Henkselipandoja ja napapingviinejä

Rakastuin Viljamin puodin pandoihin totaalisesti. Ne ovat ihania niin kankaana kuin nappeinakin. Tilasin itselleni taannoin nappeja, jotka saatuani sain loistavan idean, ja laitoin heille kyselyä, ja sainkin tällaisia "erikoisnappeja" toisen tilaukseni mukana (napin reiät eivät siis ole auki, vaan niihin on jäänyt tuota puuta kiinni). Nämä ovat juuri täydellisiä tarkoituksiini! Ohuesta magneettilevystä, jonka olen ottanut joskus vuosia sitten talteen jääkaapin oveen kiinnitettävästä muistilehtiöstä, leikkasin paloja, jotka liimasin nappien taakse. Tadaa, magneetteja! Nyt voin ihailla näitä joka päivä!

Pandoille piirsin henkselit permanent tussilla, koska nuo kiinni olevat puupalat alkoivat näyttää napeilta. Eikö olekin ihania? Tuon ensimmäisen pandan napit väritin, mutta totesin, että ovat paremmat ilman väritystä. Laittaisiko tuon yksilön nappeihin hieman kynsilakkaa, että ne erottuisivat nyt paremmin?

Tilasin kankaiden yönä Viljamilta sirkuspingviini- ja  pesukarhunappeja ja ilokseni sain niitäkin muutaman "erikoisversioina". Pingviineistä tuunasin napapingviinejä. Pingviinin napaan on siis jäänyt pala puuta, jonka väritin mustaksi, siivessä on myös samanlainen, mutta kun takana on musta magneetti, ei tuota huomaa käytössä ollenkaan, jos ei läheltä katso. Pesukarhuissakin on napinlävissä pienet puupalat osittain kiinni, niille en tehnyt mitään, hyvin huomaamattomat kun ovat. 

Ykköslaatuisia nappeja on Viljamin puodin verkkokaupassa vielä, mutta jos pandoja mielit, niin ole supernopea, niitä ei paljon näyttänyt olevan enää jäljellä!

Ihan kuin kaupasta ostettu...

Onko se kehu, kun sanotaan, että joku itse tehty on kuin kaupasta ostettu? Viime aikoina  kun olen palautellut kauppaan kalliita merkkivaatteita, koska ne on ommeltu miten sattuu, kaulanaukko törröttää olkapäältä ilmassa tai saumassa on viiden sentin mittainen reikä...

Tiedän, sanoja tarkoitti kyllä tässä tapauksessa hyvää. 

Tästä puvusta tuli nimittäin täydellinen.

Tuosta sammakkokankaasta olin jo kerran luopumassa, mutta kun ei silloin kelvannut kelleen muulle, niin leikkelin yöpuvuksi. (Kuvassa toinen hiha näyttää vaaleammalle, saman väriset kaikki osat kyllä on.) Kanttauksiinkin olen enemmän kuin tyytyväinen, kuten ehkä arvaatte, ostin minäkin kantinkääntäjän. Se vaan on niin hauska vempele, että kanttaaminen on nykyisin kivaa, etsin jopa lehdistä malleja, joissa voisi kantanta mahdollisimman paljon.

Jos nyt jotain pitää mainita, ettei liian ylpeäksi luulla, niin kokomerkin kyllä unohdin kiinnittää, taas! Kertokaa nyt ihmeessä miten sen muistaisi laittaa kiinni?

Kaava on Ottobrenin (1/2011) New Star, mutta lyhennetyillä hihoilla (koko 86). Muistaakseni myös pidensin kaavaa hieman. Nyt ei tule öisin liian lämmin pojalle.

Collegehousuja

Pojan vaatekaapissa on jotenkin kutakuinkin vain velourisia housuja, joista suurin osa on jäämässä pieniksi kohta. Pikkumies ei kävele vielä, joten nuo velouriset, joustofroteisista puhumattakaan, ovat todella epäkäytännölliset tuolla pihalla. Pikahurauttelin siis kasan erilaisia housuja.

Me&I:n haaremeista piirsin kaavan, jota kokeilin mustalla tavallisella collegella. Taskun leikkelin summassa ja kiinnitin turhan alas, mutta kiinnitettyäni sen muutenkin neljä kertaa, en pura enää. Ilman taskua nämä olisivat aika tylsät. Koko on 74/80.

Ottobrenin Saimeista olen pienentänyt jo tuota keskimmäistä lasta varten kaavan kokoon 86. Takaa korotin vyötäröä. Ovat nämä vaan huiput myös tällä kolmannella tässä(kin) koossa. Kangas on Royal-Tuotteen turkoosia joustocollegea. (Väri on kuvassa liian vaalea.)

Ja sitten Saimit polvihousuversiona. Ehkä hieman voisi lyhentää vielä, mutta mielestäni nuo saavat tulla reilusti polven alle, jotta voi könytä maassa ilman, että polvet ovat auki.

Ottobrenin (4/2011) City mouse -kaavalla tein tummansinisestä collegesta perushousut ilman mitään kikkailuja. Koko on 86 näissäkin. Nämä ovat leveää mallia, mikä ei muuten haittaisikaan, mutta vyötäröllä kun on napakka kuminauha ja resori, jotka ovat ohjettä lyhyemmät, niin tuo yläosa housuista pussittaa. Mutta ehkei se tuolla pihalla haittaa. Jotenkin näistä tulee mieleen ne verkkahousuverkkahousut, joita pitäisi kanssa ehtiä tehtailemaan koko katraalle.

Ja mitkä ovat suosikkini? No tietenkin ne Saimit!

Ahkerointia...

Syy siihen, että ompelen nykyisin muka vähän on siinä, että ompelen nykyisin ihan hirmuisesti. Viime kuun Maitotytötkin on jääneet näyttämättä teille kaikessa ompelukiireessä.

Tällaisia tuli viime kuussa tehtyä (yhteensä kaikkineen 20 kappaletta). Riemukukat on myyty jo loppuunkin yhtä XS kokoista lukuunottamatta, ralliraitapaitoja saa vielä useammassa koossa. Jos haluat itsellesi yhden, niin kipinkapin kauppaan ostamaan.

Kerrossängyn tuunaus

Ostin tyttöjen nukkekotiin nukkekotikirppikseltä vanhan Lundbyn kerrossängyn. Ajattelin, että maalaan sen, kun se tulee kotiin, ja siinä se, hieno kerrossänky kauppahintoja halvemmalla. Juu, ei mennyt niin.

Kun kerrossänky tuli kotiin, tiputin sen vahingossa maahan kutakuinkin heti, ja sänky meni päreiksi, näytti olleen liimattu kertaalleen jo kasaan. Yksi jalka oli jo ennestään ollut poikki, joten en alkanut enää liimaamaan sitä. Harmitti vietävästi. Onneksi ulkoillessa löytyi kohtalaisen siistikuntoinen raketin tikku, josta sahasin (kultasepänsahalla, kun sattui olemaan lähellä, hopeaa en olekaan aikoihin sahannut) uudet jalat.

Huomatkaa liiman määrä...

Vähän keno siitä tuli, mutta kelpaa. Ei lapset valita, jos ei ole millilleen. Tarkasti koitin mitata kyllä, mutta ei olleet nuo ehjänä säilyneet osatkaan ihan tismalleen, joten antaa olla.

Vähän valkoista maalia kaappien kätköistä, ja uusi kerrossänky on valmis lasten leikkeihin. Toivotavasti pysyy kasassa. Jalat ovat ainakin hieman alkuperäisiä tukevammat.

Nyt tarvitsisi tehdä peitot ja tyynyt sänkyihin vielä, silä revin alkuperäiset likaantuneet ja nuhjaiset irti. Mietin, miten lundby-koossa onnistuu tehdä tilkkupeitto, pelkästäänkö käsin ompelemalla? Minäkö laiska?

Kukkapupuja

Tilasin Paapiilta taannoin, silloin, kun näitä vielä sai, pienet palat pinkkiä ja vihreää kukkapupua. Pinkeistä tein nyt lahjoiksi pienille tytöille neuvolakorttikansiot.

Visiona oli, että laitan näihin pitsiä ja jotain muuta koristenauhaa, mutta sitten tulin katumapäälle ja päätin antaa pupujen näkyä, koska olisivat peittyneet ehkä liikaa nauhojen alle näinkin pienessä jutussa. Taakse muistin lisätä tuollaiset handmade-merkit.

Toinen neuvolakorttikotelo on pilkullinen sisältä...

... ja toinen yksivärinen.

On nämä aika söpöt! Mutta olisiko siltikin pitänyt lisätä sitä pitsiä?