Rasittava keskeneräisyys

Olen urakalla ommellut valmiiksi vaatteita, jotka olen aloittanut Pirpanan ollessa ihan pieni. Ajattelin, että jos vihdoista viimein saisin ne pois pyörimästä. Valmiiksi leikatut tai puoliksi ommellut vaatekappaleet evät lämmitä ketään ja harmittavat ompelijaa. Pirpanalle ne eivät enää mahdu, mutta kenties jollekin...

Dolly-trikootunikan kaava on Ottobre Designine lehdestä 6/2008. Kangas ostettu Triteksiltä. Vetoketju ommeltu vähän rumasti (ei näy kuin tunikan sisäpuolella), mutta en jaksanut enää purkaa, purin kauluksenkin, kun tyhmyyksissäni ompelin sen aluksi ihan väärin päin. Leveältä näyttää, kuten Ottobrelle on tyypillistä. Muuten kyllä kaunis malli.

Keinuheppahousut on Ottobre Designin lehdestä 1/2009. Nämä itseasiassa valmistuivat Pirpanalle, mutta olivat lahkeista auttamattomasti lyhyet, homma jäi sitten siihen. Purin kyllä lahkeet, mutten saanut haalareita enää valmiiksi asti. Nyt sitten lisäsin lahkeisiin resorit. Valmista! Harmittaa kyllä, ettei Pirpana näitä ehtinyt käyttää! Kaikki kankaat on ostettu Eurokankaasta.

Ja viimeisimpänä ja todellakin vähäisimpänä tummanharmaat velourhousut tähtiaplikaatiolla. Aplikaatio meni ihan mynkään, kun ei ollut irtirevittävää tukikangasta, mutta kauhea hinku kokeilla aplikaatiota. Sitten meni vielä yläosan resorikin väärinpäin, sauma tuli eteen ja housut hautautuivat ompelupöydälle. Nyt on valmista, resori on käännetty, aplikaatiolle ei mahda mitään. Katsotaan, tasoittuuko yhtään pesussa vai meneekö vielä kamalammaksi.

Näemmä en ole kovin hyvä kestämään vastoinkäymisiä, koska vian sattuessa, jää työ herkästi kesken. Nykyisin kyllä pyrin korjaamaan vian vaikka väkisin, puolivalmiit ompelukset eivät ole kovinkaan järkeviä.

Eikä tässä ollut edes kaikkia...