Jotenkin aina unohdan pääsiäisen. Rairuohon kasvattamiseen herään vasta, kun se on jo liian myöhäistä mistään pääsiäisaskarteluista tai -koristeluista puhumattakaan. Tänä vuonna ollaan sitten oltukin hyvissä ajoin (ohrankin saa kohta heittää roskiin ja aloittaa uuden kasvattamisen).
Pirpanan kanssa askartelimme pääsiäistipuja. Äidin kunnianhimo iski taas päällensä ja varmistin, että lapsi liimaa sulat oikein päin. Levittelin siis liimaa ja Pirpana liimasi. Jalat laitoin paikoilleen, eihän tuo lapsukainen niitä olisi millään saanut, kun minullakin tuotti vaikeuksia. Livenä nämä ovat vieläkin sympaattisempia kaikkine epätäydellisyyksineen, (omasta mielestä paremmat, kuin ne kaupan ilmeettömät ja pörröiset)...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta päivääni jätämällä merkki käynnistäsi. :)