Sarjassa

Kerkesinpä tässä ommella omillekin lapsille jotain. Tai lapselle, koska poika kipeimmin tarvitsi uutta vaatetta. Kangasvarastosta kaivoin vähän värien mukaan kankaita minimoidakseni lankojenvaihdot. Syntyi paitaa, yöpukua, housuja.

Poika halusi sovittaa muutamaa itse valitsemaansa kokonaisuutta...

Tähtikangas haalistui jo esipesussa, yöpukukäytössä menee silti mukavasti.

Edellisen kuvan housujen kanssa sopii myös tämä paita. 

Minä ajattelin helikopteripaidan yöpaidaksi, poika meinaa, että se on päiväpaita. Pitkään hillottu kangas riitti juuri ja juuri. Eurokankaan merirosvotrikoo sentäs on molempien mielestä yöppärikuosi.

Noshin kameratrikoosta päiväpaita, vaikka onkin esittelyssä yöhousujen kanssa.

Tässä kasat, joista puuttuu tähtiyöpuku. Vasemmalla paidat, oikealla housut. Kaikissa housuissa kaavana Ottobrenin Saimi pidennettynä ( 1/2009), paidat on kaikki Ottobre Designin Rascal-kaavalla (4/2013).

Sellaista ja tällaista ja vielä yksi tollainen

Viikkoja sitten urakoitsin lapsukaisille jos vaikka mitä. 

Juniori sai collegeshortsit aivan tavallisesta collegesta. Sopivat oivasti Aarrekidin teepparin kanssa.

Pitkästä aikaa ajattelin kokeilla myös pikkareiden tekoa. Malli on nätti, mutta jouduin tekemään Ottobrenin valmiiseen kaavaan hirmuisasti muutoksia. Enkä ymmärrä miksi tuo haarakappale pitää olla toteutettu niin, että etureuna tikataan etukappaleeseen suoraan, eli sauma ei jää piiloon. Seuraavia varten fiksaan kaavaa lisää, niin hyvä tulee. Hirmu kätevä tapa tuhota pikkutilkkuja ja megalomaanisia joustokanttivarastoja.

Juniori sai myös kasan yöpukuja. Ostin Viljamin Puodin pandoja kakkoslaatuisena, kankaassa on siellä täällä valkoisia pisteitä, mutta hyvin menee yöpuvussa. Kaapissa sattui olemaan myös juuri täydellisesti saman väristä ikiaikaista raitatrikoota, josta settiin tuli housut.

Sarjakuvakankaan hankin aikoinaan juurikin yöpukua varten. Settiä täydentää tähtitrikoiset pöksyt tai sitten voi käyttää seuraavan kuvan mustia housuja tai ihan mitä vaan. En ymmärrä, miksi teen yöpuvut settinä, kun ne päätyvät lasten päälle aniharvoin niin, aina joku osa on pesussa, tai lapset valitsevat itse mieleisensä yhdistelmät tai mies valitsee, mitä ensimmäisenä vastaan tulee. Eikä se vielä keneltäkään ole unia vienyt.

Tämä setti onkin sitten vähän huono setti, kun ei sopivan väristä trikoota löytynyt, tai turkoosia olisi ollut, mutten raaskinut hassata sitä housuihin, koska se turkoosi odottaa sitä päivää, että muuttuisi joksikin vaatteeksi minulle itselleni. Katsotaan, tuleeko siitä minulle joskus vielä jotain, vai leikkaanko sen kolmen vuoden päästä lapsille yöhousuiksi.

Miten teillä muilla, onko yöpuvut setteinä?

Huh hellettä

Vaikka meillä on talossa ilmastointi, niin yläkerran makuuhuoneissa on silti turhan lämmin kesällä. Poika tarvitsi viileämpiä yöpukuja, kun tuntuu, että vaippasiltaan nukkuessa voi ehkä kuitenkin tulla viileä.

Hihattomat paidat on tehty Ottobrenin (6/2013) Tommy-kaavalla koossa 92, ja kuten alla olevasta kuvasta huomaa, niin on sitten timmi malli. Housut ovat myös Ottobrenin kaavalla koossa 92, malli on Sporty pocket reippaasti muokattuna ja lehti 3/2013. Housut tein tuollaisesta minulle jostain syystä kulkeutuneesta iloisen kakkoslaatuisesta trikoosta, joka raidoittuu, mutta onneksi tasoittuu pesujen myötä. Ja mitäpä sillä niin väliä on yöpuvussa.

Kivan kesäiset setit näistä tuli, ja poika tykkää! Hieman kavennettuna voisin tuolla shortsikaavalla tehdä päiväkäyttöönkin shortseja collegesta.

Yöksi!

Meillä olisi sellainen pieni ongelma, että tytöt, varsinkin vanhin, kulkevat päivisin yövaatteissa ja yöksi laitetaan päivävaatteet, jos siis ollaan päivä kotona. Tämä johtuu kuulemma siitä, että lemppariyömekot ovat jatkuvasti pesussa, eikä muut yövaatteet ole tarpeeksi lämpimiä.

Siispä pikapikaa muutama yömekko lisää.

Perhosmekko on ohutta ribbitrikoota. Mintut resorit on arkistojen aarteita, mutta juuri tismalleen oikean väristä. Ihana väri kaiken pinkin keskellä.

Musta tähtitrikookin on odotellut vuosia yöpuvuksi pääsyä. Tästä tuli aika rock. Ajattelin laittaa violetit resorit, mutta tyttö halusi pinkit.

Olen vähän tykästynyt tehostevärisiin koristetikkauksiin. Kaikissa näissä yöpuvuissa on resorin värinen valepeitetikki helmassa.

Ja viimeisenä oma suosikkini. Tämä leveäraitainen joustofrotee oli ensin ihana, muttei sitten käynytkään ajattelemaani, ja jäi pyörimään laatikkoon. Päätin sitten tuhlata tämän yöpukuun, kun ei puhutellut muutoin. Hihat leikkasin liian lyhyiksi, että kangasta jäi fiksu pala jäljelle. Siksi laitoin ylipitkät resorit, joista tulikin ihan piste i:n päälle. Kuva ei anna tälle oikeutta ollenkaan, tästä nimittäin tuli todella, todella kiva.

Kaava on kaikissa vanha tuttu Ottobrenin (6/2009) Mocking Bird koossa 122. Resorit leikkasin ihan oman mielen mukaan, joten niistä tuli vähän normaalia pidemmät, joten nämä menevät kepeästi vielä koossa 128 ja varmaan vielä senkin jälkeen. 

Aikoja sitten...

Kröhöm... Olisiko aika esitellä joululahjaompelukset?

Kaverin kaksostytöt saivat yöpuvut Selian Aurorasta. Kivan pirteä tuli tuosta, jossa on keltaiset resorit ja kantit ja vetoketju, mutta ehkä silti tykkään tuosta valkoisella tehostetusta enemmän. Kaavana oli jo kertaalleen kokeiltu Suuren käsityölehden retropotkarikaava (1/2008).

Miehen sisko sai Aurorasta tuubihuivin, jota somistin kapealla puuvillapitsillä.

Ihan on kuulkaa summamutikassa leikelty...

Miehen siskolle tuli myös samasta kankaasta tiskirätti, kun on järjestyksen naisia. Olisi ehkä pitänyt tehdä tuolle joku etiketti, mutta ehtihän nuo käyttöohjeet suullisestikin kertomaan.

Muuta omatekoista ei tänä jouluna sujahtanutkaan paketteihin, jos ei muutamia mehiläisvahakynttilöitä lasketa. Jos vaikka sitten ensi jouluna?

Retropotkarit

Ompelin eräälle pienelle miehenalulle retropotkarit syntymäpäivälahjaksi.

Ostin kankaan aikoinaan meidän miehenalulle, mutta sitten tämä alkoikin näyttää liian tyttömäiselle, liian retrolle, liian vihreälle ja liian sydämelliselle. Synttärisankari on huomattavasti retromaisempi kaveri. Mutta voih, nyt haluan meillekin samanlaisen yöpuvun. Onneksi tätä(kin) on ostettu varastoon reilusti.

Kaava on Suuresta Käsityölehdestä 1/2008 kokoa 80 ihan hiukan pidennettynä varmuuden vuoksi. Oli juuri sopiva.  Kanttaus ja hihansuiden resorit ovat tummanruskeita.

Sanoinko jo, että tästä tuli aika ihana?

Tähtihaalari

Muokkasin vielä hieman aiemman postauksen haalarikaavaa, ja tein toisenkin yöhaalarin, tällä kertaa Metsolan joustofroteesta. Nyt alkaa olemaan mitoitus kohdillaan.

Eteen applikoin ison tähden, etteivät raidat ala vilistämään silmissä. 

Nyt on ainakin hätäavuksi paikattu yöpukuvajetta.

Lämmintä ylle

Yöpukutehtailut jatkuvat. Tuo pikkumies ei öisin peiton alla pysy. Kiva tietenkin olisi, että kaverilla olisi kanssa lämmin ilman, että huoneessa tarvii nostaa lämpö trooppisiin lukemiin. Lämpötilan nostoa fiksumpi ratkaisu lienee yöpuku, jossa on myös nuo jalkaterät.

Kaupassa terällisiä yöpukuja on meidän tarvitsemassa koossa niukalti, jos ollenkaan, kun pikkumiehellä on myös astetta isompi jalka. Eikä valmista kaavaakaan löytynyt, joten muokkasin sen Ottobrenin (4/2013) Lil' Darlign paidasta ja Crawler potkuhousista.

Puku on sivusaumaton. Jalkateriä pidensin (ehkä hieman liikaakin) potkupuvun kaavasta. Yläosa on paidan kaavalla, mutta korotin ihan turhaan yläosaa. Seuraavan voin tehdä vähän lyhyempänä ja kapeammilla sukkaosilla, niin iltatouhuissa ei sitten tarvitse kompastua sukkiinsa.

Kangas on Nosh Organicsin superpaksua raitajoustofroteeta. Tällä tarkenee! Mutta harmikseni kankaan reunassa raidat menivät niin vinoon, että eivät kohdistu hihan saumassa, eikä kangasta ollut yhtään enempää, että olisi voinut leikata suorasta kohdasta. Mutta haitanneeko tuo?

Tästä tuli ihan mahdottoman kiva. Joutunen pyörtämään sanani siitä, etteikö tällainen retrompi väritys sopisi meidän pikkumiehelle.

Pirpana sai yhden pitkän yömekon lisää. Kaavana tässäkin on Ottobrenin (6/2009) Mocking Bird koossa 122. Ehkäpä teen vielä yhden mekon joustofroteesta, kun nämä pitkät mekot tuntuvat olevan nyt ainoat, mitkä kelpaavat.

Muistakaa osallistua vielä arvontaan, joka päättyy tänään!

Pitkä sen olla pitää

Jos ette vielä ole huomanneet, se on syksy ja ulkona on viileämpi, ja ainakin täällä meillä, myös sisällä. Jotenkin Pirpanan yöpuvut ovat kutistuneet ja sopivatkin ovat pääasiassa lyhythihaisia, joten pikasurauttelin parit yömekot.

Kaavana molemmissa on hyväksi havaittu Ottobrenin Mocking Bird (6/2009). Koko on 122, vaikka Pirpana muuten käyttääkin pääasiassa kokoa 116. Kasvunvaraa siis on, kun ei tämä kaava muutenkaan ole mikään lyhyt, mutta menevätpä pidempään, kun ei tuo 116 koko enää  muutoin kauaa ole käytössä.

Kankaiksi valikoituivat Ikasyriltä aikoja sitten ostetut Moonkidsin päärynät ja Kalastavat karhut. Tuo päärynä on ohutta ribbitrikoota, joka materiaalina oli mielestäni vallan täydellinen tähän tarkoitukseen. Nuo Kalastavat karhut ovat olleet tuolla laatikossa jo pidempään murheena. Rakastuin silloin joskus tuohon kuosiin, mutta en heti raaskinut leikata ja sitten koko kangas alkoi tökkimään. Koitin kaupatakin tuota pois, mutta eipä kukaan halunnut ostaa. Nyt se sitten päätyi yöpuvuksi. Laitoin luonnonvalkoiset resorit ja helmaan luonnonvalkoisen koristetikin. Jotenkin raikastui tuo kangas, ja nyt minua melkeinpä harmittaa, että tuhlasin tämän yöpukuun! Mutta meneepä tuo käytössä pitkään, ja tänäänkin oli puoleen päivään asti tytöllä päällä.

Ajatuskatkoksia

Miten sitä välillä onkin aivot narikassa? Siis kokonaan... Niin, ettei yksinkertaisinkaan asia onnistu. Ja miten se iskee ihan yllättäen, kesken tärkeän tekemisen tai sanomisen?

Tästä ohuesta merenelävä-interlockista piti tulla samanlainen, kuin sammakkopuvusta, vaan eipä tullut, kun saksin etukappaleen ajatuksissani saumanvaroin, enkä taitteelta, kuten olisi pitänyt. Noh, eipä siinä mitään, kivahan tuo on noinkin. Eikä tässä vielä kaikki! Vetoketju oli liian pitkä ja lyhensin sen muka näppäränä väärästä päästä, poistin oikein hampaatkin. Nyt se on sitten taitettu ylhäältä ja kursittu muutamalla pistolla niin, että pysyy taitettuna, eikä vedin karkaa pois. Kuva auttaisi ehkä hahmottamaan, mutta en kehtaa esitellä mokomaa. Fiksuinta olisi purkaa ja vaihtaa uusi vetoketju. Fiksuinta olisi ollut tehdä se heti tai lyhentää vetoketju alhaalta.

Ja sitten vielä tämä. Tämä onnistui huomattavasti paremmin, ei leikkuuvirheitä, mutta vetoketjun ompelinkin sitten muutamasti, kun onnistuin joka kerta ompelemaan tuonne alas rypyn. Aina siellä oli paininjalan alla muutakin kangasta muualta haalarista, kuin mitä piti. Ihan kuin en olisi koskaan ommellut vetoketjua ennen.

Mutta lopputuloksena on silti käyttökelpoiset yöpuvut, vaikka tällä kertaa vastustikin.

Ja olen minä ollut nokkelakin, siitä vähän myöhemmin...

Ihan kuin kaupasta ostettu...

Onko se kehu, kun sanotaan, että joku itse tehty on kuin kaupasta ostettu? Viime aikoina  kun olen palautellut kauppaan kalliita merkkivaatteita, koska ne on ommeltu miten sattuu, kaulanaukko törröttää olkapäältä ilmassa tai saumassa on viiden sentin mittainen reikä...

Tiedän, sanoja tarkoitti kyllä tässä tapauksessa hyvää. 

Tästä puvusta tuli nimittäin täydellinen.

Tuosta sammakkokankaasta olin jo kerran luopumassa, mutta kun ei silloin kelvannut kelleen muulle, niin leikkelin yöpuvuksi. (Kuvassa toinen hiha näyttää vaaleammalle, saman väriset kaikki osat kyllä on.) Kanttauksiinkin olen enemmän kuin tyytyväinen, kuten ehkä arvaatte, ostin minäkin kantinkääntäjän. Se vaan on niin hauska vempele, että kanttaaminen on nykyisin kivaa, etsin jopa lehdistä malleja, joissa voisi kantanta mahdollisimman paljon.

Jos nyt jotain pitää mainita, ettei liian ylpeäksi luulla, niin kokomerkin kyllä unohdin kiinnittää, taas! Kertokaa nyt ihmeessä miten sen muistaisi laittaa kiinni?

Kaava on Ottobrenin (1/2011) New Star, mutta lyhennetyillä hihoilla (koko 86). Muistaakseni myös pidensin kaavaa hieman. Nyt ei tule öisin liian lämmin pojalle.

Kesämielellä

Eilen paistoi meillä täällä auriko niin ihanasti, että tuli tehtyä kesäisempää.

Yritän oppia elämään tuon peitetikkikoneeni kanssa, joten valitsin mallin, jossa olisi mahdollisimman paljon peitetikattavaa. Toppi on siis uusimman (1/2013) Ottobrenin Verushka. Valitsin leveyden 110 koosta ja pituuden 122 koosta. Ei olisi tarvinnut pidentää, koko 116 olisi riittänyt vallan mainiosti. Mamelukit ovat Malvinat samasta lehdestä, koko 116.

Tykästyin kovasti näihin kaavoihin, ja lisää on tulossa. Ajattelin tehdä kesäshortseja tuolla Malvinalla ja tietysti lisää toppeja. Tämä setti menee yökäyttöön, sillä housujen puuvillapopliini on niin ohutta, että päiväkäytössä taitaisivat pikkarit kuultaa läpi.

Topin henkselit ompelin renkaana vastoin lehden ohjeita. Arvioin tuon resorikaitaleen mitan ensin sovittamalla Pirpanalle keskeneräistä toppia. Huomattavasti näppärämpi ja siistimpi näin, kuin mitä olisi tullut lehden ohjeella.

Siilejä ja karkkiraitaa

Bloggausta odottavia ompeluksia alkaa olla jonoksi asti, joten blogataan useampi samalla kerralla. Ja mitä näitä nyt muutoinkaan erottelemaan, kun ovat samalla kaavalla molemmat tehty.

Ompelin tytöille hihattomat yömekot Ottobrenin Winter Plaid -liivihamekaavalla (6/2011).

Kaava näytti lehdessä kapealle, mutta eihän se sitä ollut. Siiliyöpistä tuli ihan liian leveät. Pikkusiskolla on koko 92, mutta 98 pituudella ja Pirpanalla koko 110, mutta pituus kaavasta 116. Silti lisäsin vielä vähän mittaa leikkuuvaiheessa, eivätkä nämä ole yhtään liian pitkät.

Kangaskasoja tönkiessäni tänään tuli vastaan pari palaa tällaista raidallista viskoositrikoota (oletan). Kangas on ostettu juurikin tällaisia yöpaitoja varten, joten ompelin sitten kankaat pois laatikosta. Vähän tätä tosin jäi jäljelle. Nyt jätin saumanvarat suosiolla pois ja koitin ommella kädentiet ja kaulanaukot kunnolla napakoiksi. Alunperin piti kaventaa myös keskeltä, mutta unohdin leikkuuvaiheessa. Josko nämä kuitenkin olisivat sopivammat, sovittamaan kun en ole näitä vielä päässyt. Kivat näistä ainakin tuli! Harmi, ettei kangasta jäänyt tarpeeksi, jotta olisin saanut itselle tästä kesäpaidan.



Karavaanarit lomalla

Tykään - en tykkää - tykkään...

Sain tätä lomalla / karavaanarit -interlockia (kumpaakin nimeä olen nähnyt käytettävän) Ikasyrin salaisesta paketista joskus tuossa muinoin. Tämä näytti ihan Pirpanan yöpukukankaalle, mutta päätin sitten kuitenkin hävittää tämän ja vaihdoinkin tämän kankaan muistaakseni ihanaan sydänvelouriin, josta syntyi tytöille singoallat.

Jäi kuitenkin sen verran kaihertamaan tämän kankaan hävitys, että eräillä kangasvaihtareilla vaihdoin palasen tätä kangasta itselleni ja myöhemmin sitten vähän vielä lisää. Pirpana sai yöpukunsa siis.

Kaavana käytin Ottobrenin Mockingbird-yömekkokaavaa lehdestä 6/2009. Kangasta oli ihan liian vähän, joten hihat piti tehdä lyhyinä ja helmaakin lyhensin runsaasti. Tämä on siis enemmänkin mekkomittainen, ei nilkkapituinen, kuten esikuvansa, mutta ylttää reilusti silti polven alapuolelle.



Taas uusi yöpuku

Näitä yöpukuja tulee nyt urakalla, eikä tämäkään viimeiseksi jää, vaikkakin kenties tässä koossa, ellei sitten yksi vielä.

Se olisi taas yksi Little Dumbo valmiina koossa 56. Joku varmaan huomaa suuren mieltymykseni keltaiseen. Keltainen ja harmaa (tai keltainen yhdistettynä mustaan ja / tai valkoiseen) on jotenkin mieluinen väriyhdistelmä. Tämäkin lähti kangassuirujen tuhoamistarpeesta, olisihan minulla kaikkia kivoja kankaita, mutta en raaski käyttää niitä yöpuvuissa, toisaalta viimeaikaiset yöpukuompelut ovat tehty myös sellaisista kankaista, joita en osaa käyttää päivävaatteissa, yövaatteiden kuosien kanssa kun ei meillä ole niin nuukaa (ellen sitten osta kaupasta).



Yöpukuja jämäkankaista

Mulla on laatikoissa paljon pieniä kangaspaloja, joista ei enää paljon mitään saa, hihoja tai shortseja lähinnä. Nyt kun kerran on tilaisuus hyödyntää nekin pois kuleksimasta, niin ompelimpa parista pikkupalasta yöpuvut hyvin pienessä koossa.

Kaavana oli Ottobrenin Little Dumbo (1/2011), mutta jätin sivusaumanvarat pois, lyhensin hihoja ja lahkeita ja lisäsin niihin resorit. Sellainen pieni ajatusvirhe tuossa kävi, että vetoketjun kohdalle lisäsin etukappaleissa kyllä saumanvarat, joten etupuoli on nyt vähän leveämpi. Ei se muutoin haittaa, mutta näkyy hieman tuossa kaulanaukossa. Mutta enää en pura. Purkasin näitä vetoketjuja nimittäin useampaan kertaan, että sain ne kauniisti. Muutoin olenkin näihin tyytyväinen, koossa 56 kaikki on niin söpöä, harmaanakin.



Pari kesäisempää yöpukusettiä

Ompelin Pirpanalle pari vähän kesäisempää yöpukusettiä.

Sydänkangas on luonnossa ihanaa, todella napakkaa trikoota, mutta ajattelin ensin kokeilla yöpukukäytössä, miten kestää pesua, koska sydämet ovat painetut. Jos kestää, tästä kankaasta tulee vielä paitakin.

Tästä setistä tuli olosuhteiden pakosta kesäinen, perhoskangas riitti juuri ja juuri lyhythihaiseen paitaan, housujen ohut, laskeutuva trikoo oli myös vain pieni pala. Mutta nyt ovat nämäkin kankaat pois laatikoista. Perhoskangas on kyllä ihan paksua interlockia, mutta näyttää kuultavan läpi. Vaan eipä tuo taida nukkumattia haitata.

Molemmissa seteissä kaavoina ovat Ottobrenin Puffis ja Saimi.

Perushuttua

Olen ommellut vähän keskeneräisiä ompeluksia pois.

Molemmille tytöille sain valmiiksi yöpuvut. Housut molemmissa Ottobrenin Saimit (86 ja 110), paidat tein Ottobrenin Villi Viikinki (86) kaavalla, sekä vähän vanhemmalla Raglan-T -paidan kaavalla (104). Paita on vaan vähän niukka mitaltaan tuolle Pirpanalle. Saatan jatkaa sen ikää laittamalla helmaan resorin, kun hihojen mitta riittää, mutta kangasta ei ole enää uuteen paitaan housujen kaveriksi.

Kutistin tuon Ottobrenin Saimin kokoon 86, oikeastihan kaava alkaa vasta koosta 92. Tosi kivan mallinen kaava myös vaippaikäisellä. Nämäkin housut ovat olleet hetken puolitekoisina, löytyivät tuolta ompeluhuoneesta jemmasta... Näitä housuja pidensin ja laitoin kaavasta poiketen lahkeisiin poikkeuksellisesti kuminauhat.

Myös parit muua Saimit syntyivät, mutta en niitä sitten kuvannut, olettehan te mokomia jo nähneet muutamat.





Jämälaatikolla - yöpuku

Vierailin taas jämäpalasäkillä. Nallekankaan palasen olen saanut tutulta ja nyt siitä tuli nallepaita Pirpanalle. Itse asiassa kangasta jäi vieläkin hieman. Housujen kangas on ostettu Triteksiltä, joskus, mutta vasta kotona huomasin sen värivikaiseksi. Muistin kyllä kankaan vian housuja leikatessa, mutta vasta ommellessa huomasin, että puntit ovat eri väriset. Eipä se haittaa. Ja mitäpä muutakaan siitä kankaasta tekisi, kuin yövaatteita tai vuoria, kun on sekundaa.

Kaavat ovat samat, kuin edellisessäkin yöpässä. Kuva on otettu vähän hassussa kulmassa, kun paita näyttää lyhyelle ja leveälle, oikeasti se on kapea ja mukavan pitkä.

Niin, ja se arvonta... En ole unohtanut, en vaan osaa päättää ja keksiä, että mitä arpoisin.

Otuksia pirpanalle

Pirpana tarvitsisi yöpuvun housuja, mutta ompelinkin sitten koko puvun, kun kangaspaloista sattui löytymään yhteensopivia jämäkankaita. Neiti kun ei suostu käyttämään yömekkoja ilman pitkiä housuja ja meillä on sitten kaappi täynnä alaosattomia yläosia. Noh, toisaalta, tarvii Pirpana myös uusia yöpukujakin. Eli yökkäripostauksia odotettavissa.

Paidan kaava on Ottobrenin lehdestä 1/2006 raglanpaita, jota joku minulle suositteli jo aikoja sitten. Kiitos suosittelijalle, erinomainen kaava! Housut ovat Ottobrenin Saimit, mutta pidensin kaavaa ja jätin resorin pois. Oikeasti mun oli tarkoitus laittaa lahkeensuihin kuminauhaa, mutta pidensin liian vähän, joten näin mennään. Paidan helma ja lahkeensuut huolittelin rullapäärmeellä kevyesti venyttäen.

Ensimmäistä kertaa tein oikein kunnolla huolittelutikkaukset hihojen raglansaumoihin, kaulanaukkoon ja hihansuihin. (ja jopa vielä tehosteeksi oranssilla langalla.) Ja pakko on sanoa, että teen jatkossakin, antaa se ammattimaisemman ilmeen vaatteelle, vaikka viekin enemmän aikaa. Olen tikannut kyllä kaulanaukkoja, mutten ole viitsinyt muuanne yleensä, kun kasassa pysyvät ilmankin. Noh, tähänkin tulee nyt sitten muutos.

Ja Pirpana tykkää. Neidin mielestä paidassa on pupu, vaikka se onkin housuissakin oleva koirahahmo. Piirsin otuksen vapaalla kädellä, kun skanneri ei toimi ja aplikoin sitten. Tästä inspiroiduin ja ajattelin aplikoida jotain muutakin, kunhan aika antaa myöden taas.