Mangusteja

Olen mää jotain saanut ommeltuakin. Nuorimmainen sai tällaisen kesäpuvun. Kaava on Ottobren (1/2011) New Star mutta lyhennetyillä hihoilla (koko 86).

Mangustit ovat joltain äitini vanhalta painoseulalta, jonka pelastin pesun alta. Nää on musta niin mainiot otukset. Mun on pitäny painaa tämä kuva jo vaikka mihinkä, yli kolme vuotta ja sitä ennen ovat varmaan saman verran marinoituneet äidilläni. Josko näitä vielä johonkin painaisi...

Muuten olen pukuun tyytyväinen, mutta jalanteiden kanttaukset menivät metsään. Olisi pitänyt vaan mennä ompelemaan kunnon koneelle, eikä yrittää suhrata kaksoisneulalla. Noh, käyttökelpoinen kumminkin.

Puku on oikeasti väriltään kirkkaan keltainen, ei ihan noin neutraali.

Isänpäivänlahjoja

Ihan pienet muistamiset vaarille ja papalle.


Tyynyliinat ovat Finlaysonin puuvillasatiiniset tyynyliinat. En muka viittiny ommella itte. Lisäks kangas on mukavan ylellistä, niin päädyin tähän. Liinojen oleminen tarjouksessa ei tietty vaikuttanut yhtään asiaan...

Ja tässä kohdassa kuvaan astuu käsityökeijun kosto. Tyynyliinat olivat ihan liian isot, siis jättikokoiset. Joku ei alennushurmoksessa katsonut yhtään, että olisivatko tyynyliinat normaalille tyynylle. Ei tullut mieleenikään. Ei auttanut kuin pienentää, ompelukoneelle siis. Sitten tyynyliinat piti vielä pestä ennen painamista ja siitähän epäonni jatkui. Kangas nukkaantui hienonhienoisesti, ei pahasti, mutta eivät enää uusillekaan näytä. Lahjaksi menevät silti, luulen, että saamme tuon nukan anteeksi.

Painovärinä on Emo-Tuotannon peittovalkoinen ja "leimasimena" tytön kädet. Oli jännää puuhaa, neiti taitaa tykätä askartelusta!

Ensiapupuudeleita ja appelsiinisuklaata

Tyttö on jo hetken tarvinnut toista sopivan kokoista vaippakuorta; tänään olin saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta joustokanttinauhojen ompelua varten. Eikä se nyt niin kamalan vaikeaa sitten ollutkaan. Vähän unohdin venyttää kanttinauhaa tarpeeksi ja piti purkaakin kesken kaiken ja vähän huristelin ompelukoneella minne sattuu, mutta olen tyytyväinen. Ehkä seuraava kuori on nätimpi. Mutta nämä värit, tykkään niistä kovasti - appelsiinisuklaata.

Kaikki tarvikkeet kuorivaippaan on hankittu Myllymuksuilta. Ja kuten huomaatte, etuosan lirpakkeet vähän taittuvat ylöspäin. Ei se käyttöä haittaa, mutta on vähän hassua. Mielestäni en kuitenkaan tässä kohdassa mitenkään venyttänyt joustokanttinauhaa...

Niin ja sitten vähän tuhersin puudelikangasta tässä taannoin, nimenomaan tuhersin, kangas vilisee virheitä, mutta muuten on kyllä aika reipas kuosi. Tätä taidan painaa lisää... Kankaasta tuli "ensiapulaukku" lahjaksi veljen perheelle. Saavat siihen pakata pientä koiranpentuansa varten kaikkea tarpeellista haavereiden varalle. Nää on sellaisia ensiapupuudeleita...

Kangas on sellaista jokamieslakanakangasta, eli vähän turhan lörppää tähän. Värit Emo-Tuotannon. Puudeleista on yritetty tarkoituksella sellaisia epätasaisen värisiä, jos olisivat näyttäneet pörröisiltä, mutta ei siinä ihan niin käynyt.

Kirahveja

Annikan inspiroimana tartuin painovermeisiin pitkästä aikaa. Kun viimeksi olen harrastanut kankaanpainantaa, en tykännyt yhtään tästä sabluunalla tekemisestä, liian hidasta, eikä jäljestäkään tullut hyvää, seulatekniikka sen sijaan oli mieleen. Mutta ei tämä sabluunalla tekeminen hullumpaa ollutkaan. Aikaa meni kyllä, mutta ihan hauskaa tämä olikin.

Kankaana on Myllymuksujen bambusingle, joka sitten kuitenkin taitaa olla liian napakkaa, tosin ihanan joustavaa ja pehmoista ihoa vasten. Painovärit ovat Emo-tuotannon. Tarkemmin sanottuna olen sekoittanut painoemulsioon väripigmenttejä, tulee näin edullisemmaksi, kun ei tarvitse tilata kaikkia värejä valmiina vaan voi sekoitella mieluisan värin ja sopivan määrän. Kirahvi on piirretty itse.

Paidan kaava on Ottobre Designin lehdestä 3/2004, joskin muutin kaavaa lisäämällä toisella olalle nepparit - ehkä turhaan.