Teinpäs vihdoista viimein loppuun jo turhan kauan kesken olleen, epäonnisen Ines-tunikan (Ottobre 6/2010). Tunika jäi kesken alunperin ompeluvaikeuksien vuoksi, loppui lanka, katkesi neula, ompelin väärässä järjestyksessä, ei ollut sopivan väristä resoria, saati nauhaa. Tunikan ompelus vastusti loppuun asti, puolakotelon siitä härpäkkeestä, johon puola laitetaan irtosi nimittäin pikkuinen ruuvi, joka hoitaa alalangan kiristämistä, hukkasin sen lattialle pariinkin otteeseen ja voin kertoa, että täpötäydestä, pienestä ja ahtaasta ompeluhuoneesta jättimäisen mahan kanssa tuon piskuisen osan etsiminen ei ollut herkkua. Kaksoisneulan säätöjenkin kanssa oli ongelmaa...
Ja se on liian suurikin, liian leveä, pituutta olisi sopivasti. Ja suurensin kaulanaukkoakin ehkä hitusen liikaa...
Mutta jos ystäväni kuivausrumpu kutistaisi vähäsen, tämä kun olisi aivan ihanan värinen ja näköinen muutoin.
Voi miten kaunis kangas! Joskus noita tulee, että ihan kaikki menee ns. perssiilleen. Mutta täytyy olla sisukas ja jatkaa vaan. Lapsissa on se hyvä puoli, että ne kasvaa, joten paita on tuota pikaa sopiva. :)
VastaaPoistaMä kans tykkään NorppaStiina tän kankaan väreistä, ihanan syvät ja onneks löyty oikeanväristä resoriakin ja mätsäävät nauhat; nauhat ja resori ja pallukoiden vihreä on tismalleen samaa väriä, ja ihan vahingossa. :) Kangas on Marimekkoa. Nyt vaan odotellaan, että Pirpana on paidan kokoinen. :)
VastaaPoistaVarsin sievältä näyttää, kuvassa ei leveyskään näytä pahalta. Meillä asuu useampikin ruipeliini, tarkkana saa leveyksien kanssa olla ja sitten sitä huomaa toteuttavansa koko ajan niitä samoja hyväksi havaittuja kaavoja..
VastaaPoistaAnu, sitä tulee juu vähän araksi tai kuten minä, laiskaksi, kokeilemaan uusia kaavoja, kun on löytänyt ne sopivat. Ja miksikäs sitä hyvää vaihtamaan, mä luulen, että kauppojen valmisvaatteetkin tehdään pitkälti samoilla kaavoilla, kunhan kuosit vaan vaihtuvat. :)
VastaaPoista