Kotiin

Poikkesin Ikeassa etsimässä itselleni uutta työtuolia. Tuolia ei löytynyt, mutta kassalle ei tarvinnut silti mennä tyhjin käsin.

Vanhat ihanat sohvatyynynpäälisemme alkavat olla tiensä päässä, vetoketjun lukkojen vetimet ovat hajonneet ja surukseni löysin niistä pari pientä reikää. Hyvä syy siis hankkia uudet. Ostin paria raitakangasta ja yhden tuollaisen täpläkuvioisen, jossa kohdistin kuvion tarkoituksella epäsymmetrisesti. Ihanan graafista, yksinkertaista ja jämäkkää.

Olen pitkään haaveillut Marimekon jäätelökuosisesta pöytäliinasta, mutta en ole koskaan raaskinut sitä ostaa. Se olisi hauska lastenkutsujen aikaan pöydässä. Ikeasta löytyi halpa korvike. Mielestäni henki on hieman saman tyylinen, mutta hinta tyystin eri luokkaa. Kelpaa minulle korvikkeeksi! Varsinkin, kun tämä on hyvin muuntautumiskykyinen kangas. Vaaleanpunaisilla asioilla tämä on hyvinkin tyttömäinen, mutta...

...kun vaihtaa kippojen väriä, tuntuu siltä, että koko liina olisi eri. Vaaleanpunaisista täplistä huolimatta tämä sopii poikamaisempaankin kattaukseen.

Pikahommina ompelin myös tiskirättejä. Meillä tiskirätit ovat jatkuvasti käytössä, ja jatkuvasti märkinä, joten niitä saa pestä usein. Siksi onkin kiva, että niitä on monta. Olen ommellut bambujoustofroteesta tiskirättejä, mutta hieman kyllä pettynyt niihin. Vaikka pesen rätit aina 60-asteessa ovat ne alkaneet haista, jopa heti pesun jälkeen. Tavallinen joustis ei siis voi olla mitenkään huonompaa. Ainakin tämä pieni koeaika on sujunut hyvin. Itseasiassa tällaisella bambua karkeammalla joustiksella irtoaa muksujen sotkut pöydästä paljon helpommin, vaikka eivät nämä ihan mikrokuituliinan tasolle ylläkään. Kauneudessa nämä kyllä voittavat mikrokuituiset sisarensa mennen tullen. (Se haju niistä räteistä lähtee muuten liottamalla rättejä siinä hygieenisemmän laatuisessa Vanishissa... Jos on muista konsteja, niin kertokaa toki!)

Osa rättien materiaaleista on Maitotytöistä syntynyttä leikkuujätettä. Rättien koko on siitä syystä vähän vaihteleva, mutta suunnilleen 15 x 15 cm, jonka olen kokenut ihan näppäräksi rätin kooksi.

Mutta kyllä tuntui pieni pisto sydämessä tänään siivoillessa. En nuorempana antanut mummoni tekemille räteille minkäänlaista arvoa, kun olivat paidanhelmaa ja kaikkea muuta kuin kaupasta ostettuja hienoja Wettexejä. Niin sitä on sitten itsekin tullut tähän pisteeseen, että askartelee rättejä kankaanjämistä ja muksujen pieniksi jääneistä housuista.