Kestoilua

Hävettää tunnustaa, että olen ollut vähän laiska ja mukavuudenhaluinen. Aloitin nimittäin vasta nyt kestovaippojen käytön kuopuksellamme. Vaikka meillä on kaapeissa jemmassa kauhea kasa kestovaippoja, niin ei vaan tullut otettua niitä käyttöön, kunnes meni hermot siihen, että kertakäyttöiset valskasivat melkein aina niin, että sitä itteään oli oikeasti korvantakusissa asti. Ompeluryhmämme naiset patistivat kestoilemaan, ja sanoivat, että kestoilla ei valskaa, eikä muuten ole valskannut. Kakat ovat vaipassa, ei päälaella. Kiitos naiset!

Mutta olipas osa vaippakuorista menneet huonoiksi säilytyksessä (tai noh, käytössä ja pesuissa). Kyllä niitä hätätilanteessa voi pitää, mutta selkeä kuoren mentävä auko oli varastoissa. Niinpä sitten pikana surauttelin pakosta yhden kuoren. Ei ollut yhtään homma, johon mielelläni olisin ryhtynyt.

On muuten ensimmäinen laatuaan, mitä tämän mallisia olen ommellut. Teetätin esikoiselle kuoret äidilläni, koska nämä tuntuivat niin vaikeille tehdä. Mutta väärässäpä olin. Tällainen kuori syntyi varastoista löytyneistä materiaaleista todella nopeaan ja tuli muuten vielä hieno ja priima. Eikä ollut yhtään vaikea tehdä.

Kaavan olen muokannut Imse Vimsen kuoresta, tämä on huomattavasti korkeampi ja haarassa on lisää leveyttä. Että alkuperäisestä mitoituksesta tässä ei ole mitään jäljellä. Nuo jalanteiden "röyhelöt" ovat kyllä ehdottomat, siksi käytin pohjana tuota valmiskuorta.