Istuinalustoja ja tunnustus

Olen yrittänyt tuhota lankavarastojani ja hyvällä mallilla mennään toistaiseksi ainakin.

Hahtuvalangat ovat vähentyneet hitusen, kun keränlopuista neuloin ja virkkasin istuinalustoja, että saan näin kevään tullessa istuskella kivillä ja rapuilla ja missä vaan ulkosalla ilman, että joku tulee huomauttelemaan, ettei kylmässä maassa saa istua. Talvella saavat palvella pulkassa tai kylmällä auton penkillä lämmikkeenä. Kyllä näille käyttöä löytyy!

Vaaleanpunaiseen meni hahtuvaa 100g ja oranssinruskeaan 90g. Tuohon ruskavärityksiseen olisi saanut mennä enemmänkin, on vähän turhan matala ja leveä, mutta menee käytössä kyllä.

Oikein erityisen ihanaa oli kuitenkin saada tunnustus Ihastellen, ihmetellen... -blogin Anetelta. Osui juuri sopivaan saumaan. Kiitos!

Tunnustuksen annan eteenpäin seuraaville blogeille, jotka eivät vissiin ole jo saaneet tätä tunnustusta (monta muutakin ihanaa blogia olisi, mutta monella tämä jo olikin):
 Iinu,
RuttuNuttu
 Selia by Riikka
Meillä!

Ruusuja rinsessalle

Tänään ei huvittanut ommella yhtään, eikä neuloakaan. Väkisin marssin ompelukoneelle ja aloin vain leikata paranneltua versiota edellisen bloggauksen mekosta.

Kas tässä:

Ja hupsista vaan, aiemmin neulomani neuletakki sopii kuin nakutettu mekon kanssa (ei tosin käy niin hyvin ilmi kuvasta)...

Kaavana olen käyttänyt, kuten edellisessäkin mekossa, Suuren Käsityölehden 5/2007 kaavaa (olisiko ollut nimellä ruutumekko), joskin edellistä mekkoa muokkasin alkuperäisestä ja tätä vielä enemmän. Helma on vuoritettu, yläosaa kavensin ja helmaa levensin ja lisäsin rypytyksen, yläosan olkaimet on myös kavennettu reilusti ja koko yläosa vuoritettu. Yläosan vetoketju olisi saanut olla himppasen pidempi, niin olisi helpompi pukea, mutta sujahtaa päälle näinkin.

Sovittelin tähänkin nauhoja ja pitsejä ja brodyyreitä, mutta lopulta päätin antaa vanhan kankaan päästä oikeuksiinsa ja olla pilaamatta sitä hörsöillä. Ja hyvä on näin. Tykkään ja kovasti!

Kangas on vanha verho Selia-blogin Riikalta. Kiitos Riikka!

Mikään muu ei sitten tänään olekaan onnistunut...

Jotain uutta, vanhaa, kierrätettyä ja sinistä

Ajatus lähti MeToon mekosta ja siitä, että Selian Riikalla oli myydä minulle juuri oikea kangas ideaani.

Ruutukangas on jäännöspala "emäntäpaidastani", ruusuinen kangas on Riikalta ostettu vanha verho, napit löytöjä äitini nappilaatikosta (näyttävät jo kertaalleen käytetyiltä), valkoinen satiinikanttinauha on myös löytö äitini ompelulaatikosta, hihojen nauhat ovat tainneet olla joskun jossain kiinnikin, ruusukerroksen helmassa olevan pitsin alkuperä on mysteeri.

Ei tästä ihan tullut ajatuksen tai esikuvansa mukainen, mutta käyttöön se pääsee silti kesällä. Ideaa jouduin muokkaamaan koko ompeluksen ajan, vyötärölle kiinnitin satiininauhan, jolla voi taakse solmia vähän väljyyksiä, alhalle tuli rimpsu, ruusuosaan pitsi ja eteen napit. Silti tuntuu, että jotain uupuu vielä. Tai että kädentiet saisivat olla sipposammat. Ehkä teen toisen samalla kaavalla, mutta eri tavalla: sirommat kädentiet, pienemmän yläosan ja reilusti suuremman helman yhdessä tai kahdessa yhtä pitkässä kerroksessa...

Tässä kokeilin rypytystä saumurilla. Näppärää, jos saumurissa meinaan on diffi. Kokeilkaa. Pitsin tai brodyyrin ompelin ensin ryppyyn saumurilla ja sitten vasta kiinni helmaan. Myös helman ruutukangas on rypytetty samoin saumurilla.

Paapii-blogissa on ihana arvonta

Paapii-blogin kissat ovat ihania. Kaikessa y ksinkertaisuudessaan ne tuovat hyvän mielen ja niiden naamoja katselee oikein mielellään.

Käykää tutustumassa ja osallistukaa arvontaan...

"Haasteellista" ja haasteellista

Edellisen postauksen pallohaalarista jäi yli sen verran fleeceä, että siitä syntyi vielä pipo Pirpanalle. Tämä on tällainen tosi haasteellinen malli, joka on nähty jo monessa muussakin blogissa, mutta kun se vaan toimii. Tosin en malttanut pienentää tarpeeksi, eli tulee käyttöön varmaan vasta syksyllä tai keväällä kypärämyssyn kanssa.

Mutta se, mikä tekee bloggaamisesta haasteellista, on kuvat. Jos kuvaa Pirpanaa, ei meinaa saada millään kuvia, kaikki alle 2-vuotiaita kuvanneet varmasti allekirjoittavat tämän. Ja sitten, kun tarvitsisi saada kuva itselle tehdystä, ei kuvaaminen ole yhtänä sen helpompaa: 100 kuvaa kameran vitkalaukaisimella tai 3 miehen ottamaa kuvaa. Enempää ei mies viitsinyt ottaa, ensimmäisessäkin kuvassa kun näkyi paita. Ei sitten...

Kangas on ostettu Triteksiltä viime reissulla, sellaista oikein mukavasti laskeutuvaa, vähän painavempaa, ohutta trikoota. Väri on kuvassa väärin, oikeasti on enemmän persikkainen (mutta ei voinut mieheltä vaatia enempää kuvia...). Kaava on Modan numerosta 2/2010. Kaulus laskeutuu mukavasti, tykkään, mutta muu istuvuus on vielä arvailujen varassa. Kesäpaidaksi tämän tein, katsotaan sitten, että kavennetaanko vai mitä tehdään, kunhan tuo "vyötärönpienennys" tässä nyt tapahtuu. Lehdessä toppi oli tehty vissiin silkistä ja leikattu vinoon, minulla on langansuunta ihan normaali, en leikellyt vinoon, kun tämä trikoo laskeutuu muutenkin niin hyvin.

Suosittelen kokeilemaan kaavaa, oli tosi kiva, nopea ja helppo ommella. Samalla kaavalla saa kankaasta riippuen juhlavampaa tai sitten tällaista tavallisempaa paitaa. Itselle kyllä pidensin helmaa jonkin verran ja seuraavaan paitaan teen yläosan vuorin paljon pidemmäksi. Jos koko on ihan sieltä pienestä päästä, vuorin mitta varmaan riittääkin, mutta minulla ei, jää ikävästi näkyviin rajana.

Pallohaalari

Kevääksi ja ehkä syksyksikin, koska malli on reilu, valmistui välihaalari superpehmoisesta pallofleecestä. Koko on 86 ja kuten näkyy, ei se nafti ole, vaikka muuten meillä onkin käytössä tuo koko.

Kaava on Suuresta Käsityölehdestä 9/2008 ja samalla kaavalla olen ommellut jo aiemminkin. Yläosa on ehkä turhan vältä, mutta helppo ja passeli malli muuten.

Ihanan pehmoisen ja ohuen pallofleecen olen tilannut Iinulta ja resori on Triteksiltä.

Sydäntakki

Tässä tämä nyt on. Syy siihen, miksi Pirpana ei eilen suostunut sovittamaan neuletakkiaan. Ja syy siihen, miksi viime aikoina on kulunut paljon suklaata ja valmistunut ei mitään.

Välikausitakki Pirpanalle Suuren Käsityölehden  3/2006 kaavaa muokaten.

Koneeni ei suostunut ompelemaan napinläpiä tälle kankaalle, siksipä huppuun onkin laitettu kumppari, eikä nyöriä, samoin helmasta jätin nyörin pois ja laitoin sivuihin pätkät kuminauhaa. Huppukin tuli kiinnitetyksi hieman eri tavalla (ja ommeltua ja leikattuakin kahteen kertaan) ja siinä on edessä nepparisuljenta.

Alkuperäisessä kaavassa oli nappilista, napit korvasin vetoketjulla. Että voi olla vaikeeta täsmätä tuollaista sydäntä kohdilleen. Jep, heittoa tuli, muttei sitä tuolleen nopsaan katsottuna huomaa, kun takki on päällä. Hihansuihin lisäsin myös resorit, näkyvät, kun takki on henkarissa, muttei silloin kun takki on päällä. Tarkoitus olisi estää tuulta.

Ryppyinen se on, mutta silitäpäs tuollaista vedenpitävää ulkoilukangasta. Lirpakkeet sydämen sivuilla on heijastinnauhaa, samaa löytyy lirpake myös hupusta.

Oikeastaan aika hauska, mutta tuolleen pihatakiksi ja harjoituskappaleeksi aivan liikaa vaivaa ja mietintää ja purkamista. Mutta jotenkin tekee mieli tehdä toinenkin...

Niin ja kaikki kankaat sekä vetoketju on ostettu Eurokankaasta. nepparit KAM:n muovisia, sitä pienempää kokoa.

Vinkatkaa, jos tiedätte koossa 86 tai 92 kivan ja simppelin ulkohousukaavan!