Ompeluplääh!

Menin osallistumaan lokakuussa haasteeseen, jossa piti kokeilla rajojaan ja mennä mukavuusalueen toiselle puolelle, ommella jotain itselle uutta ja vaikeaakin. Haaste jäi minulta kesken, ja aiheutti totaalisen ompeluinspiraation katoamisen. Ne housut ovat yhä kesken. Kauhea vaiva ja ovat liian isot. Ei ole sitten tullut blogattuakaan mitään...

Mutta ryhdistäydyn!

Tässä ovat isänpäiväkortit, joita askarreltiin lasten kanssa. Tai pääasiassa lapset askartelivat, minä vain vähän autoin liimaamisten kanssa. Tytöt saivat valita itse korttipohjat, tussit ja paperit. Täytyy sanoa, etten olisi itse ikinä yhdistänyt, saati valinnut tällaisia värejä, mutta pinnistin ja annoin tyttöjen ihan itse päättää. Ja minusta näistä tuli upeat!

Meidän isin kortit. Tuo 4-vuotias Pirpana teki isille vesirokon ja kukalle myös. Pikkusisko meni selkeämmällä linjalla.

Pappa sai tällaiset kortit.

Ja vaari tällaiset.

Ei pöllömmät, vai kuinka?

Metsola goes Villervalla - epäonninen jumpsuit

Sain joskus palasen Metsolan raidallista joustofroteeta ja siitä se sitten lähti. Siitä lähtien olen himoinnut Metsolan joustofroteita, varsinkin raidallisia ja unohtanut, miksi en pidä raidallisista kankaista. Muistin sen, kun aloin leikkaamaan ostamaani kangasta. Siksi päätinkin tehdä tällä kertaa kaiken viimeisen päälle kunnolla ja leikkasin kaikki palaset erikseen, että raidat ovat taatusti suorassa ja saan ne kohdistumaan kauniisti.

 

Ja niin minä leikkasin. Ja leikkasi myös tuo keskimmäinen, nimittäin viillon yhden kappaleen lahkeeseen. Harmitti, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että lahje lyhenee vain puoli senttiä, ei hätää.

 

Ja sitten ompelemaan. Aloin kiinnittämään hihoja ja huomasin, että takakappaleissa hihan raglansauma on keskellä, siis keskitakasauman kohdalla, voi harmi! Ja niin kun olin tämän kankaan ostoa suunnitellut ja niinkuin leikkasin niin tarkasti ja huolella. Leikatessa olin leikannut kaavat poikki, jotta saisin vartalo-osaan lisää korkeutta, siinä oli sitten kaavan yläosa kiepsahtanut väärin päin. Sen siitä saa, kun leikkoo kaksivuotiaan kanssa ja koittaa vahtia, ettei se leikkaa enempää mun kangasta (tai itseään), vaan saamiaan silppuja t,ai pistä itseään neulalla.

 

Alkoi ankara pohdinta, että mitäs nyt. Kangasta jäi kyllä riittävästi uusiin takakappaleisiin, mutta sitten nämä väärin leikatut menisivät haaskiin, eikä se tulisi kuuloonkaan. Tämä kun oli niin ajatuksella ostettu kangas ja todella ihanan tuntuinen. Keksinpä sitten laittaa takakappaleet poikki ja vaihtaa alaosat ja yläosat keskenään. Ideani oli nerokas, kunnes tajusin, että raidathan eivät tulisi enää samoiksi, ellen lyhentäisi kappaleita ja samahan olisi tehtävä myös etukappaleille. Lyhentämistä en edes harkinnut, joten ei muuta kuin ompelemaan taas ja tekemään haalariin yksi leveä raita.

 

Kaiken lopuksi tuo haalari on...

 

 

...iso ja leveähkö.

 

Hupun vuoritin mustalla astronauttijerseyllä pussiin, se onnistui täydellisesti, harmi, ettei näy näissä kuvissa. Hupun malli on lisäksi loistava, juuri hyvä.

 

Kaava on Ottobrenin lehdestä 4/2012. Tein koon 98, mutta 104 pituudella (hihat ovat pituudeltaan 98 muistaakseni). Tuo Pikkusisko käyttää kokoa 92 ja 98 vielä, mutta halusin varmistaa, että menee vielä talvella. Noh, tämä menee vasta talvella, ellen korjaile. Resorit ovat pienemmät kuin kaavassa, mutta saisivat olla entistäkin kapeammat, sekin auttaisi hihoja pysymään ylhäällä.

 

Jotenkin tästä tuli Villervallamainen...

 

Pirpanalle en sitten teekään tällä kaavalla...

 

Oletteko huomanneet, että Ikasyr hakee bloggaajaa? Arvatkaa, aionko hakea.

 

Pipoja - taas

Olen ommellut taas pipoja, ja itseasiassa paljon muutakin, mutten ole ehtinyt laittamaan niitä tänne.

 

 

Kaksinkertaista fleeceä oleva hiippapipo on kopio Tintun meillä olevasta lohikäärme hiippapiposta sillä erotuksella, että aidossa on sauma edessä, meillä takana. Tuo fleece on sellaista ohuempaa, tausta neulosmaista, niin laitoin kaksinkertaisena, että tuolla tarkenee kunnon pakkasillakin, ja todella lämpimän tuntuinen tuo nyt onkin, taitaa olla kuuma suojakelillä. Pinkki tähti vielä somisteeksi, että mätsää paremmin neidin neonpinkin (panther) Molo Kidsin talvihaalarin kanssa.

 

 

Nosh Organicsin kisu-interlockista tuli jämäpaloista vielä ruttupipo. (Itse päätuote on yhä bloggaamatta.) Meinasin tällä osallistua yhteen ompelukilpailuun, kun en ollut tyytyväinen päätuotteeseen, mutten osallistunut kuitenkaan. Kuka nyt pipolla voittaisi (varsinkin, kun on nähnyt nyt osallistujien ompelukset)? Ihan viimehetkillä keksin kyllä tähän tuunausidean. Pipo saanee vielä vaaleanpunaisen tupsun, sitten se on täydellinen. Tämäkin on tehty Ottobrenin 4/2012 kaavalla koossa 50, mutta ilman saumanvaroja tällä kertaa. Lisäksi pipo on hitusen matalampi, kuin kaavassa, koska kangasta ei ollut tarpeeksi. Ja vaikka Pirpana on neljä ja päänympärys taitaa olla yli 50 cm, niin kyllä tässä on varaa kasvaa yhä, menee siis vielä keväällä ja varmaan ensi syksynäkin vielä. Mutta ai että tuo kangas on vaan niin herkkua!



Kaavakokeilu 4 -Little lamb

Syyskuun kaavakokeilun neljäs ja viimeinen kaava oli Ottobrenin Little lamb lehdestä 4/2012.

 

Paita meni lahjaksi, joten sovituskuvia ei ole, mutta riittänee, kun sanon, että oikein hyvä kaava. Koko on 110 ja käyttäjä 107 cm. Hihoja pidensin parilla sentillä ja hyvä niin. Helmaankin lisäsin pari senttiä, mutta ei olisi tarvinnut. Kaulanaukkoon laitoin resorikanttauksen sijasta tuollaisen perinteisemmän resorin, koska lehdessä tuo kaulanaukko näytti niin isolle, hyvä ratkaisu sekin. Tästä tuli omasta mielestä oikein kiva paita ja tulen jatkossa taatusti käyttämään tätä kaavaa.

 

Syyskuun kaavakokeiluhaasteesta on pakko sanoa sen verran, että oli aika epämukavaa kokeilla uusia kaavoja. Sitä on niin kaavoihinsa kangistunut, että olisi mielummin käyttänyt vanhoja tuttuja kaavoja. Välillä ei olisi huvittanut millään ommellakaan, kun halusin selviytyä haasteesta, mutta jonossa oli ns. pakko-ompeluksia, mutta niihin en halunnut kokeilla uutta kaavaa. Toisaalta löysin kaksi oikein hyvää kaavaa, tämän ja Dreamlandin. Ernie-pipokaavakin on hyvä ja varmaan tulen sitäkin soveltamaan jatkossa. Eivätkä Koala-housutkaan hullummat olleet. Hyödyllinen haaste siis kuitenkin.



Kaavakokeilu 3 - pääasioita

Pääasioita - en sitten omaperäisempää ja vähemmän kulunutta keksinyt.

 

 

Ruttupipo (Ottobre 4/2012) Pirpanalle. Koko 50 ja leikattu saumanvaroilla. Tietenkin liian iso. Mutta jos sitten keväällä olisi parempi. Meinasin kokeilla tehdä ilman saumanvaroja uuden, ja kenties itsellekin isoimmalla koolla. Punahilkkakangas on tilattu aikoinaan Ikasyriltä.

 

 

Poika sai fleecepipon kaksinkertaisesta ohuesta fleecestä. Kaavana on käytetty Ottobrenin lehdessä 1/2012 Ernie-pipokaavaa. Kangasta ei ollut tarpeeksi, joten madalsin pipoa vähän. Saumurilla hurauttelin ja tottakai pipon korvista tuli erilaiset. Virhe korjattiin surauttamalla korvat pois. No tämä näyttikin sitten ihan peruspipolle, joten tein fleecestä tupsun tuonne päälle ja täytin sen leikkuujätteellä. Aika hauska lörppäpipo tuli tuolle pojalle. Kaava on kokoa 40 ja pojan päänympärys 40,7cm (kuvassa olevan nuken päänympärys on sen 40 cm ja ikä yli 25 vuotta). Leikkasin ilman saumanvaroja. Just hyvän kokoinen tuli sekä nukelle, että pojalle.



Kaavakokeilu 2

Meidän poika kasvaa ihan kauhean nopeasti ja tarvitsee uusia vaatteita koko ajan. Koska osallistuin syyskuussa kaavakokeiluhaasteeseen, niin olihan housuihinkin kokeiltava uutta kaavaa. Ensin tein mustat velourhousut kokeiluksi ja toiset heti perään sovittamatta kaveriksi Ikasyrin sydänautovelourista.

 

 

Kaava on Ottobrenin Koala lehdestä 3/2012. Tein 68 pituudella ja 62 leveydellä ilman saumanvaroja ja puntteja pidensin. Vyötäröäkin korotin pari senttiä ja kuminauha vyötäröllä on ohjetta lyhyempi, mutta suuret tuli vyötäröstä silti. Muuten ihan mainiot.

 

 

Mustat housut jätin ilman taskuja, kun en viitsinyt nähdä harjoitushousuissa vaivaa, jos onkin ihan huonon malliset. Autopöksyt saivat taskut. Taskujen sisus on yksiväristä velouria, hitusen tummempaa, muttei se käytössä näy. Kanttauksen kohdalta tuo vyötärökohta on sen verran paksu, etten taida jatkossa laittaa taskuja.



Kaavakokeilu numero 1

Päätin osallistua haasteeseen, jossa pitää syyskuun aikana kokeilla neljää uutta kaavaa Ottobrenin lastenlehdistä. Heti kättelyssä on pakko todeta, että hirvittävän hankala haaste. Väkisinkin tahtoisi käyttää niitä tuttuja ja turvallisia kaavoja, varsinkin, kun tuo ompeluaika on hyvinkin rajallista. Toisaalta sitä huomaa olevansa hyvinkin kaavoihinsa kangistunut, joten lieneekin syytä vähän irrotella.

 

Tytöiltä puuttuu talveksi pitkähihaiset mekot kaapista.  Jotenkin koen hankalaksi pistää tytöille lyhythihaista tai hihatonta mekkoa kylmään aikaan ja paitaa alle. Siispä kesällä käytämme lyhythihaisia, talvella pitkähihaisia.

 

Mutta sopivaa mekkokaavaa olikin vaikea löytää. Niinpä muokkasin sellaisen Ottobrenin (4/2011) Dreamland-paitakaavasta. Kaava on kokoa 110, mutta reilusti jatkettuna ilman saumanvaroja. Hihojakin pidensin hitusen. Kaulanaukon rypytin ensimmäistä kertaa elämässäni framilonilla ja rakastuin siihen. Todella helppoa ja todella kaunis jälki, joskin mietin, pitääkö tuo kaulanaukko purkaa ja suurentaa ihan hitusen. Nyt vaan pitää sitten ostaa framilonia hurjasti lisää. Framilonilla rypytin myös hihansuut. Helmassa on lintu-applikaatio. Linnulla on jalatkin, todella pitkät sellaiset, jos oikein tarkasti katsoo.

 

Kangas on Eurokankaan ohutta joustofroteeta, todella passelia materiaalia tällaiseen lämpimämpään mekkoon, koska laskeutuu nätisti ja tuntuu ihanan pehmeältä päällä.