lauantai 14. marraskuuta 2009

Kehruukurssilla

Olin eilen ja tänään kehruukurssilla. Todella tunnelmallinen ympäristö, kauniit, vanhat rakennukset ja mukava kurssiporukka. Ja ennenkaikkea, aivan ihana kurssi.

Esittelin jo aiemmin teille rukkini. Tämä aarteeni oli kyllä mukana, mutta koska mielestäni rukin pyörä vähän vippasi, niin hain vielä eilen aamulla toisen aarteeni vanhemmiltani ja sillä sitten kehräsin lankaa. Eikö olekin söpö? Toista rukkia en edes koittanut, tämä rukki tuntui toimivan sen verran hyvin, mutta aion katsoa kyllä, millainen kaveri tuo toinekin on.


Kehräsin ihan pesemätöntä suomenlampaan villaa, mustaa ja ruskeaa. Lopputulos on tässä. Ihka ensimmäinen itse kehrätty lankani! Olen niin ylpeä, vaikka tuohan on oikeasti aivan kamalaa: ylikierteisyyttä, alikierteisyyttä, möykkyjä, ohuita kohtia jne. Mutta ei kai ihan kamalaa ensimmäiseksi työksi? (Ylimmässä ja keskimmäisessä kuvassa värit ovat lähimpänä todellisuutta.)


Ja voi, kyllä on ihana harrastus. Todella rentouttavaa, terapeuttista ja koukuttavaa puuhaa (kunnes rukin kanssa tulee erimielisyyttä). Aion jatkaa!

6 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää. Aivan samanlaiselta näyttävä rukki löytyy meiltäkin :)
    Tosin en ole koskana käyttänyt sitä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Katja! Tää on kyl söpö rukki, tuo toinen rukkini onkin kikkalainen, joskin vähän korjattu jonkun muun rukin osilla. Tästä en sitten tiedäkään, että mistä on. On paljon sirompi ja vie vähemmän tilaakin. Vaatii tosin vähän napakan poljennan, ei onnistu hitaasti kehrääminen. Kokeilepas omaasi, ihanaa puuhaa!

    VastaaPoista
  3. Voi apua, heti kun jostain löytyy kuva rukista ja langoista, mä olen mukana :) Ensimmäistä kertaa eksyin blogiisi ja samantien ilmoittaudun lukijaksi. Mulla on kehruun opettelu listalla tulossa ihan pian, raakavillaa olen karstannut jo ison säkillisen valmiiksi odottamaan, että uskaltaisin alkaa perehtymään vähän tarkemmin perintörukin saloihin!

    VastaaPoista
  4. Mari: Tervetuloa seuraan! Kehrääminen on noin niinkuin periaatteessa helppoa, mutta sitten käytännössä ei kuitenkaan. En tiedä, opinko koskaan kehräämään oikein hyvin, tasaista, kaunista ja ohutta lankaa. Haaveilla saa! Mutta tarkoitus onkin säilyttää edes jotain vanhaa tietoa. Ei muuta kuin härkää sarvista ja perintörukki kokeiluun!

    VastaaPoista
  5. Minäkin haaveilen oppivani vielä kehräämään...mutta ensin pitäisi saada jostain se rukki;)
    Ihanan näköistä lankaa olet kyllä saanut aikaiseksi!

    VastaaPoista
  6. Kiitos Iinu! En voi kuin suositella kehräämisen opettelua. Todella mielenkiintoista ja rukin hyrinä on rauhoittavaa. Nyt vaan kyselemään kaikkien tuttujen ullakoiden aarteista ja kiertelemään kirppareita, jos ei sitten ihan uuteen halua panostaa. Sain kokeilla uuttakin rukkia ja voi miten eri maailmasta se oli, upea kerrassaan (mut tottakai siltä puuttui se sielu ja luonne)...

    VastaaPoista

Ilahduta päivääni jätämällä merkki käynnistäsi. :)