Pienelle pojalle!

Torstaiaamuna meille syntyi pieni miehenalku.

Nyt voin alkaa blogata välistä jäänet, kaikkein poikamaisimmatkin jutut...

Huppupyyhe tuli tehtyä, kun kaapista löytyi sinne uusiokäyttöä varten jemmattu vanha pyyhe, jossa oli reikä. Ehjä osuus riitti juuri sopivasti huppupyyhkeeseen ja lopuista surautin pesulappuja. Pyyhe on kantattu turkoosilla puuvillakantilla ja hupun reunassa on ripustuslenkki.

Meillä kaikilla lapsilla on itsetehdyt neuvolakorttikannet niiden muovisten tilalla. Vauva sai tällaisen sammakkokuvioisen, jonka sisäpuoli on ruskea vihreillä pilkuilla. Kuvasta huonosti näkyy, mutta sisäpuolella on kaksi taskua, joihin voi sujauttaa neuvolakortin ja muuta tärkeää.

Nämä olivat tällaisia välipalaompeluita, seuraavaksi taas vaatteita, kunhan perheeltä ehtii...



Maxia

Taas jotain itselle. Kun ompelutaidot ovat karttuneet ja olen läytänyt kivoja kaavoja, niin on löytynyt myös into ja kiinnostus ja halu tehdä vaatteita myös itselle. Nyt surautin superhelpon maximekon.

Kangas on vuosia sitten ostettu Eurokankaasta ja nyt päätin sen tuhota. Yläosa on resoria. Tässä mekko odottaa vielä pesuun pääsyä. Pitää katsoa, mitä resorille käy, jos se kutistuu, ei tarvitse tehdä mitään, jos ei, niin lyhennän hieman tuota yläosaa, ja taidan lisätä jonkinlaiset olkaimetkin vielä. Koska yläosa on tuollaista hyvinkin joustavaa resoria, niin tämän kanssa onnistuu, ainakin kotioloissa, myös vauvan imetys. Näppärän tuntuinen vaatekappale siis ja helteillä tämä olisi ihanan vilpoinen, kangas kun on aikas ohutta, mutta ei siitä läpi silti näy, kun on tuollain rypytetty.



Äidille ja tyttärelle

Palloja itelle, palloja Pirpanalle...

Itelle kolmas tunika Me&I:n tunikasta kopioidulla kaavalla, takana on solmiamisnauhat, vaikka ne eivät kuvassa näykään. (Ja kuten kuvasta on havaittavissa, kolmas murusemme viihtyy hyvin vielä matkassa, vaikka laskettuaika on jo ohitettukin...)

Ja Pirnalle pilkkuja myös. Kaava on uusimmasta (4/2012) Ottobrenista Pupunen koossa 110. Malli ei ollut oikein kuvaustuulella, mutta saanee tästä selvän. Kivan kapoinen malli (itseasiassa hihoja lukuunottamatta sama kaava kuin hupparissakin) hauskoilla pussihihoilla. Hihat ovat hitusen vielä pitkät, mutteivät niin, että haittaisi käytössä. Oikein oivallinen malli kapealle lapselle, näitä tulee vielä lisää, ehdottomasti yksi suosikkikaavoista!



Siilejä ja karkkiraitaa

Bloggausta odottavia ompeluksia alkaa olla jonoksi asti, joten blogataan useampi samalla kerralla. Ja mitä näitä nyt muutoinkaan erottelemaan, kun ovat samalla kaavalla molemmat tehty.

Ompelin tytöille hihattomat yömekot Ottobrenin Winter Plaid -liivihamekaavalla (6/2011).

Kaava näytti lehdessä kapealle, mutta eihän se sitä ollut. Siiliyöpistä tuli ihan liian leveät. Pikkusiskolla on koko 92, mutta 98 pituudella ja Pirpanalla koko 110, mutta pituus kaavasta 116. Silti lisäsin vielä vähän mittaa leikkuuvaiheessa, eivätkä nämä ole yhtään liian pitkät.

Kangaskasoja tönkiessäni tänään tuli vastaan pari palaa tällaista raidallista viskoositrikoota (oletan). Kangas on ostettu juurikin tällaisia yöpaitoja varten, joten ompelin sitten kankaat pois laatikosta. Vähän tätä tosin jäi jäljelle. Nyt jätin saumanvarat suosiolla pois ja koitin ommella kädentiet ja kaulanaukot kunnolla napakoiksi. Alunperin piti kaventaa myös keskeltä, mutta unohdin leikkuuvaiheessa. Josko nämä kuitenkin olisivat sopivammat, sovittamaan kun en ole näitä vielä päässyt. Kivat näistä ainakin tuli! Harmi, ettei kangasta jäänyt tarpeeksi, jotta olisin saanut itselle tästä kesäpaidan.



Kaikenlaista pientä

Toisinaan tekee mieli ommella jotain turhempaa, vaikka kaikkea tärkeääkin olisi jonossa. Juuri tällaisia välipalaompeluksia on syntynyt tässä matkan varrella, joskin on ihan oikeitakin  ompeluksia, mutta julkaisen ne tuossa vähän myöhemmin.

Ompeluhuoneessa pitkään tilaa viemässä pyörineet pötkötyynyt saivat uudet pääliset ja pääsivät lastenhuoneeseen tyttöjen leikkeihin. Ja minä sain tyynyjen verran lisätilaa koppiini.

Sitterinpäälisen ylijäämäkankaasta syntyi tyynynpäälinen tyttöjen leikkihuoneeseen. Tässä tyynyssä olikin alkujaan todella epäkäytännöllinen, ainoastaan kemiallisen pesun kestävä, villaisen oloinen ja kaikki koirankarvat keräävä, mutta ihan nätti päälinen. Se on nyt heippa, sille pääliselle! Toinen puoli tyynystä on täysin punainen.

Meillä on viimeaikoina leivottu urakalla, pakastin täyttyy herkullisista korvapuusteista, voisilmäpullista ja tavallisista pullista. Tytöt ovat jo aika hyviä leivontapuuhissa, Pirpana varsinkin. Yleensä annankin Pirpanan tehdä puolet taikinasta pulliksi. Eihän niistä ihan täysin pyöreitä tule, mutta eipä se makua haittaa, uunikin korjaa paljon pieniä kauneusvirheitä ja on tuon melkein nelivuotiaan pullissa enemmän henkeä, kuin kaupan pakesteissa. Mutta ihan olen kyllä aikonut tuleville vieraille Pirpanan tekemiä pullia laittaa tarjolle. Pikkusisko on myös innokas osallistumaan, mutta häneltä on puuttunut essu. Eipä puutu enää! Laatikoista löytyi juuri sopiva palanen Marimekon puuvillaa ja väreihin sopivaa kanttinauhaa. Olenkin aina sanonut, että varastoja pitää olla, jos jotain tekee ja harrastaa!

Huppari hoikalle lapselle

Kun lapsi on hoikka, on vaatteiden ostaminen ja tekeminen jokseenkin haasteellista. Hoikalle lapselle on kaavoitettu hyvin vähän vaatteita puhumattakaan kauppojen valikoimasta. On monta kauppaa ja vaatemerkkiä, jotka voin suosiolla jättää välistä, kun etsin Pirpanalle vaatteita. Ommellessa olen sentään oppinut automaattisesti kaventamaan kaavaa ja jättämään sivusaumanvarat pois.

Mieltä lämmitti uusin Ottobrenin lehti (4/2012), jossa oli aika monta kapeaa kaava. Päätin kokeilla hupparin kaavaa (Autumn Forest), koska se tuntui turvalliselta, hupparissa kun ei liika leveys juuri haittaa. Siksipä laitoin oikein saumanvaratkin mukaan.

Leveys on just passeli, tai siis kapoinen, leveyttä olisi voinut olla hupparissa enempikin, mut istuu tosi kivasti. Samalla kaavalla, eri hihoilla oli tehty paitakin, joten se tulee seuraavaksi sitten työn alle. Pituutta lisäsin reilun käänteen verran, hyvä niin.

Hupussa tuli kiristettyä kanttausta liikaa, osittain tarkoituksellakin, tuo huppu on nimittäin jättimäinen. Sen olisi toisaalta voinut kyllä vuorittaakin, niin olisi ollut kivemman näköinen.

Onko kenelläkään muulla vaikeuksia tajuta ompeluohjeita? Ottobrenin kanssa saan usein miettiä hetken, jos toisenkin, jos luen ohjeet. Tuota vetoketjuhalkiota en meinannut tajuta millään. Kyllähän se sieltä sitten tuli, kun alkoi vaan tekemään, mutta ei siitä priima tullut. Periaatteessa sen voisi jättää poiskin, huppari sujahtaa pään läpi helposti myös vetoketjua avaamatta. Ehkä siis seuraavaan huppariin laitan vuoritetun hupun ja unohdan vetoketjun tai harjoittelen uudelleen tuota halkiota.

Mutta muutoin, oikein sopiva kaava, suosittelen!



Ines

Teinpäs vihdoista viimein loppuun jo turhan kauan kesken olleen, epäonnisen Ines-tunikan (Ottobre 6/2010). Tunika jäi kesken alunperin ompeluvaikeuksien vuoksi, loppui lanka, katkesi neula, ompelin väärässä järjestyksessä, ei ollut sopivan väristä resoria, saati nauhaa. Tunikan ompelus vastusti loppuun asti, puolakotelon siitä härpäkkeestä, johon puola laitetaan irtosi nimittäin pikkuinen ruuvi, joka hoitaa alalangan kiristämistä, hukkasin sen lattialle pariinkin otteeseen ja voin kertoa, että täpötäydestä, pienestä ja ahtaasta ompeluhuoneesta jättimäisen mahan kanssa tuon piskuisen osan etsiminen ei ollut herkkua. Kaksoisneulan säätöjenkin kanssa oli ongelmaa...

Ja se on liian suurikin, liian leveä, pituutta olisi sopivasti. Ja suurensin kaulanaukkoakin ehkä hitusen liikaa...

Mutta jos ystäväni kuivausrumpu kutistaisi vähäsen, tämä kun olisi aivan ihanan värinen ja näköinen muutoin.