joten ei muuta kuin ompelemaan taas ja tekemään haalariin yksi leveä raita.

 

Kaiken lopuksi tuo haalari on...

 

 

...iso ja leveähkö.

 

Hupun vuoritin mustalla astronauttijerseyllä pussiin, se onnistui täydellisesti, harmi, ettei näy näissä kuvissa. Hupun malli on lisäksi loistava, juuri hyvä.

 

Kaava on Ottobrenin lehdestä 4/2012. Tein koon 98, mutta 104 pituudella (hihat ovat pituudeltaan 98 muistaakseni). Tuo Pikkusisko käyttää kokoa 92 ja 98 vielä, mutta halusin varmistaa, että menee vielä talvella. Noh, tämä menee vasta talvella, ellen korjaile. Resorit ovat pienemmät kuin kaavassa, mutta saisivat olla entistäkin kapeammat, sekin auttaisi hihoja pysymään ylhäällä.

 

Jotenkin tästä tuli Villervallamainen...

 

Pirpanalle en sitten teekään tällä kaavalla...

 

Oletteko huomanneet, että Ikasyr hakee bloggaajaa? Arvatkaa, aionko hakea.