tiistai 31. heinäkuuta 2012

Pieni kestoiluvinkki äideille

Onko joku muu taistellut liivinsuojien ompelun kanssa? Onko niitä leikattuja ympyröitä hankala saada siististi saumuroitua? Karkaako aina jokin kangas alta tai välistä?

Näin minä opin ompelemaan liivinsuojia ilman kirosanoja:


1. Piirretään ympyrä siihen kankaaseen, joka tulee ihoa vasten. Leikataan hyvin suurpiirteisesti ympyrä irti ja muut kankaat suunnilleen saman kokoisiksi. Tässä on tämän idean juju!


2. Kangaspino saumurin paininjalan alle ja ommellaan piirrettyä viivaa myöden. Ihoa vasten tuleva kangas on päälimmäisenä, imut välissä ja mahdollinen PUL-kangas on alin.


3. Saumuri saa leikata ylimääräiset pois ja kaikki kankaat pysyvät näppärästi kasassa ja saman kokoisina, yksikään ei karkaa pois sauman alta.



4. Ja kun liivinsuoja on ommeltu niin, että ommellessa päällä on ollut ihoa vasten tuleva kangas, kipartuu liivinsuoja inansa kupilleen juuri oikeaan suuntaan.

Idea ei ole valitettavasti oma, vaan opittu facebookin Ompeluelämää-ryhmässä, mutta laitan jakoon, koska tästä on ollut niin paljon iloa. Samaa ideaa voi käyttää hyödyksi myös kestositeiden ompelussa, eli annetaan saumurin hoitaa tarkempi leikkaaminen.


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Robotteja

Piti tulla kesämekot tytöille ja body vauvalle, muttei tullutkaan, kun kesä olikin tämmöinen. Ei ole paljon mekkoja tarvittu, joten ompelin jotain paljon käytännöllisempää Lillestoffin robotti-jerseystä.


Tytöt saivat paidat. Pirpanan paita on tehty Ottobrenin Pupunen-kaavalla (4/2012) ja Pikkusiskon paita on Ottobrenin  Double Tea muokattuna koossa 92 (4/2009). Pikkusiskon paidasta jätin sivusaumanvarat pois ja taisin vähän pidentää. Paita on kutakuinkin yhtä leveä, kuin Pirpanan 110 senttinen. Olisi voinut siis ottaa leveyden koosta 86, vaikkei tuokaan liian leveä ole. Erona kaavoilla on muutoin se, että Pupunen on raglanhihainen, Double Tea on tavallisilla hihoilla, muutoin ovat hyvin samanhenkiset malliltaan, noin niinkuin vinkkinä, jos joku muukin tahtoo siskoksille pussihihapaidat.


Vauva sai kuitenkin bodyn. Kaava on hyväksi havaittu Suuren käsityölehden (4/2003) kirjekuorikauluksellinen bodyn kaava.

Pakko vielä kehua Lillestoffin kankaita. Yhtäkään toista näin hyvänlaatuista kangasta minulla ei ikinä ole ollut, paitsi ne muut Lillestoffin kankaat. Esipesen kankaat ennen leikkuuta ja nämä taitavat olla ainoita, joissa kuvio on tismalleen lankasuorassa pesun jälkeenkin, ei tarvitse miettiä, leikkaako kankaan langansuuntaan vaiko kuvion mukaan. Tällaisia kankaita minulle lisää! Plussaa tietysti myös kivoista kuoseista. Niin tai eihän se kuvio mihinkään karkaa muissakaan kankaissa pesuissa, mutta turhan useat kankaat vetäytyvät vinksalleen, eli jos lankasuoraan leikkaa, niin kuvio menee vinoon ja sekös pistää kiukuttamaan.


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Pienelle pojalle!

Torstaiaamuna meille syntyi pieni miehenalku.

Nyt voin alkaa blogata välistä jäänet, kaikkein poikamaisimmatkin jutut...


Huppupyyhe tuli tehtyä, kun kaapista löytyi sinne uusiokäyttöä varten jemmattu vanha pyyhe, jossa oli reikä. Ehjä osuus riitti juuri sopivasti huppupyyhkeeseen ja lopuista surautin pesulappuja. Pyyhe on kantattu turkoosilla puuvillakantilla ja hupun reunassa on ripustuslenkki.



Meillä kaikilla lapsilla on itsetehdyt neuvolakorttikannet niiden muovisten tilalla. Vauva sai tällaisen sammakkokuvioisen, jonka sisäpuoli on ruskea vihreillä pilkuilla. Kuvasta huonosti näkyy, mutta sisäpuolella on kaksi taskua, joihin voi sujauttaa neuvolakortin ja muuta tärkeää.

Nämä olivat tällaisia välipalaompeluita, seuraavaksi taas vaatteita, kunhan perheeltä ehtii...



keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Maxia

Taas jotain itselle. Kun ompelutaidot ovat karttuneet ja olen läytänyt kivoja kaavoja, niin on löytynyt myös into ja kiinnostus ja halu tehdä vaatteita myös itselle. Nyt surautin superhelpon maximekon.



Kangas on vuosia sitten ostettu Eurokankaasta ja nyt päätin sen tuhota. Yläosa on resoria. Tässä mekko odottaa vielä pesuun pääsyä. Pitää katsoa, mitä resorille käy, jos se kutistuu, ei tarvitse tehdä mitään, jos ei, niin lyhennän hieman tuota yläosaa, ja taidan lisätä jonkinlaiset olkaimetkin vielä. Koska yläosa on tuollaista hyvinkin joustavaa resoria, niin tämän kanssa onnistuu, ainakin kotioloissa, myös vauvan imetys. Näppärän tuntuinen vaatekappale siis ja helteillä tämä olisi ihanan vilpoinen, kangas kun on aikas ohutta, mutta ei siitä läpi silti näy, kun on tuollain rypytetty.


maanantai 16. heinäkuuta 2012

Äidille ja tyttärelle

Palloja itelle, palloja Pirpanalle...


Itelle kolmas tunika Me&I:n tunikasta kopioidulla kaavalla, takana on solmiamisnauhat, vaikka ne eivät kuvassa näykään. (Ja kuten kuvasta on havaittavissa, kolmas murusemme viihtyy hyvin vielä matkassa, vaikka laskettuaika on jo ohitettukin...)


Ja Pirnalle pilkkuja myös. Kaava on uusimmasta (4/2012) Ottobrenista Pupunen koossa 110. Malli ei ollut oikein kuvaustuulella, mutta saanee tästä selvän. Kivan kapoinen malli (itseasiassa hihoja lukuunottamatta sama kaava kuin hupparissakin) hauskoilla pussihihoilla. Hihat ovat hitusen vielä pitkät, mutteivät niin, että haittaisi käytössä. Oikein oivallinen malli kapealle lapselle, näitä tulee vielä lisää, ehdottomasti yksi suosikkikaavoista!


lauantai 14. heinäkuuta 2012

Siilejä ja karkkiraitaa

Bloggausta odottavia ompeluksia alkaa olla jonoksi asti, joten blogataan useampi samalla kerralla. Ja mitä näitä nyt muutoinkaan erottelemaan, kun ovat samalla kaavalla molemmat tehty.

Ompelin tytöille hihattomat yömekot Ottobrenin Winter Plaid -liivihamekaavalla (6/2011).


Kaava näytti lehdessä kapealle, mutta eihän se sitä ollut. Siiliyöpistä tuli ihan liian leveät. Pikkusiskolla on koko 92, mutta 98 pituudella ja Pirpanalla koko 110, mutta pituus kaavasta 116. Silti lisäsin vielä vähän mittaa leikkuuvaiheessa, eivätkä nämä ole yhtään liian pitkät.


Kangaskasoja tönkiessäni tänään tuli vastaan pari palaa tällaista raidallista viskoositrikoota (oletan). Kangas on ostettu juurikin tällaisia yöpaitoja varten, joten ompelin sitten kankaat pois laatikosta. Vähän tätä tosin jäi jäljelle. Nyt jätin saumanvarat suosiolla pois ja koitin ommella kädentiet ja kaulanaukot kunnolla napakoiksi. Alunperin piti kaventaa myös keskeltä, mutta unohdin leikkuuvaiheessa. Josko nämä kuitenkin olisivat sopivammat, sovittamaan kun en ole näitä vielä päässyt. Kivat näistä ainakin tuli! Harmi, ettei kangasta jäänyt tarpeeksi, jotta olisin saanut itselle tästä kesäpaidan.


perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kaikenlaista pientä

Toisinaan tekee mieli ommella jotain turhempaa, vaikka kaikkea tärkeääkin olisi jonossa. Juuri tällaisia välipalaompeluksia on syntynyt tässä matkan varrella, joskin on ihan oikeitakin  ompeluksia, mutta julkaisen ne tuossa vähän myöhemmin.


Ompeluhuoneessa pitkään tilaa viemässä pyörineet pötkötyynyt saivat uudet pääliset ja pääsivät lastenhuoneeseen tyttöjen leikkeihin. Ja minä sain tyynyjen verran lisätilaa koppiini.


Sitterinpäälisen ylijäämäkankaasta syntyi tyynynpäälinen tyttöjen leikkihuoneeseen. Tässä tyynyssä olikin alkujaan todella epäkäytännöllinen, ainoastaan kemiallisen pesun kestävä, villaisen oloinen ja kaikki koirankarvat keräävä, mutta ihan nätti päälinen. Se on nyt heippa, sille pääliselle! Toinen puoli tyynystä on täysin punainen.


Meillä on viimeaikoina leivottu urakalla, pakastin täyttyy herkullisista korvapuusteista, voisilmäpullista ja tavallisista pullista. Tytöt ovat jo aika hyviä leivontapuuhissa, Pirpana varsinkin. Yleensä annankin Pirpanan tehdä puolet taikinasta pulliksi. Eihän niistä ihan täysin pyöreitä tule, mutta eipä se makua haittaa, uunikin korjaa paljon pieniä kauneusvirheitä ja on tuon melkein nelivuotiaan pullissa enemmän henkeä, kuin kaupan pakesteissa. Mutta ihan olen kyllä aikonut tuleville vieraille Pirpanan tekemiä pullia laittaa tarjolle. Pikkusisko on myös innokas osallistumaan, mutta häneltä on puuttunut essu. Eipä puutu enää! Laatikoista löytyi juuri sopiva palanen Marimekon puuvillaa ja väreihin sopivaa kanttinauhaa. Olenkin aina sanonut, että varastoja pitää olla, jos jotain tekee ja harrastaa!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Huppari hoikalle lapselle

Kun lapsi on hoikka, on vaatteiden ostaminen ja tekeminen jokseenkin haasteellista. Hoikalle lapselle on kaavoitettu hyvin vähän vaatteita puhumattakaan kauppojen valikoimasta. On monta kauppaa ja vaatemerkkiä, jotka voin suosiolla jättää välistä, kun etsin Pirpanalle vaatteita. Ommellessa olen sentään oppinut automaattisesti kaventamaan kaavaa ja jättämään sivusaumanvarat pois.

Mieltä lämmitti uusin Ottobrenin lehti (4/2012), jossa oli aika monta kapeaa kaava. Päätin kokeilla hupparin kaavaa (Autumn Forest), koska se tuntui turvalliselta, hupparissa kun ei liika leveys juuri haittaa. Siksipä laitoin oikein saumanvaratkin mukaan.


Leveys on just passeli, tai siis kapoinen, leveyttä olisi voinut olla hupparissa enempikin, mut istuu tosi kivasti. Samalla kaavalla, eri hihoilla oli tehty paitakin, joten se tulee seuraavaksi sitten työn alle. Pituutta lisäsin reilun käänteen verran, hyvä niin.


Hupussa tuli kiristettyä kanttausta liikaa, osittain tarkoituksellakin, tuo huppu on nimittäin jättimäinen. Sen olisi toisaalta voinut kyllä vuorittaakin, niin olisi ollut kivemman näköinen.

Onko kenelläkään muulla vaikeuksia tajuta ompeluohjeita? Ottobrenin kanssa saan usein miettiä hetken, jos toisenkin, jos luen ohjeet. Tuota vetoketjuhalkiota en meinannut tajuta millään. Kyllähän se sieltä sitten tuli, kun alkoi vaan tekemään, mutta ei siitä priima tullut. Periaatteessa sen voisi jättää poiskin, huppari sujahtaa pään läpi helposti myös vetoketjua avaamatta. Ehkä siis seuraavaan huppariin laitan vuoritetun hupun ja unohdan vetoketjun tai harjoittelen uudelleen tuota halkiota.

Mutta muutoin, oikein sopiva kaava, suosittelen!


maanantai 9. heinäkuuta 2012

Ines

Teinpäs vihdoista viimein loppuun jo turhan kauan kesken olleen, epäonnisen Ines-tunikan (Ottobre 6/2010). Tunika jäi kesken alunperin ompeluvaikeuksien vuoksi, loppui lanka, katkesi neula, ompelin väärässä järjestyksessä, ei ollut sopivan väristä resoria, saati nauhaa. Tunikan ompelus vastusti loppuun asti, puolakotelon siitä härpäkkeestä, johon puola laitetaan irtosi nimittäin pikkuinen ruuvi, joka hoitaa alalangan kiristämistä, hukkasin sen lattialle pariinkin otteeseen ja voin kertoa, että täpötäydestä, pienestä ja ahtaasta ompeluhuoneesta jättimäisen mahan kanssa tuon piskuisen osan etsiminen ei ollut herkkua. Kaksoisneulan säätöjenkin kanssa oli ongelmaa...

Ja se on liian suurikin, liian leveä, pituutta olisi sopivasti. Ja suurensin kaulanaukkoakin ehkä hitusen liikaa...


Mutta jos ystäväni kuivausrumpu kutistaisi vähäsen, tämä kun olisi aivan ihanan värinen ja näköinen muutoin.


lauantai 7. heinäkuuta 2012

Uudet housut

Seuraavaksi Ottobrenin uusimmasta lehdestä (4/2012) pääsi kokeiluun Forest Path -housukaava. Olen tykännyt Polarn o. Pyretin sammareista tytöillä, vaikka malli onkin leveähkö, mutta niissä on ollut mukava liikkua, jotenkin tämä malli muistutti juurikin noita sammareita, pakkohan nämä siis oli kokeilla ommella. Mielleyhtymästä johtuen valitsin kankaaksi kaapista löytyneen finecordin. Toinen syy tähän oli se, ettei minulla ollut rapsakkaa puuvillaa varastoissa, ja olen päättänyt vähän tuhota kangasvarastojani.


Kavensin housuja saumavarojen verran, eli juuri sopivasti. Seuraaviin voisin muokata noita etutaskuja matalemmiksi ja laittaa kaksoistikkauksen, että olisivat näyttävemmät. Ehkä myös suoristaisin punttia tai siis laittaisin lahkeensuusta leveämmäksi, lahkeet näyttävät edestä omaan makuuni liikaa porkkanoilta. Polviin voisi myö kokeilla muotolaskoksia tai rypytystä tuomaan polvelle liikkumatilaa.


Sivusta housut näyttävät omaan silmään kivoille.


Ja takaa istuvat yllättävänkin hyvin. Vain tuo etupuoli häiritsee minua.

Mutta oli näitä hidas tehdä, kun on tottunut vaan surauttelemaan tuosta noin suitsaitsukkelaan verkkahousuja. Tosin näitä voisin kyllä tehdä toisetkin, vaikka farkusta tai paksummasta vakosametista tai finecordistakin, pianhan se syksykin sieltä tulee.

Ai juu, pidensinhän minä punttiakin ihan hitusen. Nämä on siis hitusen pidennetyt housut 110-koon kaavalla 110-kokoa käyttävällä Pirpanalla. Yhtään en tiedä, paljonko Pirpana on oikeasti pitkä, nelivuotisneuvola kun on vasta kohta edessä.



torstai 5. heinäkuuta 2012

Pallohaalari

Mielestäni on kamalan hankalaa, kun vauva syntyy kesällä. Mitä ihmettä tässä Suomen kesässä vauvalle hankkii valmiiksi ja pukee päälle, kun samankin päivän aikana voi olla hellettä ja vilua? Tajusin nimittäin vasta hetki sitten, että kun esikoinen elokuun puolivälissä aikoinaan syntyi, alkoi heti kylmät ilmat. En ole ollenkaan varautunut, että nyttenkin voisi olla kylmää. Tuleva vauva tarvitsee siis kipeästi ohuita haalareita collegesta tai velourista tms.

Sitten postilaatikkoon tipahtaa uusin Ottobre ja kuin tilauksesta siellä on hupullisen jumpsuitin kaava. Eikun kokeilemaan vaan!


Kankaana käytin palloneulosta, sellaista Muru-neulostyylistä, mutta paksumpaa, tässä on lisäksi joitain erityistä joustoa seassa. Marakattimarssin palloneulokseksi tätä joku veikkaili... Resoreita mietin pitkään, olisin halunnut ehkä jotain väriä, mutta päädyin kuitenkin vihreään resoriin, joka luonnossa on kutakuinkin tismalleen saman väristä, kuin tuo neuloskin, vaikka kuvassa ei siltä näytäkään.

Kaava on koossa 56 Ottobrenin viimeisimmästä lehdestä (4/2012). Jätin sivusaumanvarat pois ja silti tämä on aika leveä, joskin saakin kenties olla, kun tänne on tarkoitus sujahtaa vaatteet päällä. Huppu on mielestäni suhteettoman suuri tai sitten olen piirtänyt väärin. 30 cm vetoketjukaan ei riittänyt tarpeeksi ylös, olisi saanut tulla pari senttiä korkeammalle, mutta näillä mennään.

Ehkäpä kuitenkin silti teen toisenkin, vähän muokaten. On tää vaan niin söpö.
(Tosin kaikki koossa 56 on söpöä!)


tiistai 3. heinäkuuta 2012

Kun lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa...

Tällä rouvalla on hätä ommella kaikenlaista valmiiksi, kun kohta ei ehkä pysty hetkeen tekemään mitään kässyjuttuja. Siksipä on ollut mielessä myös talvitamineet, Pirpana tarvitsee talveksi uuden välihaalarin.

Kaapissa oli ihanaa vaaleanpunaista oravakuvioista merinovillaneulosta, mutta näyttääkö tämä nyt siltä?


Ei näytä oravilta ei. Kangasta oli liian vähän. Noh, sitten ajattelin, että tehdään fleecestä ja löysin varastoista viininpunaista, sopivan vahvuista fleeceä, mutta pyöriteltyäni kaavoja kankaalla tunnin, totesin, että sitäkin oli hitusen liian vähän. Siispä oli tyytyminen tähän vaaleansiniseen, ehkä liian paksyyn fleeceen. Sitten tuli pulma, että miten tästä saa tyttömäisen. Pinkin vetoketjun ja resorin olisi laittanut, jos pinkki vetoketju olisi ollut kaapissa, mutta eipä ollut, joten tyydyin punaiseen, laitoin punaiset resorit ja Hello Kitty -ompelumerkin. Onko tarpeeksi tyttömäinen? Pirpana ei ainakaan vastustellut.

Kaava on vanha tuttu, ja erittäin hyväksi havaittu Suuren Käsityölehden välihaalarikaava lehdestä 9/2008. Koko on suurin, 110 ja tulee menemään Pirpanalle koko talven. Sivusaumavarat jätin pois.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Uudet lempparihousut

Vaatekaapissa mun collegehousuosasto on tullut tiensä päähän. Pakko oli kehittää jostain uusia lököhousuja ja päätin kokeilla housukaavaa Jokatyypin kaavakirja II:sta.

Ihan huippukaava! Suosittelen kokeilemaan. Malli on todella kiva.


Punaiset ja violetit ovat ohutta joustocollegea, violetit vielä oikein joustavaa ja laskeutuvaa laatua. Mustat on tehty todella luirusta ja laskeutuvasta joustofroteesta. Mustissa ja punaisissa on lahkeissa resoria ja vyötäröllä resori ja kuminauha. Violeteissa on vyötäröllä ja lahkeessa vain taite ja kuminauha. Nuo mustat ovat siis samalla kaavalla, mutta lyhennettyinä ja todella paljon saman malliset, kuin Me&I:n polvihousut.

Vähän kyllä epäilyttää, onko nää housut mulle kohta liian isot...