Puikkopussi - ja ohjeet sellaisen tekemiseen.

 Tässä taannoin tein pari puikkopussia neulepuikoille. Ensimmäinen oli harjoituskappale, toinen meni ompeluryhmämme joulukalenteriin arvontapalkinnoksi. 

Samalla, kun tätä varsinaista versiota tein, kuvailin työvaiheita, joten tässä tutoriaali niille, joita arpaonni ei suosinut, sekä teille lukijani!

1. Ensimmäiseksi pitää valita sopivat kankaat pääliseen, vuoriin ja puikkotaskuja varten. Isoa taustakappaletta leikataan kaksi, samoin myös pussikappaletta. Kiinnitysnauhaa leikataan yksi. Taustakappaleet ovat minun mallissani 28 cm leveät ja 30,5 cm korkeat. Taskukappaleet taasen ovat 12 cm korkeita ja 28 cm leveitä. Nauhaa varten tarvitaan 5,6 cm leveä ja 29 cm korkea suikale (tai miten itse haluaa). Huom! Lisää kaikkiin mittoihin saumanvarat. Viivotin, rullaleikkuri, ja leikkausalusta ovat hyviä apuvälineitä. Kappaleiden kulmat kannattaa pyöristää jo tässä vaiheessa, mutta älä pyöristä taskukappaleiden yläreunoja. Toki voit myös jättää kulmat pyöristämättä.

2. Silitä taustakankaista vuoriin yksipuoleinen tukikangas. Silitä tukikangasta myös kiinnitysnauhaan vajaaseen puoleen nauhan leveydestä, itse käytin liimanauhaa kiinnitysnauhassa. Älä laita tukikangasta saumanvaroihin.

3. Ompele taskupussin kappaleet yläreunastaan toisiinsa kiinni oikeat puolet vastakkain. Silitä. Käännä kappaleet oikein päin ja tikkaa kappaleet kiinni toisiinsa yläreunasta läheltä reunaa ja toiseen kertaan hieman kauempaa. (Katso kohdasta 5, mitä tarkoitan.)

4. Ompele kiinnitysnauhakappaleesta nauha, eli ompele pitkä sivu ja toinen pää. Tämän voi tehdä toisellakin tapaa, tai käyttää valmista nauhaa, mutta minä tein näin. Kääntö sujuu helposti, kun solmii pätkän ompelulankaa renkaaksi. Kiinnitä lankaan hakaneula ja ompele lanka saumaan kiinni toista päätyä ommellessasi. Hakaneula ja langan pitempi osa jäävät syntyvän nauhan sisään. Kavenna saumanvarat ja käännä nauha oikeinpäin. Kas näin:

4. Silitä nauha ja tikkaa ympäri.

5. Aseta taskukappale taustakappaleista vuorin päälle niin, että taskun vuori ja taustakappaleen vuorin oikea puoli ovat vastakkain. Tikkaa puikoille kolot. Itse tikkasin kaikki kolot 2 cm välein, tällöin ihan reunaan jää pienet koloset virkkuukoukuille valmiissa puikkopussissa. Keskellä on 10 cm leveä pussi esim. mittaa tai pyöröpuikkoja varten. Teippasin koneeseen mittanauhateippiä helpottaakseni ompelua suoraan, mutta tässä yksi päivä löysin koneestani lisävarusteen, jolla se olisi onnistunut myös. Voit myös merkitä haihtuvalla merkkaustussilla tai merkkausliidulla apuviivat tikkauksille.

6. Aseta juuri ommellun taustan vuorin päälle pussin päälikangas niin, että kankaiden oikeat puolet ovat vastakkain. Tikkaa ympäri, mutta jätä ylös sopivan levyinen kääntöaukko. Jos et (kuten minä) muistanut pyöristää kulmia, tee se nyt. Toki saa ne kulmat jättääkin. Jätä nauha kankaiden väliin. Itse laitoin nauhan niin, että nauhan alareuna on puikkotaskun yläreunan tasalla. Kavenna saumanvarat muualta, mutta älä kääntöaukon kohdalta, näin kääntöaukko on helpompi ommella kiinni.

7. Kavenna saumanvarat, tee kulmiin aukileikkauksia, ja käännä koko systeemi oikeinpäin ja silitä. Käännä ja silitä kääntöaukon saumanvarat sisäpuolelle. Tikkaa koko komeudesta reunat läheltä reunaa, jolloin kääntöaukkokin sulkeutuu. Toki voit myös käsin piilopistoilla harsia kääntöaukon kiinni.

8. Kiinnitä kiinnitysnauhaan neppari tai laita nappi ja tee napinläpi. Myös tarranauha käy.

Valmista!

Näkösuojaa

Ei tässä projektissa montaa vuotta vierähtänyt... Vasta reilut kuusi vuotta ollaan tätä taloa asuttu.

Meidän kodinhoitohuoneen ikkunasta näkyy suoraan tielle, ja tieltä iltaisin suoraan meille sisälle. Eipä sillä, päättyvä tie maaseudulla, harvakseltaan liikennettä, ja kun katuvalojakaan ei ole, niin kukapa tuolla pimeällä kulkee. Mutta silti olen suunnitellut vuosikausia oveen näköestettä.

Ajattelin ensin jotain verhoa, mutta en halunnut laittaa oveen mitään tankoa, koska sitten olisi pitänyt oveen tehdä reikiä. Seuraavaksi mieleen juolahti teippaaminen washi-teipillä, netistäkin löytyi kauniita malleja, mutta miten teippi olisi kestänyt ikkunan pesua ja pikkusormia. Eikä mitään täydellistä teippiäkään löytynyt. Ja olisihan siinä ollut kamala homma. Piimälläkin olisi voinut maalata jotain poispestävää, mutta eipä se pikkukäsien takia olisi kauaa pysynyt. Niitä perinteisiä ikkunamuoveja en halunnut, enkä missään nimessä sitä jääsprayta. Eipä kauheasti jäänyt vaihtoehtoja.

Ikkunakalvo alkoi tuntua sopivalta ratkaisulta ja ulkomailta tilasinkin sitten tämän meidän kalvon. Kun sitä sitten alettiin asentaa, tuntui tuo kalvo ihan järjettömän ohuelta. Se oli kutakuinkin kuin sellofaania. Mutta hyvä siitä tuli.

Asennus oli melkoisen yksinkertaista, varsinkin, kun sen ulkoisti miehen tehtäväksi. Pesin minä sentään ikkunan viimeisen päälle ja neljään kertaan. Kalvo leikattiin sopivaan kokoon (2-3 cm ikkunaa suuremmaksi) ja taustamuovi irroitettiin teippien avulla. Kalvon ikkunaa vasten tuleva puoli kasteltiin saippuavedellä sumutinpulloa avuksi käyttäen ja asetettiin ikkunaan. Kalvo kasteltiin uudelleen saippuavedellä, ja lastalla tasoitettiin ja kiinnitettiin ikkunaan, leikattiin oikeaan kokoon (n. 2mm pienemmäksi, kuin ikkuna silikoneineen) ja kasteltiin, sekä lastailtaan vielä kunnolla kiinni. Ja siinä se.

Ainakin oravien seuraaminen hankaloitui huomattavasti.

Takaisin käyttöön

Vihaan korjausompelua. Mielummin teen uutta, mutta toisinaan saan inspiraation korjata ja tuunata.

Ostin Polarn o. Pyretiltä taannoin todella kivat paidan, jonka kaulanaukko lörpähti ensimmäisessä pesussa kamalaksi. Ei sitä voinut pitää.

Purin kaulanaukon ja ompelin pariin kertaan uudelleen, että sain kireyden kuntoon. Näin paljon kaulanaukossa oli ylimääräistä resoria! Vielä tosin on ratkaisematta tuo olan nepparikiinnitys. Toivottavasti ratkeaa ennen kuin poika kasvaa ulos tästä koosta. Neppareita on, mutta väärää kokoa vastakappaleeseen nähden.

Olen perso halvoille kirpparilöydöille. Tämän paidan nappasin mukaani poikaa varten ja kotona huomasin, että toinen hihansuu oli leikattu saksilla ja saumassakin oli jotain nirhaumaa. Aikani harmiteltuani päätin kylmästi saksia hihansuut pois ja laittaa resorit tilalle, kun kaapissa oli melkein täydellisesti samaa väriä olevaa resoria. Muutama pesu, ja uudet resorit haalistunevat tismalleen samaan sävyyt.

Eihän tämä nyt niin kaameaa taas ollutkaan!

Itte testasin

Olen jo aiemminkin maininnut olevani mukana Buzzadorissa, jossa on mahdollisuus päästä testaamaan tuotteita ja palveluita. Juuri nyt olen mukana Viledan kampanjassa, ja testaan erilaisia hankaussieniä.

Tykkään testailla tuotteita, varsinkin sellaisia, joihin en oikein usko. Esimerkiksi hankaussienet jäävät minulla kauppaan, koska ne joko naarmuttavat pintoja, tekevät käsistä karheat (mikä on sangen ärsyttävää, kun ompelet kutakuinkin joka päivä, ja kankaat tarttuvat kiinni santapaperikäsiin), tai eivät muuten vaan toimi. Hankaussienet ovat tuoteryhmä, jonka olen kokenut meidän taloudessa täysin turhaksi.

Mutta ehkäpä minunkin on syytä muuttaa ajatteluani tässäkin suhteessa.

Sain testattavakseni kolme eri hankaussientä, joista ensimmäisenä testiin nappasin keraamisen lieden puhdistamiseen tarkoitetun Vileda Active Scrub -sienen, koska keraamisen lieden puhdistus ja puhtaana pito on mielestäni ärsyttävää puuhaa. Tähän mennessä olen puhdistanut tuota liettä Universal Stonella, koska se on ollut tuohon tarkoitukseen parasta, vaikkakin sen huuhteleminen on sangen työlästä, sitä valkoista putua ei meinaa saada lieden reunojen vierestä millään pois. Olin erittäin yllättynyt, miten tuo sieni aika vähällä vaivalla poisti vähän vanhemmankin hellaan pinttyneen lian, ja aivan ilman pesuaineita. Taatusti jää meillä käyttöön tämä. Sientä käytetään kosteana, ja käytön jälkeen huuhdellaan, sieni vaihdetaan uuteen, kun hankauspinnalle kertynyt lika ei poistu huuhtelemalla. Olin yllättynyt, miten sieni todellakin puhdistuu pelkällä huuhtelulla, kun tiskirätti on taatusti musta, eikä takuulla puhdistu edes pesukoneessa.

Puhdistin sienellä puolet hellasta, valitettavasti kuvassa ei näy tuo ero.

Suurin odotuksin siirryin testaamaan Vileda Active Scrub hankaussientä, joka on suunniteltu hankalan lian puhdistamiseen aroiltakin pinnoilta, kuten teflonista. Testasin sientä heti paistinpannuun, mutten saanut haluttua lopputulosta keraamispinnotteisella paistinpannullamme. Meinasin luovuttaa jo sienen kanssa, mutta ajattelin sitten kokeilla sitä kahvinkeittimen lämpölevyyn, joka sitten puhdistuikin hyvin, joskin sitä sai hangata jonkin verran. Sen sijaan uunivuokaan, joka ei puhdistunut täysin astianpesukoneessa, tämä sieni toimi äärettömän hyvin, hyvin pienellä vaivalla irtosi kiinni palanut rasva, ja taas ilman pesuaineita. Sienikin puhdistui taas pelkällä huuhtelulla.

Kolmantena kokeilin Vileda Power Inox -teräshankaussientä, joka on tarkoitettu vaativaan käyttöön, kuten grilliritilöihin, pariloihin ja rautapatoihin. En pidä yhtään teräsvillasienistä tai karhunkielistä, koska ne raastavat kädetkin santapaperiksi. Uunin ritilän pesukin on vihonviimeistä puuhaa, ja vaikka koitankin välttää tujuja pesuaineita, niin uuniin niitä käytän. En oikein edes keksinyt aluksi, että mihin tätä testaisin, kunnes päätin testata juurikin tuohon ritilään. Sieni on yllättävän mukavan tuntuinen kädessä, itseasiassa kaikki nämä sienet istuvat käteen hyvin. Yllätyin myös sienen pehmeydestä, sehän on osittain kudottu ruostumattomasta teräksestä. Tämä sieni jää meille ehdottomasti käyttöön tämän kokeilun jäkeen, sillä niin helposti, ja taas ilman pesuaineita, tuo ritilä puhdistui. Harmi, etten ottanut aikaa.

Kerrotakoot vielä, että vaikka sienet puhdistuivat pelkällä huuhtelulla, niin en usko, että rasva lähtisi sienestä vain huuhtomalla, joten pesin sieneni kyllä huuhtomisen jälkeen vielä miedolla astianpesuaineella.

PS. Jos sinäkin haluat Buzzadoriksi, niin tästä sinne pääsee.

#buzzvileda #buzzador

Tahranpoistoasiaa

Moni bloggaaja on lähtenyt buzzadoriksi, niin minäkin. Buzzadorit voivat osallistua kampanjoihin, mistä he saavat testattavakseen tuotteita, joista he sitten kertovat eteenpäin mm. kavereilleen ja tuttavilleen. Toisinaan buzzadorit saavat jaettavakseen myös tuotenäytteitä, kuten tässä Vanish 2013 -kampanjassa. Itse halusin mukaan tähän kampanjaan, koska koen tahrat, ja niiden poistamisen ongelmalliseksi. Lapsiperheessä ei tahroilta voi välttyä, enkä haluaisikaan välttyä, sillä haluan antaa lasten touhuta ilman, että joka liikettä täytyy varoa, mutta haluan vaatteet puhtaaksi pesussa, ja niin ei useinkaan käy.

Meillä vaikeita tahroja ovat mm. suklaajäätelö, paprika, ruoho, rasvatahrat, ketsuppi ja voikukka. Rasvatahroja olen poistanut tähän asti Fairyllä ja ruohotahroja sappisaippualla. Paprikan olen saanut pois vain kuivaamalla vaatteen auringossa, mutta se ei toimi, kuin kesäaikaan auringonpaisteella, tahroja tulee meillä muulloinkin, enkä muuten ole paprikatahroja saanut pois, aina en edes auringossa. Suklaajäätelöllä ja voikukalla meillä on pilattu monet vaatteet...

Tämä bambipaitakin näytti yhden käyttökerran jälkeen tältä. Ei ole tehonnut aurinko, ei sappisaippua, ei mikään! Paita on kuin uusi, mutta piloilla. Tyttö vaan rakastaa voikukkia!

Ilolla ja mielenkiinnolla siis lähdin testaamaan Vanishia! Olen aiemmin sitä käyttänyt satunnaisesti pesuvärjäymiin ja nakannut joskus koneeseenkin, mutten ole kauheasti huomannut vaikutusta.

Sotkin saamani paketin mukana tulleen valkoisen kankaan ketsupilla, suklaajäätelöllä, apilalla, paprikalla, voilla, mansikalla, oliiviöljyllä ja luonnonkosmetiikan tuhdilla huulipunalla.

Laitoin osaan tahroista Vanish color -nestettä, ja osaan Vanish crystal white jauhetta, josta sekoitin veden kanssa "tahnaa".

Nakkasin kankaan kutakuinkin heti muun pyykin joukkoon ja jäin odottamaan lopputulosta, joka kyllä yllätti. Huulipunaa jäi hitunen, mutta en ihmettele, sillä en pahemmin antanut aineen vaikuttaa, enkä juuri hieronut tuota tuhtia huulipunaa, jota oli kankaassa paljon, ei siis pelkkä suukko, vaan kunnon kerros. Apilatahran erotti vielä juuri ja juuri valoa vasten, samoin pienen osan suklaatahrasta, mutta koskaan mikään näistä ei ole lähtenyt pesussa näin hyvin pois. Muut tahrat olivat kauniisti kadonneet, myös se paprika.

Muutaman päivän kuluttua, laitoin Vanish color geeliä uudelleen kankaalle, annoin vaikuttaa hetken, ja nakkasin taas koneeseen. En uskonut, että tahrat enää lähtisivät, mutta koneesta tuli puhtaanvalkoinen kangaspala, jäljellä ei ollut edes haaleita tahroja. Tämähän siis toimii! Olisi vain pitänyt malttaa odottaa hetki ensimmäisellä pesukerralla. Vaikka toisaalta oli kiva huomata, että vaikka tahrat pitäisi poistaa heti niiden tultua (lapsiperheessä tämä on usein mahdotonta), niin Vanishilla ne lähtevät vielä muutaman päivän päästäkin.

Laitoin tästä innostuneena lasten vaatteita likoamaan veteen, johon lisäsin Vanish color -jauhetta. Vaatteissa oli monessa pesussa olleet voikukkatahrat (tuo bambipaita), toisessa suklaatahroja ja kolmannessa jotain epämääräistä ruoasta tullutta värjäymää. Vaatteet unohtuivat likoamaan yön yli ja aamulla hieman kylmäsi, kun pelkäsin, mitä minulla on vastassa. Mutta vaatteissa olivat värit säilyneet ja mikä parasta, ne vihuliaiset tahrat olivat kokonaan kadonneet. Bambipaitakin on nyt ihan tahraton! Ette usko, miten iloinen olen!

Nämä jäävät kyllä vakiokäyttöön. Tuon nesteen korkkisysteemi tuntui vain aluksi jotenkin hankalalta, ja pullo kauhean muhku käsitellä, mutta riittääpä pidempään. Muutamien tahranpoistojen jälkeen niihinkin on tottunut. Plussaa tuotteet saavat minulta ehdottomasti myös hajusteettomuudesta, ympäristömerkistä ja siitä, että niillä on myös Allergia- ja astmaliiton tunnus; kaikki todella tärkeitä asioita meillä pesu- ja puhdistustuotteiden valinnassa. (Vanish crystal white - jauheella ei ole ympäristömerkkiä, jatkossa korvaan sen Vanish crystal white -nesteellä, jolla ympäristömerkki on.)

Millä teillä tahroja poistetaan? Oletko Vanishin vakiokäyttäjä? Millaisia kokemuksia sinulla on Vanishista? Kerro parhaat tahranpoistoniksisi, tai ehdota, mitä tahraa voisin koittaa poistaa.

(Meillä muuten on oma kaivo, ja siinä kova vesi, joka vaikuttaa pesutulokseen. Kova vesi vaatii usein enemmän pesuainetta. Tykkään käyttää myös vähintään ympäristömerkin saaneita pesuaineita, tai vieläkin luonnonmukaisempia. Tämäkin siis saattaa vaikuttaa siihen, ettei ensimmäisellä pesukerralla tuo Vanish poistanut kaikkia tahroja täydellisesti testilapustani.)

Kilometrikaupalla resorikanttia

Sattuneista syistä tarvitsen välillä kilometreittäin - noh, ainakin moooonia metrejä - resorikanttia. Pitkä resorikantti on hirmuisen kätevää varsinkin kantinkääntäjän kanssa, mutta turhauttavan työlästä leikata tällaiselle malttamattomuuteen taipuvaiselle, joka tekisi mielellään kaiken nopeasti ja helpoimman kautta.

Tässä kerran leikellessä minulla sytytti.
(Jollain muulla on varmaan jo sytyttänyt aiemmin, mutta minulle tämä oli suorastaan läpimurto...)

Aiemmin olen pujottanut resoriputken leikkuualustan päälle ja pyritellyt resori sitä mukaan, kun olen saanut leikattua rullaleikkurilla. Nyt totesin, että kanttinauhan toinen reunahan on jo valmiiksi leikattu, ja seuraava kierros leikataan kuitenkin vierestä, niinpä lopetin pyörittelyn ja leikkasin (rullasin) ensin toisen puolen resorista sopivan levyisiksi suiruiksi, ja sitten toisen puolen. Helppoa ja nopeaa!

Kas näin:

Ensin leikataan viivottimen kanssa tuo ensimmäinen suikale niin, että suikaleen leveys on tällä puolella toisessa reunassa (tässä tapauksessa alareunassa) puolet kantin halutusta leveydestä. Sitten suikaloidaan kangasta haluttu määrä. (Suikaleet ovat kyllä tasan ja suoraan leikattuja, levittelin niitä vain, jotta idea kävisi ilmi. )

Sitten käännetään alusta ja leikataan taas ensimmäinen suikale vinoon niin, että toinen reuna on halutun kantin levyinen (olettaen, että resorin reuna on siis alunperin ollut suora), jonka jälkeen suikaloidaan lisää resoria. Koska resori on (usein) leveämpää, kuin tuo leikkuualusta, jää osa resorista kuitenkin leikkautumatta. 

Leikkautumattoman osan resorin reunasta voi lopuksi vedellä rullaleikkurilla ja viivottimella tai leikata ronskisti saksilla.

Lopputuloksena on kilometrikaupalla sopivan levyistä resoria kohtalaisella vaivalla.

Tämä oli sen verran helppoa, että huvittaisi vedellä puolet resoreista valmiiksi kanttinauhaksi.

Onko teillä muilla kantinleikkuuvinkkejä? Miten te laikkaatte kanttinauhan, vai ostatteko sitä kenties jostain valmiina? Onko kellään vinkata hyvää ostopaikkaa?

Pikajuttuja

Välipäivitys pikaompeluksista.

Itselle ompelin pikapikaa Metsolan siksak-kuvioisesta neuleesta kaulaan kiepautettavan huivin. Tälle lienee oikeakin nimi, mutta kun ei tule mieleen, niin ei.

Minulla oli tätä hamstrattuna pieni palanen, joten sen mukaan elettiin ja ommeltiin. Aluksi tuntui, että hieman tuo olisi saanut olla leveämpi, sillä kietoutuu aika jämptisti kaulan ympärille, mutta onneksi käytössä lämmön vaikutuksesta tämä venyy aika reippaasti, eli on oikeinkin erinomainen. Tällainen pitänee tehdä ihan trikoostakin.

Neulatyynykin koki pävityksen, sillä minusta tuntui, että vanha vanutäytteinen neulatyynyni söi neuloja, tai siis pilasi ne, tylsytti. Olen kuullut, että neulatyyny pitäisi täyttää hiuksilla, jotka kuulemma samalla terottavat neulat. En tähän hätään saanut hiuksia mistään, niinpä täytin tyynyni lampaanvillalla. Valitsin värjätyn villan, josta enin rasva oli jo pesty pois. Kuivempaakin laatua olisi voinut laittaa, mutta raaskin vain nämä huopatossuprojektini jäänteen käyttää. Kuvittelisin, ettei villa ole yhtään hiusta huonompi materiaali, mutta tuleepahan sekin testattua. Harmi, että testaamiseen menee useampi vuosi - kuvittelen.

Olkaa hyvät!

Pitihän niitä kuolalappuja tehdä lisääkin, kun pieniä epämääräisiä kangastilkkuja kerran on.

Ja tässä myös teille tämä kaava yksityiseen käyttöön. Koko on sopiva ainakin meidän 80 senttisiä vaatteita käyttävälle puolivuotiaalle, mutta tulee menemään vielä pidempään.

Leikkaa kankaat taitteelta, kaulurin / kuolarin nurjalta puolelta jätä pois saumanvarat, jos ompelet tämän pussiin, paitsi kappaleen päistä (niskan taakse tulevat), niin nurja puoli jää nätisti nurjalle, eikä käänny käytössä päälipuolelle. Nepparien kohdalle voit laittaa tukikankaan kappaleiden nurjalle puolelle (minä olen aina unohtanut). Ompele saumurilla palat yhteen joko oikeat tai nurjat puolet vastakkain. Jos ompelet oikeat puolet vastakkain, jätä toiseen päähän kääntöaukko. Ompele mahdollinen kääntöaukko umpeen ja laita nepparit paikoilleen, kaavassa on vain suuntaa antavat kohdat. Voit myös käyttää tarranauhaa, mutta muista laittaa tarranauhan koukkupuoli alimmaiseksi jäävään päähän, ettei se pistele vahingossa lapsen ihoa. Olen tätä varioinut myös niin, että olen leikannut päälikappaleen tuosta ylhäältä korkeammaksi, toimii niinkin.

Pieni kestoiluvinkki äideille

Onko joku muu taistellut liivinsuojien ompelun kanssa? Onko niitä leikattuja ympyröitä hankala saada siististi saumuroitua? Karkaako aina jokin kangas alta tai välistä?

Näin minä opin ompelemaan liivinsuojia ilman kirosanoja:

1. Piirretään ympyrä siihen kankaaseen, joka tulee ihoa vasten. Leikataan hyvin suurpiirteisesti ympyrä irti ja muut kankaat suunnilleen saman kokoisiksi. Tässä on tämän idean juju!

2. Kangaspino saumurin paininjalan alle ja ommellaan piirrettyä viivaa myöden. Ihoa vasten tuleva kangas on päälimmäisenä, imut välissä ja mahdollinen PUL-kangas on alin.

3. Saumuri saa leikata ylimääräiset pois ja kaikki kankaat pysyvät näppärästi kasassa ja saman kokoisina, yksikään ei karkaa pois sauman alta.



4. Ja kun liivinsuoja on ommeltu niin, että ommellessa päällä on ollut ihoa vasten tuleva kangas, kipartuu liivinsuoja inansa kupilleen juuri oikeaan suuntaan.

Idea ei ole valitettavasti oma, vaan opittu facebookin Ompeluelämää-ryhmässä, mutta laitan jakoon, koska tästä on ollut niin paljon iloa. Samaa ideaa voi käyttää hyödyksi myös kestositeiden ompelussa, eli annetaan saumurin hoitaa tarkempi leikkaaminen.



Kokomerkintöjä

En ole vielä merkinnyt kokoja itsetehtyihin vaatteisiin. Aluksi en nähnyt sitä tarpeelliseksi ja sitten en raaskinut ostaa kokomerkintälappuja. Lopulta totesin kuitenkin, että kokolaput voisivat olla näppärät, kun Pirpanan vaatteet periytyvät Pikkusiskolle, mutta koska molemmat tyttömme ovat herkkäihoisia atoopikkoja, en kuitenkaan halunnut kokolappuja niskaa ylimääräisesti kutittamaan.

Näin minä asian lopulta ratkaisin:

Tekniikkaa en sen enempää selitä, kun se varmaan on kaikille tuttu, mutta kysykää jos haluatte vinkkejä.  Tulostin siis ensin tekstin kuvineen peilikuvana siirtokuvapaperille (onkohan se sen nimistä?) ja sitten silitin kuvan suoraan vaatteeseen sen sijaan, että olisin tehnyt varsinaisia kokolappuja.

Ja tottakai, kun kerran oli tarkoitus kuvata tämä idea, niin kokomerkintä tietenkin hieman epäonnistui, kun aloin repimään suojapaperia pois liian aikaisin. Sydämeen jäi hieman röpöä.

Tämä merkintä tuli lahjamekkoon, mutta tuollainen koristeellisempi kokomerkintä tuo mielestäni vähän luksusta tavallisiinkin vaatteisiin, eikä sitten kutita.