Kotiin

Poikkesin Ikeassa etsimässä itselleni uutta työtuolia. Tuolia ei löytynyt, mutta kassalle ei tarvinnut silti mennä tyhjin käsin.

Vanhat ihanat sohvatyynynpäälisemme alkavat olla tiensä päässä, vetoketjun lukkojen vetimet ovat hajonneet ja surukseni löysin niistä pari pientä reikää. Hyvä syy siis hankkia uudet. Ostin paria raitakangasta ja yhden tuollaisen täpläkuvioisen, jossa kohdistin kuvion tarkoituksella epäsymmetrisesti. Ihanan graafista, yksinkertaista ja jämäkkää.

Olen pitkään haaveillut Marimekon jäätelökuosisesta pöytäliinasta, mutta en ole koskaan raaskinut sitä ostaa. Se olisi hauska lastenkutsujen aikaan pöydässä. Ikeasta löytyi halpa korvike. Mielestäni henki on hieman saman tyylinen, mutta hinta tyystin eri luokkaa. Kelpaa minulle korvikkeeksi! Varsinkin, kun tämä on hyvin muuntautumiskykyinen kangas. Vaaleanpunaisilla asioilla tämä on hyvinkin tyttömäinen, mutta...

...kun vaihtaa kippojen väriä, tuntuu siltä, että koko liina olisi eri. Vaaleanpunaisista täplistä huolimatta tämä sopii poikamaisempaankin kattaukseen.

Pikahommina ompelin myös tiskirättejä. Meillä tiskirätit ovat jatkuvasti käytössä, ja jatkuvasti märkinä, joten niitä saa pestä usein. Siksi onkin kiva, että niitä on monta. Olen ommellut bambujoustofroteesta tiskirättejä, mutta hieman kyllä pettynyt niihin. Vaikka pesen rätit aina 60-asteessa ovat ne alkaneet haista, jopa heti pesun jälkeen. Tavallinen joustis ei siis voi olla mitenkään huonompaa. Ainakin tämä pieni koeaika on sujunut hyvin. Itseasiassa tällaisella bambua karkeammalla joustiksella irtoaa muksujen sotkut pöydästä paljon helpommin, vaikka eivät nämä ihan mikrokuituliinan tasolle ylläkään. Kauneudessa nämä kyllä voittavat mikrokuituiset sisarensa mennen tullen. (Se haju niistä räteistä lähtee muuten liottamalla rättejä siinä hygieenisemmän laatuisessa Vanishissa... Jos on muista konsteja, niin kertokaa toki!)

Osa rättien materiaaleista on Maitotytöistä syntynyttä leikkuujätettä. Rättien koko on siitä syystä vähän vaihteleva, mutta suunnilleen 15 x 15 cm, jonka olen kokenut ihan näppäräksi rätin kooksi.

Mutta kyllä tuntui pieni pisto sydämessä tänään siivoillessa. En nuorempana antanut mummoni tekemille räteille minkäänlaista arvoa, kun olivat paidanhelmaa ja kaikkea muuta kuin kaupasta ostettuja hienoja Wettexejä. Niin sitä on sitten itsekin tullut tähän pisteeseen, että askartelee rättejä kankaanjämistä ja muksujen pieniksi jääneistä housuista.

Velourhousut

Ompelin itselleni velourhousut, että kehtaa osallistua lasten jumppatunneille.

Kaava on Joka tyypin kaavakirja II:sta.  Olen kaavalla tehnyt ennekin, mutta tuli tehtyä jostais syystä vähän isot. Mutta on nää mukavat jalassa. Vyötäröllä on kuminauhakuja, samoin lahkeissa. Aluksi meinasin laittaa resorit, mutta onneksi tarkistin resorivarastot kesken leikkaamisen, ei ollut nimittäin mitään lähellekään tämän sävyistä kaapissa.

Kaaritaskuverkkareita

Verkkarit tai verkkarikangas ei taida olla mitenkään cool! Materiaali on itselläkin tökkinyt, mutta muistaakseni keväällä näin jonkun ompelemia, makeita taskullisia verkkareita. Siitä se sitten lähti.

Tein lapsille syksyn lämpimiin keleihin verkkarikankaasta kaaritaskuverkkareita. Materiaalinahan verkkarikangas on aika kätsää, kun ei ime hiekkaa ja roskia, kuten velour tai joustis, tai kastu heti, jos pyllähtää hieman kosteaan maahan. Enköhän opi pitämään tuostakin materiaalista, varsinkin, kun noista housuista tuli aika kivat! 

Laiskuuttani jätin pojan toisista housuista pois taskut. Ei olisi kannattanut, on ne aika orvon näköiset, mutta ajanevat asiansa.

Kaavana käytin taas Ottobrenin Saimia (116, 98 ja 86), jonka muunsin sivusaumalliseksi. Pojalle laitoin vyötäröllekin resoria, mutta olen tässä miettinyt, josko vaihtaisin resorin korkeammaksi ja kapeammaksi, vaikka pysyvät nämäkin jalassa. Taskut on piirretty itse lautasen ja kahvikupin kanssa.

Värit eivät tuolla ulkona toistuneet oikein hyvin, ovat täyteläisemmät oikeasti, ja tuo pojan housujen vihreä on ihanan kirkasta ruohonvihreää. Asettelukin on mitä on, kun nuo assarit olivat mukana. Mutta kuitenkin - aika herkut, vaikka itse sanonkin!

Ei näin!

Sitä pitäisi olla ajatus enemmän mukana, kun leikkaa kankaita. Varsinkin, kun niissä on suuria kuvioita. Varsinkin, kun niissä on suuria pyöreitä kuvioita!

Ihan ei menny kohdistukset niinkuin olisi kannattanut. Kangas on ihanaa Nanson mariininsinistä paulakukkaa harmaa-valkoisilla kukilla, mutta on tässä niin hieno ajovaloefekti, että taitaa jäädä kotipaidaksi. Kun ei tuota kangasta jäänyt yli, että saisi uuden etukappaleen... Harmittaa!

Kaava on muokkaus Onionin 2035 kaavasta, helmaan käytin Me&I:n tunikasta piirrettyä kaaavaa.

Siiri ja Myyry

PaaPiin suunnittelema ihana Siiri ja Myyry -trikoo on odotellut sitä täydellistä mallia hetkisen, kunnes sain inspiraation ommella kankaan vaatteiksi tytöille.

Kaavaksi valikoitui lopulta Ottobrenin Lucky Cat lehdestä 1/2013). Mutta koska tässä vaiheessa vuotta ei enää kannata lyhythihaisia tehdä, laitoin pitkät hihat. Hihan kaava on yhdistelmä Circus Horsen ja Princess Castlen (molemmat Ottobrenin lehdestä 4/2013) hihoista, koska en halunnut hihaan olkasaumaan rypytyksiä.

Kaava on aika isoa kokoa, sillä nämä tunikat ovat hieman väljät, vaikka leikkasin kankaat ilman sivusaumanvaroja, mutta onpahan kasvunvaraa. Seuraaviin tosin piirrän kyllä leveydestä pienemmät koot. ( Nyt koot 98 ja 116.)

Mutta ovat nämä niin ihanat! Tytötkin pitävät näistä! Olen aivan ihastunut tähän väriin, vaikka se aluksi vähän epäilytti. Nyt vaan tarvitsee tehdä Pirpanalle mustat legginsit tunikan pariksi.

Tiikerini!

Mitä muut edellä, sitä minä perässä.

Ompelin itselleni Burdan (7/2013) kaavalla tästä tiikerikuviollisesta satiinista paidan. Tein paitaan kummallekin puolelle symmetriset muotolaskokset, vaikka kaava toista käskikin.

Ja niinkuin olen aina luullut vihaavani eläinkuoseja...

Lisää!

Hyvästä legginsikaavasta (Ropina, Ottobre 6/2012) innostuneena ompelin Pirpanalle parit lisää. Ikasyriltä joskus tilattua raitatrikoota on tullut jemmattua liiaksi, kun se on niin ihanaa. Liiaksi siis siinä mielessä, että pala riitti juuri ja juuri korkeudesta leggareihin. 

Mutta sitten tuli ongelma, Pirpanalla ei ollut mitään kivaa tunikaa, joka sopisi leggareiden pariksi.

Metsolan pinkistä joustofroteesta tein Ottobrenin Circus Horse (4/2013) kaavalla tunikan, joka on mielestäni kyllä enemmän mekko, vaikka jouduin hieman tinkimään pituudesta. Peruspinkki tuntui sitten kuitenkin jotenkin liian simppeliltä, joten applikoin flamingon, ja lisäsin trooppista ilmettä mangonkeltaisilla resoreilla. Väri on sama, kuin leggareiden oranssinkeltainen raita.

Pirpana tykkää, mutta eivät nämä jotenkaan kuitenkaan tunnu setille. Ihania kuitenkin! Ehkä joku vähemmän pinkki yläosa vielä?

Toiset leggarit tein vaaleanpunaisesta velourista. Salama tekee tepposen, ja haalistaa väriä, vaikka nukan suunta on ns. oikein. Kaikissa koko on 116.