perjantai 5. helmikuuta 2010

Kukkia ja perhosia

Olen luonteeltani malttamaton. Perinpohjainen suunnittelu ei vain ole heiniäni, ei ollenkaan. Siksipä tämän päiväpeiton työstäminen on ollut varsinainen koettelemus. Siksi ja muutenkin...


Ensiksi mietin kauan värejä, todella kauan. Vaihtoehtoina olivat paljon kirkkaammat pinkit ja limet sävyt, mutta sitten päädyin näihin hempeämpiin, koska sopivat ehkä paremmin Pirpanan huoneen muihin väreihin.


Sitten oli ongelmia koneen kanssa. Jälki oli välillä huonoa, en saanut säätöjä koneessa ollenkaan niin, että vapaa konekirjonta olisi onnistunut (siksipä kaarevat muodot eivät ole täydelliset) ja kun ensimmäisen kerran silitin työtä, suli ruudullinen kangas hieman yhdestä kukasta ja samoin osittain tikkaukset ruudullisen kankaan ympäriltä. Tässä on sitten pelastettuna se, minkä pelastettua sai. (Noh, jos ollaan ihan rehellisiä, pelastus onnistui todella hyvin, sulamisia tuskin huomaa.) Ja jotta velä jotainm ainittavaa olisi, niin haihtuvan merkkaustussin jälki ei ota haihtuakseen, ei sitten millään.

Toteutustakin mietin useampaan otteeseen matkan varrella. Päädyin jättämään perhosten siivet irralleen, ovat siis ommeltu kaksinkertaisiksi niin, että toinen puoli siivestä on pääsääntöisesti eri värinen. Peiton tikkikankaan ja päälikankaan kiinnitin toisiinsa kukissa olevilla napeilla ja tikkaamalla perhosten ääriviivat peiteeseen.

Muuten olen kyllä tyytyväinen, mutta jos verrataan siihen, paljonko aikaa ja vaivaa ja mietitntää käytin tähän päiväpeittoon, niin, noh, ei ollut vaivan väärti...


Vaaleanpunaista ruudullista kangasta lukuunottamatta kaikki värilliset kankaat on tilattu Iinulta. Luonnonvalkoinen puuvilla ja taustan tikkikangas ovat Eurokankasta. Napit ovat omasta nappilaatikosta, löytöjä äidiltäni ja kirparilta. Limet tikkaukset on tehty ihan tavallisella ompelulangalla, muut konekirjontalangalla.

13 kommenttia:

  1. Voi kuinka hieno!!! En näe tässä mitään vikaa! Tosi kaunis ja ihania yksityiskohtia. Ja olet nähnyt niin paljon vaivaa, huh!

    VastaaPoista
  2. Jukrat, on se kaunis!! Tykkään tosi paljon.

    VastaaPoista
  3. Kiitos NorppaStiina, Ellimelli ja Eliisa! Pirpanakin tykkäsi, perhosten siipiä on kiva räplätä ja nappeja nyppiä.

    VastaaPoista
  4. Voi miten ihanan hempeä ja tyttömäinen:)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Iinu ja Myrmeli! Mulla taitaa olla menossa joku prinsessakausi... :D

    VastaaPoista
  6. Voi, kuinka kaunis päiväpeitto! Tuttuhan se on itse kullekin varmaan se tunne, kun toisinaan johonkin työhön saa uppoamaan hurjasti aikaa, ja lopputulosta katsellessa miettii, "kuinka ja miksi ihmeessä?". Mutta tämä on kyllä kerrassaan ihanan näköinen, ja helppo uskoa, että myöskin saajalleen mieleinen :).

    VastaaPoista
  7. Kiitos Anette! Ehkäpä sitä on itselleen turhan kriittinen ja vaativa. Kun katselee (tavallisesta) kaupasta ostettuja ompeluksia, eivät ne kuitenkaan sen kummoisempia ole ja joskus jälki on paljon huonompaakin.Sitä pitäisi olla ompelukoneen vieressä aina joku huonosti ommeltu kaupasta ostettu. ;)

    VastaaPoista
  8. Oi! Minusta peitto on kaunis, ja ihanan tyttömäinen. Helpostihan omille töille tulee oltua ihan liian kriittinen..

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommentista myös sinulle Ansku!

    VastaaPoista

Ilahduta päivääni jätämällä merkki käynnistäsi. :)