torstai 26. marraskuuta 2015

Näkyvyyttä

Pitkästä aikaa jotain tänne blogiinkin. Työkiireiltä ei ole juuri mitään valmistunut, ja valmistuneetkin tuntuvat katoavan suoraan kaappiin ja käytöön. Nämäkin katoavat käyttöön, heti!


Lasten kanssa askarreltiin tänään heijastimia. Minä solmin, lapset pujottelivat. Aika mahtavat, vaikka itse sanonkin. Heijastimet ostin Sinellistä, puuhelmet ovat omista varastoista ja lukot on tilattu Taitoisasta. 

Näitä voisi tehdä vielä muutaman lisää.

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Onnea on...

Onnea on iso kangasvarasto! Kun sitä tajuaa puoli kahdeksan kaupoilla ollessaan, että pitäisi seuraavana aamuna päällä olla muutakin kuin teepaita ja kotihousut kevätjuhlissa, saattaa iskeä pieni paniikki. Varsinkin, kun tajuaa, että kaapissa ei ole mitään sopivaa. Onneksi on sentään jonkinmoinen kangasvarasto, ja  muutakin tarvetta, niin yön aikana syntyy tällaista.


Kaava on Ottobrenin Color-blocked lehdestä 2/2013.  Kaava on joustamattomalle kankaalle tehty, tämä versioni on trikoosta (tilattu joskus muinon Ikasyriltä). Olisi voinut tehdä hitu pienemmän. Hihasta muokkasin muotolaskoksen pois, muita muutoksia en tehnyt. 

Olen ihan rakastunut tuohon pitsikaulukseen! Saatanpa tehdä pari pitsikaulusvaatetta lisää...

tiistai 5. toukokuuta 2015

Lasihelmiä

Olen päässyt toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni! Olin nimittäin Lea Swantzin lamppulasihelmikurssilla.

Kurssilla opittiin tekemään perushelmiä, jos niitä sellaisiksi voi sanoa. Lisäksi harjoittelimme helmien kuviointia ja muotoilua. Saimme kokeilla myös eläinhahmohelmien tekemistä. 

Tässä on saaliini. Kasa kesäisiä helmiä.

Hahmohelmien tekeminen oli todella vaikeaa, vaikka opettajan tekemänä se näyttikin niin helpolle. Tein pingviinin lisäksi myös pöllön, mutta se ei selvinnyt uunista tai postituksesta, vaan on kolmena palana.


Kokeilin tehdä pilkullisen sydänhelmen. Helmessä menee yläosassa vaakasuoraan reikä helmen läpi.


Toisenlaisia sydämiä kokeilin tähän helmeen. Muoto ei ole täydellinen, mutta vastahan sitä ensimmäistä kertaa oltiin opettelemassa.


Opettaja oli erinomainen, en voi kuin suositella, jos aihe kiinnostaa yhtään. Me olimme neljän porukalla, mutta Lea opettaa kuulemma vaikka yhtä kerralla. 

Aluksi hirvitti, miten sitä hallitsee ja muistaa kaiken, mutta yllättävän nopeasti sitä pääsi vauhtiin. Ja nyt sitä ei malta odottaa seuraavaa kertaa.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Ruusuista

Pitkään aikaan mikään kangas ei ole sykähdyttänyt niin paljon, kuin Pehemiän Babushka roses. Itselle halusin mustan kaulahuivin ja tytöille turkoosista kesämekot täyskellolla helmalla.


Hihat jätin 3/4-mittaisiksi. Helman sivusaumoissa on taskut.


Juuri niin ihanat, kuin kuvittelinkin!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Ompelulankalaatikko

Ompelulankalaatikkoni oli pahvista, ja täynnä. Todella täynnä. Eihän se kestänyt, vaan levähti jokin aika sitten. Hain Ikeasta vähän tukevamman, jonka hioin, (oli meinaan todella tikkuiset reunat) ja tuunasin kivoilla papereilla. Nyt mahtuisi lisää ompelulankojakin...


Pahvinen vanha Tigerin laatikkosysteemi saa uuden elämän tuunauksen ja liimauksen jälkeen vähän kevyemmissä tehtävissä ompelumerkkien kotina.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Ihanat kirjat

Osallistuin kahden viikonlopun mittaiselle kirjansidontakurssille ensimmäistä, mutten varmasti viimeistä kertaa. Aivan mahtavaa osata tehdä itse oikea kirja! 

Ennen kurssia minulla oli miljoona ideaa, mitä haluan tehdä. Tärkeimmät jutut sain tehtyä, mutta ideoita on yhä miljoona. Osan ideoista saan kyllä toteutettua itse kotona, mutta on niin monta juttua, joita haluan oppia, ja mieluiten ihan opetettuna, en itseopiskeluna kantapään kautta. Jos paperiaskartelu kiinnostaa yhtään, suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätäkin. Tässä saa olla juuri niin pikkutarkka tai boheemi, kuin haluaa. Ja mahdollisuuksia on niin paljon, kuin mielikuvitus antaa myöden.

Kurssin aikana valmistui kaksi muovitaskukirjaa keittiöön irrallaan pyöriviä suosikkireseptejä varten. Pilkulliseen menevät leivontaohjeet, ruokailuvälinekuvioiseen sitten taas ruokaohjeet.



Välipalana tein supersuloisen A5-kokoluokan vihkon, jossa vihkon selkään on liimattu tavallista puuvillaa. Vihkon kannet on ekopahvia ja sisäsivut valkaisematonta voimapaperia.


Halusin myös tehdä aivan oikean kirjan. Osoitekirjani on jo pullollaan yliviivattuja osoitteita, kun olen koittanut pysyä ihmisten muuttojen tahdissa, että olisi syytä päivittää. Niinpä tein itselleni uuden osoitekirjan. Pidän tästä aivan älyttömän paljon.


Kirjassa on viivoitetut sivut kirjoittamista helpottamassa. Ajattelin kirjoittaa käsin sivuille aakkoset, mutta mietin vielä, merkkaanko sivun reunaan eri kirjainten kohdat. Voisin loveta sivuja tai merkata sivun reunan eri värillä. Mutta mietitään rauhassa, en halua pilata tätä.


Lopuksi halusin vielä kokeilla jotain muuta tekniikkaa, joten pitkäpistoilla (niin se kai oli) syntyi tällainen päheä muistikirja. Tämäkin on harkintaveiheessa, sillä en tiedä, jätänkö kansien taitteet tuollain, kun ne nyt ovat, vai teenkö niistä ompelemalla tai liimaamalla kansiin pienet taskut, jonne voi sujauttaa jonkin muistilappusen. Skootterinkin jouduin asemoimaan sivulla liian korkealle, joten todennäköisesti painan kanteen vielä jonkun tekstin, kunhan keksin mitä. Tässäkin sisäsivut ovat valkaisematonta voimapaperia.