Nukelle kesähepenettä

Aiemman postaukseni keskeneräiset alkavat pikkuhiljaa valmistumaan.

Tänään sai Pirpanan nukke mekon ja hameen. Oli jo aikakin, sillä Pirpanaa on vihdoin alkaneet kiinnostaa myös nuket, joskin traktorit vievät yhä voiton.

Kaavoja ei ole, ihan itte leikkelin, vaikkei se mikään meriitti ole, pelkkiä simppeleitä nukenvaatteitahan nämä vaan ovat. Mutta sainpahan tuhottua yhden trikoojämän, tehtyä jotain ilman kaavoja ja kokeiltua saumurin rullapäärmettä. Jotenkin oletin, että saumurin saattaminen rullapäärmäyskuntoon on jotenkin vaikeeta, noh, eipä ole, vaan äärimmäisen simppeli toimenpide.

Kannet

Sain päähäni tehdä tyttöjen neuvolakorteille kannet niiden rumien muovisten tilalle. Aloitin projektin jo aikoja sitten, mutta kun uusin Suuri Käsityölehti (5-6/2010) ilmestyi postilaatikkoon kirjontaliitteineen, muuttuivat suunnitelmat.

Vaihe 1:

Oli ihan pakko saada kokeilla ristipistoja pitkästä aikaa, kun oli niin hauskat, ei niin perinteiset, ristipistomallit siinä liitteessä ja kun kangastakin sattui olemaan varastossa mummon perintönä. Vähän muokkasin alkuperäistä mallia varsinkin tuossa sinisessä kukassa. Kangas oli ehkä liian tiheää tai sitten olisi pitänyt käyttää vain yhtä säiettä langasta, mutta menee näinkin, muuttaa vaan hieman kuvion luonnetta, kun ei näytä niin ristipistomaiselta. (Suttujen kohdalle on kirjottu tyttöjen nimet.)

Vaihe 2:

Ristipistot pois kehyksistä ja kangas palasiksi. Kukat pääsivät somistamaan tyttöjen neuvolakorttien uusia kansia.

Kuvissa näkyy selkeästi, että ristipistojen reunat on taitettu alle, normikäytössä tuo ei kyllä näy noin.

Jos joku kiinnostui tekemään itse näitä, niin Villapata kiehuu -blogissa on loistavat ohjeet. Itse en tosin tehnyt ihan näin, vaan kansien sisällä on kummallakin puolella vain yksi tasku. Lisäksi taskun kangas on kaksinkertainen ja välissä liimaharso tai siis vaan sellainen liima. Taskuista tuli näin tukevammat, eikä reunaa tarvinnut ommella.

Näitä oli hauska tehdä! Varsinkin ompeluosuus sujui nopsaan, ristipistot menikin hitaammin. Harmi, että on vaan kaksi lasta, näitä tekis mielellään enemmänkin (tosin ilman niitä ristipistoja, kun vievät niin paljon aikaa).

Palmikkosukat

Sanoinhan, että kohta on jotain valmistakin esiteltävää. Olis meinaan tällaiset onnettomat (koon 24-25) palmikkosukat.

Näitä on väkästetty muutama viikko, väkästetty ja purettukin yksien päikkäreiden aikana neulottu osuus. Meillä vauva PP on päättänyt, että nukkuu vaan äidin sylissä, ei siinä sitten paljon aikaiseksi saa. (Ja menihän tuossa viikko valmistellessa juhliakin, kun PP sai ihan oikeankin nimen.) Nyt on pikkuneiti alkanut nukkumaan muuallakin ja äiti saa tehdä välillä jotain hermoja lepuuttavaa askarrusta. Vaikkapa nämä keskeneräiset sukat valmiiksi. Haaveissa tosin siintää monen muunkin työn valmiiksi saattaminen ja muutamat kivat uudet.

Lanka: Koigu KPPPM, väri P812x

Menekki: 40g (10g olis vielä kerällä, jos joku tarttee)
Puikot: Prymin 2,5 sormikaspuikot
Malli: oma (näiden innoittama tosin)

Lanka oli hauska tuttavuus. Väri on, noh, kaamea, tai ei kai se väri niinkään, mutta tämä värjäys ja kuvio eivät vaan sovi yhteen, sukkien pohjat ovat ihan hauskat. Näistä sukista tulee vaan mieleen jotain niinkin kaunista, kuin oksennus... Mutta kun taas sai halvalla ja on kehuttu lanka, niin piti ostaa sitten sitä väriä, mitä sai, kun joku vei vaaleanpunaisen "nenän alta". Kiva neulottava tämä oli, nopea ja helppo lanka. Pinta on hauskan mattainen ja langasta tulee mieleen jotenkin pumpuli ja puuvilla. Kivan napakka merinovillalanka, tykkään!

Kun halvalla sai...

Lankalaihis juu. Laihis koki takapakin. Laihduttaja sortui herkkuihin...

Se mitä onkin saatu vähennettyä, on sitten hankittu lisääkin. Ei toimi laihis näin, ei. Kaiken lisäksi tekisi mieleni hamstrata lankaa lisää... Kun kerta halvalla saa, tai ainakin sai. Vaalea roosa ja punainen ovat konepestävää Dropsin Baby Merinoa ja nuo muut ovat Dropsin Delightia. Lehdet tulivat kaupanpäälisiksi. Saldo olisi sitten plussaa 750g. Tuo Delight vaikuttaa samanlaiselta kuin Zauberball, mutta taitaa olla vahvempaa ja karvaisempaa. Värit on kuitenkin aika herkut. Saas nähdä, miten toimii käytännössä.

Nukkununnulta sain tällaisen tunnustuksen, kiitos! Lämmittää mieltä ja aiheuttaa harmitusta siitä, etten ehdi bloggaamaan tai lähinnä saamaan mitään valmiiksi asti, jotta olisi jotain blogattavaa... (Mutta pian on jotain pientä esiteltävää, lupaan sen.)

Tunnustus pitäisi laittaa eteenpäin 12 blogistille. Mutta tääpä ei oikein osaa valita. Kaikki lukemani blogit ovat inspiroivia ja ihania. Ja jatkuvasti törmään uusiin ihanuuksiin, mutta unohdan lisätä suosikkeihin ja hukkaan ne. Lisäksi monella tämä jo on. Pienoisen aikapulan takia siis luovutan ja totean tunnustuksen kuuluvan kaikille lukemilleni blogeille. Niin tylsää, mutta totta.

Voihan keskeneräisyys!

Inspiraatiotulva on yllättänyt minut aivan täysin. Haluan aloittaa ja tehdä kaikkea, mutta mitään valmista ei tule. Niin sanotusti monta rautaa tulessa. Osa ideoista muuttuu matkan varrella, tällä kertaa paremmaksi, mutta hitaammaksi...

Eikä tässä ole edes kaikki! Yksi tunikan tekele puuttuu ja yhdet kohta vuoden tekeillä olleet pitkät villasukat ja vauvan velourtakkikin, jonka piti valmistua jo Pirpanalle ja itelle olis paita, joka jäi kesken siitä syystä, että kiinnitin kauluksen väärin päin, enkä ole viitsinyt purkaa ja yhdet kämmekkäät.

Kortteja, kortteja...

Korttien urakointia on jatkettu...

Näihin sain idean Niinun blogista. Näitä oli jotenkin hauska tehdä ja varmaan teen pari vähän erilaista varastoonkin...

Sienikortti syntyi hetken mielijohteesta, kun oli ihan pakko kokeilla käyttää taustana lehtikuvaa. Kortti jää varastoon ja varmaan täydentyy vielä, kun tiedän, mihin tarkoitukseen se päätyy. Sieni kortin etualalla on 3D-kuva.

Raitapaita-pupu

Tämä ei sais juurikaan mitään aikaiseksi. Talo on täynnä kaikkea keskeneräistä. Tätä raitapaitaakin on tehty antaumuksella yli viikko...

Olen taistellut jalkojen kiinnityksen kanssa, ommellut, purkanut, ommellut, purkanut ja jopa harsinut (minua vähänkään tuntevat tietävät, että tämä ei harsi ikinä, koskaan, sillä tällä ei riitä moiseen kärsivällisyys). Täytän ensin koko kaverin ja sitten ompelen jalat kiinni, tarttis varmaan tehdä täyttöaukko johkin muuanne, koska jalkojen kiinnityksestä ei tule siistiä millään.

Tällainen tällä kertaa. Näyttää kuitenkin nyt kuvassa enemmän ajokoiralta kuin pupulta...