Mitä isot edellä...

Meillä tytöt ovat hirmuisen kiinnostuneita askartelusta ja kaikesta mahdollisesta näpräämisestä. Pirpana on vainonnut minua viime aikoina myös ompeluasioissa. Hän piirsi jopa oman kaavan, jolla pitäisi saada tehtyä pupulle mekko.

Kankaankin hän kävi kaivamassa tilkkulaatikostani. Niinpä sitten teimme yhdessä hänen rakkaalle lelupupulle mekon.

Tästä se sitten alkaa, kohta Pirpana tarvitsee oman ompelukoneen. Lopputulos ei kuitenkaan kuulemma ollut ihan sellainen, kuin mitä hän oli ajatellut, mutta se taitaa mennä minun piikkiini, kun käytin hieman luovuutta kankaan leikkausvaiheessa.

Putkisukat

Pitihän se kokeilla, kun väittävät, että nämä pysyvät oikeasti jalassa.

Tällaiset putkisukat nypräsin ja rakastuin tuohon sukkiin tulevaan vinoraitaan. Miksi en ole aiemmin kokeillut tehdä näitä?

Koko: hyvin pieni

Lanka: nimetöntä ohutta merinovillaa (vyöte hukassa siis)
Puikot: 2

Langanmenekki: 20g

Silmukoita: 42

Näitä tehtiin oikein tekemällä. Ensin aloitin liian suurilla (2,5) puikoilla ja pääsin ensimmäisen sukan puoliväliin, kunnes tajusin sovittaa näitä, ja totesin, että liian harvaa tulee. Purin, ja meinasin, että jos sitten kuitenkin junasukat. Mutta pitäydyin kuitenkin lopulta alkuperäisessä suunnitelmassa.

Nyt haluan itselleni kaksiväriset vinoraitasukat, tai pipon, tai lapsille edes jotain vinoraidallista. Karmea vinoraitainspiraatio päällänsä just nyt!

Pikkumiehen Panda

Tadaa, uusi kaavasuosikki on löytynyt! Hyvin epäillen suhtauduin Ottobrenin (4/2012) raglanhihaisen Kisuliini-bodyn kaavaan, sillä siinä ei ole ollenkaan neppareita kirjekuorikaulanaukosta puhumattakaan. Epäilin, saako mokomaa lapselle puettua ilman, että kaulanaukko näyttää päällä liian suurelta.

Kokeilla piti kuitenkin, ja onneksi, sillä tämä on todellakin meidän pojalle sopiva malli. Mitoitus on reilu, menee siis hyvin kestovaipan kanssa, ja kaulanaukko on oikein sopiva, menee pään läpi helposti, mutta ei näytä isolle. Hihat ovat turhan pitkät, mutta teen seuraavaan sitten lyhyemmät. Tämä valmistuu todella nopeasti, kun ei tarvitse nepparilistoja tehdä tai kanttailla kovin paljoa.

Valkoinen trikoo on Royal-tuotteen Victoria puuvillatrikoota. Hieman liian ohutta makuuni, mutta tuntuu sille, että pitää muotonsa. Ensi kerralla koitankin sitä vahvenpaa laatua. Olen niin kyllästynyt vaateketjujen halpoihin perusbodyihin, jotka lyhenevät ensimmäisessä pesussa useita senttejä ja leviävät kainaloiden kohdalta muodottomiksi, siksi päätin tehdä itse. Valkoisia en tykännyt koskaan pitää tytöillä, mutta nyt pulaa on nimenomaan  valkoisista bodyista, joita voisi yhdistää varsinkin näihin raidallisiin alaosiin. 

Suunnitelma muuttui sitten matkan varrella. Ensin muistin, että minullahan on silitettäviä velourkuvia. Eikä tuo panda olisi ollut kiva ihan vitivalkoisessa bodyssa, joten laitoin mustat kanttaukset tuomaan särmää. Ja kanttauksiinkin piti kikkailla kaiken uhalla valkoiset tikkaukset, joskin siepparilangan olisi voinut vaihtaa mustaksi. Että se siitä perusbodysta, mutta onneksi tämä sopii silti raidallisiin pöksyihin.

Mutta mää niin tykkään tästä!

Olkaa hyvät!

Pitihän niitä kuolalappuja tehdä lisääkin, kun pieniä epämääräisiä kangastilkkuja kerran on.

Ja tässä myös teille tämä kaava yksityiseen käyttöön. Koko on sopiva ainakin meidän 80 senttisiä vaatteita käyttävälle puolivuotiaalle, mutta tulee menemään vielä pidempään.

Leikkaa kankaat taitteelta, kaulurin / kuolarin nurjalta puolelta jätä pois saumanvarat, jos ompelet tämän pussiin, paitsi kappaleen päistä (niskan taakse tulevat), niin nurja puoli jää nätisti nurjalle, eikä käänny käytössä päälipuolelle. Nepparien kohdalle voit laittaa tukikankaan kappaleiden nurjalle puolelle (minä olen aina unohtanut). Ompele saumurilla palat yhteen joko oikeat tai nurjat puolet vastakkain. Jos ompelet oikeat puolet vastakkain, jätä toiseen päähän kääntöaukko. Ompele mahdollinen kääntöaukko umpeen ja laita nepparit paikoilleen, kaavassa on vain suuntaa antavat kohdat. Voit myös käyttää tarranauhaa, mutta muista laittaa tarranauhan koukkupuoli alimmaiseksi jäävään päähän, ettei se pistele vahingossa lapsen ihoa. Olen tätä varioinut myös niin, että olen leikannut päälikappaleen tuosta ylhäältä korkeammaksi, toimii niinkin.

Toppi

Verushkasta tuli heti yksi lempparikaavoista, niinpä ompelin heti perään toisen.

Kaava oli sama, kuin edellisessäkin, mutta jätin helmasta saumanvarat pois ja käänsin reilummin. Mielestäni topin mitta on nyt parempi, eli olisi voinut hyvin tehdä 116 senttisen pituudella ja 110 senttisen leveydellä. Kangas on Metsolan joustofroteeta.

Näitä saatatte nähdä vielä muutaman täällä...

Kesämielellä

Eilen paistoi meillä täällä auriko niin ihanasti, että tuli tehtyä kesäisempää.

Yritän oppia elämään tuon peitetikkikoneeni kanssa, joten valitsin mallin, jossa olisi mahdollisimman paljon peitetikattavaa. Toppi on siis uusimman (1/2013) Ottobrenin Verushka. Valitsin leveyden 110 koosta ja pituuden 122 koosta. Ei olisi tarvinnut pidentää, koko 116 olisi riittänyt vallan mainiosti. Mamelukit ovat Malvinat samasta lehdestä, koko 116.

Tykästyin kovasti näihin kaavoihin, ja lisää on tulossa. Ajattelin tehdä kesäshortseja tuolla Malvinalla ja tietysti lisää toppeja. Tämä setti menee yökäyttöön, sillä housujen puuvillapopliini on niin ohutta, että päiväkäytössä taitaisivat pikkarit kuultaa läpi.

Topin henkselit ompelin renkaana vastoin lehden ohjeita. Arvioin tuon resorikaitaleen mitan ensin sovittamalla Pirpanalle keskeneräistä toppia. Huomattavasti näppärämpi ja siistimpi näin, kuin mitä olisi tullut lehden ohjeella.

Omalla kaavalla

Koska kaavoittaminen tuntuu olevan nykytrendi, päätin minäkin kokeilla. Lähdin liikkeelle tosin jostakin niin yksinkertaisesta, kuin kuolalapusta (tai kaulahuivista), koska me todella tarvitaan mokomia, poika vuotaa kuolaa litroittain. Mutta ei sekään niin yksinkertaista ollut.

Koitin ensin lähestyä aihetta ruokalapun kautta, mutta niistä tuli ihan ruokalapun näköisiä. Olisin halunnut enemmän kaulahuivin, tai lähinnä kolmiohuivin, näköisiä, tyylikkäitä kuolalappuja. Sitten lähdin kehittämään kaavaa kolmiosta ja pääsin mielestäni kivaan lopputulokseen, jota varioin vielä löytääkseni sen parhaan version.

Sininen velourinen oli ensimmäinen koekappale, ja parhaiten onnistunut. Vuorina käytin trikoota. Kuolahuivi on ommeltu pussiksi, ja vuorin kaava on pienempi, jolloin velour kääntyy nätisti sisäpuolelle. Huivi suojaa olkiakin hieman ja jää kivasti ryppyyn. Tykkään. Mutta olisin halunnut enemmän ruttua, niinpä suurensin päälikappaleen kaavaa ja ompelin saumat saumurilla päälipuolelta, jolloin etupuoli ei käänny takapuolelle. Lopputulos oli kuitenkin liian vähäryppyinen (pilvikuvioinen kuolahuivi). Viimeiseksi kokeilin tehdä sekä päälikappaleen, että vuorin samankokoisiksi, että huivia voisi käyttää molemmin puolin tarvittaessa, mutta tuo velour tunkee trikoon puolelle väkisinkin noissa kahdessa viimeisessä, joissa toinen puoli on velouria ja toinen puoli skootteri- tai helikopterikuviollista trikoota. Tätä kaavaa korotin hieman, mutta turhaan, tuli liian korkea, että istuisi nätisti. Mutta nyt kun on varioitu, on hyvä todeta, että ensimmäinen on paras malliltaan. Totesin myös, että päälipuoleksi kannattaa laittaa trikoo, joka näyttää siistimmältä kastuessaan, mutta velour tai muu paksumpi materiaali on hyvä olla toisena, niin huivi ei kastu hetkessä.

Takana kaikissa on nepparikiinnitys. Nämä menevät sitten kuolaamisen loputtua vielä kaulahuiveina. 

Teen vielä pari koekappaletta...