Pötkylä

100g Sandnesin Kitten Mohairia tuhosin tähän juttuun, joka toimii sekä kaulurina, että tarpeen vaatiessa voi kiskaista pään yli korvien ja pään suojaksi. Ohje on Modasta (6/2009) ja siinä tätä kutsutaan jättikauluriksi.

Oli taas kamala vimma aloittaa, eikä kotoa löytynyt koon 8 pöyröpuikkoja, joten piti soveltaa. Tein koon 6 pöyröillä, koska mulla on löysä käsiäala. Mutta jonkin verran neulottuani tajusin, että käsialani ei ole tarpeeksi löysää. Koska tätä lankaa on miltei mahdoton purkaa, niin löysäsin käsialaa loppua kohden ja olen ihan tyytyväinen, ei sen kaulaosuuden tarvitse mitenkään kamalan väljä ollakaan.

Synttärikortti

Tämä kortti on unohtunut postata.



Kaikessa yksinkertaisuudessaan pidän tästä kovasti. Keskellä oleva koira on leimasinkuva, joka on kohotarroilla kohotettu irti pohjasta. Teksti on ääriviivatarroilla. Lisäksi käytin mustaa kimalleliimaa. Siinä se.

Joululahjoja

Muutamat sukat tein tuossa ennen joulua joululahjoiksi pikkuihmisten varpaita lämmittämään.

Molemmat turkoosit sukat ovat jotain vanhempaa Nallea, sellaista pehmoista, ei pistelevää laatua. Harmaavihreät ovat Katia Óle socks tribua. Raidallisiin turkooseihin (koko 28) lankaa menni 37g, yksivärisiin (koko 25-26) 35g ja kolmansiin (koko 21-22) 31g.

Sukkien mittaa katsoin ensin Novitan jostain sukkaohjeesta, metsään meni. Raidalliset katsoin koon 26 ohjeen mukaan ja todellisuudessa ne ovatkin kokoa 28. Pitänee etsiä jokin muu ohje, jossa koot täsmäävät. Vinkkejä?  Tällä kertaa ei haitannut, että koko meni pieleen, kun sopivat sitten toiselle lapselle ja tein uudet sille, kelle raidalliset ensin meinasin.

Älkää ihmetelkö, miksi kirjaan näinkin tarkasti lankamenekkejä. Toki jokainen gramma pitää laskea lankalaihiksella, mutta katson oikeasti täältä blogistani, miten paljon suunnilleen lankaa menee, kun yritän tuhota kerän loppuja. Blogi toimii oivana muistikirjana...



Joulukoristeita

Meidän piti Pirpanan kanssa muovata askartelusavesta öttiäisiä, mutta koska savi oli niin kamalan kovaa, päädyimme tekemään joulukoristeita.

Muovasin savesta levyjä ja piparimuoteilla painelimme yhdessä sydämiä ja pari ympyrää. Ympyröihin pirpana sai "piirtä" tikulla kuvioita ja tökkiä reikiä. Sitten minä tein koristeisiin rei'ät ja jätimme työt kuivumaan. Tämä savemme on jotain sellaista, joka kuivuu kovaksi, eikä sitä tarvitse paistaa tai keittää tai muutenkaan kuumentaa.

Myöhemmin kiinnitimme sitten satiininauhat ja voilá.

Musta näistä tuli aika symppikset. En yrittänytkään tehdä mitään supersiloista ja teollisen näköistä, vaan noissa on ronskisti sormenjälkiä ja epätasaisuutta. Savea on vielä vaikka kuinka, taidamme askarrella lisää sydämiä, kenties jopa varastoon, vaikka niitä aika paljon teimmekin jo.

Skräppäysharjoituksia

Että voi olla hankala harrastus, mutta äärettömän mielenkiintoinen. Olen laitellut tyttöjen valokuvia ja piirustuksia, ja vasta ihan loppumetreillä pääsin vauhtiin. Homma oli tauollakin moneen otteeseen, kun alkoi tympimään, mutta skräppäämisessä taitaa, ainakin minulla, päteä sanonta: "Hiljaa hyvä tulee."

Ongelmani on minimalistinen tyylini. En vaan osaa tehdä runsaan näköisiä juttuja. Toinen ongelmani on, että ryhdyn suinpäin tekemään ilman suunnittelua, suunnittelemalla hyvin etukäteen ennen kokoamisen aloittamista säästyisin monelta "virheeltä". Kolmas ongelmani on puutteellinen, joskin runsas koristevarasto, tyrkin noita kukkasia vähän joka paikkaan ja jatkuvasti.

Kokomerkintöjä

En ole vielä merkinnyt kokoja itsetehtyihin vaatteisiin. Aluksi en nähnyt sitä tarpeelliseksi ja sitten en raaskinut ostaa kokomerkintälappuja. Lopulta totesin kuitenkin, että kokolaput voisivat olla näppärät, kun Pirpanan vaatteet periytyvät Pikkusiskolle, mutta koska molemmat tyttömme ovat herkkäihoisia atoopikkoja, en kuitenkaan halunnut kokolappuja niskaa ylimääräisesti kutittamaan.

Näin minä asian lopulta ratkaisin:

Tekniikkaa en sen enempää selitä, kun se varmaan on kaikille tuttu, mutta kysykää jos haluatte vinkkejä.  Tulostin siis ensin tekstin kuvineen peilikuvana siirtokuvapaperille (onkohan se sen nimistä?) ja sitten silitin kuvan suoraan vaatteeseen sen sijaan, että olisin tehnyt varsinaisia kokolappuja.

Ja tottakai, kun kerran oli tarkoitus kuvata tämä idea, niin kokomerkintä tietenkin hieman epäonnistui, kun aloin repimään suojapaperia pois liian aikaisin. Sydämeen jäi hieman röpöä.

Tämä merkintä tuli lahjamekkoon, mutta tuollainen koristeellisempi kokomerkintä tuo mielestäni vähän luksusta tavallisiinkin vaatteisiin, eikä sitten kutita.

Korttiähky

Olemme askarrelleet kortteja, minä ja Pirpana. Kaikenmoisia kortteja on tehty niin paljon, että enää ei huvita yhtään. Kaikki mahdolliset korttitarpeet ovat hujanhajan ympäri keittiötä, kun silloin tällöin olemme vähän askarrelleet Pikkusiskon nukkuessa, ettei kaikki uniaika mene siihen, että etsimme sopivia tarpeita kaapista. Ja nyt iski kertakaikkinen kortti- ja askarteluähky.

Varsinainen murheenkryyni. Ihastuin näihin lumiukkoleimasimiin melkein vuosi sitten eräässä nettikaupassa. En tosin enää yhtään muista mistä tilasin ja taisin tilata viimeiset kappaleetkin. Leimasimella oli kokonsa takia hankala leimata siististi ja tuohon kuvaan oli vieläkin hankalempaa keksiä mitään somistetta, joka olisi yhtään siihen istunut, sillä halusin kunnioittaa sitä tunnelmaa, joka Lumiukko-elokuvassa on. Lopulta ratkaisin tämän niin, että lisäsin korttipohjiin väriä leimasinmusteella (meikkisienellä töpötellen ja hinkaten) ja lisäsin tuollaisia kuultavasta paparista "leikattuja" (messulöytöleikkuri) lumihiutaleita, jotka koristelin vielä vaaleansinisellä hileliimalla. Kuva on väritettu ihan vesiväreillä, lumiukolla on varjotkin, mutteivät oikein näy kuvassa.

Tähän virkattuun korttiin sain hävitettyä 7g lankaa. Jospa sitä aloittaisi (heti kun ähky tasoittuu) ensi joulun joulukortit hyvissä ajoin ja tekisi ne virkkaamalla... Tummalle korttipohjalle voisi kiinnittää hopeisen tai valkoisen tai kultaisen lumihiutaleen, jonka voisi irrottaa joulukoristeeksi..... Ähkystä huolimatta pää pursuaa kortti-ideoita.

Tämä onnittelukortti on ollut pidemmän aikaa valmiina. Kuvassa ei näy kunnolla, mutta Pirpana piirusti aluksi korttipohjaan, jota kohokuvioitiin ja siihen lisättiin 3D-kuva ja ääriviivatarroilla tekstit.

Peruspipo

Joululahjaksi neuloin eilen ihan peruspipon.

Voiko miesihmiselle oikein kummallisempaa tehdä? Siis niin, että pitää myös päässä...

Lanka oli jotenkin vaikea löytää. Värin piti olla tumma, lanka villaa ja paksua ja ehdottomasti konepestävää 40-asteessa, muuten lahjan saaja menee ja huovuttaa pipon kuitenkin. Niin ja Novitastahan ei pipoa voi neuloa, kutittaa villapaitanakin, eli lanka ei saanut myöskään kutittaa. Messuilta sitten löytyikin sopiva laatu Vihreän Vyyhdin osastolta.

Lanka: Linie 157 Tessa (väri harmaa 106)

Puikot: 4

Menekki: 72g

Koko: aikuisen

Nyt harkitsen, tilaisinko tätä vielä yhden kerän harmaata, että saisin loppukerän neulottua pipomuodossa pois. Ärsyttää nuo pienet lankakerien jämät, joista ei yksinään ole mihinkään. Tätä löytyis muitakin kivoja värejä, joista huvittaisi itselle tai lapsille pipo(j)a. (Itseasiassa merinovillaosastolla tuolla olisi vieläkin houkuttelevampia lankoja...)



Opetussaippuaa

Olen veljeni perheelle antanut pari saippuapalaa ja tietenkin hehkuttanut, miten hauskaa ja mielenkiintoisa saippuan valmistaminen on. Nyt veljen vaimokin on innostunut tekemään itse saippuaa ja näytin hänelle eilen, miten kaikki käytännössä käy.

Veljen vaimo toi omat lipeät ja kookosrasvaa, sekä rypsiöljyä. Perustaikinan teimme siis niistä. Minun varastoistani massaan sekoitettiin eteerisiä öljyjä tuoksuiksi (bergamotti, sitruuna ja litsea), sekä koristeeksi massaan ja saippuan pintaan kehäkukan terälehtiä.

Tästä tuli kaunista saippuaa, en vaan osannut vangita sen kauneutta kuviin. Tuoksu on huumaava, lämpimän raikas sitrustuoksu. Leikkuupinnoilla terälehdet tekivät raitoja, mutta minusta se tuo särmää. Muualla saippuassa terälehdet hieman kuultavat valkeassa saippuassa. Tässä saippuassa ulkonäkö ja tuoksu kohtaavat täysin. (Niin sääli, ettei netissä ole tuoksuominaisuutta... ) Onnistumisen iloa parhaimmillaan!

Meillä tuoksuvat saippuat!

Suuressa saippuainnostuksessani mikä syy tahansa on kelvannut syyksi tehdä uutta saippuaa. Tällä kertaa keksin tarjota miehelle remonttisaippuaa. Saa nähdä miten tällä lähtee traktorirasvat ja muut.

Kokeilin Saara Kuhan kirjan Rassaajan saippuan reseptiä. Siinä mielessä satsi meni mönkään, että tuoksu on aivan jotain muuta, kuin mitä kuvittelin. Laitoin tuoksuksi eteerisiä bergamotti-, litsea- ja appelsiiniöljyjä, joilla kuvittelin tekeväni raikkan, miehellekin sopivan sitrustuoksun. Metsään mentiin ja kovaa, koska saippuassa on myös kahvinpuruja tuomassa tuoksua ja hienoista kuorivuutta. Tuoksu on aivan älyttömän herkullinen, kuin appelsiinisuklaa kahvivivahteella. Eri rasvat vain ja teen itselleni samalla öljy- ja lisukesekoituksella kuorintasaippuaa. Syötävän hyvän tuoksuista! Tuoksu ei miestä kuulemma haittaa, pystyy käyttämään ja kyllähän nuo eteeriset öljyt ajan myötä (valitettavasti) haihtuvat.

Toinen saippuasatsini on tervasaippuaa. Veljeni on pyydellyt, että tekisin tervasaippuaa hänelle ja vihdoin uskalsin. Hyvin onnistui! Ihana tervan tuoksu. Laitoin 500g rasvoja 30g tervaa (Saaran kirjassa mainittiin 5-20%) vähempikin taitaisi kyllä riittää. Tuoksu on ainakin vielä todella voimakas, mutta minä pidän.

Tervasaippuani on oikeasti paljon tummempaa. Salama tekee väristä liian oranssin ja vaalean. Muotteina käytin fetapurkkeja. Niillä saa kivat reunat saippuaan.

Joululahjamekko

Ompelin joululahjaksi yhdelle pienelle tyttöselle tällaisen mekkosen. Jottei olisi mennyt ihan itsensä toistamiseksi, laitoin taas vähän nappeja koristeeksi, nyt kun kerran hokasin, miten näppäraa nappien kiinnittäminen ompelukoneella on.

Kaava: Farbenmix Tini

Kangas: Velour, Eurokangas

Koko: 86/92

Kattokee nyt tuota helmaa. Koneeni tekee kaksoisneulalla ompeleen keskustan jotenkin hieman korkeammaksi. Toivottavasti tasoittuu pesussa. Tällä uudella koneella kaksoisneulalla tikki on kyllä muuten todella kaunista.

(Kyllä koko on oikeasti 86/92 ja sopii vallan hyvin meidän Pirpanalle, joka normaalisti käyttää vaatekokoa 98. Onpahan mekossa kasvunvaraa...)

Messuostoksia

Itseasiassa jo perjantaina poikkesin kädentaitomessuilla ja aika loppui kesken. Ehdin kiertämään kokonaan väärän hallin, toisessa hallissa olisi ollut enemmän uutta ja mielenkiintoista (eli enemmän ostettavaa). Ensi kerralla otan selvää, missä ovat ne osastot, joilla oikeasti haluan käydä, ettei käy, kuten nyt, että etsin yhtä osastoa aivan turhaan ja sitten loppui aika. (Osasto kyllä oli, mutta siellä ei myyty ollenkaa sitä, mitä olisi voinut olettaa.)

Mutta ehdin sentään jotain hankintoja tehdä. Eikä rahaakaan mennyt ihan mahdottomasti.

Ostin siis hieman kangasta, hyvin vähän lankaa joululahjaa varten, kankaaseen silitettävää kimallelevyä, kuviolävistimiä, valkoisia tiskirättejä koristeltaviksi, kookosrasvaa ja pikkupurkkeja huulirasvoille tai -kiilloille. Toisaalta hieman kaihertaa, etten kerennyt tekemään enempää hankintoja, mutta saahan netin ihmeellisestä maailmasta vielä tilattua vaikka mitä.

Jussi, Jussi, Jussi...

Jottei tämä menisi ihan kosmetiikkablogiksi, niin ommellaan välillä.

Joululahjoiksi tuli Pitkä-Jusseja Ottobre Designin kaavalla (6/2010).

Huomaa kyllä, että ei ole hetkeen tullut ommeltua tai ehkäpä juuri siksi ei ole tullut ommeltua, kun nuo ekat menivät mönkään, laitoin lahkeeseen liian pitkän resorin ihan ajattelemattomuuttani, mutta en pura. Noh, toiset kasasin, kunnes huomasin, että Pirpana oli vissiin kokeillut saksia vyötäröön, totesin, etten pura ja lyhensin pari senttiä ja laitoin reilumman resorin. Entäs kolmannet sitten. Kyllä niissäkin jotain piti olla, mutta unohtui, en pura silti.

Harald Hirmuinen kalsarikangas on Triteksiltä, kuten myös resorit. Kangas on sitä samaa laatua, kun mitä Black Horsetkin, siis oikeaa kalsarikangasta. Valkoinen on samasta palasta, kangas oli nimittäin hyvin värivikaista, mutta tarkoituksiini sopivaa.

Näin paljon meillä on lunta. Entäs teillä?

Metsäistä saippuaa ja raikkaan äitelää jalkarasvaa

Tiedän, pitäisi sanoa jalkavoide, mutta kyllä tämä tuotokseni on jalkarasvaa.

Ohje on omakehitelmä  mututuntumalla muiden ohjeiden pohjalta. Käytin pienen lorauksen kookosöljyä, 9 g mehiläisvahaa, 14 g karitevoita ja n. 30 ml manteliöljyä, sekä e-vitamiinia 15 tippaa. Tuoksuksi laitoin eteeristä rosmariiniöljyä, teepuuöljyä ja sitruunaruohoöljyä. Ei hullumpaa ollenkaan.

Koska omat saippuavarastoni ovat aika täynnä, tein uusien tuoksujeni innoittamana saippuaa miehelleni. Ohjeena käytin Saara Kuhan saippuakirjan metsäsaippuan ohjetta. Tuoksuna on kuusenneulasöljyä, mäntyöljyä, patsulia ja hitusen mustaapippuria, eteerisiä öljyjä kaikki. Yllättävän hyvän tuoksuista saippua on, ihanan raikas tuoksu. Epäilin nimittäin aluksi metsäisiä tuoksuja, mutta hankittuani noita eteerisiä öljyjä, ihastuin todella eteeriseen mäntyöljyyn, miten tuoksu voi olla niin raikas, mutta makeahko samaan aikaan. Ei oikeastaan ollenkaan mäntyinen. Eikä yhtään tunkkainen, kuten oletin.

Saippuaa yritin värjätä huonolla tuloksella. Eihän tuossa ole väriä nimeksikään. Ensin laitoin vihertävää micaa, joka näyttikin sinertävälle, joten lisäsin keltaista rautaoksidia lipeäveteen muka korjaamaan tilannetta. Lopputulos oli kimmeltävää vauvan kakkaa. Laiton lipeäveden kuitenkin rasvojen sekaan ja saippuasta tuli hyvin neutraalin värinen. Harmi. Olisi pitänyt vaan lisätä sitä vihreää micaa. Pilkut ovat kuivaa tilliä.

Iskäpäivää

Tässä meidän tämänvuotisia isänpäiväkortteja. (On niitä kolmaskin, muttei oikein mahtunut kuvaan, ja samaa sarjaahan se olisi ollut, eri värisellä pohjalla vain.)

Eihän nämä nyt mitään superkummallisia ole, mutta omasta mielestä varsin käytännöllisen  idean pähkin (oletan kyllä, että en varmasti ole ensimmäinen). Molemmista lapsista tulee muisto, mutta kortteja ei tarvitse antaa montaa. Lisäksi tämä toimii vähän taulun tapaan. Jos lapsia olisi enemmän, kortin voisi toteuttaa haitarimallisena.

Kortin kuvat on tehty sormiväreillä yksiosaiselle korttipohjalle, joka on sitten leikattu sopivaan muotoon ja kiinnitetty kohotarroilla varsinaiselle korttipohjalle. Pirpana ei taiteen tekemisessä apua tarvinnut, Pikkusiskoa piti auttaa värin saamisessa sormiin, mutta rapsutteli sitten kuviot ihan itse pikku sormilla kartongille. Taideteos onnistuu siis vallan hyvin seitsenkuiseltakin.

Syksyinen setti

Tämä setti on maannut kauan, todella kauan ompeluhuoneessa. En vaan ollut tyytyväinen tähän. Ja hyvä, että marinoinkin sitä siellä, sillä keksin, miten tästä saisi mielenkiintoisemman ja tasapainoisemman, kun menin kerran kokeilemaan joustokanttinauhaa kaulukseen. Tuo violetti osuu kyllä vähän silmään.

Mutta napeilla sain sitä kaipaamaani lisää tähän asuun. Kokeilin jopa ommella napit ompelukoneella ja sehän vasta hauskaa olikin, en varmaan enää koskaa ompele nappeja käsin.

Tunikan kaava on Mamu Designin Ulla Iinulta ja legginsien kaava on kopioitu Me&I:n legginseistä. Kankaat ovat Triteksiltä. Napit ovat kaikki kirpparilöytöjä. Tunika on vielä hieman iso, mutta meneepä taatusti koko talven.

Saippuaa ja deodoranttia

Taas olen kokkaillut keittiössä muutakin kuin ruokaa.

Saippua on tehty Saara Kuhan Piparminttusaippuan ohjeella, mutta tuoksuna käytin Kirsikkahillo-tuoksuöljyä. Massan värjäsin punaisella micalla ja rautaoksidilla (väri on luonnossa tummempi). Nyt, kun saippua on hetken kerennyt kypsymään, on kirsikkaisuus hävinnyt tuoksusta, jäljellä on hyvinkin makea tuoksu, josta pidän joka tapauksessa. En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan tätä saippuaa.

Nyt viimeistään alatte pitää minua täysin pöhkönä, mutta kerron senkin uhalla. Kokeilin nimittäin deodorantinkin tekoa, kun löysin helpon reseptin. En olisi ikinä uskonut, että tällainen toimii, mutta toimii ja vieläpä todella hyvin. Tuoksuksi laitoin eteeristä appelsiiniöljyä ja muutaman pisaran eteeristä sitruunaruohoöljyä, jonka tuoksu ei sitten kuitenkaan ole paras mahdollinen. Seuraavalla kerralla vaan pelkkää appelsiinia tai ei ainakaan sitä sitruunaruohoa.

Tästä seuraa kohta se, että en pääse hellan vierestä minnekään...

Reaktiivivärjäystä

Elämä olisi paljon tylsempää, jos asioista tekisi yksinkertaisia!

Olisin hyvin voinut hyväksyä valkoiset sukkahousut ja sen, miltä ne näyttävät hetken päästä kaksivuotiaalla, kun talossa asustelee koirakin. Tai olisin voinut jättää ostamatta läjän valkoisia, hullunhalpoja (muistaakseni 0,50 euroa kappale) kotimaisia sukkahousuja ja sen sijaan ostaa jotain kivan värisiä, kenties kuviollisia ja huomattavasti kalliimpia sukkahousuja Pirpanalle. Mutta ostin kuitenkin nuo valkoiset, enkä silti halunnut, että neidillä on seitsemät valkoiset sukkahousut.

Niinpä sitten laitoin kattilat porisemaan ja keittelin sukkahousuja (ja vauvanruokaa siinä sivussa).

Lopputulos ei tietenkään ole paras mahdollinen, sillä käyttämäni värit tarttuvat luonnonkuituihin, eikä tuohon joustavaan materiaaliin (elastaani tms.), jota sukkahousuissa on. Mutta hyväksyin asian ja se oli jo aloittaessa tiedossa. Toisaalta tuo hieman rouheampi lopputulos ei ole yhtään hullumpi.

Vaaleanpunaiset on värjätty tummemmmanpunaisten jälkiliemessä.

Kotikosmetiikkaa

Kaikki ovat varmaan huomanneet, että olen hurahtanut saippuanvalmistukseen. Tässä kävi vähän niin, että kun antoi pikkusormen, meni koko nainen mukana. Niin monelle muullekin on käynyt näin, että saippuoiden jälkeen jatketaan suoraan kotikosmetiikkaan, joten on suorastaan luonnollista, että olen kokeillun huulirasvan valmistusta.

Tämä oli helppoa, vaikka aluksi epäilinkin, miten tässä käy. Epäilin, onnistuuko huulirasvan valaminen hylsyyn. Hieman jännää puuhaa ja toisalta pitkäveteistä, mutta lopputulos on vaivansa arvoinen. Sain valmistettua ihan itse ehkä parasta kokeilemaani huulirasvaa. Huulirasvan tuntuma on hyvä, pidän tällaisista sopivan pehmeistä huulirasvoista, jotka sulavat huulille. Maku on ihana, onhan huulirasvassa mukana suklaata. Ja mikä parasta, tämä toimii tehtävässään loistavasti, kosteuttaa huulia jopa niin hyvin, ettei tätä oikeastaan paljon tarvita.

Ohjeena käytin Strömsön sivuilla olevaa suklaisen huulirasvan ohjetta. Öljynä käytin manteliöljyä. Strömsön sivuilla (Alexandras örter) on monta ohjetta (ruotsiksi), jos haluat kokeilla kotikosmetiikkaa. Osa ohjeista on suomennettuina Ylen Olotilassa.

Tekisi mieleni kokeilla samaa huulirasvaa hunajaisena versiona. Lisäksi aion kokeilla myös jalkavoiteen, hierontapalan ja deodorantin tekemistä, siis näin aluksi.

Milla-trikoohousut

Mainitsinko jo, että uusin (6/2010) Ottobre Designin lehti on äärettömän inspiroiva? Tänään kokeilin Milla-trikoohousujen kaavaa koossa 98 "hyvällä" menestyksellä. Kaava on loistava ja toimiva, itte vaan vähän töpeksin mm. kiinnitin rusetin niin, että koko puntti oli kiinni. Ja kyllä, tietenkin kiinnitin rusetin oikein kunnolla, että purkaminen olisi mahdollisimman hankalaa.

Ja vaikka mittasin Pirpanasta, niin silti vyötärökuminauha jäi hieman liian löysäksi. Noh, korjataan, sekin...

Lahkeensuuhun laitoin 2cm saumanvaran ja resorista tuli sentin, puolitoista pidempi, en viitsinyt leikata, kun sattui muuten olemaan passeli palanen resoria ja oletin mallin olevan liian lyhyt, kuten Ottobrella yleensä. Yllättäen tämä kaava ei olisi välttämättä tarvinnutkaan lisämittaa lahkeisiin, mutta mitäpä tuosta menevät pidempään. Kuvassa resori on taitettuna kaksinkerroin, eli nämä menevät todella pitkään joka tapauksessa. Puntin rypytys tulisi ehkä paremmin esille, jos housuissa ei olisi tuota ekstramittaa.

Kankaana käytin joulunpunaista velouria, joka on ostettu taannoin Eurokankaasta. Aika ohutta velouriksi, ja 100% puuvillaa. Rusettien pilkkunauha on Sinellistä. Ostin kerralla useampaa väriä ja monta värivaihtoehtoa vielä jäi ostamatta. Sinellissä on todella hyvät valikoimat erilaisia koristenauhoja askarteluun, mutta minä käytän niitä ompeluksissakin. Hinnat eivät päätä huimaa.

Neiti alkaa olla levoton kuvattava, nyttenkin takan kyljestä rapsittiin kuvatessa mukava määrä pikkukiveä lattialle, kuten kuvista näkee... Punainen on kamala väri kuvata, eikä tämä hämäryys auta yhtään asiaa, nämä ovat ainoat väreiltään onistuneet kuvat, joissa housujen malli ei kuitenkaan pääse tarvpeeksi esille.

Harjoitus-Dumbot

Tänään, niinkuin monelle muullekin, tipahti postilaatikkooni uusin Ottobre Design (6/2010). Lehti on täynnä toinen toistaan kivempia malleja, mitkä houkuttelevat ompelemaan. Aion kokeilla vaikka mitä kaavoja, mutta ensimmäisenä kokeilin Dumboja Pirpanalle koossa 92.

Pirpana käyttää housuista kokoa 98, mutta kuten arvasin, kokoa pienemmät sopivat näistä hyvin, kunhan vetäsin saumurilla sivusaumoista hitusen pois. Seuraaviin teen seuraavat muutokset: ei samanvaroja kuin haarasaumoihin, huolittelut sillä alushousukuminauhalla, myös vyötärölle tai sitten vyötäröltä saumanvarat ja vähän ekstraa pois ja matalampi resori. (Ei sillä, hyvin nämä istuvat, mutta voisivat olla matalemmat.) Enkä käytä huolittelussa koneeni kaksoisinterlock-ommelta, ei soveltunu ainakaan tälle kankaalle, jälki jalansuissa on ruma, mutta en pura, nää on kuitenkin vaan pikkarit...

Kassi-Alma?

Tuntuu, etten saa yhtään mitään aikaiseksi. Tai siis ei pelkästään tunnu, en oikeastikaan ole saanut tehtyä paljon mitään. Nuorimmainen on päättänyt nukkua päikyt eri aikaan kuin sisko, tee siinä sitten jotain, kun toinen tahtoo olla vain sylissä. On jäänyt käsityöt ja kotihommatkin vähän vähälle.

Mutta jotain sentään. Vähän olen pukkia autellut kuitenkin, kun parina päivänä tyttöjen päikyt on saatu kohdilleen...

Pari peruskauppakassia menee lahjoiksi. Itte tykkään mahdottomasti kankaisista kauppakasseista. Ne voi ladata täyteen maitoa, eikä tarvi pelätä, että sangat tai pohja repeää. Ja ovathan nuo tietty ekologisemmatkin ja rahaakin säästyy.

Toiseen kasseista ompelin kiinteästi tuollaisen pikkupussukan. Saa sinne sitten laittaa vaikka autonavaimet tai sen suklaapatukan, jonka aikoo syödä autossa kotimatkalla, ettei sitä tartte kaivaa kassin pohjalta.

Kankaat ovat jämiä muista töistä. Kirsikkakankaasta on syntynyt jo lepakkotuolin päälinen ja toinen pikkukassi. Turkoosista olen tehnyt jo aiemmin kauppakassin ja jotain siitä tulisi vieläkin. Molemmat kankaat ovat palalöytöjä Eurokankaasta.

Perussukat

Monta työtä on kesken. Oli siis aika lailla pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja neuloa viikonlopun mökkireissulla nämä villasukat valmiiksi.

Malli on ihan perus ja lanka Katia Óle socks tribu. Väri on todella kiva valkoinen-harmaa-lime-oliivi-musta (6704) (luonnossa vihreä näkyy enemmän). Kerässä tämä näytti sekameteliltä, mutta neulottaessa raidoittuu kivasti. Ei varmaan tarvitse sanoa, että tykkään tästä langasta. Langanlaatukin oli ihan nappi. Kuolasin näitä Katian sukkalankoja kauan, rohkenin hankkia yhden kerän ja sekin jäi kaappiin ainakin vuodeksi. Olisi kannattanut neuloa jo aiemminkin.

Menekki oli 70g ja puikot Dropsin bambut kokoa 2,5.

Baby Annabell ja uudet vaatteet

Sain äidiltäni kaava-arkin (Suuri Käsityölehti 10/1997), jossa on kaavoja muotinukelle ja vauvanukelle. Lehti on jossain hukan teillä, niin en yhtään tiedä, mikä tuo muotinukke on, Barbie kenties. Mutta vauvanuken kaavat olivat juurikin sopivat Pirpanan nukelle (näitäkin taitaa olla kahta eri kokoa, meidän nukke on pienempää sorttia).

Ompelin näin aluksi paidan ja housut. Asun väritys ei nyt ole mistään kotoisin, mutta ommellaan paidalle kaveriksi uudet housut ja housuille uusi paita. Nämä olivat sellaiset testiversiot kangastilkuista, en viitsinyt edes vaihtaa lankoja saumuriin, niin valitsin sitten sellaiset tilkut, jotka voi ommella valkoisilla langoilla.

Taannoin löysin kirpparilta "kuminauhapitsiä". On sille varmaan joku virallinenkin nimitys, mutta kaikki tietävät mitä tarkoitan, kun sanon, että sellasta kapeaa kuminauhaa, jolla huolitellaan naisten pikkuhousut. En yhtään tiennyt, mihin niitä kuminauhoja laittaisin, mutta ostin, kun halvalla sain. Sillä kuminauhalla oli muuten äärimmäisen kätevää huolitella nuken paidan kaulanaukko ja hihansuut...

Lumisaippuaa

Lienee täysin turhaa sanoa, että olen todella innostunut saippuanteosta. Yksi satsi lisää on taas kypsymässä.

Reseptinä käytin Saara Kuhan metsäsaippuan ohjetta, mutta vaihdoin tuoksuöljyt. Tuoksuna käytin Gracefruitin lumi-tuoksua höystettynä eteerisellä piparminttuöljyllä. Oikein talvinen tuoksu. Väriksi laitoin titaanidioksidia, mutta liian vähän, olisi saanut tulla valkeampaa saippuaa.

Valoin saippuan maitotölkkiin. Juu,juu... Eikö kuva muka näytä siltä? En tiedä leikkasinko liian aikaisin vai myöhään vai mitä, mutta leikatessa saippua tarttui kiinni veitseen. Yhden kauniin palan sain, sen pohjapalan, jossa tietenkin toisella puolella on maitopurkin pohjan kuvio, eli ei oikein kaunis sekään. Lopetin leikkaamisen pariin rumaan palaan, sulatin palat ja valoin uudelleen (vasemman puoleinen saippua). Odottelin ja kokeilin leikata, ei, odottelin ja kokeilin lisää. Lopputuloksena sulttua ja silppua ja rumia saippuapaloja. Heitin sultut (siis lopunkin siitä saippuahalosta) vesihauteeseen, sulatin, lisäsin piparminttuöljyä ja valoin sydämiä. Näyttävät Oltermannille, mutta jotenkin miellyttävät omaa silmää. Aika näyttää, mitä näistä tuli, ts. pysyvätkö juustosaippuat kasassa käytössä.

Kavereita voin lohduttaa, älkää pelätkö, ei pukki näitä teille tuo, vaikka täällä kaapit taitavat pikkuhiljaa täyttyä saippuasta...

Itselle muistiin, satsi tehty 26.9.2010.

Jämäkangaskassi

Mulla olisi tuolla omat housut kesken, mutta eipä vaan innostanut ommella. (Vai voiko sanoa kesken, jos ei ole edes leikannut kangasta, kaavat on kuitenkin kiinni nuppineuloilla kankaassa?) Niinpä sitten päätin silputa kangasjemmoista tällasta ohuempaa markiisikangasta kasseiksi. Eipä valmistunut kuin yksi, kun räkäiset tytöt eivät saaneet kunnolla nukuttua päiväunia.

 Tämä voisi toimia kerho- tai vaikkapa kenkäkassina, kun on aikas pitkänmallinen tai pitäisikö sanoa korkea. Ja laitoinpas kassiin siitä syystä sitten nepparinkin, jos tätä haluaa käyttää kenkäpussina, niin ei heti popot putoa pois. Muutenkin mielestäni suljettava kassi on käytännöllinen, on meinaan tälleen "vanhemmiten" alkanut ärsyttämään kassit, joihin muut voivat vapaasti kurkkia sisään...



Mutta ei tämä itelle jää, muualle menee. Kunhan vaan ompelen noita kankaita pois. Enemmän iloa niistä on valmiina kuin laatikoissa.