Kaikenlaista

Heinäkuussa facebookin ompeluryhmässämme oli haasteena ommella niin, että naapuriinkin kuuluu. Piti ommella varastoja pienemmäksi. Selvisin haasteessa miinuksille kolmen metrin verran. Pakko sanoa, että kankaiden ostaminen on helpompaa, kuin niiden käyttäminen.

Meidän grillin suojus ei ollut kauhean kestävää sorttia. Oli se ehkä vähän turhan naftikin tuolle grillille, vaikka ostettiin aikoinaan isoin mahdollinen. Nyt ompelin grillille uuden hupun suojaamaan sateelta ja auringolta. Katsoin vähän mallia vanhasta hupusta, ja tein niin suuren, kuin kankaasta sai. Helmaan piti laittaa toista sorttia vielä soiro, että saatiin tarpeeksi korkea. Kangas on muovitettua tuulipukukangasta, ja näyttäisi toimivan tarkoituksessaan.

Kangasta meni yhteensä 3,6m. Ja tämän ansiosta ne miinukset haasteessa sitten tulivatkin lopulta. Sivuissa on kiristysnauhoina pätkät tarranauhaa, jotka kierrätin vanhasta hupusta.

Itselle tuli ommeltua myös tuubihuivi syksyä varten.

Ja Pirpana sai parit Saimit collegesta, joka tuntuu olevan uusi suosikkimateriaalini.

Olen innostunut nyt tekemään valepeitetikillä nuo kuminauhakujat housuihin. Helppo tähdätä tikki ja taite kohdilleen, ja näyttää kivalle.

Maitotyttörintamalla valmistui hauskasta Aalto-joustofroteesta kymmenen tunikaa.

Tykästyin tuohon kankaaseen tunikoita ommellessa, ja laitoinkin siitä tilausta menemään Royal-Tuotteelle. Sieltä tuota kangasta olisi vielä saatavilla. Ja ainakin vielä hetki sitten tunikoita oli jäljellä joka koossa Maitotyttö-kaupassa. Jos en olisi pikkuhiljaa lopettelemassa kuopuksen imetystä, tilaisin itselleni heti tämän(kin).

Riepuja

Teimme tässä eräänä sadepäivänä Pirpanan kanssa tiskirättejä.

Pinkki rätti on kierrätetty muutamasti pidetyistä bambujoustispolvihousuista. Luonnonvalkoisiin bambujoustofroteerätteihin taiteilimme Pirpanan kanssa kangastusseilla. Joustikseen on kyllä todella vaikea piirtää, joten jälkikin on sitten mitä on. Jälikiviisaana on hyvä todeta, että olisi pitänyt tehdä seula. Mutta kivoja näistä tuli, ja pinkki on osoittautunut hyväksi käytössäkin.

Yksi jäi vielä koristelematta, katsotaan, mitä siihen keksii...

Henkselipandoja ja napapingviinejä

Rakastuin Viljamin puodin pandoihin totaalisesti. Ne ovat ihania niin kankaana kuin nappeinakin. Tilasin itselleni taannoin nappeja, jotka saatuani sain loistavan idean, ja laitoin heille kyselyä, ja sainkin tällaisia "erikoisnappeja" toisen tilaukseni mukana (napin reiät eivät siis ole auki, vaan niihin on jäänyt tuota puuta kiinni). Nämä ovat juuri täydellisiä tarkoituksiini! Ohuesta magneettilevystä, jonka olen ottanut joskus vuosia sitten talteen jääkaapin oveen kiinnitettävästä muistilehtiöstä, leikkasin paloja, jotka liimasin nappien taakse. Tadaa, magneetteja! Nyt voin ihailla näitä joka päivä!

Pandoille piirsin henkselit permanent tussilla, koska nuo kiinni olevat puupalat alkoivat näyttää napeilta. Eikö olekin ihania? Tuon ensimmäisen pandan napit väritin, mutta totesin, että ovat paremmat ilman väritystä. Laittaisiko tuon yksilön nappeihin hieman kynsilakkaa, että ne erottuisivat nyt paremmin?

Tilasin kankaiden yönä Viljamilta sirkuspingviini- ja  pesukarhunappeja ja ilokseni sain niitäkin muutaman "erikoisversioina". Pingviineistä tuunasin napapingviinejä. Pingviinin napaan on siis jäänyt pala puuta, jonka väritin mustaksi, siivessä on myös samanlainen, mutta kun takana on musta magneetti, ei tuota huomaa käytössä ollenkaan, jos ei läheltä katso. Pesukarhuissakin on napinlävissä pienet puupalat osittain kiinni, niille en tehnyt mitään, hyvin huomaamattomat kun ovat. 

Ykköslaatuisia nappeja on Viljamin puodin verkkokaupassa vielä, mutta jos pandoja mielit, niin ole supernopea, niitä ei paljon näyttänyt olevan enää jäljellä!

Pelastus unohdukseen - kotitekoiset roihut

Mitä tehdään, kun huomataan uudenvuoden aattona, että ne roihut jäivät ostamatta? Sitä tehdään tietenkin itte!

Ensin tietenkin kerätään vuosi tai talvi (tai joku aika ainakin) sekä kynttilöiden jämiä että säilykepurkkeja. Itse käytin ananas- ja tonnikalapurkkeja. Kynttilänjämät sulatetaan vesihauteessa. Sydänlankaa olen aiemmin tilannut Lahtisen vahvalimolta, mutta nyt kokeilin veljeni tuomia, jotka ovat tarkoitettu ulkosoihtuun sydänlangaksi (ovat muuten huomattavasti halvempiakin). Sydänlanka liimataan pestyyn metallipurkkiin. Itse liimasin kuumaliimalla, joka ei kuitenkaan ole se paras mahdollinen, sillä liima saattaa sulaa roihua poltettaessa ja sydänlanka kaatua, varsinkin, jos kynttilämassassa on liikaa parafiinia, jonka sulamislämpötila on alhainen (parafiini nesteytyy helpommin, eikä pidä sydänlankaa pystyssä). Toisaalta olen huomannut parafiinin auttavan roihua palamaan paremmin, kun massa sulaa kovillakin pakkasilla reunoihin asti, mutta tämä ongelma lienee hoidettu myös tarpeeksi vahvalla sydänlangalla. Paras kiinnitystapa sydänlangalle on kuitenkin kuulemma silikoni, mutta nyt oli helpoin ja nopein kiinnittää kuumaliimalla.

Sitten vaan sula kynttilämassa kaadetaan purkkeihin ja annetaan jäähtyä ja jähmettyä. Meillä oli kiire näiden kanssa, joten hain pakkasesta isoja, ohuita kylmäkalleja, joidan päällä nämä jähmettyivätkin todella nopeasti. Toki nämä olisi voinut viedä uloskin, mutta täällä satoi vettä ja m,uutoinkin kokonaan sulan, kuuman steariinin siirtely ei välttämättä kannata. 

Roskat vanhoista kynttilöistä voi poimia pois sulatusvaiheessa, vaikka ne kyllä jäävät kattilan pohjalle hyvin. Lisäksi näissä roihuissa ei ole muutoinkaan niin tarkkaa, jos siellä on roska tai pari rumentamassa..

Noin tunnissa valmistui kahdeksan roihua melkein kokonaan roskiskamasta. Helppoa, halpaa ja nopeaa! Ja nämä toimivat!

Kaikkea pientä...

Mitä näitä turhaan erittelemään omiksi postauksiksi, kun postaukset muutenkin laahaavat jäljessä. Sitä löytää aina jostain raon puuhastella jotain, mutta sitten bloggaaminen on vähän retuperällä. Yritän kunnostautua silläkin saralla.

Pirpanalle ompelin jumppatossut jo joskus tuossa syksyllä, mutta niistä tuli aivan liian leveät, joten jäivät työpöydälle. Nyt sain aikaiseksi kaventaa niitä sopivammiksi. Kaava on Marian ateljeesta. Tossuja on kyllä kaksi, mutta Pirpana halusi laittaa kuvaan vain yhden, ja samalla tanssia balettia. Neidillä on kyllä hankalan mallinen jalka, normaaleja kenkiäkin on hankala löytää, kun jalkaterällä on pituutta, mutta samalla jalka on kapea. Normijalkaiselle lapselle tällä kaavalla tekee tossut kyllä ilman muokkauksia.

Olen myös jemmannut ompeluhuoneeseen vanhoja sukkiani, joista pohjat ovat kuluneet jo puhki. Tuntuu, että nykyisin sukat kestävät todella huonosti, melkein harmittaa heitellä jatkuvasti sukkia roskikseen, varsinkin kun yleensä ovat muuten hyvässä kunnossa. Niinpä välillä kierrätän kivoimmat sukat ompelemalla niistä tyttöjen nukeille ja pehmoleluille sukkahousuja. 

Sukista leikataan pohja pois ja halkaistaan sukan varsi takaa. Vartta voi myös kaventaa, kuten olen joskus tehnyt. Nyt vain halkaisin varren. Sitten ommellaan sukan pohja, eli sukkisten lahje ja lopuksi sukkisten haarasauma, eli sukan varsi. Sitten vain tadaa ja nukella on sukkikset!

Alunperin idean nuken sukkiksiin olen bongannut Riikan blogista.

Pienelle pojalle!

Torstaiaamuna meille syntyi pieni miehenalku.

Nyt voin alkaa blogata välistä jäänet, kaikkein poikamaisimmatkin jutut...

Huppupyyhe tuli tehtyä, kun kaapista löytyi sinne uusiokäyttöä varten jemmattu vanha pyyhe, jossa oli reikä. Ehjä osuus riitti juuri sopivasti huppupyyhkeeseen ja lopuista surautin pesulappuja. Pyyhe on kantattu turkoosilla puuvillakantilla ja hupun reunassa on ripustuslenkki.

Meillä kaikilla lapsilla on itsetehdyt neuvolakorttikannet niiden muovisten tilalla. Vauva sai tällaisen sammakkokuvioisen, jonka sisäpuoli on ruskea vihreillä pilkuilla. Kuvasta huonosti näkyy, mutta sisäpuolella on kaksi taskua, joihin voi sujauttaa neuvolakortin ja muuta tärkeää.

Nämä olivat tällaisia välipalaompeluita, seuraavaksi taas vaatteita, kunhan perheeltä ehtii...



Koekeittiössä

Ennen joulua kokeilin tehdä myös ulkoroihuja vanhoista kynttilänjämistä. Unohtui vaan taas blogata tuotokset...

Hankkiessani lipeää, hankin erinäisiä kynttilätarvikkeitakin, mm. ulkoroihuihin sopivaa sydänlankaa. Ajattelin tehdä roihuja vanhoista kynttilänpätkistä, joita olen keräillyt pitkin talvia. Aikaisempina vuosina äitini tai veljeni vaimo on tehnyt jämistä ihan sisäkynttilöitä, mutta tänä vuonna kukaan ei ollut valamassa. Ajattelin, että tuollaiset vanhat kynttilät toimisivat paremmin roihuissa, kun ei tarvitse niin välittää kaikista roskista, joita kynttilämassassa väkisinkin on.

Muoteiksi kaivoin meidän ihan omasta metallinkeräysastiasta vanhat ananas- ja tonnikalapurkit. Etiketeistä jääneet liimaroiskeet lähtivät raaputtamalla pinnoista. Nämähän olivatkin ihan nättejä purkkeja. Vahasin sydänlangan parafiinilla ja liimasin peltipurkkien pohjaan kiinni. Ohjeessa suositellaan silikonia, minä lätkin kuumaliimalla.

 Kynttilänjämät sulatin mummoni peruja olevassa ikivanhassa emalikattilassa vesihauteessa. Massaan lisäsin vähän parafiinivahaa, jotta kynttilät palaisivat hyvin myös pakkasessa ilman, että reunoille jää kamalasti palamatonta ainesta.

Sitten vaan sula massa metallipurkkeihin ja jäähtymistä odottamaan...

Ja tässä meillä on valmiita ulkoroihuja! Ei yhtään pöllömpiä!

Koepoltin yhden, josta irtosi valettaessa sydänlanka. Noh, sehän irtosi sitten myös poltettaessa, mutta sen mitä tuo paloi, se paloi hyvin, reunoille ei jäänyt palamatonta ja sulamatonta massaa. Nyt tarttis koepolttaa näitä lisää, sillä jemmoissa on uusi läjä uusiokäyttöä odottavia ananaspurkkeja. Ensin on vaan varmistuttava siitä, että se kuumaliima pitää sydänlangat pohjassa poltettaessakin.

EDIT: Tein uuden polttokokeilun ja nämä paloivat hienosti monta tuntia. Ei tarvitse enää tähän taloon ostaa roihuja, ellei materiaali lopu kesken...



Soijavahakynttilöitä

Eilen tein jouluantamisiksi kynttilöitä soijavahasta.

 Aineksina oli pelkkää soijavahaa ja eteeerisiä öljyjä tuoksuiksi. Ylläolevat tuoksuvat miedosti piparmintulle ja alakuvan kynttilät appelsiinille ja bergamotille.

Minulla on yksi kynttilä tuossa ollut nyt koepoltossa ja pitää sanoa, että taidanpas askarrella soijavahasta jatkossakin, liekki on kaunis, eikä savuta, tuoksu ihanan lämmin ja mieto. Soijavahassa on sekin hyvä puoli, että se sulaa jo 50-asteessa, eli on helppo tehdä, eikä vahan pitäisi olla sulanakaan niin kuumaa, kuin steariini on. Lisäksi, jos soijavahaa läikkyy vaikka pöytäliinalle, se lähtee pois konepesussa.

Olen varastoinut vuosien ajan vanhojen kynttilöiden jämäpurkkeja juurikin tällaiseen käyttöön. Eli purkit ovat kierrätystavaraa. Ja soijavaha on muuten biohajoavaa, eli näiden pitäisi siis myös olla tavallisia kynttilöitä ekompiakin.



Mitään ei saa heittää pois

Mitään ei saisi heittää pois, kaikesta voi aina tehdä jotain uutta, kuten pohjasta kuluneista sukista. Ai mitä muka? No vaikkapa nukelle sukkahousut.

Idea ei ole oma, vaan bongattu blogista, jonka nimeä en enää muista, yli vuosi sitten. Mielestäni tallensin sivun suosikkeihin, mutten millään löydä sitä... Harmi, sillä siellä oli seikkaperäisesti selitetty näiden tekeminen.

Niille keitä kiinnostaa, niin ensin taitetaan sukka sillain, kun se nyt normaalisti on, sitten leikataan sukan pohja pois ja myös osa varresta (tai varsi halkaistaan) ja sitten vaan ommellaan kasaan, kuten housut. Helppoa ja nopsaa.

Tarviiko edes mainita, että Pirpana on näistä aivan innoissaan...

Edit: Kiitos Ilona, sukkahousujen ohjeet löytyvät täältä, Riikan blogista. Minä tosiaan leikkasin varestakin kaistaleen pois, kun nukke on sen verran kapoinen, Riikan blogin ohjeessa varsi on halkaistu.

Ja kiitos Riikka hauskasta ideasta ja ohjeesta (vaikkakin alkuperäinen idea olikin jonkun muun)!

Edit2: Lisään nyt vielä linkin alkuperäiseen ideaan.

Projektina rattaat

Roudasin kotiimme ikivanhat, monen lapsen leikeissä olleet, parhaat päivänsä nähneet nukenrattaat. Pirpana rakasti niitä näinkin, mutta äiti halusi vähän fiksata.

Kangasosa oli likainen ja rikki, runko oli osittain ruosteessa ja ilman maalia, pyörät vimputtivat...

Pesu kidesoodalla (en tosiaan alkanut näitä hiomaan hiekkapaperilla) ja karhunkielellä teki jo ihmeitä. Ja lepakkotuolin uuden päälisen jämäkankaista tehty uusi päälinen sopi täydellisesti rattaisiin. Uuden päälisen tein niin, että se kiinnittyy neppareilla, joten sen saa tarvittaessa pestyä. Myös istuinosan sisällä oleva vaneri on nyt irroitettavissa pesun ajaksi. Vanhat pääliset oli leikattava saksilla irti, samoin se vaneri. vanhan vanerin laitoin takaisin uuden päälisen sisälle.

Vielä maalaus ja valmista. Olisin halunnut viininpunaisen tai valkoisen rungon, muttei kaupassa ollut kuin kallista maalia viininpunaisena ja valkoinen ei ehkä olisi peittanyt pullollisella malia, joten pinkki sai siis kelvata. Sitäkin meni koko spray-purkillinen.

Sivutuotteena syntyi pinkkejä pihakiviä. Ei tullut mieleenikään suojata pihakiviä maalauksen ajaksi. pinkki läiskä pihallamme loistaa tielle asti. Onneksi pihaan on tulossa sorakuorma joskus ja nuo peittyvät...

Pirpana rakastaa näitä edelleen, vaikka pyörät vimputtavat yhä...

Ruusuja rinsessalle

Tänään ei huvittanut ommella yhtään, eikä neuloakaan. Väkisin marssin ompelukoneelle ja aloin vain leikata paranneltua versiota edellisen bloggauksen mekosta.

Kas tässä:

Ja hupsista vaan, aiemmin neulomani neuletakki sopii kuin nakutettu mekon kanssa (ei tosin käy niin hyvin ilmi kuvasta)...

Kaavana olen käyttänyt, kuten edellisessäkin mekossa, Suuren Käsityölehden 5/2007 kaavaa (olisiko ollut nimellä ruutumekko), joskin edellistä mekkoa muokkasin alkuperäisestä ja tätä vielä enemmän. Helma on vuoritettu, yläosaa kavensin ja helmaa levensin ja lisäsin rypytyksen, yläosan olkaimet on myös kavennettu reilusti ja koko yläosa vuoritettu. Yläosan vetoketju olisi saanut olla himppasen pidempi, niin olisi helpompi pukea, mutta sujahtaa päälle näinkin.

Sovittelin tähänkin nauhoja ja pitsejä ja brodyyreitä, mutta lopulta päätin antaa vanhan kankaan päästä oikeuksiinsa ja olla pilaamatta sitä hörsöillä. Ja hyvä on näin. Tykkään ja kovasti!

Kangas on vanha verho Selia-blogin Riikalta. Kiitos Riikka!

Mikään muu ei sitten tänään olekaan onnistunut...

Ostettu, saatu ja tuhottu

Perjantaina suunnitelmat menivät totaalisesti uusiksi, kun herättiin Pirpanan kanssa vasta aamulla puoli yksitoista. Päivästä tuli loistava shoppailureissu Tampereelle, Triteksille tietty.

Yläkuvan vasen trikoo ja koiratrikoo ovat pakalta, muut ovat kilopaloja. Alakuvassa raidallinen trikoo on oikeasti eri väristä, tummaa luumua ja oliivinvihreää, kuten reunimmainen ohut collegeneuloskin. Raidallisesta tulee leggareita tai paitaa ja vihreästä suunnittelin mekkoa leggareiden kaveriksi tulevaksi syksyksi. Tässä ei olla päästy edes kevääseen, kun minä jo suunnittelen syksyä... Tietenkin mukaan tarttui paljon yksivärisiä trikoita ja resoreita ja joitain muitakin kuviollisia, mutta loput kuviolliset menivät jo äidilleni. Ainakin perjantaina valikoimat olivat aikas hyvät...

Ja katsokaa, mitä minä olen saanut. Työkaveri entiseltä työpaikalta lahjoitti minulle kasan Tapettitehdas Pihlgren ja Ritolan tapetttipaloja korttiaskarteluun. Raaskiiko näitä edes käyttää, jos vaan silmäilee ja ihastelee?

Ja sitten se tuho-osasto. Meillä koirat ovat rikkoneet kasan lakanoita (joo, silloin kun vielä pääsivät sänkyyn ja niitä oli kaksi). Lakanat ovat muuten käyttökelpoisia ja kunnollisia, mutta niissä on reikä siellä, toinen täällä. Enhän minä ole raskinut Finlaysonilaisia heittää roskiinkaan, vaan ovat pyörineet tuolla laatikossansa. Nyt ompelin niistä Pirpanalle aluslakanoita ja pussilakanoita. Joskin kuvassa olevat punavalkoinen ja mustavalkoinen pussilakana ovat kyllä ihan Ikean uutta kangasta, mutta lisäsin mustavalkoiseen vanhasta aluslakanasta helmaan pätkän, jotta lakana peittää peiton pesunkin jälkeen. Ikean kangaspakassa kun kangasta on tasan 3m ja peitto on 1,5m korkea. Myönnän, ei ole värit yhtään puolitoistavuotiaan pikkutytön, mutta kuitenkin aika makeet, etten sanoisi. Voipi olla, että tuohon virtahepolakanaankin joutuu ompelemaan vielä jatkopätkän, niin hilkulla nuo Ikealaiset ovat.

Tämä on nyt tällainen välibloggaus. Mielenkiintoisempaakin (ja hermoja raastavaa) on tekeillä, mikäli koskaan valmistuu. Eilen jo jätin kesken koko homman ja siirryin syömään suklaata ja siitä sitten ompelemaan lakanoita. Ei ole minua ja napinläpiä tarkoitettu toisillemme, eikä varmaan ulkoilukangastakaan, eikä ainakaan nykyisen ompelukoneen kanssa. Oikeanlainen paininjalka voisi tietty auttaa tai se teflonteippi, mutta eipä sitä taida tähän hätään mistään saada.

Keräilijöitä...

Meinasin kirjoittaa, jotta oksennuskaukaloita, siihen tarkoitukseen kun nämä ruokalaput vähän ovat... Pikkuneidille ottaa helle koville ja ruoka tuppaa tulemaan ylös, näihin on sitten kätevä tähdätä, ei ole koko lapsi ja ympäristö mönjässä. Olivat sellainen pikainen pakko-ompelus, muut taskulliset ovat jo pyykissä ja lisää siis tarvittiin, helle kun näyttää jatkuvan. (Hellittäis edes vähän tässä meidän kohdalla, näillä ilmoilla on sääli kökkiä sisätiloissa.)

Kangas on vanha pöytäliina, sellainen kosteuttapitävä, mutta nimi ei tule vaan mieleen. Meinasin jo kerran siitä leikata ruokalappuja, mutta iskikin sääli kaunista liinaa kohtaan, nyt oli raaskittava. Eipä tuo kuitenkaan olisi enää pöydälle päässyt.

PS. Kanttinauhan ompelu olikin kivaa! Pitänee käyttää jatkossakin...

Römö-hame

Uusi kaava poltteli kovasti pöydällä. Eilen sain leikattua kankaan ja tänään sainkin ommeltua itselleni kesähamosen. Nyt odotetaan aurinkoa!

Kaava on siis Farbenmix Römö Iinulta. Kangas on kirpparilöytö, jonkun vanha verho.

Kankaan löydettyäni tiesin, millaisen mekon siitä itselleni haluaisin tehdä. Suuressa Käsityölehdessä oli tehty vastaavanlainen vanhasta pöytäliinasta, mutta kankaani ei riittänyt sille kaavalle. Hylkäsin kankaan nurkkaan odottamaan. Iinun putiikissa mietin kauan, että viitsinkö tällaista "peruskaavaa" tilata, mutta onneksi tilasin. Hame on juuri sellainen!

Kuva ei tee oikeutta hameelle, näyttää tässäkin kuvassa pötkölle, oikeasti levenee kivasti alaspäin, muttei liikaa. (Ja näyttääkin tosi kivalle hupparin kanssa ;) )