Koekeittiössä

Ennen joulua kokeilin tehdä myös ulkoroihuja vanhoista kynttilänjämistä. Unohtui vaan taas blogata tuotokset...

Hankkiessani lipeää, hankin erinäisiä kynttilätarvikkeitakin, mm. ulkoroihuihin sopivaa sydänlankaa. Ajattelin tehdä roihuja vanhoista kynttilänpätkistä, joita olen keräillyt pitkin talvia. Aikaisempina vuosina äitini tai veljeni vaimo on tehnyt jämistä ihan sisäkynttilöitä, mutta tänä vuonna kukaan ei ollut valamassa. Ajattelin, että tuollaiset vanhat kynttilät toimisivat paremmin roihuissa, kun ei tarvitse niin välittää kaikista roskista, joita kynttilämassassa väkisinkin on.

Muoteiksi kaivoin meidän ihan omasta metallinkeräysastiasta vanhat ananas- ja tonnikalapurkit. Etiketeistä jääneet liimaroiskeet lähtivät raaputtamalla pinnoista. Nämähän olivatkin ihan nättejä purkkeja. Vahasin sydänlangan parafiinilla ja liimasin peltipurkkien pohjaan kiinni. Ohjeessa suositellaan silikonia, minä lätkin kuumaliimalla.

 Kynttilänjämät sulatin mummoni peruja olevassa ikivanhassa emalikattilassa vesihauteessa. Massaan lisäsin vähän parafiinivahaa, jotta kynttilät palaisivat hyvin myös pakkasessa ilman, että reunoille jää kamalasti palamatonta ainesta.

Sitten vaan sula massa metallipurkkeihin ja jäähtymistä odottamaan...

Ja tässä meillä on valmiita ulkoroihuja! Ei yhtään pöllömpiä!

Koepoltin yhden, josta irtosi valettaessa sydänlanka. Noh, sehän irtosi sitten myös poltettaessa, mutta sen mitä tuo paloi, se paloi hyvin, reunoille ei jäänyt palamatonta ja sulamatonta massaa. Nyt tarttis koepolttaa näitä lisää, sillä jemmoissa on uusi läjä uusiokäyttöä odottavia ananaspurkkeja. Ensin on vaan varmistuttava siitä, että se kuumaliima pitää sydänlangat pohjassa poltettaessakin.

EDIT: Tein uuden polttokokeilun ja nämä paloivat hienosti monta tuntia. Ei tarvitse enää tähän taloon ostaa roihuja, ellei materiaali lopu kesken...