Keltainen

Kyllä se vaan niin on, että vuodesta toiseen kevät ja alkukesä on minulle keltaista aikaa. Keltainen yksistään tai yhdistettynä mustaan, valkoiseen tai harmaaseen on se juttu, joka miellyttää silmää. Siksipä...

Paaposta ostetut Esterit muuttuivat lopultakin virkaten matoksi olohuoneeseen. Sopii sohvapöydän elle, mutta itseasiassa näyttää vieläkin paremmalle mustan keinutuolin alla.  

Maton seuraksi tarvittiin vielä vähän muutakin keltaista sisustukseen...

Kirppareillakin silmä löytää heti kaiken keltaisen. Nahkaa, keltainen ja suomalainen - ihana! Ja mun!

Minikoossa

Töiltäni en ole saanut oikein mitään valmiiksi, paitsi muutaman minijutun, kun valvoin mahatautisen lapsen kanssa. 

Löydettiin tyttöjen kanssa kirpputorilta edukas Lundbyn nukkekoti. Tytöt ovat pitkään halunneet toista nukkekotia mummolaksi tai mökiksi. Nyt sitten saatiin meille mummola. Talo on hyvässä kunnossa muutamaa pientä kosmeettista vikaa lukuunottamatta, mutta en taida lähteä sen suuremmin remontoimaan tätä. Toisaalta esimerkiksi vessan lattia tekisi mieli uusia, mutta ehkä niin, että lattia olisi irtonainen ja purettavissa. Katsotaan karkaako mopo (niinkuin sillä on yleensä tapana).

Makuuhuoneeseen virkkasin maton ja päiväpeiton. Oikeasti tuo matto oli ensin päiväpeitto, mutta siitä tuli liian suuri ja paksu, joten päätyi lattialle, ja sopiikin siihen erinomaisesti. Päiväpeiton tein sitten huomattavasti ohuemmasta langasta ja pienempänä.

En oikeastaan ole virkkausihmisiä, mutta jäin kyllä näihin mineihin kirjaimellisesti koukkuun.

Päiväpeiton halusin tuollaiseksi pitsiseksi, en tiiviiksi, joten otin lankaan nähden turhan suuren koukun, mutta lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Lienee silti syytä hankkia pienikin koukku, niin saisi realistisemman näköistä jälkeä, vaikka 1:18-talossa se taitaa olla melkein mahdotonta, ainakin minun hermoillani ja kärsivällisyydelläni.

Ja sitten vielä pieni matto vessaan. Vessa ja sen huonekalut ovat kyllä kovasti mietinnässä. Annanko olla noin, vai lähdenkö tuunaamaan. Vessan peili on kaamea, siihen tilasin jo uuden peilin, mutta maalaisinko kylpyammeen ja lavuaariseinän valkoisiksi?

Ehkäpä siis kuulette tästä nukkekodista vielä myöhemminkin...

Ja kun tuota langankulutustani olen tuossa seuraillut, niin näihin meni yhteensä 10g... Yllättävän paljon!

Virkattu matto

Keväästä asti on vyyhdillinen moppilankaa odottanut muotoutuvansa virkatuksi matoksi. Edellisessä Suuressa käsityölehdessä (1/2012) olikin sitten malli, jota halusin kokeilla.

Anteeksi huono kuva, joka ei tee matolle oikeutta. Lankakin on oikeasti melkein mustaa. Kylppäriin tämä päätyy. Lankaa jäi vielä vähän, joten ajattelin tedä siitä ihan pikkiriikkisen maton kylppärin vessaan. Tuokin matto tarvinnee vielä kastella ja antaa kuivua muotoonsa, että kuvio tasoittuu, näyttää kuvassa jotenkin vinksahtaneelle...

Mutta kivaa oli ja malli oli helppo ja todella nopea tehdä.



Istuinalustoja ja tunnustus

Olen yrittänyt tuhota lankavarastojani ja hyvällä mallilla mennään toistaiseksi ainakin.

Hahtuvalangat ovat vähentyneet hitusen, kun keränlopuista neuloin ja virkkasin istuinalustoja, että saan näin kevään tullessa istuskella kivillä ja rapuilla ja missä vaan ulkosalla ilman, että joku tulee huomauttelemaan, ettei kylmässä maassa saa istua. Talvella saavat palvella pulkassa tai kylmällä auton penkillä lämmikkeenä. Kyllä näille käyttöä löytyy!

Vaaleanpunaiseen meni hahtuvaa 100g ja oranssinruskeaan 90g. Tuohon ruskavärityksiseen olisi saanut mennä enemmänkin, on vähän turhan matala ja leveä, mutta menee käytössä kyllä.

Oikein erityisen ihanaa oli kuitenkin saada tunnustus Ihastellen, ihmetellen... -blogin Anetelta. Osui juuri sopivaan saumaan. Kiitos!

Tunnustuksen annan eteenpäin seuraaville blogeille, jotka eivät vissiin ole jo saaneet tätä tunnustusta (monta muutakin ihanaa blogia olisi, mutta monella tämä jo olikin):
 Iinu,
RuttuNuttu
 Selia by Riikka
Meillä!

Väriterapiaa?

Vaiko terapian tarpeessa?


Minulla on muovikassillinen Novitan Wooleja. Tietenkin kaikki ovat eri värisiä keriä, paitsi sininen, sitä on vissiin 6 kerää. Kaikki kerät ovat tietty vajaita, paitsi tietenkin ne siniset. Yhtään en tiedä, paljonko kutakin kerää on käytetty, joten määrä on täysi mysteerio.

Äitini lahjoitti suurimman osan langoista kuviointi- ja raitalangoiksi. Osa onkin siihen käyttöön päätynyt. Mutta nyt ajattelin tehdä kassille jotain.

Monena päivänä hain kassin yläkerrasta, pyörittelin lankoja ja etsin väriyhdistelmiä ja vein kassin takaisin, seuraavana päivänä sama uudestaan. Kamalia väriyhdistelmiä, ei mitään suloista tai seesteistä tai kaunista (kuten esimerkiksi täällä tai täällä). Selasin vanhoja käsityölehtiä etsien mallia, parhaimpiin olisi tarvinnut niin paljon enemmän lankaa. Ja kaikissa luki, että tee langanjämistä, niinpä niin... Uskon yhä syvästi ettei tästä kassillisesta lankaa saa mitään kovin kaunista aikaiseksi, mutta Kaffe Fassettin kirjan innoittamana päätin sitten kuitenkin antaa langoille mahdollisuuden ja kokeilla virkkausta. Virkkuuttaa niin vietävästi! (Itse asiassa en ole tainnut virkata sitten yläasteen, eli en piiiiiitkään aikaan...)

Vähän jännittää, että mitä tästä tulee ja mihin asti innostus riittää. Neliöitä on kiva virkata, mutta tuo päättely ja yhdistäminen kauhistuttaa jo nyt. Tuleekohan tästä ikinä torkkupeittoa, nukenpeitto ainakin tai peitto talveksi pulkkaan tai kummallisia koristetyynynpäälisiä. Tai sitten joku saa kassillisen kaikenkirjavia neliöitä.