Piina, piinampi, piinoin

Nämä hopeaketjut ovat valmistuneet jo aikoja sitten, mutta jääneet bloggaamatta. Korjataan vääryys nyt.

Ketjun malli on nimeltään piina. Jep, piina, eikä suotta. Siitä huolimatta tämä on yksi lempimalleistani tehdä, mutta myös ulkonäöllisesti. Alku oli hankalaa, mutta kun mallin tajuaa, tätä on todella nopea tehdä. Olisikohan tämä itse asiassa ollut toinen kutjumalli, jonka opettelin.

Rannekoru on tehty 1mm vahvuisesta hopealangasta. Luulin, että pidän juuri tällaisesta massiivisemmasta ketjusta, vaikkei tämäkään vielä mitenkään vahva ole, kunnes kokeilin ohuempaa lankaa...

Ylimmäinen ketju on juuri tuo 1mm vahvasta hopealangasta väännetty rannekoru, keskellä oleva kaulaketju on tehty 0,8 mm vahvuisesta hopealangasta, alin ketju, ehdoton suosikkini, on 0,6 mm vahvuisesta hopealangasta.



Tuo ohuin piina on kaulaketjumittainen ja kuvassa vertailukohtana on tavallinen, lasipäinen nuppineula. Tuo ketju on luonnossa niin kaunis, suloinen ja siro, ehdottomasti näistä kaikista paras. Tekisin lisääkin, jos joku sahaisi minulle lenkit valmiiksi. Veivin löytäminen oli hankalaa, mutta onneksi löytyi sopivan kokoinen sukkapuikko, jolle lanka kieputettiin porakoneen avulla. Ohuen hopealankaspiraalin sahaaminen oli haastavaa ja hidasta ja lenkkejä tarvittiin todella paljon. Mutta toki, lopputulos on niin palkitseva!