Miksi ostaa, jos sen voi tehdä itsekin?

Ompelinpa peiton ja pussilakanan Pirpanalle "isojen tyttöjen sänkyyn". Peiton tikkikangas ja kanttinauha ovat Eurokankaasta, samoin pussilakanan turkoosi taustakangas. Superihana Viidakkomuumi-kangas on Finlaysonin juhlavuoden klassikkokangasta, juuri kauppoihin tullutta, Finlaysonilta siis. En raaskinut ostaa koko pussilakanasettiä, ompelin sitten itse. Uusista muumikankaista en niin välitä, mutta tätä oli pakko saada.


Tuli taas todettua, että itse tekien ei välttämättä tule kovinkaan paljon halvemmaksi (jos ollenkaan), mutta onpahan siinä se tekemisen ilo. Jos kankaat saa edullisesti, niin tarvikkeet (langat, napit, nauhat, vetskarit jne) maksavat kamalasti lisää. Pussilakanassa ei edes tekemisen ilo päässyt valloilleen. Hurjassa ompelemisen huumassa ja kiireessä ompelin näet ensin pussilakanan ihan kokonaan pussiin. Eipä sellaiseen peittoa sisälle saa. Ei se kuulkaa ole ollenkaan yksinkertaisa... Tuleepa vaan mieleen, että olisiko sittenkin kannattanut ostaa valmiina.

Piipahdin myös ompelukonekaupassa ja nyt olisi kamala ompelukonekuumekin tuon perusmallin tilalle haluaisin vähän monipuolisemman, johan se on minulla ollut reilun vuoden...

Vauvajuttuja

Tällä kertaa pientä kivaa vauvajuttua...

Näistä ruokalapuista tuli mielestäni todella suloiset. En tiedä raaskinko sittenkään antaa pois... Älkää antako sen tosiasian häiritä, että kankaat ovat rypyssä. En ole uskaltanut silittää, sillä kangas on kerniä (Finlaysonin). Nyt on sekin jämäpala tuhottu pienenpientä tilkkua lukuunottamatta. Sydännappi ja mininapit ovat TilkkuSadulta. Muut napit omista (alunperin äitini) varastoista. Kaavana on käytetty äitiyspakkaukse (2008) ruokalappua.

Tämän setin junasukat valmistuivat jo aikoja sitten, mutta laitoin ne vielä tähän yhteiskuvaan, sillä tumput on tehty näiden kavereiksi (näihin ei ole mitään erillistä ohjetta). Pipon ohje on Dropsin. Tuo pipon ohje on siinä mielessä mukava, että kokoja riittää aina 4-vuotiaalle asti.

Ohje: Pipo Dropsin, junasukat täältä, tumput oma muunnelma
Lanka: Teeteen Alpakka
Menekki: koko settiin 60g, tumppuihin ja pipoon yhteensä 35g
Puikot: 2,5 ja pipoon 3

Kestovaippapläjäys

Muutamana päivänä olen ommellut erilaisia kestovaippoja. Päätin koota ne yhdeksi postaukseksi sen sijaan, että ilmoittaisin jatkuvasti parista uudesta valmistuneesta vaipasta.

Pirpana potee akuuttia vaippatarvetta, mutta siitä huolimatta olen ommellut vaippoja myös muille. Kahdelle kaverille on syntynyt nyt viikon sisällä vauva. Toiselle tyttö ja toiselle poika. Lisää on tiedossa kevään mittaan sekä kavereille että sukuun. Sukuun syntyi itseasiassa jo viime vuoden puolella yksi pienoinen prinsessa. Vaipoille ja muille vauvalahjoille on siis tilausta.

Pinkit taskuvaipat menevät Pirpanalle. PUL on Eurokankaasta ja kaava sama tuttu Myllymuksuista kopioitu, jota olen useasti hyödyntänyt. Samalla (mutta pienemmällä) kaavalla on ommeltu toinen vaaleanturkooseista taskuvaipoista. Nepparillisessa kaavana on käytetty Fuzzi Bunzista jäljennettyä kaavaa. Vaipoissa sisäpintana on sekä CoolMaxia että Myllymuksujen kuivaliinaneulosta (vanhempi versio kankaasta). Turkoosi PUL on Myllymuksuilta.

Muutama sisävaippa syntyi joustofroteesta. Tyttövaippojen reunat on huristeltu vaaleanpunaisella langalla ja poikavaippa vaaleansinisellä. Kaava on kopioitu NalleNöttösestä, mutta tämä on alkuperäistä isompi. Menee hyvin isommellakin vauvalle. Paketti pysyy kasassa ilman mitään kiinnikkeitä, koska materiaali on joustofroteeta. Pehmoinen ja joustava vaippa. Näistä meillä tykättiin sekä itse tekeminä että ostovaippoina.

Nämä kuorivaipat ovat kokonaan fleeceä, osittain kaksinkertaista. Kuoret on kantattu ympäriinsä joustokanttinauhalla. Keltainen on ostettu Virosta, muut luultavasti Myllymuksuilta tai Kestovaippakaupasta. Kuoren malli on kopioitu Iguleen fleecekuoresta. Viron joustokanttinauha on noita Suomessa myytäviä kapeampaa ja muutenkin inhottavampaa ommella, sillä ei veny niin hyvin, kuin nuo kanssasisarensa. Kaikki nepit (myös turkoosin taskuvaipan) on tilattu Kotimäen puodista.

Taskuvaippoja

Taas näitä tylsiä, mutta tarpeellisia ja pakollisia ompeluksia. Pirpanalle tarvii siis saada myös lisää taskuvaippoja.

Kaava on kopioitu Myllymuksujen taskuvaipasta. Kankaat ovat Myllymuksuilta, PUL on 2-laatuista, paloja löytökorista... Mutta pari pientä värivirhettä ei käytössä haittaa mitään. Vaipan sisäpinta on CoolMaxia. Tuntuu olevan käytössä kaikista parasta, ei nyppyynny ja pysyy muutenkin siistinä.

Vinkkinä kaikille vaippojen ompelijoille (ei mikään oma idea ollenkaan), tarrallisiin vaippoihin kannattaa laittaa "pesutarra", jotta vaippa puhdistuu hyvin pesussa, eikä tarra tartu muuhun pyykkiin. "Lirpakkeeseen" siis ommellaan tarran koukkupuolen viereen tarranauhan pehmeää puolta ja pesua varten tarrat taitetaan yhteen. Tarranauhan koukkupuoli kannattaa myös olla matalampi kuin kaikki vaipassa olevat tarranauhan pehmeät puolet, helpompi osua koukkupuolela pehmeään puoleen, eikä vahingossakaan vauvan tai taaperon mahaan tule koukkupuolesta naarmuja tai painaumia. Kas näin...

Pari vielä...

Pari yöppää vielä.

Pitänee sanoa, että kyllä harjoittelu kannattaa, aina tulee vaan parempia. Montakohan näitä vielä sit ompelisi? Kaavat on samat kuin tässä ja näissä. Toimii! Varsinkin touo vetoketjullinen malli on hyvä, just passeli malliltaan ja helppo ommella.

En tiedä onko hulluutta vai tyhmyyttä, mutta myös nepparillista mallia piti kokeilla vielä uudelleen. Onneksi kokeilin, ei jäänyt kammoa. Voisi vielä yhden tehdä, jos sit lahkeissa ei kanttaus kirrais enää yhtään. Mutta olen tyytyväinen. Hihansuihin laitoin resorin perinteisesti, en kantannut, vaikka olisi pitäny (ohjeen mukaan).

Kankaat on Triteksiltä. Tuohon toiseen oli pakko yhdistää kahta eri levyistä raitaa, kun kumpaakin kangasta oli niin vähän, ettei niistä yksin olisi tullut yöppää. Jotenkin olen pitänyt näitä kankaita kamalan tylsinä, kuten ylipäänsä valkoisen ja vaaleanpunaisen yhdistelmää, mutta sitten näin LiandLo:n vaatteita, eikä tällainen raidallinen asu enää tuntunutkaan niin tyhmältä... Kapeassa ja leveässä raidassa vaaleanpunaisen väriero ei muuten ole oikeasti noin suuri, isompana pintana vaan tuo leveämpiraitainen vaaleanpunainen näyttää paljon kirkkaammalta...

PS. Raitakammokin on voitettu. Ei se olekaan ollenkaan vaikeaa saada raitoja kohdistettua...

Edit: Kun kerta kysyttiin, niin kävin tarkistamassa, mistä kaavat ovat. Vetoketjullinen haalari on Ottobre Desing 3/2005 ja nepparillinen Ottobre Design 4/2008. Vetoketjullinen on paljon pidempää mallia, kuin nepparillinen, mikä kannattaa ottaa huomioon, mielestäni normaalia pidempää mitoitusta, nepparillinen vastaa kokoaan.

Taas yöpuku

Pirpanan yöpukutarve on akuutti, niinpä tänään valmistui taas yksi. Kaava on Ottobre Designilta, sama kuin aiemmassa postauksessanikin tuo raidallinen. Näin suuri se on, mutta meneepähän pidempään. Koko on 86. Kangas on Nanson trikoota Triteksiltä.

Harjoitus tekee, jos ei mestaria, niin ainakin paremmaksi. Tämä onnistui jo todella hyvin, vain kaulukseen en ole täysin tyytyväinen ja tietty siihen, että raidat eivät osu etukappaleissa millilleen kohdilleen... Mutta tällä mennään, kelpaa Pirpanalle, otti innolla vastaan uuden puvun (kuvaamista ei niinkään).

PS. Ei se vetoketjupaininjalka ole yhtään turha kapistus ompelukoneessa. Olen sen nyt muutaman kertaa todistanut itselleni...

Lumotut villasukat

Mielenkiintoinen tuttavuus tämä Schoppel-Wollen Zauberball -sukkalanka. Aluksi jo kadutti, että tulin tätä tilanneeksi, kun joku moitti lankaa, mutta tämähän oli yllättävän kivaa neuloa. Aluksi lanka tuppasi kyllä hieman halkeamaan, mutta kun lankaan tottui - ja se kävi nopsaan - oli neulominen nopeaa ja mukavaa. Toki mallikin oli kiva neulottava. Neulomiskokemus ei välttämättä olisi ollut yhtään niin hauska, jos olisin tehnyt sukat ihan perusmallilla...

Malli: Lumotut villasukat (bongattu Pikku Possun Puuhapajasta)
Lanka: Schoppel-Wollen Zauberball, sävy Charisma
Menekki: 82g
Puikot: koon 2,5 Prymin sormikaspuikot

Malli sattui silmiini ihan vahingossa, kun googlettelin. Suosittelen. Etenkin kantapää oli hauskasti tehty, teen taatusti toistekin, en ollut meinaan näin vielä kantapäätä tehnytkään.

Jos joku harmittaa niin se, että langasta joutui muutamia pätkiä ottamaan pois, sillä langan paksuus vaihteli reilustikin, välillä hirmu ohutta (mikä ei kyllä minua haitannut) ja sitten muutama oikein paksu pökkelö välissä. Näitä pökkelöitä jäikin sitten (onneksi) vielä loppukerään.

PS. Kiitos uuden kameran, väritkin täsmäävät, paitsi lankakerän kuvassa, joka on otettu eilen iltahämärissä...

Yöppäreitä

On sitä jotain taas tullut ommeltuakin, suureen tarpeeseen Pirpanalle yöpukuja. Miten tuo lapsi voi kasvaa taas yhdestä vaatekoosta ulos?

Kirahvikuvioinen trikoo on Marimekon tehtaanmyymälästä (kiitos ystävälleni) ja alimmaisen vetoketjullisen puvun trikoo on joko Eurokankaasta tai Triteksiltä, epäilen kyllä nyt Eurokangasta. Halpaa sen on ainakin täytynyt olla.

Molempien kaavat ovat Ottobre Designin.

Että olen tumpelo noiden trikoiden kanssa, lähinnä kanttaamisessa, resorit ja muut menee kyllä. Pidän enemmän tuosta kirahvikuvioisesta puvusta malliltaan, mutta että oli vaikea ommella, varsinkin päänaukko, kun minusta ohjeet olivat huonot tai ainakaan en niistä ymmärtänyt, että miten kuuluisi oikeasti tehdä, siispä pähkäilin ja sovelsin, eikä priimaa tietty tullut. Joskin trikookantti vetää monessa kohdassa hieman, varsinkin lahkeissa, mutta ei haittaa. Harjoitellaan! Kai vielä joskus opin kanttauksen salat. Ja käyttötarkoituksessaan puku palvelee silti hyvin.

Kirahvipuvun kaavaa on vielä sen verran pakko kommentoida, että aika poikkeuksellinen Ottobren kaava, koska lahkeisiin ei tarvinnut lisätä mitään, tarpeeksi pitkät kerrankin. Vartalo-osaa saisi ehkä jatkaa vähän. Pirpanalla on kyllä kuvassa ihan täysi vaatekerta puvun alla ja paksu kestovaippa, yöllä mennään ohuemmin.

Aninka-kämmekkäät

On lankoja, jotka vaan pitäisi neuloa pois kuljeksimasta, ja lankoja, jotka huutavat päästäkseen poisneulottaviksi. Mirasolin Hacho kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Joulupaketista paljastunut vyyhti oli parempi heti neuloa pois huutelemasta, etteivät yöunet mene.

Ihana lanka! Ihana neuloa! Tykkään villalangoista, joiden pinta on jotenkin puuvillalankamainen, tälläkin langalla oli kierteisyys sellainen, hmmm... hassu... Ainoa miinus oli määrä, 50g, kun ei ollut varmaa, että mihin riittää. Päätin sitten yrittää tehdä kämmekkäät, koska en omistanut yksiäkään.




Malli: Suvi Heikkilän Aninka
Lanka: Mirasol Hacho, väri 330
Menekki: hitusta vaille 50g
Puikot: Prymin metalliset sormikaspuikot, koko 4

Koko ajan jännitin, että riittääkö lanka ja neuloin siksi ohjetta lyhyemmän resorin ranteeseen sekä kämmeneen. Eikä noin pieni silmukkamäärä riittänyt näihin maalaisen myyränkäsiin, eli silmukoita on lisätty. Siitäkin huolimatta lankaa jäi yli ja jatkoinkin sitten ranteen resoria ohjeessa annettuun mittaan, yhä jäi himppasen lankaa yli, olisi tullut ylöskin oikeanmittainen resori, mutta olkoot, kolme kerrosta sinne tai tänne, varsinkin, kun on nyt hyvä. Tykkään näistä aivan valtavasti! Palmikko on mielestäni todella kaunis ja ihanan muhkea.


Pirpanan taidepläjäys. Neidin piti saada tunkea ensin puikkoja kerään, sitten kämmekkääseen. Tietty, koska äitikin tekee niin. Selvää käsityöläismateriaalia!

Ja koska kameramme ei suostu toistamaan kunnolla sinisen ja violetin sävyjä, ei kuvien väri ole lähelläkään oikeaa. Väri voisi olla kuusikuvan ja sen yläpuolella olevan kuvan värien sekoitus. Väri on tummempi kuin kuusikuvassa, mutta kirkkaampi ja täyteläisempi, kuin ulkokuvissa.

Pupuhattu ja junasukkat

Heti näyttää lankojen osalta lupaavalta tämä vuosi. Tänään sain kulutettua loppuun 100g värjäämätöntä Raggae-merinovillalankaa Pirpanan pupupipoon. Ihan ei eiliselle kerennyt, mutta hyvä näinkin. Malli on omasta päästä, mutta tuoreessa muistissa on vielä kisupipon ohje, joka oli napattu Suuresta Käsityölehdestä 10/2005 ja muokattu. Tämä on sitten rakenneltu ja muokattu sen pohjalta, mitä muistiin jäi, kun lehti meni hukkaan; vähän lisätty silmukoita, lyhennettyjä kerroksia ja pupun korvat.



Pipo on tarkoituksella iso, ajattelin sen ensi talveksi. Jos on silloinkin liian iso, niin huovutan lisää. Erityisen huopuvalta ei tämä lanka tuntunut, pyöri (ihan vahingossa) 60-asteen pesuohjelmassa 17 minuuttia vaille tunnin kestävän pesuohjelman ja sitten piti vielä laittaa uudestaan 10 minuutiksi ja iso on yhä. Pitäis melkein kokeilla, että mitä tämä lanka tykkää villaohjelmasta, että josko oliskin "konepestävää"...

Eiliselle valmistuivat junasukat. En niin ole koskaan välittänyt tämän mallin ulkonäöstä, enkä ole ymmärtänyt mistä nimi tulee. Jonkun blogista sitten bongasin linkin tänne ja luin sukkien tarinan. Tarinan takia mallia piti kokeilla. Lankana Teeteen Alpakka, menekki 25g. Riittoisaa lankaa, eikä mielestäni erityisen mukavaa kutoa, mutta onneksi rakas ystävämme vesi pelasti silottaen käsialan epätasaisuudet. Oliskohan bambuiset puikot metallisia paremmat, lanka on meinaan todella liukasta...