Olen ommellut kyllästymiseen asti yöpukuja, vetoketjuja ja kaulanaukkoja. Kun lopulta tajusin, miten saan täydellisen kaulanaukon, vetoketjujen kanssa olisi vielä viilaamista. En pidä yhtään vetoketjujen ompelemisesta.
Mutta tässä niitä on, kaikkiaan seitsemän, koossa 62 ja 68. Ommeltu pääosin kankaista, joista en päälivaatteita meille tule koskaan tekemään. Apinakirahvista en pidä yhtään, mutta valmiina yöpukuna se olikin aika kiva. Samoin epäilin saavani pingviineistä päänsärkyä, mutta se onkin näistä kaikista kivoin yöppä. Marimekon kirahveista tein siitäkin huolimatta yöpukuja, että Pirpanan mielestä tytölle ei sovi sininen.
Kaavana minulla oli ennestään tuttu ja toimivaksi todettu Ottobrenin kaava lehdestä 3/2005.
Loistavaa, että nyt löytyi oikea tapa tehdä! Siitä tulee niin hyvä mieli, kun vihdoin onnistuu hyvin, onnittelut siitä. Itsellä alkaa pikkuhiljaa avautua vasta trikoon ompelemisen salat. Odotan kuitenkin vielä päivää, jolloin voin sanoa kuten sinä, että nyt onnistuu täydellisesti :)
VastaaPoistaIhanan iloisia! Joskus sitä kannattaa viilata, jotta lopputulos on mieluinen. Ja toisaalta kun opettelee kunnolla, osaa homman lopun ikäänsä. :)
VastaaPoistaPurnauskis: Kuinkahan monta yöpukua mä oon alunperin tällä kaavalla ommellut, kenties 20 ja nyt vasta tajusin, miten kaulanaukko kannattaa kantata, että se on nurjaltakin siisti vetskarin kohdalta, että vetskari o törrötä ta pistä tai ole muutenkaan hassusti. Mut mieli on kyllä hyvä nyt. Oli tuo kaulanaukon ompelu ohjeessakin selitetty jotenkin, mutta kun Ottobrenin ohjeet ei käy mun järkeen yleensä oikein mitenkään. :D
VastaaPoistaKiitos NorppaStiina! Se on hienoa huomata, miten sitä on kehittynyt ompelijana vuosien saatossa. Viilaamisessa mä oon niin huono, ei riitä maltti! :D
Ihanan pirtsakoita vaatteita,pingviini tuossa värissä on mun lemppari vaikkakin oli nyt loppunut kun tilailin kankaita.
VastaaPoistaTämä likka se on viritellyt ompeluharrastuksen uudelleen 15 vuoden jälkeen ja taas kaikki tuntuu niin hankalalta,mutta kyllähän tuo tuosta luonnistuu vaikkakin kantapään kautta :)
Ja minulla sama kuin näyttäisi olevan sinullakin,siis omat ohjeet on loppu viimeksi ne parhaat ohjeet :)
Kiitos PetraRos! Mä tykästyin tuohon pingviiniin vasta valmiina vaatteena, jotenkin vierastan kirkasta oranssia. :) Eiköhän ne ompelutaidot sieltä palaudu muistiin, vaikka 15 vuodessa on varmaan tekotavatkin vähän muuttuneet. Mutta kyl se vaan niin on, että oma apu on paras apu. :D
VastaaPoistaSiis AIVAN ihania!! Miä oon niin kade tuosta ompelemisen taidosta! :) Tekemällähän sitä oppisi, mutta kun ei vaan aika ja varmastikaan hermot riittäisi opetteluun. Meillekin on tulossa syyskuussa vauva ja kaikkia pikkuvaatteita on tullut hypisteltyä ja osteltua. Voi miten ihana olisi, kun osaisi itse tehdä juuri mieleisiään.... No, ehkä joskus tulevaisuudessa.... Mukava blogi - by the way!
VastaaPoistaKiitos Anonyymi! :) Mää aloitin ompelun oikeastaan vasta esikoisen synnyttyä, sitä ennen mun äidin mukaan mun leikkaamat kankaatkin oli ihan ompelukelvottomia! :D Ja pitkää pinnaa mulla ei ole, mutta kannattaa loittaa helpommista malleista ja kun kokemusta ja taitoa karttuu, niin halu tehdä jotain monimutkaisempaa kasvaa ja sitten osaakin jo ne perusjutut. Suosittelen siis kokeilemaan! :)
VastaaPoistaI like your Blog!
VastaaPoistaLg Dagmar
Thank you bunte freunde!
VastaaPoista