Uudet housut

Seuraavaksi Ottobrenin uusimmasta lehdestä (4/2012) pääsi kokeiluun Forest Path -housukaava. Olen tykännyt Polarn o. Pyretin sammareista tytöillä, vaikka malli onkin leveähkö, mutta niissä on ollut mukava liikkua, jotenkin tämä malli muistutti juurikin noita sammareita, pakkohan nämä siis oli kokeilla ommella. Mielleyhtymästä johtuen valitsin kankaaksi kaapista löytyneen finecordin. Toinen syy tähän oli se, ettei minulla ollut rapsakkaa puuvillaa varastoissa, ja olen päättänyt vähän tuhota kangasvarastojani.

Kavensin housuja saumavarojen verran, eli juuri sopivasti. Seuraaviin voisin muokata noita etutaskuja matalemmiksi ja laittaa kaksoistikkauksen, että olisivat näyttävemmät. Ehkä myös suoristaisin punttia tai siis laittaisin lahkeensuusta leveämmäksi, lahkeet näyttävät edestä omaan makuuni liikaa porkkanoilta. Polviin voisi myö kokeilla muotolaskoksia tai rypytystä tuomaan polvelle liikkumatilaa.

Sivusta housut näyttävät omaan silmään kivoille.

Ja takaa istuvat yllättävänkin hyvin. Vain tuo etupuoli häiritsee minua.

Mutta oli näitä hidas tehdä, kun on tottunut vaan surauttelemaan tuosta noin suitsaitsukkelaan verkkahousuja. Tosin näitä voisin kyllä tehdä toisetkin, vaikka farkusta tai paksummasta vakosametista tai finecordistakin, pianhan se syksykin sieltä tulee.

Ai juu, pidensinhän minä punttiakin ihan hitusen. Nämä on siis hitusen pidennetyt housut 110-koon kaavalla 110-kokoa käyttävällä Pirpanalla. Yhtään en tiedä, paljonko Pirpana on oikeasti pitkä, nelivuotisneuvola kun on vasta kohta edessä.

Pallohaalari

Mielestäni on kamalan hankalaa, kun vauva syntyy kesällä. Mitä ihmettä tässä Suomen kesässä vauvalle hankkii valmiiksi ja pukee päälle, kun samankin päivän aikana voi olla hellettä ja vilua? Tajusin nimittäin vasta hetki sitten, että kun esikoinen elokuun puolivälissä aikoinaan syntyi, alkoi heti kylmät ilmat. En ole ollenkaan varautunut, että nyttenkin voisi olla kylmää. Tuleva vauva tarvitsee siis kipeästi ohuita haalareita collegesta tai velourista tms.

Sitten postilaatikkoon tipahtaa uusin Ottobre ja kuin tilauksesta siellä on hupullisen jumpsuitin kaava. Eikun kokeilemaan vaan!

Kankaana käytin palloneulosta, sellaista Muru-neulostyylistä, mutta paksumpaa, tässä on lisäksi joitain erityistä joustoa seassa. Marakattimarssin palloneulokseksi tätä joku veikkaili... Resoreita mietin pitkään, olisin halunnut ehkä jotain väriä, mutta päädyin kuitenkin vihreään resoriin, joka luonnossa on kutakuinkin tismalleen saman väristä, kuin tuo neuloskin, vaikka kuvassa ei siltä näytäkään.

Kaava on koossa 56 Ottobrenin viimeisimmästä lehdestä (4/2012). Jätin sivusaumanvarat pois ja silti tämä on aika leveä, joskin saakin kenties olla, kun tänne on tarkoitus sujahtaa vaatteet päällä. Huppu on mielestäni suhteettoman suuri tai sitten olen piirtänyt väärin. 30 cm vetoketjukaan ei riittänyt tarpeeksi ylös, olisi saanut tulla pari senttiä korkeammalle, mutta näillä mennään.

Ehkäpä kuitenkin silti teen toisenkin, vähän muokaten. On tää vaan niin söpö.

(Tosin kaikki koossa 56 on söpöä!)



Kun lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa...

Tällä rouvalla on hätä ommella kaikenlaista valmiiksi, kun kohta ei ehkä pysty hetkeen tekemään mitään kässyjuttuja. Siksipä on ollut mielessä myös talvitamineet, Pirpana tarvitsee talveksi uuden välihaalarin.

Kaapissa oli ihanaa vaaleanpunaista oravakuvioista merinovillaneulosta, mutta näyttääkö tämä nyt siltä?

Ei näytä oravilta ei. Kangasta oli liian vähän. Noh, sitten ajattelin, että tehdään fleecestä ja löysin varastoista viininpunaista, sopivan vahvuista fleeceä, mutta pyöriteltyäni kaavoja kankaalla tunnin, totesin, että sitäkin oli hitusen liian vähän. Siispä oli tyytyminen tähän vaaleansiniseen, ehkä liian paksyyn fleeceen. Sitten tuli pulma, että miten tästä saa tyttömäisen. Pinkin vetoketjun ja resorin olisi laittanut, jos pinkki vetoketju olisi ollut kaapissa, mutta eipä ollut, joten tyydyin punaiseen, laitoin punaiset resorit ja Hello Kitty -ompelumerkin. Onko tarpeeksi tyttömäinen? Pirpana ei ainakaan vastustellut.

Kaava on vanha tuttu, ja erittäin hyväksi havaittu Suuren Käsityölehden välihaalarikaava lehdestä 9/2008. Koko on suurin, 110 ja tulee menemään Pirpanalle koko talven. Sivusaumavarat jätin pois.

Uudet lempparihousut

Vaatekaapissa mun collegehousuosasto on tullut tiensä päähän. Pakko oli kehittää jostain uusia lököhousuja ja päätin kokeilla housukaavaa Jokatyypin kaavakirja II:sta.

Ihan huippukaava! Suosittelen kokeilemaan. Malli on todella kiva.

Punaiset ja violetit ovat ohutta joustocollegea, violetit vielä oikein joustavaa ja laskeutuvaa laatua. Mustat on tehty todella luirusta ja laskeutuvasta joustofroteesta. Mustissa ja punaisissa on lahkeissa resoria ja vyötäröllä resori ja kuminauha. Violeteissa on vyötäröllä ja lahkeessa vain taite ja kuminauha. Nuo mustat ovat siis samalla kaavalla, mutta lyhennettyinä ja todella paljon saman malliset, kuin Me&I:n polvihousut.

Vähän kyllä epäilyttää, onko nää housut mulle kohta liian isot...



Piina, piinampi, piinoin

Nämä hopeaketjut ovat valmistuneet jo aikoja sitten, mutta jääneet bloggaamatta. Korjataan vääryys nyt.

Ketjun malli on nimeltään piina. Jep, piina, eikä suotta. Siitä huolimatta tämä on yksi lempimalleistani tehdä, mutta myös ulkonäöllisesti. Alku oli hankalaa, mutta kun mallin tajuaa, tätä on todella nopea tehdä. Olisikohan tämä itse asiassa ollut toinen kutjumalli, jonka opettelin.

Rannekoru on tehty 1mm vahvuisesta hopealangasta. Luulin, että pidän juuri tällaisesta massiivisemmasta ketjusta, vaikkei tämäkään vielä mitenkään vahva ole, kunnes kokeilin ohuempaa lankaa...

Ylimmäinen ketju on juuri tuo 1mm vahvasta hopealangasta väännetty rannekoru, keskellä oleva kaulaketju on tehty 0,8 mm vahvuisesta hopealangasta, alin ketju, ehdoton suosikkini, on 0,6 mm vahvuisesta hopealangasta.



Tuo ohuin piina on kaulaketjumittainen ja kuvassa vertailukohtana on tavallinen, lasipäinen nuppineula. Tuo ketju on luonnossa niin kaunis, suloinen ja siro, ehdottomasti näistä kaikista paras. Tekisin lisääkin, jos joku sahaisi minulle lenkit valmiiksi. Veivin löytäminen oli hankalaa, mutta onneksi löytyi sopivan kokoinen sukkapuikko, jolle lanka kieputettiin porakoneen avulla. Ohuen hopealankaspiraalin sahaaminen oli haastavaa ja hidasta ja lenkkejä tarvittiin todella paljon. Mutta toki, lopputulos on niin palkitseva!



Harjoitus tekee monta valmista

Olen ommellut kyllästymiseen asti yöpukuja, vetoketjuja ja kaulanaukkoja. Kun lopulta tajusin, miten saan täydellisen kaulanaukon, vetoketjujen kanssa olisi vielä viilaamista. En pidä yhtään vetoketjujen ompelemisesta.

Mutta tässä niitä on, kaikkiaan seitsemän, koossa 62 ja 68. Ommeltu pääosin kankaista, joista en päälivaatteita meille tule koskaan tekemään. Apinakirahvista en pidä yhtään, mutta valmiina yöpukuna se olikin aika kiva. Samoin epäilin saavani pingviineistä päänsärkyä, mutta se onkin näistä kaikista kivoin yöppä. Marimekon kirahveista tein siitäkin huolimatta yöpukuja, että Pirpanan mielestä tytölle ei sovi sininen.

Kaavana minulla oli ennestään tuttu ja toimivaksi todettu Ottobrenin kaava lehdestä 3/2005.

Itte itteltä ittelle

Kuvakavalkadi ittelle tehdyistä vaatteista. Oikeastaan ittelle on tosi hauska ommella, voittaa vaatekauppa- ja sovituskoppireissut kahden lapsen kanssa mennen tullen. Kunhan vaan löytää ne kivat kaavat.

Pahoittelen luvattoman huonolaatuisia kuvia, kuvattu - kuten näkyy - peilin kautta.

Edit: Nyt kun sain kaavatkin tarkistettua, niin lisätään tieto tänne. Ananastunika on Ottobrenin Bohemian (5/2009), raidallinen Ottobrenin Everyday Scoop Neck (5/2011) ja kietaisuyläosallisen tunikan kaava on piirretty Me&I:n valmiista tunikasta.