Näkyvyyttä

Pitkästä aikaa jotain tänne blogiinkin. Työkiireiltä ei ole juuri mitään valmistunut, ja valmistuneetkin tuntuvat katoavan suoraan kaappiin ja käytöön. Nämäkin katoavat käyttöön, heti!

Lasten kanssa askarreltiin tänään heijastimia. Minä solmin, lapset pujottelivat. Aika mahtavat, vaikka itse sanonkin. Heijastimet ostin Sinellistä, puuhelmet ovat omista varastoista ja lukot on tilattu Taitoisasta. 

Näitä voisi tehdä vielä muutaman lisää.

Himmeli

Himmeleissä on sitä jotakin. Olen jo pitempään haaveillut omasta himmelistä, sellaisesta todella suuresta pyramidista, josta roikkuu pieniä kuutioita. Onneksi päädyin, äitini suosituksesta, kuitenkin ostamaan tarvikepaketin Tampereen kädentaitomessuilta tähän vähän pienempään, nimittäin aikaa meni tämänkin tekemiseen, se iso ei olisi valmistunut ehkä ikinä.

On se vaan niin kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Yhtään en osaa sanoa, onko tämä kaiken himmelintekosääntöjen mukainen, sillä tarvikepaketissa oli ohjeet vain jo enemmän tällaisia tehneelle. Pirjo Väisäsen Olkityöt -kirjasta hain tekniikka-apua ja lähdin ostamaani ohjetta soveltamaan (ohjeessa tekojärjestys tuntui omaan järkeen oudolle). Ainakin ensimmäisten kerrosten jälkeen tuli hoksattua monta asiaa, eikä olkien läpi juuri tarvinnut pujotella enää. Tuo roikkuva kuutio syntyikin sitten jo ihan suitsait. Jos jossain olisi himmelintekokurssi, menisin tutustumaan, miten mestarit näitä tekee. Mutta kyllä tästä sellainen himmelikuume iski, että ensi kesänä meidän pellolla kasvaa olkimateriaalia.

Henkselipandoja ja napapingviinejä

Rakastuin Viljamin puodin pandoihin totaalisesti. Ne ovat ihania niin kankaana kuin nappeinakin. Tilasin itselleni taannoin nappeja, jotka saatuani sain loistavan idean, ja laitoin heille kyselyä, ja sainkin tällaisia "erikoisnappeja" toisen tilaukseni mukana (napin reiät eivät siis ole auki, vaan niihin on jäänyt tuota puuta kiinni). Nämä ovat juuri täydellisiä tarkoituksiini! Ohuesta magneettilevystä, jonka olen ottanut joskus vuosia sitten talteen jääkaapin oveen kiinnitettävästä muistilehtiöstä, leikkasin paloja, jotka liimasin nappien taakse. Tadaa, magneetteja! Nyt voin ihailla näitä joka päivä!

Pandoille piirsin henkselit permanent tussilla, koska nuo kiinni olevat puupalat alkoivat näyttää napeilta. Eikö olekin ihania? Tuon ensimmäisen pandan napit väritin, mutta totesin, että ovat paremmat ilman väritystä. Laittaisiko tuon yksilön nappeihin hieman kynsilakkaa, että ne erottuisivat nyt paremmin?

Tilasin kankaiden yönä Viljamilta sirkuspingviini- ja  pesukarhunappeja ja ilokseni sain niitäkin muutaman "erikoisversioina". Pingviineistä tuunasin napapingviinejä. Pingviinin napaan on siis jäänyt pala puuta, jonka väritin mustaksi, siivessä on myös samanlainen, mutta kun takana on musta magneetti, ei tuota huomaa käytössä ollenkaan, jos ei läheltä katso. Pesukarhuissakin on napinlävissä pienet puupalat osittain kiinni, niille en tehnyt mitään, hyvin huomaamattomat kun ovat. 

Ykköslaatuisia nappeja on Viljamin puodin verkkokaupassa vielä, mutta jos pandoja mielit, niin ole supernopea, niitä ei paljon näyttänyt olevan enää jäljellä!

Nappijuttuja

Hurahdin se minäkin näihin nappijuttuihin, näitä on vaan niin hauska tehdä.

Nyt on varastoissa omille tytöille pinnejä, mutta silti tahtoisin tehdä lisää vaikka kuinka paljon, kun kaikkia kivoja kankaitakin olisi. Kohta on lähipiirinkin tytöt lahjottu pinneillä ja ponskuilla. Jättiklemmaritkin olisivat hauskoja pieniä viemisiä lukeville kavereille.



Viimevuotisia

Mulla on paljon esittelemättä jääneitä juttuja. Nämä joulumuistamiseksi menneet tulitikkurasiat mm.

Näistä lumiukoista kaikki oikeastaan lähti. Päälystin nuo valmiit tulitikurasiat ja niihin kiinitettiin tyttöjen sormenjäljistä tehdyt lumiukot. Lumiukot painettiin sormiväreillä. Isompi sai koristella lumiukkonsa itse, pienempää autoin laittamalla lumiukolle nenän, silmät, suun, napit ja kädet.

Olivat muuten tykättyjä lahjoja...

Isänpäivälahjat

Tällaiset avaimenperät askarreltiin Pirpanan kanssa isänpäivälahjoiksi. Pirpanan vaarin avaimenperä puuttuu kuvasta, koska unohdin kuvata sen, loogista, eikö?

Avaimenperät on tehty kutistemuovista, tulostin netistä paperille logot ja piirsin kutistemuoviin, Pirpana väritti, minä leikkasin ja kutistin uunissa. Avaimenperiin tuli kaikkiin kunkin lahjansaajan traktorimerkki.

Näitä oli todella hauska askarrella, tehdään varmasti jatkossakin vielä jotain, koska tuota kutistemuoviakin jäi vielä hitusen. Jotain koruakin ajattelin tehdä mustasta kutistemuovista.

Ajoissa!

Jotenkin aina unohdan pääsiäisen. Rairuohon kasvattamiseen herään vasta, kun se on jo liian myöhäistä mistään pääsiäisaskarteluista tai -koristeluista puhumattakaan. Tänä vuonna ollaan sitten oltukin hyvissä ajoin (ohrankin saa kohta heittää roskiin ja aloittaa uuden kasvattamisen).

Pirpanan kanssa askartelimme pääsiäistipuja. Äidin kunnianhimo iski taas päällensä ja varmistin, että lapsi liimaa sulat oikein päin. Levittelin siis liimaa ja Pirpana liimasi. Jalat laitoin paikoilleen, eihän tuo lapsukainen niitä olisi millään saanut, kun minullakin tuotti vaikeuksia. Livenä nämä ovat vieläkin sympaattisempia kaikkine epätäydellisyyksineen, (omasta mielestä paremmat, kuin ne kaupan ilmeettömät ja pörröiset)...