Menin osallistumaan lokakuussa haasteeseen, jossa piti kokeilla rajojaan ja mennä mukavuusalueen toiselle puolelle, ommella jotain itselle uutta ja vaikeaakin. Haaste jäi minulta kesken, ja aiheutti totaalisen ompeluinspiraation katoamisen. Ne housut ovat yhä kesken. Kauhea vaiva ja ovat liian isot. Ei ole sitten tullut blogattuakaan mitään...
Mutta ryhdistäydyn!
Tässä ovat isänpäiväkortit, joita askarreltiin lasten kanssa. Tai pääasiassa lapset askartelivat, minä vain vähän autoin liimaamisten kanssa. Tytöt saivat valita itse korttipohjat, tussit ja paperit. Täytyy sanoa, etten olisi itse ikinä yhdistänyt, saati valinnut tällaisia värejä, mutta pinnistin ja annoin tyttöjen ihan itse päättää. Ja minusta näistä tuli upeat!
Meidän isin kortit. Tuo 4-vuotias Pirpana teki isille vesirokon ja kukalle myös. Pikkusisko meni selkeämmällä linjalla.
Pappa sai tällaiset kortit.
Ja vaari tällaiset.
Ei pöllömmät, vai kuinka?
Voi miten ihanat kortit!!! Ja olet oikeassa, todella hienosti valitut korttipohjat ym. Ehkä se vaan on niin, että meissä aikuisessa se jonkin sortin "järki" tukahduttaa sen luovuuden. Eli pitää vain löytää se lapsi itsessään. Huomaan tyttäressäni, että 1-3. luokalla kirjoitetut runot olivat yhtä sanojen solinaa. Nyt tälle 11v:lle alkaa tulla sitä "järkeä" ja varovaisuuttaa mukaan, ja se näkyy heti ruonoissa.
VastaaPoistaIhania kortteja! Nuo haasteet voivat kyllä saada pläähin aikaan. Itse osallistuin/osallistun KyJyyn ja nyt alkaa tuntua, että plääh, haluan jo jotain uutta tekeille.
VastaaPoistaKiitos Eliisa! Sitä on jotenkin niin jumissa tapojensa kanssa, että unohtaa katsella asioita välillä eri tavalla. Ja oikein jouduin vielä pidättelemään itseäni, että annan tyttöjen olla ihan itse luovia, enkä päätä korttien värejä heidän puolestaan. Tokikaan en koko materiaaliarsenaalia voinut heidän eteensä läväyttää, koska kortit eivät olisi valmiit vieläkään. :)
VastaaPoistaKiitos Purnauskis! Mun tarvii vältellä haasteita, ettei tule uusi Plääh! Olen jo hieman ommellutkin, korjasin yhden haalarin kanttaukset, josta oli sauma purkautunut, eli josko se ompelujumi tästä purkautuisi. Mä en tykkää yhtään, jos on pakko. Ompelusta ei tulis mulle työ ikuna (ja silti tahtoisin lähteä opiskelemaan).